In return I'll give you everything

Enpä olisi uskonut, että tässä naisessa ja äänessä on suomalaista. Sanoista löytyy viisautta, jota törkeästi vedän koirablogiin: "So come on and hold me" ja "In return I'll give you everything". "Love me until I die" saa jo herkistymään.

Agilityn ryhmätreenejä ei pidetty, koska kennelyskä jyllää. Kävin kuitenkin Lystin kanssa treenaamassa valmista rataa. Se meni kyllä hyvin. :)

Toiselle hypylle tein ajoissa valssin ja heti olikin putki-puomi-erottelu, jonka Lysti osasi. Sitten päällejuoksu hypylle, putkeen, hyppy, A, muuri, puomi, pari hyppyä ja keppien haku 90 asteen avokulmasta. Kontaktit olivat nyt hienot. Sieltä keinulle ja heti perään hypylle takaakierto, onnistui. Kisoissa keinun jälkeiset takaakierrot epäonnistuvat säännöllisesti, koska Lysti karkaa keinulta, mutta tutulla keinulla osattiin. Sitten saksalainen, putki, 90 asteen sulkukulma kepeille ja hyppy. Hirmu hyvärytmiseltä tuntui meno.

Treenasin vielä saksalaisen ja katsoin, kuinka ajoissa voin mennä edellä. - Tosi ajoissa. Käännöksiä treenattiin lopuksi ja sitten oltiinkin valmiita.

Lykyn kanssa olen tottistellut tuossa pihalla. 

Viikonloppuna on tulossa agivalmennusta. Kovasti mielisin Lystin kanssa kisaamaan, mutta en kuitenkaan klikannut meitä Ojankoon. Se on niin helkutin kaukana eikä olla ikinä siellä onnistuttu. Olisiko meillä yksi vitonen ja kohtalolle/onnettarelle olen suonut vaikka kuinka monta mahdollisuutta. :D Odotetaan läheisempiä kisoja. Sen verran olen näköjään vanhentunut tai viisastunut, etten sentään minne tahansa jaksa lähteä nollia metsästämään. Sekin vaikuttaa, että hylkyputki on molemmat koirat yhteen laskettuna miljoonan kilometrin mittainen. Jos meinaa agilitya jatkaa, ei kannata löytää itseään kovin monesti vieraalta paikkakunnalta pakkasesta autoa lämmittämästä ja miettimästä, mitä ***vettiä mä täällä teen.

No ainakii rimat pysy ylhäällä

Käytiin kahmaisemassa eilen Lykyn kanssa agilitykisoista yksi hylly. Lähtösuora oli tosiaankin suora: hyppy, puomi, rengas, u-putken looginen pää. Otin Lykyn vastaan ennen puomia, jotta sain täsmättyä ylösmenokontaktin. Luvalla se lähti kuin telkkä pöntöstä. Sillä hetkellä muistin, että koiran tehot tosiaankin ovat +200 % kisoissa treeneihin verrattuna. Se osui hyvin puomin ylösmenon keskelle ja jatkoi menoaan kuin hullu. Se tiesi, miten rata menee. Se pysähtyi puomin alastulolle hetkeksi ja jatkoi omavaltaisesti renkaan läpi putkeen. Koska se oli jo itsensä palkannut, jatkoin valssikuvioon, mistä Lykky ampui väärään putkeen. Siitä oikeaan putkeen ja kepeille, putkeen ja pari hyppyä. Olin suunnitellut takana leikkaamisen ennen A:lle kääntymistä. Hidastin ilmeisesti liian ajoissa tms., koska Lykky kielsi. Just, kun olin luullut, että osaan ohjauksen. A:n alastulolta se loikkasi, jolloin käskin sen maihin. Koira lakosi. Idea on siis se, että pysähtyä pitää joka tapauksessa. Jatkettiin vielä kolme hyppyä ja oltiin maalissa. 

Sitten keskeytin koko kisaamisen. Oli virhe mennä sinne käsi paketissa. Olin jo päättänyt, etten Lykyllä kisaa ennen kuin käsi on kunnossa, mutta jotenkin sen unohdin. Peukalon takia kipsiä ei tartte enää pitää jatkuvasti, vaan ainoastaan koirien kanssa ja muissa riskialttissa tilanteissa pari kuukautta, kuten siis tuollakin. Peukalo toipuu yllättävän hitaasti. Vieläkään en saa avattua avaimella yhtään jäykempiä lukkoja, nostettua täyttä maitopurkkia, pideltyä bensapistoolia tai harjattua rappusia kevyestä lumesta. Pinsettiote ja kaikki pitelyotteet ovat hankalia. Kiihkeän ja intensiivisen koiran kanssa kisapaikalla pelkällä vasemmalla kädellä räpeltäminen ei riitä/onnistu. Helmikuu ollaan siis ainakin kisaamatta Lykyn kanssa.

Kotimatkalla mietin ensin huonot osiot. Lykky ei pysähtynyt alastulokontakteille. Toisaalta meni maihin kesken radan välittömästi käskystäni, joten vastaanotin oli päällä. 

Hyvää: Lähtö, ylösmenokontaktit, kepit, rimat. Koira ei tiputtanut yhtään rimaa. Hyvää on myös irtoaminen. Eihän mun tuollaisilla suorilla tartte jatkossa käskyttää kuin päädyn este. Hyvää oli myös se, että se lakosi maihin.

Yritän nyt siis keskittyä luottoratsuuni Lystiin. Eihän sen kanssa olekaan aikaa kuin kisata helmi-maaliskuu ilman tassujen kyttäämistä. Kävin sen kanssa tänään hallilla. Siellä oli edelleen Harrin rata. Treenit:

• Kepeillä persjättö ja takana leikkaaminen niin, että jouduin menemään koiraa vastaan. Aluksi takana leikkaaminen oli vaikeaa, sitten onnistui.
• Puomin kontaktia niin, ettei himmaa loppua kohti. Onnistui palkkaamista miettimällä.
• Vasemmalle ja oikealle kääntymisiä. Oikealle oli vähän hankalampi.

Sitten lähdin käymään Lykyn kanssa kaverin mökillä. Ensin tottisteltiin jäällä: seuraamista ja kaikki jäävät. Sitten se sai juosta tunnin metsässä ja jäällä. Tuntui, ettei se väsynyt lainkaan. On se sentään nyt raukea.

Pakkasagilitya ym.

Eilen jäi ryhmätreenit välistä. Kävin ostamassa Kennelrehun autosta jauhettua kalkkunaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Luulin, että toimitus on 5 minuutin pituinen. Ja höh. Väkeä oli kuin pipoa ja vasta 45 min kuluttua oli kalkkunat autossa. 

Olette ehkä tämän kuulleet: Oli kartanossa hieno illallinen. Pöydässä kalkkuna. Isäntä kilisytti haarukallaan lasia ja aloitti puheen. "Tässä kalkkunan vieressä toivotan kaikki vieraat tervetulleiksi..." Hän vilkaisi vieressään olevaa vanhempaa rouvashenkilöä ja väärinkäsitysten välttämiseksi jatkoi: "Tarkoitan tietenkin tuota kuollutta kalkkunaa..."

Pakkasta on yhä 20 asteen molemmin puolin. Tassut nousevat, jos lenkki pitkittyy, joten vähän on ulkoiltu. Tänään kävin Lykyn kanssa hallilla. Harrin rata oli edelleen. Jatkoin sen treenaamista.

• Kepit Lykky haki edelleen hienosti. Nyt treenasin keppihäiriöitä lisää. Edessä leikkaaminen ei nyt tuottanut ongelmaa. Takana leikkaamisessa jouduin menemään aluksi Lykkyä vastaan ja tämä sai sen keskeyttämään kahdesti pujottelun. Sanoin "hupsis" ja otin uudelleen. Sitten kesti hienosti. 
• A:lla ja puomilla juoksin itse nopeammin ja vapautin Lykyn nopeammin. Kiirehdin A:lla nopeaan persjättöön. Ei koira näistä hämääntynyt. Puomi oli itse asiassa parhaita, mitä se on tehnyt ja olin valtavan iloinen! 
• Takana leikkaaminen ei sujunut aiemmin ennen yhtä putkea, tänään sujui. 
• Putki-puomi-erottelussa Lykky oli tänään 100 % varma. Upea koira!

Lykyn kanssa olen tottistellut tuossa pihalla. Lunta täällä on noin 4 cm, joten piha on kolaamatta tottiskunnossa. Liikkeestä seisahtumisessa se ei ole aikoihin tehnyt virhettä. Ehkä liike on nyt kypsynyt?

Lystin kanssa käytiin pellolla leikkimässä, ei siellä kyllä pitkään voinut. Alkoi itseäni paleltaa. 

Sisällä on molempien kanssa harjoiteltu jälkiesineiden ilmaisua. Lykky rouskauttaa esinettä sen löydettyään ja vasta sitten käy makuulle etutassut esineen molemmin puolin. Tavan jäljellä tämä ei ole ongelma, mutta erikoisjäljellä olisi. Toisaalta ei tekisi kieltämällä mieli latistaa sen löytämisen iloa. :S

Lopuksi tein videon Lystistä ja tappajahaarukasta. Joku voisi sanoa, että koira olisi kyllä kipon nuollut, kun olisit odottanut ja naksutellut. Vastaan 5,5 vuoden kokemuksella: ei olisi. Kaikki, jotka ovat naksutelleet koiralla, joka jymähtää, tietävät ongelman. Tässä on vielä metallisen kilinän pelko taustalla ja sitä ei Lystin mielestä voita mikään maailmassa.

Paparazzi

Satuimme Lystin kanssa lauantaina Maarit Karhun linssin eteen. Kiitos!

Lievä kääntö menossa, Lysti on kuulolla.

Tässä muistankin olleeni myöhässä. Lystillä riittää usko, että ehdin alta pois.

Paikkaussarja

Eilisen koulutuksen ja varsinkin sen videoiden katsomisen jälkeen halusin treenata muutamia kohtia paremmiksi. Nyt keskityin siihen, että sanoin käskyt ajoissa, sanoin seuraavan esteen nimeä enkä koiran nimeä.

Kepeille meno oli nyt varma. Käskytin aiemmin ja jäin itse taaemmas. Lopulta jäin niin kauas, että Lykky pujotteli minua kohti. Siitä oli helppo harppoa keppien toiselle puolelle ja seuraavalle hypylle. Jos käännyin kohti, pujottelu keskeytyi, mutta persjätön lailla tehtynä Lykky kesti. Treeniin siis erilaiset ohjaajahäiriöt!

Takana leikkaamisen ennen putkea sain toimimaan paremmin, kun en himmannut liikaa.

Putki-rengas-erottelussa rytmitys tepsi edelleen. Puomi-putki-erottelussa Lykky teki virheitä noin 2/5, ei mikään varma prosentti. Treeniin. Juoksin itse nyt puomin vierellä ripeämmin ja vapautin koiruuden aiemmin. 

Rimat laitoin 60-65 cm:iin. Pari kertaa Lykky tipautti, yleensä sitä edelsi joku sähläys. Keskeytin silti radan aina siihen.

Hallilta tultua kävin Lystin kanssa pellolla juoksentelemassa. Onkin tosi kaunista. Vaikka on pakkasta, pidän silti oikeasta talvesta enemmän kuin trooppisista tammikuun lukemista.

Harrin treenissä

Sain Kataisen Harrin seuraamme kouluttamaan. Osallistuin molemmilla koirilla. Agilityradalla pääosaan nousi koirien palkkaus ja opettaminen ihan yleisesti. Pidän Harrissa just siitä tai siitäkin. Radalla koirat saivat myös kuunnella käskyjä.

Ihan alussa Lykyn kepeille menoa oli vahvistettava, sillä edessä oli liian ihana putki. Toisessa kohtaa rengas sijaitsi liian hyvin koiran reitillä ja siksi putkeen saaminen oli haastavaa. Putki-puomi-erottelu toimi, kun käskytin ajoissa. Hyvää oli kepit, kontaktit ja lähdöt. Kepeillä sain tehdä persjätön, ottaa sivuttaisetäisyyttä ja koira vain pujotteli. Radalle päästiin kolmeen otteeseen. Toinen oli paras kierros ja se tuntui valtavan hyvältä. Kolmannella kierroksella oli takki vähän tyhjä ja se näkyi ylimääräisenä söheltämisenä. Tämä on osa sitä ilmiötä, mikä vahvistaa tuplanollien puutteen. Tässä on video:

Lystin kanssa osallistuin myöhempään ryhmään. Kepeille sitä saa ja ehtii viemään, sen voi tehdä nopeasti. Kepeillä Lysti oli yhtä varma kuin Lykky. Putki imi Lystiä vähän kummallisessa paikkaa (Lysti ei tosin ollut ainut), sitä treenattiin tovi. Putki-puomi-erottelu ei tuonut ongelmia. Nopean ja hyvän yhteistyön tuntuisia kohtia löytyi monta. 

Viikolla tottistelin pihalla Lykyn kanssa. Pihassa on hiekkaa ohuen hangen alla, joten ei ole liukasta. Siinä mahtui tekemään kivasti. Lystin vein vastapainoksi metsäretkelle, jolla nautittiin molemmat. Lisäksi molempien kanssa on temppuiltu jumppapallolla ja harjoiteltu jälkikeppien ilmaisua sisätiloissa.

Päivät ovat pidentyneet 1 h 15 minuuttia! Revitään siitä(kin)!

P.S. Miksi mä lönköttelen kontaktit? Hidastan molempia.

Oivalluksia tanssista

Tänne tuli oikeasti talvi. Pakkasta on ollut kymmenen talvisemmalla puolella. Ei olla treenattu, ellei lasketa jumppapalloilua ja Lykyn juoksutusta kanervaisella mäellä.

Olen koneella lattialla. Lykyllä on asiaa.

Hellyyshetki, kuono kaulaan.

Lysti ja luu. Ihmettelin, mikä raahausääni keittiöstä kuului. Lysti oli mytännyt ja
siirtänyt maton tuolla tavalla itsensä alle (tai luun peitoksi). 

Olen lisännyt osiota "muu kuin koiraelämä" ja elvyttänyt vanhaa harrastustani, tanssia, missä mies vie ja nainen vikisee. Hyvä mies vie hyvin, kertoo just sopivan ennakkoon, mitä on tulossa ja askeleet sattuvat kuin itsekseen yksiin. Siinä itsekin kohoaa tanssitaitoiseksi. Parina voi olla myös vähemmän harjaantunut mies, joka kertoo kuvion vähän liian myöhään, sekoaa tahdissa, vaihtaa vielä kesken kaiken "eiku". Jälkimmäisen kanssa on oikesti hankalaa ja turhauttavaa, tekisi mieli sanoa: "Kerro ajoissa, niin teen oikein! Tiedän vaihtoehdot, näytä mikä mennään!" 

- Mitähän omat koirani mahtavat miettiä agilityssa?! Tuoltako niistä tuntuu? 

Haluan oppia ohjaamaan ajoissa ja selvästi.

Lystin agility

To-pe yönä taistelin tropiikissa sukeltaessani merenpohjan rakkolevää vastaan. Potkaisin räpyläjalkani lujasti irti. Lopputuloksena oli jalka, jonka 3 varpaasta puuttui nahkat, hirveä kiroilu ja jäiden etsintä. Keskellä yötä. Unenpöpperöisenä. Ei olla siksi canicrossattu eikä ulkoiltu. Talvi alkoi eilen. Pakkasta on 10 astetta ja lunta 1,5 cm.

Tänään käväisin Lystin kanssa agihallilla ajatuksella koira liikkuu paljon, minä mahdollisimman vähän. Mentiin samaa rataa, mitä Lykyn kanssa torstaina. 

• Lysti kääntyi hyvin renkaalta  (2. hyppy) takaakiertoon. Takaakierron päällejuoksussa otin tahallani maksimaalisen paljon etumatkaa. Toimii silti!
• Kepeille Lystikin osaa mennä, vaikka olisin edellä sisäänmenoaikaan.
• Viskileikkaus tai pakkovalssi-persjättö sujui. (Anteeksi Sara.)
• Suoralta putkelta koira jatkoi eteenpäin, jos en jäänyt tarpeeksi jälkeen ja herättänyt huomiota lievällä huutamisella. Lykky oli tässä kohtaa huomattavasti herkempi. Lysti etenee ja lukitsee esteet paljon aiemmin, pitää edelleenkin muistaa.
• Puomilla vahvistelin eteenpäin pysähtymistä. Puomi oli samassa kohtaa kuin viimeksi ja koira tarjosi aluksi sivulle pysähtymistä. Ruualla oikeni. 
• Lopuksi treenattiin erikseen tiukkoja käännöksiä. 

Lysti oli niin tohkeissaan ja ylpeä treenin jälkeen. Se, jos mikä palkitsee ohjaajan. :)

Ryhmätreenit

Lykyn kanssa olin ryhmätreenissä. Minun tuttuja hiomattomia kulmiani hinkattiin. Lykky oli hyvä. Sen kanssa on opeteltu "odota"-käskyä hallin ovien edessä, samaa kuin kotonakin. Kyllä se siinä nyt kestää, mutta vapautuksen jälkeen lähtee aika lujaa.

• Renkaalta oli tiukka kääntö seuraavan hypyn takaakiertoon ja päällejuoksuun. Valssilla Lykky kääntyi nätisti, osasi myös irrota aika kaukaa takaakiertoon, jolloin pääsin hyvin edelle näyttämään päällejuoksun olematta koiran edessä. Mutta ennen neljää toistoa olin jäljessä, "varmistamassa" koiran edessä rintamasuunta kohti rimaa, että koira hyppää. Tämä on vanha virheeni.
• Lykky osasi taas hakea kepit, vaikka juoksin edellä enkä hidastanut.
• Vähän hankalasta kulmasta tein viskileikkauksen. Jos liikuin ja näytin suuntaa, koira kääntyi ihanasti.
• Hyppysykerössä koira ei irronnut väärään putkeen, kun liikuin ja vekkasin ennen hyppyä. Tämä oli paljon vaikeampaa, jo pyörin paikallani takapuoli pystyssä.
• Puomilla kannattaa huutaa "osu" himppa aiemmin, jotta koiralla ei tule niin kiire jarruttaa alastulon 2onoffiin. Se pysähtyy, vaikka huudan myöhemminkin, mutta on vähän kiireisen oloinen "hitsit, tässä piti muistaa takajalat".

Toissapäivänä käytiin taas canicrossaamassa molempien koirien kanssa. Kivaa oli.

Lystin agility ja Lykyn jälki nro 35

Olen ihmetellyt, miksi agilityssa huolehditaan siitä, että koira ottaa 2on2offin alastulolla suoraan eteenpäin. Nopeamminhan se kääntyy, jos asettaa tassut valmiiksi oikeaan suuntaan. Torstain treenissä huomasin pointin omakohtaisesti. Lystin kanssa mentiin toista kertaa samaa seuranmestisrataa. Se tiesi, että puomilta käännytään hypylle ja sinne vei ohjauksenikin. Koira pysähtyi 2on2offiin, etujalat olivat puomin sivulla ja takajalat kontaktialueen yläpuolella. Vahvistelin kontaktin ottamista suoraan eteenpäin, mutta ei se oikein auttanut.

Tämä jäi vaivaamaan, joten ajoin aamulla hallille. Treenattiin Lystin kanssa puomia, vahvistin oikeaa paikkaa ruualla. Puomi oli leijeröintipaikassa, silti Lysti otti varmasti suoran paikan. Muuten mentiin eilinen rata kahdesti. Lysti kaartaa isommin kuin Lykky, erityisesti jos en käännä sitä ennakkoon kunnolla. Mutta kun vekkaan huolella, Lysti vastaa hienosti. Samat leijeröinnit onnistuivat, mitkä Lykyllä eilen. Myös lopun käännökset rytmittämällä onnistuivat mainiosti.

Lenkkipolut jäätyivät taas, joten niillä liikutaan töpöttäen. Metsä on sula, joten tein Lykylle noin 150 metriä pitkän jäljen (nro 35). Kait se oli turhan lyhyt, mutta halusin testata, miten menee. Jälki kulki paksussa sammalessa, kanervikossa, vanhalla kuusiharvennusalueella. Ruokaa oli keskimäärin joka 4. askeleella, välillä jätin monta tyhjää, välillä oli peräkkäisillä askelilla. Lykky jäljesti hyvällä temmolla ja innolla liikoja rynnimättä. Ensi kerralla lupaan tehdä pitkän jäljen.

Tämän jälkeen tallasin esineruudun. Koira laukkasi nenä maassa tallatulla alueella ja löysi suht nopeasti miltei kokonaan sammaleen alle haudatun narulelun. Esineen palautuksessa on vähän hiomista. Tyytyväinen koira ja omistaja oli tämän jälkeen.

Liitää se Lykkykin

Seurassa aloitti agilityn valmennusryhmä, mihin pääsin Lykyn kanssa. Tänään oli ekat treenit. Tässä välillä olen jo ajatellut, ettei osata kerrassaan mitään. Tänään jäi kuitenkin ihan erilainen olo. 

Lykky tuli radan alussa hyvin pakkovalssiin(*1), kääntyi hyvin. Se haki kepit kovasta vauhdista hyvin, vaikka itse juoksin lujaa. Kun myöhemmin kokeiltiin "varmuuden vuoksi" samassa kohtaa rytmitystä (eli ohjaajan hidastaa juoksuaan noin kahden askeleen ajaksi, mihin koira reagoi hidastamalla/kääntymällä), sotkin vain koiraa turhaan. Testaan vielä jossakin, osaako se oikeasti kepit niin itsenäisesti. Jos osaa, on yksi huoli pois.

Putkiin se irtosi hyvin. Keskellä rataa tuli huonommin pakkovalssiin - treeniin se. Tosin alun perin samaan kohtaan kaavailemani saksalainen toimi hyvin.

Keppien ja A:n leijeröinti(*2) sujui ongelmitta.

Rytmityksiin Lykky reagoi radan lopulla hyvin. Sillä sen sai käännettyä hienosti. Ylösmenokontaktiin se tarttee rytmityksen myös, oman ajoitukseni pitää vaan olla täydellinen. Alasmenokontakteissa ei ollut ongelmaa.

Kotiläksyksi annettiin rytmityksen hiominen ja takaa ohjaaminen. Poimin myös keskellä rataa olevan pakkovalssin sellaiseksi.

Jäi hyvä mieli. Tässä välissä on motivaatio notkahtanut ja olen lisännyt muuta elämää koirien kustannuksella. Nyt on tulossa monta hyvää valmennusta, ehkä saan niistä uutta ajatusta ja intoa.

P.S. Sain kommenttia, kuinka agilitya harrastamattomille termien käyttö on hepreaa. Niinhän se onkin. Jatkossa yritän vähän selventää, mitä milläkin tarkoitetaan - ja samalla paljastan oman vajavaisen tietämykseni. ;)

(*1) Tässä kohtaa toinen hyppy suoritettiin takaakiertona. Menin valmiiksi hypyn taakse ottamaan koiran vastaan ja näytin kädellä, että kierrä tämä. Etuna: ohjaaja on jatkoa ajatellen esteen oikealla puolella. (*2) Leijeröinti eli kerrostaminen löytyy täältä sivulta 20.

P.S. 2 Edellisen tekstin vekkaus löytyy täältä sivulta 23 ja vastakäännös sivulta 21. 

Lysti (agi)liitää

Lysti on ollut nyt agilityratsuni, koska yksi- ja vasenkätisenä se on helpommin leikitettävä ja hallittava elikko. Sen verran pakasti ja tiet kuivahtivat, että tassut ovat pysyneet muutaman päivän ehjinä.

Torstain ryhmätreenissä sain hienon uuden oivalluksen, koutsille kiitos! Oli kohta, missä kepeillä sai otettua sivuttaisetäisyyttä, minkä jälkeen piti jaakottaa yksi hyppy. Aluksi valuin jaakotukseen selkä edellä, minkä jälkeen koira ei kunnolla kääntynyt. Mutta kun suoritin kohdan kunnolla merkkaamalla ja käännähtämällä - Lysti reagoi napakasti. Vanhempi oivallus koskee valssin valuttamista, mistä löysin taas itseni. Sekään oivallus ei ole vielä valunut jalkoihin saakka.

Tänään kisattiin kolme rataa ja voihan tursas, taas saatiin kolme hylkäystä. En nyt paljon muuta odottanutkaan kuukauden tauon ja yhden agitreenin jäljiltä, mutta kun joskus tauon jälkeen ollaan oltu kuin uudestisyntyneitä, niin nyt ei oltu. 

Eka agirata kosahti tuttuihin virheisiin. Ensimmäinen hylkäys tuli, kun Lysti jatkoi puomilta suoraan, vaikka piti kääntyä. Toinen hylkäys samalla radalla tuli väärästä putkensuusta. Koira ei reagoinut edes vastakäännökseen, joka tosin saattoi olla vähän myöhässä ja ehkä löysäkin, mutta sinne meni ja rata sinetöityi.

Toinen rata meni niin p**siilleen, etten jaksa edes kuvailla. Se alkoi Lystille harvinaisesta keppivirheestä ja jotenkin lössähti koko touhu. Kontaktit oli ok. Yksi väärä putkensuu vältettiin.

Kolmas oli hankala hyppäri, jossa hyppyjä oli lähekkäin. Sama sykerö mentiin kolmesti ja kaikkea ei tietenkään hypätty joka kerta. Sain jonkin sortin rähinähengen päälle ja se oli hyvä! Radalla oli ansaputket. Ensimmäinen houkutteli pujottelun jälkeen, minkä selvitimme. Toinen tuli hyppysykerön jälkeen just ennen loppusuoraa. Senkin selvitimme, sain Lystin vekattua, vaikka tilaa ei ollut, vaan vieressä vaani ansahyppy. Tämän jälkeen hetkeksi herpaannuin, kun oli ihmeellinen tilanne: nolla alla, koira viimeisimmässä putkessa oikeinpäin, enää käännös ja muutama hyppy. Valssi valahti, koira nappasi rataan kuulumattoman hypyn ja se siitä sitten.

Hyvää: Lähdöt, kontaktit, 3 vältettyä ansaputkea (!). Kolmannella radalla mulla oli just oikea asenne ohjata Lystiä aina loppusuoran alkuun saakka. Otin sen napakasti haltuun ja ohjasin läheltä, mikä sopi tuollaiseen ahtaamman tuntuiseen rataan. Lysti teki innolla kaverinani töitä. Kun saisin sama asenteen rakennettua joka radalle. Uusia kisoja en tosin ole katsonut.

Selkään ja siviiliin kuuluu sellaista, että yritän tehdä liki täyspitkää työpäivää. Päivätreeneihin ei enää aikatauluja järjestelemättä lähdetäkään. Jos työtuntien lisäys onnistuu, tiliotteesta häipyy pian sana "eläke", millä nimikkeellä on maksettu osa-aikainen kuntoutustuki. Pikkuinen elämänmuutos 3,5 vuoden sairastamisen jälkeen. 

Olen ylpeä pipostani, jonka ostin tukeakseni Pekka Hyysaloa. Hän on julkisuudessa ollut freestylelaskija, joka loukkaantui vakavasti, mutta on kuntouttanut itseään hämmästyttävällä vauhdilla. FightBack!

Canicrossia ja vuoden vaihtumista

Lykyn kanssa on käyty canicrossaamassa noin joka 2.-3. päivä. On vedetty erilaisia treenejä. Maijan kanssa harjoiteltiin ohituksia. Lykylle on vaikeampaa, jos toinen menee ohi, joten siinä kannattaa käyttää "nätisti"-käskyä (seuraa väljästi). Toisen ohittaminen taasen sujuu hyvin. Sitä vahvistettiin lelulla ohitustreeneissä. Sittemmin ohitustreenejä on jatkettu lenkkipoluilla live-tilanteissa. Sielläkin on välillä ollut lelu vahvistamassa eteenmenoa. Vetoja on otettu. Ihmeen lujaa tuollainen 26-kiloinen vasa kiskoo. Ihan kuin juoksisin jousilla, liidän ilmassa Lykyn voimilla.

Lysti on puolestaan kärsinyt kosteista keleistä ja joutui huilaamaan muutaman päivän tossu jalassaan. Saisi pakkaset tulla. Sen kanssa on sisällä temppuiltu, käännöksiä, ryömimistä ym.

Molempien kanssa olen tokoillut/tottistellut lenkin lomassa. Hihnakäytökseen olen taas kiinnittänyt ekstrahuomiota.

Vuosi vaihdettiin ensimmäistä kertaa 3-4 vuoteen kotona. Tiiviimpi pauke alkoi klo 18 ja jatkui noin yhteen. Lysti meni aluksi kodinhoitohuoneeseen turvaan pyykkikoneen kaveriksi.

Pian paikka kävi turvattomaksi. Aikansa koira hösäsi ympäriinsä, kunnes löytyi makkarini kulmasta. Ei auttanut kapalointikaan. Koiraparka kävi kamalasti sääliksi. Ensi vuonna on pakko taas mennä jonnekin korpeen. Tuli jo yksi tarjouskin paikasta. :)

Pää rahin alla

Lykky otti lunkisti. Ekoista raketeista se vielä kiinnostui, sitten eli normaalisti: