Vuoden 2014 yhteenveto

Tavoitteet vuodelle 2014

Onneksi olin maltillinen vuosi sitten: 

Toivon terveyttä riittävän kaikilla osapuolilla.

Lystillä aion pitää agilityssa lähdöt ja kontaktit kunnossa. Viimeisin agiserti olisi kiva, mutta ennen kaikkea toivon tulosvarmuutta. Siihen vaikuttaa molempien yksilösuoritukset että yhteistyö. 

Lykyn kanssa agilityssa lisätään taitoja ja suoritusvarmuutta. Tulostavoitteita en aseta. Tuloksia tulee ja tuuri kääntyy oikein päin, kun ollaan sillä tasolla. Jälkeä jatketaan, samoin tokoa. Canicrossaamme, jos kroppani kestää. 

Omiksi tavoitteikseni asetan agilityn ohjaamisen parantamisen sekä teknisesti että henkisesti. Nyt moni rata on ratkennut yhden hetken herpaantumiseen. Alkuvuodesta on treenattava käsi paketissa, mutta ei se kaikkea estä. Koiria vien edelleen eteenpäin niiden ominaisuuksien vaatimalla tavalla. 

Kuinka vuosi 2014 sujui?

Helmikuun lopussa alkoi Projekti Vire, joka on kantanut koko vuoden. Se jatkuu edelleen. Mm. tavalliset remmilenkit ovat muuttuneet täysin. Haisteluun ja lenkkiin kuluu aikaa, mikä on parhaimmillaan aika meditatiivista. 

Lystin kanssa meillä oli agilityn suhteen hyvä vuosi. Huhtikuussa Mössykästä tuli agilityvalio. SM-kisoissa päästiin finaaliin, mikä oli huikeaa! Kesä ja syksy kului käytännössä treenaamatta ja silloin kisattiinkin hyvin vähän - tassuista johtuen. Kerättiin kuitenkin 5 nollaa, tupla sisältäen, joten ensi vuoden SM-kisoja varten tarvitaan enää 2 nollaa. 

Tilasto: Kisasimme 52 starttia, joista nollaratoja oli 15 eli 29 % (vuosi sitten 16 %). 9 x 5 vp 17 %, 2 x 10 vp 4 %. Hylkäännyimme 26 kertaa eli 50 % lähdöistä (viime vuonna 79 %). Hylkäykset olivat yleensä yhden kohdan erheitä. Projekti Vireen jäljiltä se oli paremmin hallinnassa myös radalla, joten alkuun tuli virheitä, kun se ohjautui liian herkästi. Loppuvuodesta kerran Lysti jätti jopa menemättä putkeen, jonne tosin ohjasinkin huonosti, mutta valtava putki-imu on selätetty! Tilastojen valossakin meni paremmin kuin vuosi sitten. Lysti tuntuukin hyvin käteen sopivalta, varsinkin jos hallinta pitää.

Terveys reistasi. Lysti sairasti ainakin yhden virtsatieinfektion. Verikokeet paljastivat, että se tarvitsee jatkuvaa vitamiinisubstituutiota suolistotulehduksen jälkeisten imeytymisongelmien vuoksi, myös sen haima-arvot ajoittain nousevat. Tassuvaivat alkoivat toukokuussa ja oireilivat vielä marraskuussakin. Uutena Lysti alkoi oireilla myös silmänympäryksillään. Tehtiin uudet allergiatestit, joiden mukaan Lysti oli herkistynyt lisää. Siedätyshoito aloitettiin lokakuussa ja sen annosnostot keskeytettiin kahteen otteeseen lisääntyneen kutinan takia. Kuvautin selän uudelleen joulukuussa. Virallisen lausunnon mukaan nikamat eivät ole epämuotoisia, spondyloosista selkä on puhdas ja välimuotoinen nikama on luokiteltu laadultaan lievimmäksi (LTV1). Joulukuun lopun kisoissa Lysti liukasteli ja kaatui, loukkasi vasemman olkavartensa, mitä hoidetaan nyt jäillä ja levolla.

Lykyn kanssa keskityttiin agilityssa ja arkielämässä vireeseen ja hallintaan, agilityssa lisäksi ylösmenokontakteihin ja loppuvuodesta taas rimoihin. Agilitykisoissa ei saatu yhtään nollarataa, mutta hilkulla oli monta kertaa. Treeneissä se on edelleen makea ja tarjoaa huikeita elämyksiä, ajoittain kisoissakin. ;) Se tekee täysillä ja nopeita ratoja. Minusta tuntuu, että ohjauksellisesti etenin sen kanssa. Loppuvuodesta aloin ohjata hiljaisemmin kuin ennen, saas nähdä, mitä se poikii. 

(c) Päivi Parkkinen

Tilasto: Kisasimme vain 20 starttia, joista 5 vp x 5, 10 vp x 2, 15 vp x 2, hylkyratoja 11. Yksi hylkyrata oli vitosen arvoinen, mutta meidät hylättiin maalin jälkeen, koska otin pannan liian aikaisin esiin. 

Mistä meidän virheet tuli? Koira hyppäsi 5 x puomin ylösmenokontaktin yli, kerran keinun ylösmenon yli. 9 x ongelmia tuotti hypyt: tippui rima, muurin kalikka tai tuli pituudelta kosketus tai kielto. 11 hylätyn radan takaa löytyy 8 väärää ratoja ja 3 "hallinnallista keskeytystä", yksi oli molempia (väärän radan jälkeen koira ei pysähtynyt kontaktille, joten keskeytin). 4 x väärän radan syy oli irtoaminen väärään putkeen, 2 x ohjautuminen kepeille, yhtä en ole kirjoittanut ylös. Hallinnallisia keskeytyksiä aiheuttivat 2 x lähdöstä varastaminen ja joulukuussa koira teki omaa rataa, jolloin loikkasi myös kontaktin alastulolta.

(c) Päivi Parkkinen

Peltojälkeä ei ajettu kertaakaan. Muutaman kerran tokoiltiin, tottisteltiin, juostiin tai liikuttiin kickbikella. Kisahinkua ei muissa lajeissa ole, mikä näkyy.

Minä: Mielestäni kehityin ohjauksessa molempien koirieni kanssa. Ulkopuolisissa koulutuksissa käytiin jonkin verran: muutaman kerran vierailevilla tähdillä ja säännöllisemmin Kataisen Harrilla. Alatalon Vappu auttoi edelleen hypyissä ja ohjaamisessa. Laadukasta treeniä saadaan myös omassa seurassa: valmennusryhmässä ja viikkotreenissä. 

Selkä on ennallaan. Aloin tehdä täyttä työaikaa, mikä valitettavasti heijastui koiraharrastuksiin. Enää ei keskellä päivää kipaista tyhjään halliin treenaamaan. Kotona olen enimmäkseen mahallani, silloin kun en puuhaile pihalla tai koirien kanssa. Tätäkin kirjoitan mahallani. Töitä teen mahallani. Noin kerran viikossa käyn vetämässä kokouksen livenä. Joskus tekisi mieli kysyä puolen tunnin istumisen jälkeen viereiseltä työkaveriltani: "Sirittääkö sinun jalkaasi?" En kuitenkaan kysy. Joka päivä tulee säteilykipua jalkoihin. Tunto- ja voimapuutokset välillä pahenivat, nyt ovat palautuneet entiselle tasolleen. Vasemman pottuvarpaan ja pohkeen voimat ovat heikentyneet. Joskus syön särkylääkkeitä. Pidemmät kisareissut olen jättänyt suosiolla väliin. Sain para-agilitystatuksen. Pilatesta aloin harrastaa lokakuussa, toivon sen auttavan. Ylämäkitreenit aloitin syksyllä, niiden tarkoituksena on pitää jalkojen lihaskuntoa yllä. 

Voin ehkä sanoa, että olen vihdoinkin sopeutunut elämään selkäni kanssa? En ole enää niin katkera ja ahdistunut enkä jatkuvassa kodeiinipöllyssä (kodeiini muuttuu elimistössä morfiiniksi). Tämä on niin kliseistä, mutta osaan nauttia hetkestä. Oli se sitten tyytyväinen yhteenkuuluvaisuuden vilkaisu tavallisella lenkillä tai saumattoman yhteistyön tunne Lystin tai Lykyn kanssa kovavauhtisella agilityradalla, kun itsekin saan juosta täysiä. "Elän nyt tässä hetkessä eikä kukaan voi viedä tätä minulta pois."

Tavoitteet vuodelle 2015

Tavoitteet? Toiveita mieluummin. 

Toivon, että Lysti hyötyy siedätyshoidosta ja voi ensi vuonna paremmin eikä tuore loukkaantuminen aiheuta jatkossa ongelmia. 

Toivon, että Lykyn kanssa yhteistyö edelleen paranee. Alatalon Vappu on poiminut hienon moton: Luck is what happens when preparation meets opportunity. (Lucius Annaeus Seneca) Toivon myös, että sen terveys kestää.

Toivon, että selkäni ei pahene eikä tule muitakaan pahoja yllätyksiä. Aion jättää lähtemättä radalle silloin, kun se ei näytä turvalliselta. Satsaan edelleen siihen, että opin paremmaksi koiranohjaajaksi sekä agilityssa että siviilissä. 

Terveysjuttuja ja pituutta

Lystin selkä on nyt virallisesti lausuttu. Siellä oli sitä, mitä odotettiinkin: nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali), spondyloosi SP0 (puhdas) ja välimuotoinen lanne-ristinikama LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne). Nykytiedon valossa LTV1:n ei pitäisi vaikuttaa koiraa haittaavasti.

Lystikki sai eilen siedätyslientä 1.0 ml. Samaa annosta saa vielä muutaman kerran 10 vrk:n välein, sitten puteli vaihtuu vahvempaan.

Tänään se pääsi fysioterapeutin tsekkaukseen. Valitettavasti lauantaista ei olla selvitty säikähdyksellä. Vasemman olkavarren sisäpuolella on turvotusta. Sillä jalalla Lysti laskeutui hypyltä ja siitä alta maa luisti. Siihen kohtaan siis jäitä. Lisäksi selän lihakset olivat jäykät eli ranka jäykkä. Käsittelyn myötä ruoto antoi hyvin periksi. Nyt huilitaan 2 viikkoa treenaamisesta. Lenkkeillä saa remmissä tai irrallaan, kunhan ei riehu. Uusi käsittely on 2 viikon kuluttua. Voi miun Mössykkäin. :( Ei se edelleenkään linkkaa ja ravaa nätisti lenkillä. Sehän se on niin petollista, ilman ammattilaisen tsekkausta porskutettiin/porskutettaisiin vaan. Videonhan katsoin vasta kisojen jälkeen. :((

Tänään osallistuttiin Lykyn kanssa pituushyppyprojektiin a'la Marja. Suhteellisen rinkulan malliselle radalle koottiin pituus kahteen kohtaan ja testattiin, mitä ohjauksia Lykky kestää. Rinkulassa oli myös muuri. Pituuden kalikka taisi kaatua kahdesti ja muurin kalikka tippua kerran. 

Lykky osaa pituuden, jos leijeröin tai vedätän. Kun käänsin peruskäännöksen myöhään ja sanoin Lykyn nimen pituuden päällä, kalikka kaatui. Kun olin ajoissa, kalikka pysyi. Takana leikkaamisen se kestää hyvin, samoin persjätön. Persjätössä se ekalla kertaa tiputti pituuden jälkeisen muurin palikan, koska ohjasin mutkittelevasti. Kun ohjasin paremmin, muuri pysyi kasassa. Testattiin vielä merkkaus ja päällejuoksu, näissä se oli hyvä. 

Ai niin, ekalla kerralla radalla oli pussi, joka on yli 60-säkäiselle koiralle paha. Sen sisäänmenon yläreunahan ei anna periksi yhtään. Ekalla kerralla kuului kuminaa, epäilin, osuiko selkä yläreunaan. Toisella kertaa koira sukelsi sinne nätisti, pussin sisäänmenoaukon yläreunaan jäi miltei 10 cm tyhjää. Tämäkin on niitä esteitä, että pitää miettiä Lykyn kanssa, jättääkö rata väliin, jos se kisaradalle ilmaantuu. Tai sitten treenata se niin varmaksi, että koira varmasti sukeltaa. 

Luistelemassa

Nyt ottaa päähän oma tyhmyyteni. Ja syystä.

Koska Lystillä meni viimeisimmät kisat hyvin ja seuraavat kisat on näillä seuduilla seuraavan kerran helmikuun lopussa, ilmoitin sen suht lähelle kisoihin pitkän pohdinnan jälkeen. Samassa paikassa käytiin Lykyn kanssa pari kuukautta sitten. Lykky kaatui silloin kahdesti. Sen jälkeen päätin olla menemättä sinne ainakaan Lykyn kanssa. Jälkikäteen pohdin, vaikuttiko sateinen ilma. Josko Lykyn tassut olivat märät ja se siksi suti? Lysti(kään) ei ole luontaisesti liukkaaseen alustaan tottuva, kuten jotkin koirat ovat. Koska se etenee Lykkyä varovaisemmin, ilmoitin sen kuitenkin. Tuomari vaihtui, alun perin piti olla suht jouhevia ratoja piirtävä tuomari, mutta nyt vaihtui tiukempia käännöksiä harrastavaan tuomariin. 

Eka radalla, joka oli hyppäri, edettiin alku suht suoraan. Neljänneltä hypyltä oli tiukka käännös putkeen. Ennustin etukäteen, että siinä Lysti voi kaatua. Mutta sellainen pitäisi pystyä estämään ohjaamalla ajoissa. Lysti kaatui, vaikka mielestäni merkkasin käännöksen ennakkoon. Jatkoin radan loppuun hissutellen ja koiraa tarkkaillen. Kaatumiskohdassa toisella kertaa Lysti tiputti riman ja katsoi minua hämillään. Hyppäsi saman hypyn takaisin, joten se oli hylkäys. Videolla näkyy, että oli hyppäämässä oikeaan suuntaan, mutta hämääntyi, kun osui rimaan ja siksi käännähti. Tarkkailin sitä lisää radan jälkeen. Ei se näyttänyt satuttaneen itseään. 

Radan jälkeen mietin omaa etiikkaani ja nolla-ahneuttani. Kuinka voin riskeerata koirani terveyden? Sehän koiraharrastuksessa on ykkösasia. Startattiin vasta noin 65. koirakkona. Ehdin nähdä muiden koirien kaatuvan ja sutivan. 

Toinen rata oli agilityrata. Mietin pitkään menenkö, mutta menin kuitenkin. (Tästä soimaan itseäni tätä kirjoittaessani.) Mutta minulla oli perusteluja päätökselleni: Sen profiili ei ollut niin paha ja tiesin Lystin jo varovan. Kontaktiesteetkin jarruttaisivat menoa. Lisäksi suunnittelin ohjaukseni niin, että sain vauhdit siltä pois. 

Jo toiselle esteelle ohjatessani ohjasin Lystin kolmoshypylle, joten se oli hylätty rata heti. Muuten se tiputti yhden riman, mikä on epätavallista. Videolla näkee, että kiilaan eteen. Tällä radalla Lysti ei kaatunut, mutta videolla sutii mutkissa.

Kolmas oli agilityrata. Sitä tehtiin nollalla puomi-putki-erottelukohtaan, jossa Lysti valitsi väärin. Muuten olisi sekin ollut nolla. Lysti ei kaatunut. En tiedä paljonko suti, videota ei ole. Paljonko varoi? Kynsien "rutina" alustaa vasten kyllä kuului, kuten muillakin koirilla, jotka tarrasivat vauhdissa alustaan.

Lysti oli siis hyvä. Hylkäykset olivat yhdestä kohdasta johtuvia. Lysti pujotteli hyvin, otti kontaktit hyvin. Lähdössä se nykyään vähän hiipii. Otan sen tarkemmin luokille siitä jossakin vaiheessa. 

Kisat oli hyvin järjestetyt ja aikatauluissaan. Ei kisajärjestäjä voi tehdä mitään, kun näkee, että koirat luistelevat. Kisaan osallistuminen tai sen jatkaminen on jokaisen ohjaajan päätettävissä havaintojen jälkeen. Sama kuin pakkasessa tai helteessä kisaaminen tai päätös osallistua radalle, jolla on hajoamaton rengas.

***

Koirien liukastellessa yleensä syytetään ohjaajaa, joka ei ohjaa ajoissa. Se varmasti onkin yksi syy. Nyt tiedän, etten osaa ohjata kumpaakaan koiraani ajoissa enkä voi sitä enää koirieni kustannuksella kisaolosuhteissa harjoitella. Toisaalta videolla näkee, että Lysti sai kääntymismerkkiä ajoissa, mutta se ei ole koira, joka kisavireessä herkästi jarruttaa tai kokoaa. Liukasteluun vaikuttaa myös tassun anatomia ja kropan suhteet, onko pitkäjalkainen menijä vai jotakin muuta. Ja koiran vauhti tietenkin. 

Minulle on sanottu monesti, että koiran kanssa pitäisi treenata liukkailla, jotta se oppii menemään liukkailla alustoilla. Niin tänäänkin. Vastasin, että mene itse juoksemaan tuonne jäätikölle lenkkareilla. Katsotaan 3 viikon päästä, oletko oppinut - miten jumissa olet ja montako mustelmaa tai murtumaa löytyy.  

Eniten risoo oma toimintani. Olisi pitänyt jättää väliin. Näyttää siltä, että selvisimme säikähdyksellä, se tosin selviää tulevalla viikolla. Entä, jos olisi katkennut polven ristiside? Leikkaus, ura ohi, kipua ja kärsimystä aivan turhaan. 

Omat rajansa kannattaa miettiä etukäteen, milloin ei kisaa. Ei tee huonoa myöskään vastata kysymykseen: "Jos minä en suojele koiraani, kuka sitten?"

P.S. Tässä näkyy hidastettuna ja analysoituna Lystin kaatuminen. 

Agilitya ja ulkoilua

Otin Lystin hallille.

• Treenasimme oikealle ja vasemmalle kääntymisiä sanallisen käskyn avulla. Sanallisella ei ole näköjään mitään väliä, koira kääntyy sinne, minne rintamasuunnallani merkkaan, olin sitten sisä- tai ulkokurvin puolella.
• Kokeilin takaakiertoja kauempaa käskytettynä. Tämä on juttu, joka aina unohtuu ja unohtuu. Treenaamista jäi.
• Tsekkasin pakkovalssin kepeille. Viime kisoissa olisi ollut paikka tehdä tämä, mutten uskaltanut. Lystille tämä ei tuottanut nyt minkäänlaisia vaikeuksia. 
• Harjoittelimme putki-keppi-erottelua. Lysti ei mennyt putkeen, vaikka se houkutteli. Se on selvästi edistynyt viime kertaan verrattuna
• Leijeröin puomilla. Tämä kuuluu vaikeuttamispäätökseeni. Lystiä ei haitannut, vaikka juoksin keppien toisella puolella. Juoksin sieltä sen luokse palkkaamaan alastulolle.
• Leijeröimme keinulla. Tämän aloitin varovaisesti matkaa kasvattaen ja Lystin ilmettä tarkkaillen. Haluan, että se on röyhkeä ja varma eikä vapiseva haavanlehti. Syötin sitä aluksi keinun alastulolla. Se söi ahnaasti ja sain vaikeutettua treeniä nopeasti. Lopulta lähetin sen putkesta renkaalle, miltä keinulle. Samalla erkanin itse keppien toiselle puolelle ja vedin kepeille pakkovalssille. Lysti oli varma. Kehuin sitä rohkeaksi tytöksi sen purressa vahvasti leluun.

Katsoin kaukaa ohjaamisesta juttuja. Mietin, voisivatko ne toimia Lykyllä. Siinä vaan tarttee käskyttää aika paljon suullisesti enkä halua heti romuttaa hiljaisuussysteemiäni. Toisaalta, jos selkä hajoaa kunnolla, muita ohjaamisvaihtoehtoja ei ole.

Aurinko paistoi hetken aikaa. Täällä on ollut aika pilvistä, vaikka pakkasta on ollutkin. Kävin Lykyn kanssa pitkällä metsäkävelyllä. Innostuin tottistelemaan sen kanssa metsätiellä. Hienosti se loksahtaa seuraamaan ja muistaa jäävät. Samalla harjoittelin vireenlaskua purupatukalla. Hyvin koiruus laski kierrokset ja oli kuuliainen seuralainen muutenkin.

"Kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa..."

On aika laskeutua joulunviettoon. Toiset tekevät sen vähän nopeammin (kts. kuva alla). Toivotan hyvää joulumieltä teille kaikille.

Lykyn vuoro

Kävin Lykyn kanssa agilityhallilla. Muokkasin osan radasta ykkösiä vastaavaksi luukutukseksi.

Ensin hypnotisoin Lykyn, sitten alettiin tehdä.

• Vaikeita keppikulmia: Ihan keppien sivusta toiseen päähän avo- tai sulkukulmaan. Houkuttimeksi käärin u-putken keppien pään ympäri. Muutaman erheen jälkeen Lykky selvisi loistavasti.
• Vähän kiemuraista hyppysuoraa, joka päättyi putkeen: Mukana oli ruotsalainen okseri, jonka Lykky hyppäsi hyvin. Toiseen suuntaan harjoiteltiin loppusuoraa.
• Kahden u-putken edessä ennen puomia oli muuri. Kieputin siinä Lykkyä, jotta muurilta tuli kääntymisiä ja toisaalta suoraa etenemistä putkelta muurin kautta puomille tai takaisin. Kerran tipautti kalikan, muuten oli tarkka kintuistaan. Muuri alkaa selvästi käydä tutummaksi. Puomilla pidin huolta kontakteista. Kerran jätti ottamatta ylösmenon. Hoksasi itsekin, että vitsit, se unohtui.
• Tsekkasin A:lla kontaktit x 2.
• 180 asteen käännökset okserilla. Ekalla kolautti rimaa, joka ei tippunut. En palkannut siitä. Sitten hyppäsi siististi. 

Sama olo tuli kuin Lystin kanssa eilen. Ei pidä tyytyä menemään tuttuja kuvioita, vaan lisätä aina vaikeusastetta johonkin osaan treeniä.

Talvipäivänseisaus

Otsikkoon oli pakko laittaa talven tärkeä juttu. Harmaus ja yhä pimenevät illat on taas päihitetty - edessä on kevätaurinko ja valoisammat illat! 

Ehdin ennen jouluostoksia treenata vain yhden koiran. Arpa sattui tällä erää Lystiin.

Treenasimme ensin itsenäistä keinua. Syötin Lystille herkkuja, kun se oli 2on2offissa. Harjoiteltiin myös puomin ylösmenoja ja alastuloja. Niin, ja suoran itsenäistä etenemistä.

Sitten treenattiin pienempiä käännöksiä.

Kolmas teema oli vaikeat keppikulmat. U-putken siirsin tyrkylle ja Lysti rallattelikin sen läpi sielunsa kyllyydestä. Hiljalleen se kuitenkin hoksasi, mistä kepit löytää ja saimme onnistuneita toistoja. 

Pitää alkaa tehdä sen kanssa juttuja, jotka on aina vaikeampia ja vaikeampia. Olen tyytynyt sen kanssa vähän turhan helppoon. Haastetta siis kaikkeen! Keppeihin, kontakteille, hyppyihin!

Tässä välissä tein jouluhommia, mm. pullotin kotikaljaa, jota valmistin elämäni ensimmäistä kertaa. :) 

Sitten lähdin Lykyn kanssa viettämään laatuaikaa remmilenkkeilyn merkeissä. Koira kiitti ja käyttäytyi esimerkillisesti. Tämä meidän mäki on 20 metriä korkeammalla kuin alempana oleva asutus. Näiden välissä kulkee hiekoittamaton kevyen liikenteen väylä, mikä tarjoaa lapsille erinomaisen pulkkamäen. Lykkyä on lapset ja pulkat kiinnostaneet suunnattomasti, luulen, että saalisviettinsä takia tai sen takia, että yhdistää lasten äänet aina pallopeleihin. Nyt kotiin palatessamme edessämme taapersi mäkeä ylös vaahtosammuttimen kokoinen poika, joka veti perässään stigaa, joka nytkähdellen singahteli kuin paraskin viehe. Oletin Lykyn reagoivan. Kaikkea kanssa. Se vaan löntysti. :) Videota katsellessa saa samalla niskajumppaa. 

Ryhmätreenit

Tänään oli Lystin vuoro. Mentiin samaa rata, mitä Lykyn kanssa eilen. Yksi hyppy hypättiin eri päin, mikä yllättävän tehokkaasti sotki alun ohjaustani. 

Mentiin treeniä aluksi ihan pitkänä ratana. Pari kertaa piti ottaa uusiksi, kun sähelsin jotakin. Lystillä oli kiire kontaktien alastuloilta pois. Muuten tuli hyvin ohjaukseen. Putkijarru toimi. Loppusuoran se osaa mennä edellä paremmin kuin Lykky.

Toisella kierroksella vahvistelin kontakteja. Otettiin aina muutaman esteen kautta vauhtia, juoksin itse edellä ja palasin palkkaamaan ruualla. Tämä onnistui keinullakin. Huomio: Jos juoksen reippaasti edellä, Lysti pysähtyy. Jos vieressä hiippailen ja kyttään, koira loikkaa. Tämä tuli todistettua Jyväskylän kisoissakin.

Täällä on ollut pari (?) viikkoa lämpötila nollan tuntumassa. Lumi on juuri ja juuri pysynyt. Tänään oli jo vähän pakkasasteita ja lumikin valkeampaa. Nautittavaa. Ja yhden tassut tykkää.

Lysti sai tänään siedätyspiikin, 0.8 ml. Seuraava pistos on vasta 10 vrk:n kuluttua, jolloin jatketaan 1.0 ml:n annoksilla.

Valmennusryhmän treeniä

Tänään olin Lykyn kanssa Marjan valmennusryhmän treenissä.

Rata oli kohtalaisen suoraviivainen, missä oli lähetyksiä putkiin, putkijarrun paikka ja erityishypyt: rengas, okseri ja pituus. Pituudelta oli täyskäännös.

Treenattiin putkijarrua, paria eri kuviota kolmeen radan kohtaan ja 5 hypyn loppusuoraa. Putkijarrun unohdin usein itse. Eri kuvioissa päällejuoksu tuntui sujuvimmalta. 

Loppusuoraa harjoiteltiin maalipalkan avulla. Ilman palkkaa Lykky hyppii käskyjä kuunnellen ja himmaillen. Palkan kanssa se ei kysele. Näitä pitää harjoitella lisää. 

Aluksi taas hypnotisoin Lykyn. Se tosi nopeasti laskee vireensä (pitää ottaa videolle joskus) - ja nopeasti myös nousee. Se lasku on kuitenkin niin tärkeä taito, että haluan sitä parantaa ja vähintäänkin ylläpitää. Noin yleensä Lykky ohjautui nätisti. En käskyttänyt taaskaan hyppyjä eikä koira tiputtanut yhtään rimaa. Pituuden palikoita se kaatoi kerran, kun ohjasin vastakäännöksen huonosti. Muuten palikat pysyivät pystyssä. Itse olin alkuun työpäivän jälkeen vähän pihalla, mutta pääsin lopulta kärryille.

Puomin ja A:n otin pariin otteeseen uusiksi, kun ylösmenokontakti oli hakusessa. Jos en sano naksusanaa "tsap", se tajuaa itsekin, että nyt meni vituralleen ja kääntyy pois. Hauska koira.

Lopuksi tehtiin rata nollalla läpi. Sanoin ennen lähtöä, että me tehdään nyt nolla. Hienolta tuntui onnistua. 

Video

Tässä on video Lystin lauantain ekasta radasta:

Toiset käy psykoterapiassa, minä eläinlääkärissä.

Alkoi hiljalleen vaivata yhä enemmän Lystin ristiselän välimuotoinen nikama. Se on todettu 1/2011, jolloin virallista luokittelua ei vielä ollut. Löydös oli symmetrinen, jota ei pidetty koiraa haittaavana. Sittemmin olen lukenut materiaaleja, joiden mukaan välimuotoisen nikaman varsinkin vaikeammat muodot altistavat mm. spondyloosille ja cauda equina -oireyhtymälle.

Lysti ei ole ikinä kääntynyt pienesti. En sen kääntymisiin aikoinaan panostanut. Toisaalta se pelkäsi estejohteita ja kiersi ne niin etäältä kuin kykeni. Aloin tuumia onko se ratakisko vapaasta tahdostaan vai onko selkään kehittynyt muutoksia. Ja mistäs voin olla varma, ettei se nuole allergiatassujaan heijastuskipujen vuoksi? Sukukaan ei ole puhdas, sieltä löytyy spondyloosia ja välimuotoista nikamaa. Kun koira on lisäksi harrastanut suht rankkaa agilitya, niin 6 vuotta on passeli ikä kuvata uudelleen, jottei kiusaa kipeää koiraa. Kaikkien näiden pähkäilyjen vuoksi varasin Lystille kuvausajan.

Selitin eläinlääkärille pohdintani ja kerroin, että koira venyttelee normaalisti, on kisoissa rimavarma, ei hidasta ennen hyppyjä ja hyppää ihan ok-tekniikalla. "Ihan" tulee siitä, että se ei laskeudu hypyltä kissamaisesti, koska sen etuosa on suorahko. Kisojen jälkeen se ei ole kipeä, jäykkä, äreä tms. Fysioterapiassa hoitamista löytyy vain lapaluiden seudusta. Välillä se hihnalenkillä peitsaa, kuten mielestäni kaikki isot koirat, mutta nostaa ravin helposti ja välillä ravaa kävelyvauhdissakin. Näiden perusteella hän piti isompia löydöksiä epätodennäköisinä.

Lysti painoi 22 kg. Sen silmänympäryksistä otettiin raapenäytteet sikaripunkin varalta. Sikaripunkkia sillä ei ole, joten vaiva menee edelleen allergiseksi. B12-vitamiinia piikitettiin. Eläinlääkärin vääntelyissä se jännitti, murisi ja vilautteli kulmureitaan, joten laitoin kuonokopan, mikä minulla on aina lääkärissä mukana. Jos tavallisesti tutkitaan, Lysti on ihan ok, mutta jos mitään tehdään enemmän, se protestoi.

Kuvat olivat siistit. Ristiselän muutos mennee lievimmäksi LTV1:ksi. Spondyloosia ei löytynyt mistään kohtaa, vaikka koira kuvattiin päästä hännänpäähän. Nikamavälit olivat tasaiset. 

Tässä kuvassa näkyy parhaiten muutos: ristiluun harjanne ei jatku nuolen kohdalla. Täältä Kennelliiton ohjeista löytyy vastaava kuva. 

Näillä näkymin Tikkisen ura ei katkeakaan. Doping-karenssia tuli (vain) viikko. Sanoin eläinlääkärille lähtiessäni: "Toiset käy psykoterapiassa. Minä eläinlääkärissä."

Kisoja

Olin Lystin kanssa lauantaina kisaamassa Johanna Nybergin radoilla, joita voin suositella kaikille. :) Talvi tuli, valtatie oli luminen, ihmiset ajoivat hiljaa eikä ohituspaikkoja ollut. Matkaan kului 20 min pidempään kuin normaalisti, minkä vuoksi olin perillä vasta puoli tuntia ennen starttia. Minit ja medit olivat jo menneet, maksien rata oli valmis ja pääsin suoraan rataantutustumiseen. Tuli siis vähän kiire. On inhottava mennä tutustumaan rataan, kun täytyy etsiä numerot. Onneksi Nybergin radat olivat loogisia muistaa, rataantutustumisaikaa oli runsaasti ja Lystin kanssa lähdettiin vasta noin 30. koirakkona.

Eka radalla oli mm. putki-A-erottelu, slalomin pätkää, putkiansa. Lysti ohjautui nätisti. Se otti kontaktit tarkasti. Jouduin sitä puomin lopussa jopa odottamaan. Keinulla se ei enää hätäillyt. Niinpä tultiin nollalla maaliin. Sijoitus oli 5., koiria noin 35.

Lysti lähti noin 10. viimeisenä. Kun palasin jäähdyttelystä, toinen rata olikin jo valmis ja taas juoksin rataantutustumiseen numeroita etsiskellen. Tästä radasta tuli kaoottinen. Lysti varasti lähdöstä ja koska ahnehdin nollaa, en palauttanut sitä. Pääsin jotenkin kyytiin mukaan. Slalomissa olin vähän hukassa. Puomin alastulolta se loikkasi, mikä ei ollut ihme, koska hallinta petti jo alussa. Pussin jälkeen varmistelin keppejä. Lopun kiemurat sentään suoritettiin yhtä matkaa. Epäilin virhemääräksi 5-10 pistettä. Eikä mitä, nolla tuli siltäkin radalta ja sijoitus oli 4. Näin saatiin tupla! Ihanaa!

Kolmannelle radalle Lysti ei varastanut. Se oli kuitenkin kuumempi ja käännökset valuivat. Yhdessä helpon oloisessa kohdassa luulin sen hakevan automaattisesti putkeen, en ohjannut kunnolla, vaan kiirehdin ohjaamaan hankalaa keppi-putki-erottelua. Lysti ohitti putken ja hyppäsi renkaan, joten hyl. Otettiin putki uusiksi ja Lysti osasi hienosti hankalan keppi-putki-kohdan. Siinä oli paljon elementtejä perjantain treenistä, hirmuinen säkä. Eli putkelta jatkettiin "nollalla"maaliin. Ei siitä kovin hyvä mieli jäänyt, ohjasin kaarrokset huonosti ja keskityin juoksemiseen, Lystiä en ottanut kunnolla mukaan.

Joka tapauksessa olin valtavan iloinen tuplanollasta ja nollatuloksista yleensäkin. Päivä väsytti ja nukahdin kotona iltauutisten aikaan.

***

Sunnuntaina heräsin pirteänä aamuneljältä. Tapoin aikaa reilu 2 tuntia ja lähdin Lykyn kanssa kisaamaan. Mennessä ajattelin, että tämän viikonlopun kruunaisi Lykyn nollaradat.

Ekalle agiradalle mennessä Lykky kuumui edellisten koirien suorituksista valtavasti. Se pysyi kuitenkin maassa, mutta oli lentoon lähdössä. Sanoin jollekin tuntemattomalle, että ihan kuin ratsastaisin dynamiittipötköllä. Seuruutin sen irrallaan lähtöön ja istutin paikalleen. Se istui nätisti. Ja olin, että hehheh, näin se on kuuliainen, tässä menee superkouluttaja. Alkusuora oli helppo: hyppy - rengas -kepit. Koira vinkaisi lähtöluvan saatuaan, hyppäsi renkaalta A:lle, minkä jälkeen putkeen ja A:lle uudelleen. Onneton jatkoin vielä keinulle, miltä varastettuaan käskin Lykyn maihin. Se lakosi nätisti. Sanoin tuomarille, että me ei tätä sohellusta enää jatketa ja seuruutin Lykyn maaliin. Hän hymyili ymmärtäväisesti ja tyytyi toteamaan: "Vauhtia piisaa." Teki mieli sanoa takaisin, "mutta hallintaa ei". Tämän jälkeen lampsin autolle enemmän kuin mietteliäänä ja leikin ajatuksissani erilaisilla vaihtoehdoilla alkaen koiran erilaisista kohtaloista lajin vaihtoon. Samalla olin varma seuraavan radan strategiasta: jos hurtta olisi yhtä liekeissä, maali kutsuisi heti.

Toka radalla se olikin erilainen. Olihan se edelleen kiihkeä, mutta nyt ohjattavissa. Alun neljän hypyn loivalta kiemurauralta lähetin sen kulmassa olleeseen u-putkeen, sieltä hypyn kautta seuraavaan u-putkeen, mistä hyppy ja A, minkä alastulolta se roiskaisi putkeen. Tästä oli kaksi hyppyä ja 90 asteen käännös puomille. En ehtinyt merkkaamaan käännöstä ja rytmitin vasta silloin, kun Lykky oli jo lukinnut eka putken. Sinne sujahti, joten hylkäännyimme. Jatkettiin puomilta, miltä hyppy, kepit, hyppy, putki ja loppusuora pituus ja hyppy. Ne meni suunnitellusti, kovavauhtisesti. Yhtään rimaa koira ei tiputtanut. Tältä radalta jäi jo melkein hyvä mieli.

***

Kisajärjestelyjä haluan kehua koko viikonlopulta. Sekä lauantain JAT:n kisoissa että sunnuntain LAU:n kisoissa aikataulu piti, radat olivat sujuvia ja kilpailukirjat sai heti lähtöjen jälkeen. Sunnuntaina LAU:n kisoissa toimihenkilö jopa tarjoutui ottamaan radan videolle, jonka tosin pyysin radan jälkeen hävittämään. Hän ymmärsi. :D Molemmissa kisoissa lähtö- ja maalialueet rauhoitettiin kivasti.

***

Mitäs nyt sitten? Treenit jatkuu. Tänä vuonna tuskin enää kisataan. Lauantain onnistumisen jälkeen luulin osaavani jotakin, mutta Lykky kaatoi sangollisen jäävettä niskaani. Hyvääkin löydän: viime aikoina treeneissä painotuksen alla olleet asiat toimivat: kontaktien ylösmenot, muuri ja pituus.

Vire vaan kohdalleen! Hehhee. Ohjasin hypyt taas hiljaa. Ehkä se oli virhe? En usko, koska nyt ei tullut hypyiltä virheitä ja varsinkin jälkimmäinen rata oli sujuva. Ehkä Lykyn olisi pitänyt saada enemmän liikuntaa perjantaina (jolloin treenasin Lystin) tai lauantaina (jolloin Lystin kisat "söivät" Lykyn liikuntaa)?

Kuin olisimme virtuaalisessa lautapelissä: "Palaa lähtöruutuun." Lykky vaan on niin makea, etten halua vieläkään luovuttaa. Järkevintä on luopua sen kanssa kuitenkin tavoitteista ja nauttia matkasta. Mistä tulee mieleeni yhden Harry Potter -elokuvan alku, missä kuski varoittaa matkustajia: "Voi tulla kuoppainen matka." Löysin videoklipin, elokuva on Harry Potter ja Azkabanin vanki.

Lystin vuoro

Tänään oli lomapäivä.

Pistin aamulla Lystiin siedätysliuosta 0.6 ml. En ole ehkä kertonut, että ampulloja on 3. Ensimmäinen on miedointa liuosta, toinen vahvempaa ja kolmas vahvinta. Meillä on nyt kakkospullo menossa. Pistosväli on tällä hetkellä 6 vrk. Jokaisesta pullosta otetaan useita pistoksia. Annos nousee vähitellen 1 ml:aan asti. Annoksen olisi pitänyt nousta 0.2 ml joka kerta, mutta pysähdyin 0.4 ml:aan, koska Lystiä kutitti mielestäni liikaa eka 0.4 ml:n satsi. Toisen jälkeen se oli oireeton. Aamuisen piikin jälkeen se on ollut myös normaali.

Vein Lystin hallille. Lykky sai huilata, koska treenasi eilen. Kivasti menee nyt epätahtiin nämä treenit. 

Harrin rataa treenattiin. Otin videolle. Ensimmäisessä treenataan keppejä. Toisella videolla mennään rataa. Kaksi seurakaveria sattui samaan aikaan hallille ja heiltä sainkin hyviä neuvoja varsinkin keppien suhteen. En Lystiä saanut sunnuntaina millään menemään tuota keppikulmaa ulkopuolelta ohjaten. Vika oli omassa linjassani, ahdistin sen suotta väärään väliin. Nyt se osaa, kun oma liikkeeni ei haittaa.

Lykyn ja Lystin ohjaus poikkeaa paljon toisistaan. Lykyn kanssa yritän tehdä itseni suurin piirtein näkymättömäksi ja kuulumattomaksi. Jos ohjaan Lystiä niin (olen kokeillut), se juoksee minne sattuu. Se tarvitsee jämäkän käskytyksen. ;) 

Video on hyvä treeniajan mittari. Treenattiin yhteensä 12 minuuttia. Aktiivista aikaa siitä on noin kolmasosa eli 4 minuuttia.

Ryhmätreenit

Olin Lykyn kanssa. Ennen kuin päästin sen radalle, hypnotisoin sen. Viskelin kongaa, kunnes koira rentoutui ja alaleuka rentoutui. Olisiko mennyt puoli minuuttia?

Harrin rataa jatkettiin. Päästiin esteelle numero 24, siinä Lykky jätti hyppäämättä takaakierto-päällejuoksussa. Kait jotenkin ohjaukseni hajosi. Mentiin loppu erikseen, vaikkei se ihan "virheestä alkuun" -ideologian mukaista ollutkaan. 

Palautteen mukaan Lykky on taitava ja lukee ohjausta herkästi. Hyppyjä en edelleenkään juuri käskytä. Ensimmäistä kertaa sain kuulla ohjaukseni näyttäneen rauhalliselta. (!) 

Ekalla kierroksella Lykky kesti hienosti lähetyksen kepeille ulkopuolelta ja kiertämiseni häntänsä takaa. Toisella kierroksella kokeilin kepeillä myös päällejuoksu-persjätön niin, että piti mennä koiraa vastaan. Ei Lykky häiriintynyt. Ei ollut edes vahinko - tätä otettiin kolmesti vähän varioiden ja koira oli erehtymätön.

Toisella kiekalla panostettiin myös kontakteihin sekä puomilla että A:lla. Vauhtia otin otettiin putkista tai hypyiltä. Ei se ihan sadalla prosentilla mennyt. Alastuloja pitää muistaa rauhoittaa, herkästi Lykky lähtee ennakoimaan. Kävi yksi jännäkin juttu. Kun käskytin A:lle ennen hyppyä "kii", Lykky pysähtyi ennen hyppyä eli aika jännästi se käskyn yleisti. Onneksi ei ottanut tavakseen!

Erikoishäiriönä yksi treenikaveri vingutti vinkulelua kentän laidalla. Lykky rekisteröi vingutuksen, muttei lähtenyt katsomaan äänilähdettä. Palkaksi annoin sille pitkästä aikaa oman vinkulelun. Oli tyytyväisen oloinen koira. :)

Agilitya

Kävin treenaamassa koirat agilityradalla, kun en viikolla ehdi kuitenkaan.

Lystin kanssa mentiin perjantaista Harrin rataa. Ensin harjoiteltiin aika takaperoista sulkukulmaa. Lysti ei osannut millään, jos lähetin ulkopuolelta. Eikä sitä vielä oppinut. Sisäpuolelta lähettämällä osasi heti.

Sitten mentiin rataa, millä oli myös kauhupuomi. Lysti olikin taitava. Se kesti hyvin kepeillä päällejuoksun ja persjätön. Noin vaan sain sen nollalla maaliin. Jotakin sellaista on yhteistyössä sen kanssa, mikä Lykyn kanssa on vielä hakusessa. Ja puomi? Ei ongelmaa. :)

Lykyn kanssa harjoittelin samaan sulkukulmaan kepeille lähettämisen. Nyt se onnistuikin heti. Lykky kesti myös takana kiertämiseni. Mielestäni testasin kepeillä myös päällejuoksu-persjätön, missä ei ollut nyt ongelmaa. Saatiin tehtyä rataa paljon pidemmälle kuin perjantain valmennuksessa. A:n ylösmenon jouduin otattamaan pari kertaa, koska Lykky ei täpännyt. Sitten alkoi osua. 

Lykylle oli nyt kolmas treeni 4 päivään, normaalisti treenataan 2 x viikossa. Minusta sen huomasi. Saa huilata alkuviikon.  

Lystin pesin kunnolla. Sen atooppinen iho tykkäisi paljon tiuhemmasta pesutahdista, mikä kolkuttaa omatuntoani jatkuvasti.

...

Olin unohtaa yhden tärkeän jutun, noin Lykyn vireen kannalta. Minusta se valmennuksissa nousee liikaa enkä voi siihen kunnolla puuttua. Totta kai siihen vaikuttaa oma vireenikin. Aikaa on muutama minuutti per koirakko enkä voi/halua(?) käyttää sitä esim. koiran viemiseksi autoon. Tänään purin taas perjantaisia juttuja. En laskenut Lykkyä halliin ennen kuin se oli tarpeeksi tyyni. Lisäksi muistuttelin luopumista hyvin modifioidulla vieheleikillä. Eli halliin pääsyn jälkeen heittelin kongaa ja kun Lykky lakkasi nytkimästä perään, annoin luvan. 

Jaksaa, jaksaa

Tänään oli Kataisen Harrin agilityvalmennusta. Olin Lykyllä. 

Radalla oli kepit hankalasti, joko niille lähetys kimurantti kulman tai u-putken takia tai puolta piti vaihtaa vielä hankalammin. Pääsi taas treenaamaan myös pakkovalsseja ja persjättöjä. 

Tällä kertaa mentiin Lykyn kanssa semmoisella systeemillä, että virheestä palattiin lähtöön. Sillä systeemillä sain "paineistettunakin" varmemman ja rennomman otteen ohjaukseen - just sitä, mitä Lykyn kanssa tarvitaankin. Tosin keppejä pysähdyttiin kerran treenaamaan. Olin jälleen mahdollisimman hiljaa. Alla on elävää kuvaa. 

Ryhmätreenit

Lysti melkein pääsi ryhmätreeneihin, mutta koska raapimansa vasen silmänalus on vasta umpeutunut, säästin sitä vielä. Viime kesästä sen allergiaoireet ovat alkaneet näkyä myös silmien ympärillä paksuuntuneena ja atooppisen näköisenä ihona. Tossuja ei ole ollut kolmeen päivään eikä se kalua tassujaan, joten toiveita on. Kop-kop-kop.

Otin siis Lykyn ryhmätreeniin. Olisin mieluusti sitä säästellyt huomisen Harrin koulutuksen vuoksi, mutta koska rata oli niin houkutteleva, lähdin treeniin. Radalla oli paljon leijeröintipaikkoja. Tarkoittaa sitä, että puomi oli keskellä, puomin päässä u-putki. Puomin molemmilla puolin oli hyppyjä, joita kuului tai sai ohjata puomin toiselta puolelta. Lykky ohjautui näin ongelmitta. 

Radalla oli käännökset okserilta ja pituudelta, mitkä myös sujuivat ongelmitta. Lisäksi radalla oli muuri ja rengas, mitkä onnistuivat hyvin, vaikka muurin ohjasin puomin toiselta puolelta ja vielä jarrutin ennen muuria. 

Oli radalla puomi-putki-erottelukin. Ekalla kerralla Lykky ei täpännyt ylösmenoa, mutta itsekin mokasin. Seisoin ja kiihdytin just väärässä kohtaa. Kun juoksin tasaisesti, Lykky täppäsi nätisti.

Toisen pituushypyn jälkeen linja ohjautui helposti putken väärään päähän. Takana leikkaamiseen Lykky reagoi välittömästi ja sain sen vaivattomasti oikeaan putken päähän.

Kruununa oli 4 hypyn loppusuora, jolla juoksin täysillä Lykyn edessä-vierellä-takana. Koira hyppi nätisti maaliin saakka. 

Jatkoin hiljaista linjaa ohjaamisessani, tarpeellisissa paikoissa käskytin. Lysky ei kertaakaan kolautellut rimoja tai muurin kalikoita. Jäi tosi hyvä mieli.

Lykyn kanssa hallilla

Lysti sai tänään siedätyshoitopiikkinsä. Välittömästi pistoksen jälkeen se olisi raaputtanut pistoskohtaa. Sijaisrapsutin sitä kevyesti samasta kohtaa ja sen jälkeen kutka oli ohi.

Kävin Lykyn kanssa hallilla, jotta sain treenattua ylösmenokontakteja vedättämällä. Yhden kerran se olisi tullut ylösmenon yli. Muuten teki nätisti.

Sitten harjoiteltiin muuria. En jaksanut rakentaa kokonaista tekniikkatreeniä, joten otin vain yhden pikkuhypyn alle ja sitten muuri sai olla radan osana. Muuriin ei tullut tänään yhtään osumaa, mutta pituuteen tuli ainakin kerran eli myös pituus on otettava tehotreeniin.

Koska minulla oli kuvaaja matkassa, mentiin vielä rataa, jotta sain hiljaista treeniä nauhalle. Huippua oli nähdä, että sen kerran, kun sanon "putki", sanon senkin riman päällä. Koiran pitäisi kestää tuollainen häiriö, mutta kun ei ole toistaiseksi kestänyt, niin eletään sen kanssa. Töitä on kuitenkin tehty 2 vuotta asian eteen. Olen tyytyväinen pakkovalssin jälkeiseen elämään, ensimmäistä kertaa johonkin ohjaukseeni. 

Lystin puomi jatkuu

Aamulla aikaisin jatkettiin eilisestä. Illalla olin jo tuumannut, että jos Lysti oikeasti alkaa puomia pelätä, en sitä enää siedätä. Jääkööt eläkkeelle koko lajista, koska ei urheilusta enää tassujenkaan takia mitään tule.

Lysti ei pettänyt. Se ei ollut yön aikana unohtanut puomipelkoaan. Se pelkäsi sitä ylösmenoa, jolla ei edes käynyt mitään. Vonkui etujalat ylösmenolla "en pysty". Keinulla se onneksi liikkui yhtä luottavaisesti kuin eilen. Lopulta vietin noston (lelupalkka), toistojen ja kehujen avulla se pystyi juoksemaan puomin myös pelottavasta suunnasta. Ilme oli jo melko oikea, mutta himpun varovainen edelleen, ikään kuin joka kerta kokeili etutassuillaan "kestääkö tämä varmasti?". Kaveri näki Lykyn ongelmat. Todettiin, kuinka turkin sisällä tulee aina olemaan sama, varovainen Lysti.

Sitten seurasin agilityvalmennusta.

Lykyn kanssa ehdin vielä nauttimaan valoisasta ajasta ja kävimme pitkällä metsälenkillä. Se muisti hyvin, kuinka vapaana kuljetaan kuulolla. Osan matkasta pidin sitä takanani, jotta enimmäkseen hallilla käytettyyn "taakse"-käskyyn liittyisi rento mielentila. Tavoitin välillämme yhteenkuuluvuuden tunteen. Lyskyn kanssa sitä osaa arvostaa. :) Paluumatkalla kokeilin, uskoisiko se nimeä "Lykke". Uskoisi.

Kirjoitin loppukesästä Belgianpaimenkoirat-lehteen Lystistä valioesittelyn. Lehdessä on oma palstansa valioita varten. Lehti tuli pari viikkoa sitten, sillä koko juttu palasi mieleeni. Lähetin julkaistavaksi alla olevan valokuvan. Pojan kanssa tuumattiin, että Lysti on siinä sopivan ylpeän ja varman näköinen. Alla on teksti.

Mitä kirjoittaisin tähän Lystistä?

Koirasta, joka on opettanut minulle arkuudesta, ystävyydestä, luottamuksesta, elekielestä sekä vireen ja hallinnan merkityksestä. Hopearinnasta, jonka kanssa on yhdessä opeteltu agilitya alkeista saakka. Kisakaverista, joka lopulta on alkanut edetä radalla röyhkeästi ja katsoa maalissa hymyillen: "Enkö ollutkin hyvä?" Kolmiokorvasta, jonka kanssa saan nykyisin usein nauttia yhteistyöstä ja kokea upeita hetkiä, kun kaikki osuu kohdalleen. Uskollisesta ystävästä, joka tarvittaessa tulee istumaan viereeni varmana kuin kallio.

Paljon on mielessäni, paljon jää kirjoittamatta. Kyllä sinä Lysti sen silityksissäni tunnet. Onnea, rakas Mössykkäin.

Kiitän kaikkia meitä kannustaneita ja opettaneita.

Puomia siedättämään

Kävin Lystiä virkistämässä agihallilla. Mentiin kontakteja. Ensin keinua, jolla Lysti oli tosi reipas. Pystyin ottamaan sivuttaisetäisyyttä 4 metriä ja saman verran olemaan edellä ja koira vaan hinkui keinulle ja pysähtyi paineettomasti alastulolle.

Sitten treenattiin puomin ylösmenoja. Yhdellä kerralla Lysti menetti tasapainonsa ja aikansa taiteiltuaan hyppäsi ylösmenolta (eli ei edes vielä täydestä korkeudesta) maahan hallitusti. Sen jälkeen puomille ei voinut millään kiivetä. Koira huusi takajalat maassa, etutassut ylösmenokontaktilla. Siinä sitä sitten oltiin. Puomin toiselta puolelta se uskalsi kivuta ihan normaalin näköisesti. Lopulta lähdettiin hallilta pois, kun puomi jäi vaiheeseen: horjahduspuolelta se kipusi puomin normaalisti, ei-horjahduspuolelle se jäi vonkumaan ylösmenon 2on2offiin, ellen ollut vierellä rohkaisemassa. Näin tämän pitikin mennä. :(

Täytyy varmaan huomenna mennä hallille uudelleen. 

Ryhmätreenit

Lumi on miltei sulanut ja joka paikka on loskassa. En ottanut Lystin parantuneita tassuja sohjoon hautumaan, joten lähdin Lykyn kanssa ryhmätreeniin. Rata oli Harrin tuttu rata. 

Eka kierroksella menin puomia yhden hypyn takaa naksun kanssa nakkipalkalla. Ensin vedättämättä, sitten edellä juosten. Hyvin Lykky osuu.

Sitten tein radan alkua ja harjoittelin tiukkaa poispäinkääntöä. Siinä kannattaa lähteä juoksemaan heti, kun koira lukitsee hypyn. Pystyhyppyjä treenasin myös. Näissä kannattaa rytmittää/odottaa sen verran, että Lykky reagoi. 

Toisella kierroksella harjoiteltiin merkkausta ja viskileikkausta/backlappia. Se alkoi sujua. Kepit mentiin kahdesti. Palkkailin hyppyjen jälkeen. Olen palkannut aivan liikaa putkien jälkeen. Palkka on liian helppo kaivaa esiin silloin, kun koira on putkessa.

Lopuksi teetin muurilla hyppytekniikkaa, noin 8 toistoa. Ekalla Lykky hipaisi muuria, sitten loikki puhtaasti, vaikka häiriköin kuinka paljon. 

Hiljaisuussysteemi jatkuu. Siitä oli sattumalta tuoreessa Cleanrunissa juttua, joten minussa on vähän ennustajan vikaa tai tällä blogilla on korkea-arvoisia kansainvälisiä lukijoita. ;) Lykky näyttää hyötyvän, jos sanon ääneen putket, kontaktit ja pujottelun. Muuten vilkaisee, minne pitäisi mennä. Hypyt ei käskyjä tartte. Minusta on hauskaa se hiljainen ähinä, millä mennään. Aiemmin en ole sitä kuullut.

Temppulinjaa on jatkettu. Lysti muistaa vaivatta, miten jalkojeni välistä pujotellaan. Lykky lakoaa pedilleen käskyllä "peti".

Lopuksi vielä oksennustarinoita vol. 108. Eilen olin lähdössä pilatekseen (ensimmäinen harrastus kuuteen vuoteen, mihin ei oteta koiraa, jos tanssia ei lasketa). Juuri, kun olin astumassa ovesta, alkoi Lysti kurnuttaa (jokainen koiranomistaja tunnistaa äänen) maha pesurumpuna pumpaten ja pian oksensikin sängylleni (tämä on aina yhtä ihanaa) narulelun palan. Saman palasen, minkä nielaisi ryhmätreenissä kaksi viikkoa sitten. Olin jo unohtanut koko episodin. Ihmettelinkin, kun sitä yhtenä yönä närästi. Oksennettu narulelu oli 8 cm pitkä ja 3 cm halkaisijaltaan. Kun ihailin oksennusta helpotuksen huokauksesta hengittäen, vältettyä suolitukosleikkausta huojentuneena miettien, Lysti rouskaisi lelua kahdesti ja nielaisi sen uudelleen. En voinut jättää siihen. Ajattelin, että nyt lelupala mahtuu suoleen, kun on kahdella puraisulla pienennetty. Nieletin Lystillä pari teelusikkaa suolaa ja kohta se oksensi narulelun uudelleen. Nyt olin tarkkana ja sain muikean hajuisen lelun vietyä roskikseen. Sitten vauhdilla juoksin autoon ja kurvailin pilatekseen, jonne ehdin just tunnin alettua. Olin niin tohkeissani, että kajautin koko ryhmälle: "Anteeksi, että myöhästyin. Koirani oksensi matolle (tajusin livauttaa valkean valheen ja vaihtaa sängyn vähemmän iljetystä herättävään mattoon) juuri lähtiessä." Puolet porukasta naurahti (selvästi koiraihmisiä), puolet katsoi vaivautuneena. Yksi vaivautuneen näköinen ihminen, joka valitettavasti oli vieressäni, siirsi jumppa-alustaa puoli metriä kauemmas. Meinasin kailottaa, että "pesin kyllä käteni", mutta muistin (mikä aiemmin unohtui), että vaikeneminen on kultaa.

Agilitya

Kävin Lykyn kanssa agilityhallilla.

• Ensin tehtiin hyppytekniikkaa muurilla ja pituudella. Muurilla tipahti kahdesti kalikat noin 8 toistosta. Molemmilla kerroilla vedätin voimakkaasti. Molemmilla kerroilla koira korjasi toisella yrityksellä. Näitä yhä lisää.
• Seuraavaksi otettiin puomin ylösmenoa. Lähetin sen hypyn takaa ja sanoin jo ennen hyppyä puomikäskyn. Vaikka olin edellä, Lykky täppäsi.
• Tauon jälkeen mentiin sunnuntaisen radan lopusta pystyhyppyjä palkaten. Backlappia treenattiin myös, yritin olla olematta edessä. Lopuksi yritin saada Lykyn ulkokautta takaakiertoon, se olikin vaikeaa. 
• Muistin ohjata mahdollisimman hiljaa ja palkata myös hypyistä.

Lysti elelee vielä tänään oloneuvoksena. Pääsi se iltalenkille - auton takakontissa. :)

Kotinyhjäystä

Lysti sai tänään taas siedätysainetta. Seuraava piikki on 6 vrk:n päästä. Sen tassut ovat edelleen lievästi ärtyneet. Sai siksi sinkkivoidetta ja tossut. Koska ulkona on liukasta, tossuilla vielä liukkaampaa, ulkoilut ovat olleet lyhyitä. En halua uittaa sen paljaitakaan tassuja sulavassa lumessa. Jos se olisi kunnossa, olisin kisannut ensi lauantaina. Nyt se(kin) jää. :(

Korvaukseksi treenattiin kotitemppuja: valokatkaisimen painamista, peruutusta, kurreasentoa, käännöksiä, ratsastusta (=koiruus tulee jalkojeni väliin ja pysyy siinä, vaikka liikun) ja jalkojeni välistä pujottelua. Lysti on näissä valtavan innokas. 

Lykyn kanssa tottistelin iltalenkin yhteydessä. Siitä onkin aikaa. Hyvässä muistissa oli koiralla jäävät: seisominen, istuminen ja maahanmeno. Juoksusta se oikein plätsähti maihin. Seuraamisessa kävelin erilaisia kiemuroita, otin sivuaskelia, peruutin jne. Ei ongelmaa. 

Lelun irrotuksen jälkeen se jäi lussuttamaan ilmaa, kuten joskus ennenkin tottistellessa. Aiemmin tämä purettiin haukuttamalla. En nyt haukuttanut/nostanut sitä, vaan silitin sitä päästä ja sanoin lempeästi "rauhoittuu". Hampaiden klakse lakkasi siihen.

Kotona naksuttelin Lykylle uutena temppuna pedilleen menoa. Ostin lattialle sen lempimakuupaikalle pehmustetun alustan, jonka se heti otti käyttöön. Naksuttelin sitä nyt. Lykky yhdisti naksuttelun nopeasti kosketusalustaan ja alkoi täpätä petiään kuin se olisi ollut kosketusalusta. Noin 20 naksuttelulla mulla oli koira, joka kävi pedilleen maate. :) Yhdistän ensi kerralla käskysanan. Saa olla "peti". Suurena tavoitteena on saada Lykky jatkossa odottamaan pedillään, kun vieraita tulee.

Ai niin. Semmoinen uusi juttu me ollaan keksitty, että koirien puuro valmistetaan nykyään takassa. Kun takkaa on illalla lämmitettu ja hiillos hiipunut, laitetaan ritilälle 3 litran uunivuoka. Aamulla sieltä voi nostaa lämpimän ja valmiin puuron. Ehkä saan tehtyä joskus ihmisillekin uunipuuroa. Vaikka ohrasuurimoista?

Harrin treenissä

Tänään tuli Kataisen Harri meitä opettamaan. Osallistuin Lykyn kanssa. Jos Lystin tassut eivät olisi niin kiikun kaakun, olisin ottanut paikan sillekin. Käytännön opetuksen lisäksi oli jälleen tunti teoriaa.

Radalla sai luukuttaa menemään, koska suoran jälkeen oli aina käännettävää, takaakiertoa tms. Sovelsin hiljaista ohjausta mahdollisimman pitkälle.

Rata alkoi pitkillä esteväleillä ns. mersun merkillä, minkä jälkeen päällejuoksu ja suorahkoon putkeen, mistä hypylle, jolle pystyhyppy. Ennen hyppyä oli parasta ehtiä persjättöön. Tämä onnistui, kun sai tarpeeksi etumatkaa ennen putkea. Ehdin. Pystyhyppy oli paras tehdä oikean siivekkeen kautta, miltä koira sai paremman linjan seuraavalle kahdelle hypylle. Tämän tein aluksi vasemman siivekkeen kautta kierrättäen, minkä vuoksi Lykky ohjautui muurille. Pitää muistaa tarkistaa linjat!

Otettiin tämä uusiksi oikean siivekkeen kautta ja sitten sujui. Sitten piti losottaa suoraan, koska oli ehdittävä pakkovalssi-persjättöön, millä ohitimme ansaputken. Siitä hypyn kautta kaksi pystyhyppyä. Näitä kahta pystyhyppyä treenattiin. Lykkyhän kääntyy hyvin, mutta laistoin itse. Koska merkkasin ponnistuskohdan liian kauas, Lykky hyppäsi pidemmäs. Minun oli siis mentävä riman lähelle merkkaamaan. Tällöin koira kääntyi. Näitä olisi hyvä vahvistaa palkan kanssa. Ja vaivauduttava itse tekemään enemmän työtä.

Pystyhypyiltä koira lähetettiin putkeen, miltä taas suoraan hyppy leijeröiden ja takaakierto. Muuri, valssi, toinen hyppy ja slalomia, miltä putkeen. Tämä oli toinen piste, missä pysähdyttiin harjoittelemaan, koska Lykky hakeutui slalomilta putkeen. Tässä huomasin, millaisen inflaation sana "Lykky" radalla on kokenut. Sillä ei ollut mitään tehoa, jos koira oli jo putken lukinnut. Tähän auttoi pystyhypyn merkkaus myötäkädellä. Seuravalla hypyllä tein backlapin, jossa ajauduin vähän riman eteen. Lykky hyppäsi silti puhtaasti.

Putken jälkeen oli vielä pakkovalssia ja päällejuoksua, minkä jälkeen isompaa suoraviivaista rinkulaa. 

Eka kierroksella suoritimme rataa noin 18 hypylle saakka, missä jäätiin slalomkohtaan. Toisella kierroksella treenattiin pystyhyppyjä ja slalomia. Harri kellotti 10 esteen pätkissä. Lykky meni koko ajan yli 5 m/s etenemällä. Viimeisin kierros oli yksi veto. Se meni kyllä persiilleen ja harmittaa vähän. Lykky oli edellisiä kierroksia nopeampi, ehkä oma vireeni oli korkeampi? Yksi rima tippui ja olisi hylkäännytty useassa kohtaa. Jotenkin rämmittiin rata loppuun. Jäipä ainakin treenattavaa.

Onneksi kaksi ekaa kierrosta olivat hyviä. Mielentila oli sekä koiralla että minulla hyvä ja tehtiin puhdasta rataa. Hiljainen linja (käskytän vain välttämättömissä kohdissa) tuntuu hyvältä. Sitä tukee sekin havainto, että en minä Lykkyä saa pois ansaesteeltä, vaikka huutaisin mitä. Kaikki perustuu ennalta ohjaamiseen.

Mietin illalla tämmöistä: Miten pitäisi menetellä, jos koira kulkee yli 5 m/s, hypyltä puomille on 5 metriä enkä saa käskyttää koiraa hypyn päällä? Vaihtoehdoksi jää käskyttää hypyn jälkeen, jolloin ei ehdi edes sanoa koko kontaktisanaa ja ainakin se tulee myöhässä koiralle, joka ottaa yhden, max kaksi laukka-askelta. Käskytys on siis tehtävä ennen hyppyä ja näitä on treenattava.

Päivän tunnelmat: on edelleen hirmuisen makeaa, kun yhteistyö sujuu kovassakin vauhdissa.

Maalihyppy taannoisissa kisoissa

Isot sakset

Tapaus fleecepeitto jäi minua vähän vaivaamaan. Seuraavassa kuvassa on alkutilanne, jossa peitosta näyttäisi puuttuvan neliö fleeceä. Koska neliötä ei koiran sisuksista löytynyt, tarkastelin, mitä peitolle oli oikeasti tapahtunut. Se oli vain leikelty.

Illalla katsoin televisiota ja keräsin peiton riekaleita olkapäilleni. Lykky tuli eteeni ja haisteli peittoa lumoutuneena. Halusin katsoa, mikä tämä juttu oli. Ojensin sille peiton reunaa, jota se alkoi silmät kiinni leikata poskihampaillaan. Kun se oli saanut palan katki, se halusi lisää. Annoin taas. Nyt se leikkasi toisen puolen poskihampaillaan fleecen katki. Se piti silmänsä ummessa, korvat raukeina ja nautti ilmiselvästi. Palat piti antaa sille poikittain suuhun tai se korjasi ne itse oikein päin. Katkomisen jälkeen ojensin sille aina seuraavan ja seuraavan palan. Siinä oli jotakin meditatiivista. - Lisäksi mulla on tuossa Lykyssä hyvät sakset. Enää puuttuu sana, millä pyydän pilkkomaan.

Hiljaa

Tämä Haloo Helsingin "Hetki on kaunis" sopii tämän tekstin taustamusiikiksi.

Vietin vapaapäivää pitkästä aikaa. Ajoin aamulla Lykyn kanssa hallille treenaamaan. 

Alatalon Vappu neuvoi meitä muuriongelmassa. Hän jaksaa tsempata minua muutenkin. Olen iloinen, että hän kuvailee Lykkyä herkkyytensä vuoksi vaativaksi ohjattavaksi. Hänen ohjeidensa mukaan otin muurin mukaan vähän muokattuun etäisyyden arvioinnin sarjaan. Lykky tiputti ensimmäisen neljän toiston aikana muurin kalikan kolmesti. Olin suorastaan innoissani! Muuri on siis hivoitellen hyppäävälle Lykylle oikeasti hankala, mutta nyt päästään hoitamaan asia pois päiväjärjestyksestä. Muokkasin sarjaa kahteen otteeseen ja lisäsin häiriötä. Muilla toistoilla Lykky piti kalikat ylhäällä. Jatkamme harjoituksia.

Sitten siirryin radan puolelle. Se olikin kiva rata. Oli takaakiertoja ja pyöritystä, myös puomin ali menevä putki, jonka jälkeen joutui leijeröimään koiran toiseen putkeen. Oli myös 4 välistävetoa peräkkäin. 

Eka kerralla Lykky unohti ottaa puomin ylösmenon. Huusin "oijjoijjoi" ja vein koiran ääneti lähtöön. Jatkossa se täppäsi tassunsa ylösmenolle kunnolla. Se ohjautui valtavan hyvin. 

Kesken pyöritysten tajusin aivan turhaan hokevani "Lykky! Tässä!" ja muistin sen toisen jutun (muuriharjoitusten lisäksi), minkä päätin Lykyn juoksutauon aikana: Alan ohjata sitä mahdollisimman ääneti. Koska en kerran osaa avata suutani oikeassa kohtaa, vaan möläytän aina jotakin, kun se on riman päällä, jolloin koiraparan pää nousee kuuntelemaan ja takajalat tippuu, tiputan yhden häiriötekijän pois. Lykky on valtavan herkkä ohjaussignaaleilleni ja pyrkii toteuttamaan ohjaustani mahdollisimman nopeasti, joten ääniapu on varmasti ollut vähämerkityksisin ja selvästi suorastaan haitallinen. Kontaktit käsken vielä suullisesti, samoin kepit ja jotkin erottelupaikat, jos on pakko, mutta muuten aion kokeilla vaiti ohjaamista. 

Testasin tätä radalla. Koin jonkin sortin ahaa-elämyksen. Pystyin keskittymään paremmin ohjaamiseen, kun ei tarvinnut puhua. 4 takaakiertoa työntämällä sujuivat ilman sanoja. Luulen, että Lykky osaisi myös kepit ilman käskyä. Ehtiihän tässä kokeilla. Siinä hiljaa koirani kanssa treenatessa pystyin keskittymään myös Lykkyyn paremmin, sen hengitykseen, liikkeeseen, innokkaaseen hinkumiseen, esteiden lukitsemiseen. Siinä oli jotakin maagista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja siihen liittyy tämän kerran kappalevalintakin.

Jäähdyttelylenkillä Lykky kakki ensin normaalisti. Sitten se yritti kakkia useita kertoja muutaman kymmenen metrin välein. Läähätti ja tuijotti minua kivuliaan oloisena. Silloin tajusin, että juuri eilisiltana se lussutti fleece-torkkupeittoa eikä vaan lussuttanut, vaan myös nieli sitä. Torkkupeitto muistuttaa nykyään isoäidin pitsiliinaa. Suolitukos! Tämän välähdyksen jälkeen treenin euforia kääntyi totiseksi peloksi koiran tilanteesta. Soitin tutulle eläinlääkäriasemalle, että mitäs tehdään. Sinne päästiinkin heti näytille, jottei tarvitse viikonloppua vasten murehtia.

Lykky käyttäytyi vastaanotolla mallikelpoisesti. Se tervehti eläinlääkärin ystävällisesti ja oli tutkimuspöydällä aloillaan. Se tutkittiin läpikotaisin ja tultiin siihen tulokseen, että suolitukosta ei ole. Sain ohjeen antaa parafiiniöljyä varmuuden vuoksi. Todennäköisimmäksi syyksi oireiluun jäi se, että Lykky reagoi treeniin mahallaan. Sehän teki sitä nuorempanakin. Nyt en antanut sille edes aamuruokaa ennen halliin menoa. Kotiin tultua se söi normaalisti. Seuraan sitä vielä. Fleecepeitto lähtee. Punnitsin Lykyn lähtiessäni, se painaa 26 kg tyhjällä mahalla (mahdollinen fleecekin painaa vähän).

Lysti saa nyt 5 päivän välein vahvemmasta pullosta siedätysainetta. Eilen meidän treenit jäivät väliin, koska sen toisessa takatassussa oli uusi ihorikko. Tassuja tutkiessani hoksasin, että tassukarvat olivat ihan kovat ja tikkumaiset. Tuota meidän katua suolataan intensiivisesti ja vaikka on ollut pakkasia ja lunta, suolaa silti imeytyy tassukarvoihin. Se nyt ainakin pahentaa tilannetta. Jatkamme tassujen huuhtelua.

Vitonen ja kotia

Lystin kanssa olin agilitykisoissa.

Eka rata oli agilityrata, minkä alku oli haastava. Toinen hyppy oli pituus, miltä oli n. 60 asteen käännös keinulle, miltä 45 asteen käännös renkaalle, minkä jälkeen takaakiertohyppy. Moni hyllytti tässä kohtaa, koska eivät ehtineet ohjata takaakiertoon. Tätä kohtaa mietin tosissani, koska Lysti lähtee keinulta yleensä sukkelaan. Toisaalta se on kestänyt sillä viime aikoina treeneissä.

Tein kaksi suunnitelmaa. Ensinnäkin ohjasin keinun oikealta puolelta. Jos Lysti pysyy keinulla, juoksen vauhdilla ja linjaan ja työnnän sen vasemman siivekkeen taakse. Jos ei pysy, yritän kääntää sen renkaan jälkeen valssilla ja pyöräyttää oikeanpuoleisen siivekkeen kautta takaakiertoon.

Käsitykseni Wala-Bruinin agilityradan alusta.

Lysti kummasteli ennen lähtöä ulkohuussia, sitten palkintoja, pöytäliinoja ja metalliaitoja. Se näytti siltä aralta koiralta, miltä joskus muinoin. Lähtöön se istui epävarmasti, mutta pysyi tarpeeksi. Keinulla se yllätti, pysähtyi siihen hyvin. Sain etumatkaa renkaalle ja linjattua juoksuni niin, että takaakierto oli vaivaton. Sen jälkeen hypättiin pari hyppyä slalomina, joiden jälkeen tein persjätön ja ohjasin A:lle. A:n alastuloa Lysti ei ottanut. Olin itse ottanut sivuttaisetäisyyttä, koska koira kuului ohjata sivulle u-putkeen. Putken jälkeen oli okseri ja kepit, joilla leikkasin takana. Kepeiltä käänsin Lystin valssilla u-putken väärään päähän. Sieltä hyppy - päällejuoksu - suoraan putkeen - pakkovalssin tapaisella hyppy ja puomille. Ja tämä oli taas hieno. Lysti otti ylösmenon, kuten olen sille opettanut viime aikoina. Alastulo myös hyvä. Siitä muuri ja putkeen, miltä vielä yksi hyppy ja maaliin. 5 vp siis ja koira hyvän tuntuinen. A:lla olisi varmaan pitänyt reagoida toisin, mutta en nyt reagoinut.

Pihalla Lysti piteli takajalkaansa ilmassa. Arvasin jo, mikä siinä on. Autolla huuhtelin tassun ja sieltä löytyi noin sentin halkaisijaltaan oleva verestävä ihopuutos. Kävin sanomassa koetoimitsijalle, että meidän pitää keskeyttää kisa ja josko hän tulisi katsomaan tassun, jotta saadaan rahat takaisin, koska eläinlääkärille koiraa en sen takia vie. Seuraava vaihe oli tragikoominen. Otin Lystin autosta uudelleen. Sen tassut oli ihan kivituhkassa ja sorassa. Huuhdoin aluksi väärää takatassua. Sitten vaihdoin tassua. Vettä oli enää liraus jäljellä, jolla sain vähän vammakohtaa näkyviin. Niin vähän, että hentoa punoitusta saattoi juuri erottaa harmaakuorrutteisesta tassusta 2 millin alueella. Koetoimitsija kuitenkin uskoi, että vamma on oikeasti isompi ja koira linkuttaa eikä sitä ole syytä revityttää kisoissa, joten siinä ei ollut ongelmaa.

Sitten ajettiin kotiin. Päivän hyvät: keinu, puomi ja yleistuntuma. Huonot: A:n alastulo ja tassu.

Matkustelua koirain kanssa

Agilitypalstoilla on käyty keskustelua, paljonko agilityn harrastaminen maksaa. En ole laskenut. Mutta aloin miettiä ihan mielenkiinnosta, paljonko olen koirien kanssa matkustellut agilityn ja tokon vuoksi. Lystin kanssa on kisattu 201 starttia, Lykyn kanssa noin 70. Samoissa kisoissa on menty yleensä 2-3 starttia. Jos 270 jakaa 2,5:llä, tulee 108 kisareissua. Tokokisoja on vain 14 kpl.

Lystin kanssa olen matkustanut enemmän. Ihan siksi, että se on ollut ensimmäinen agilitykoirani, jolloin kisaamisessa ja matkustamisessa on ollut uutuuden viehätystä. Alkuvuosina selkäni oli kunnossa, joten saatoin ajella kauas. Mitä sitä lauantaina olisi muutakaan tehnyt, kun istunut autossa 6 tuntia ja käyskennellyt lopun aikaa kisapaikalla? Nykyisin kisamatkat ovat maltillisempia. Onneksi asumme Itä-Suomen länsiosissa, mistä ei ole kamala matka kaikkialle. Toisaalta olisi kätevää asua vähän etelämpänä, jolloin lämpimät hallit olisivat tunnin ajomatkan sisällä.

Missäs sitä on kuljeskeltu? Lysti kaipasi alkuun totuttelua uusiin ympäristöihin, joten käytiin Lempäälässä (270 km per sivu) treenaamassa ja möllikisoissa *KLIK*. Siellä onneksi asui sisko, joten ihan päiväseltään ei piipahdettu. 

Lysti voitti möllikisat 30.1.2010.

Kirkkonummella (270 km) on kisattu kerran huvikseen päiväseltään, tavattu samalla ystävää - ja toisen kerran kisattu SM-kisoissa. Tampereella (260 km) on kisattu kerran kakkosissa ja viime kesänä SM-kisoissa. Lystin kanssa saatiin eka 0-tulos Muaningalla (220 km). Toko-kisoissa kävimme epäonnistumassa Lystin kanssa Valkeakoskella (240 km). Lysti säikähti tuulenpuuskasta ilmaan noussutta toimitsijatelttaa. Hämeenlinnassa (210 km) keskeytin tokokokeen, koska Lysti pelkäsi kaukaa kuulunutta ammuntaa. Viitasaarella (200 km) saatiin ykköstulos. Vasta ilmoittautumisen jälkeen minulle selvisi, että kyseessä oli yökoe, joten palasimme vasta aamuyöstä kotiin. Paluumatkalla juoksi hirvi auton edestä. 

Porvoossa (220 km) on kisattu kerran, sinne ajoi yllättävän pitkään. Helsingissä ja Vantaalla (230 km) on vierailtu useampia kertoja. Siellä ei onnistuta ikinä. En muista, että olisi tuotu nollaa kertaakaan kotiin. Eipäs, ollaan me yksi nolla siellä saatu. Ehkä pitkä matka tuo paineita saada merkintöjä kisakirjaan tai päivästä tulee muutenkin liian raskas? Sellaisilla reissuilla pitäisi panostaa omaankin ruokahuoltoon.

Purinalla 31.3.2013. Nuo farkut olivat ajan saatossa pehmentyneet

joustaviksi.

Janakkalan hiekkakuopilla (210 km) on juoksenneltu kovassa helteessä. Sinne(kin) matkustaminen kestää yllättävän pitkään. Loppumatkan tiet ovat pieniä ja mutkaisia, sinänsä kauniissa hämäläisissä maisemissa. Ei onnistuttu sielläkään. Sen verran magia vaikuttaa tähän lajiin, että kauemmas en lähde toista kertaa epäonnistumaan.

Hyvinkäällä tokoiltiin kerran, ilman ykköstulosta. Sinne on virallisesti 206 km, mutta paluumatkalla kertyi mittariin 300 km, kun käännyin jossakin risteyksessä väärän suuntaan. Onnistuneen reissun jälkeen matka olisi edes tuntunut lyhyemmältä. 

Kotkaan ja Haminaan (160 km) on reissattu useita kertoja, saman matkan päässä sijaitsevalle Imatralle kerran. Imatran maneesikisoissa oli molemmat koirat matkassa eikä sieltäkään nollaa rapsahtanut, mutta Lykky taisi saada ekan agilitypalkintonsa. Paluumatkalla oli tosi pimeää. Pitkän päivän jälkeen ajattelin touhun olevan hullua, kuten se varmasti ajoittain onkin.

Paluumatkalla Imatralta

Valoisassa on ihan eri fiilis ajella.

Kotkasta kotiin

Loput ovatkin täkäläisittäin lähiseudun kisoja eli alle 150 km:n päässä: Laukaa, Nastola, Lahti, Lappeenranta, Jyväskylä, Varkaus, Pieksämäki, Kouvola, Rantasalmi, Orimattila, Kerimäki ja Heinola.

"Maliraat" on yksi suosikkikuvaajistani. Tämä kuva on VAU:n kisoista Nastolasta vuodelta 2010.  Meillä kävi kisoissa hirmuinen tuuri. Ukkosmyrsky laantui juuri ennen Lystin ja minun starttia. Lysti oli sitä säikkynyt niin, että oli kaivautunut autossa istuimeni alle. Se murisi, kun kaivoin sitä pois sieltä. Ulkona se rentoutui, kun huomasi ukkosen lakanneen. Saatiin toinen ykkösten nousunolla. Palkinnot olivat erinomaiset. Niitä sai valita eri pisteistä. En sen koommin ole törmännyt vastaaviin.

On treenaaminenkin kuljettanut. Ihan alkuvaiheessa kävin Lystin kanssa lähikunnissa totuttelemassa eri halleihin ja esteisiin. Pieksämäellä käytiin usein treenaamassa ja tokokokeissa. Kana-areenalla (190 km) kouluttauduimme Lystin kanssa Jänesniemen Elinan opissa. Se oli eka kosketus agilityn ammattilaiseen ja silloin minulle alkoi valjeta, mistä lajissa voi olla kyse. Lempäälän käynnin jo mainitsin. ACE:lle (160 km) matkustettiin tiheimmillään viikoittain. Niinun hallilla (260 km) on treenattu muutaman kerran. Yleensä tuolloin otin töistä vapaapäivän, yövyimme hotellissa ja kisasimme samalla reissulla.

Kotkassa on käyty kerran koulutuksessa. Kouvolassa treenasimme yhteen aikaan 1-2 kertaa viikossa ihan keskenämme. Siellä tutustuin Mariaan, jolla olen sittemmin käynyt Kouvolan lähistöllä. Kouvolassa olemme käyneet 4 eri agilitykouluttajalla. Jyväskylään olemme matkustaneet joskus agilitykoulutukseen. Varkaudessa on opeteltu hyppytekniikkaa Lykyn kanssa ja siellä pidettiin koetoimitsija- ja ratamestarikurssin yhdet osat. 

Nykyisin treenimatkat ovat vähentyneet. Seuramme lämpimään halliin on helpompi houkutella ulkopuolisia kouluttajia.

Jännää, miten näitä ynnätessä tuli mieleen sellaisia tapahtumia, jotka luulin jo unohtaneeni. Ilman koiria moni pikkupaikkakunta olisi jäänyt vieraaksi. Koiran tai koirien kanssa matkustaminen yhdistää. Jossakin kaukana tuntuu hyvältä ja turvalliselta, kun kaverina on oma koira. "Ota sinä tästä lihan keitinlientä. Minä juon samalla mustikkapiimää. Kävellään sitten lisää. Onkos täällä autohäkissä sopivan lämmintä?"