Vuoden yhteenveto

Onneksi vuosi sitten olin maltillinen tavoitteissani:

"Toivon kaikille mahdollisimman paljon terveyttä.

Lysti

• Agilityssa 0-tuloksia, lähdöt ja kontaktit kuntoon. Jospa jonkinlaista tulosvarmuutta tai tasaisuutta ilmaantuisi. Jos saisimme kevätkaudella vielä pari nollaa agilityradoilta, olisi yksilö-SM-kisojen vaatimukset täytetty. Tätä en laita tavoitteeksi, jottei tule liikaa paineita.    
• Lysti pitää jäljestämisestä. Jos laji minuunkin oikein nappaa, voisin harkita erikoisjälkeä, missä ei ammuta.

Lykky

• Agilityn jatkaminen, rimaprojekti jatkukoot, nollia saisi tulla edes 1. luokasta
• Tokon alokasluokasta ykköstulos
• BH
• Jälkitreenien jatkaminen

Minä

• Selkäleikkauksen lykkäys 
• Kehittyminen ohjaajana harrastamissamme lajeissa ja yleensä koirien parissa. Hakeudun ulkopuolisiin koulutuksiin mahdollisuuksien mukaan." 

***

Miten kävi?

Lysti

Agilityssa Lystin lähdöt ja kontaktit paranivat vähän. Kokonaisuutena onnistuin vireenhallinnassa paremmin ja opin hahmottamaan, millä vauhdilla Lysti liikkuu. Kävimme oman seuran koutsin lisäksi ulkopuolisilla kouluttajilla. Saimme toisen agilitysertin.

Pääsimme osallistumaan agilityn SM-kisoissa sekä joukkue- että yksilökilpailuun. Olin etukäteen vannonut, että katson lähtöviivalla Lystiä ylpeänä "tässä sitä ollaan" ja painan hetken mieleeni. Onnistuin siinä; pääsen nytkin tunnelmaan, jos vain ajattelen sitä hetkeä.

(c) Henri Luomala

Tulosvarmuus jäi haaveeksi. Osasyy on se, että treenaamista(kin) haittasivat tassuongelmat juuri parhaimpana kisakautena. Katastrofi-hylkäysratoja ei tullut, vaan monesti radat olivat virheettömiä yhtä kohtaa lukuun ottamatta. Tämä on edistystä edelliseen vuoteen.

Tilasto: 57 startista hylättiin 45, joista väärien ratojen vuoksi 37 ja niistä 16 väärän putkensuun takia (!). 8 keskeytin kontaktiloikan takia. Vitosia kerättiin 3, syynä oli rima tai kontakti.  Nollia keräsimme 9. Ensi kesän SM-kisoja varten on kasassa 2 hyppärinollaa ja 3 aginollaa.

Lysti ei yleensä näyttänyt mielenterveyskuntoutujalta, mutta muutamissa kisoissa pelotti liikaa lepattavat mainoslakanat ja viimeisimmissä agilityhallin nosto-ovi, jolloin koira lähdöstä ampaisee kauhujaan karkuun ja on mahdoton ohjattava ensimmäisen 4 esteen aikana.

Näyttelyissä Lysti arvioitiin ERI:n tasoiseksi. 

Jäljellä Lysti olisi motivoitunut, tarkka ja kepeästi ohjattava, mutta tassuongelmat vievät pohjan tavoitteelliselta harrastamiselta.

Terveys: Lysti sairasti yhden virtsatieinfektion. Tassujen kanssa pelattiin huhtikuusta lokakuulle, mikä sai miettimään koiraparan elämänlaatua ja hetkeä, jolloin kuuluu luovuttaa. Fysioterapiassa kävimme muutaman kerran. Saimme etupään vahvistusohjeita ja koutsauksen näyttelyyn. :D

Lykky

Suoritettiin BH.

Saatiin tokon alokasluokasta ykköstulos.

Jäljestyksessä sain itseäni niskasta kiinni. Jälkiä ajettiin 34 kpl. Esineruutuja tehtiin myös.

Agilityssa käytiin useissa seuran ulkopuolisissa koulutuksissa, lisäksi Alatalon Vappu auttoi hypyissä. 

(c) juntunen.kuvat.fi

Valitettavasti agilitymme oli suhaamista ja opettelua. Lykky yllätti toistuvasti intensiivisyydellään, nopeudellaan ja herkällä ohjattavuudellaan, lisäksi jouduin keskeyttämään ratoja lähdöstä varastamisten tai kontakteilta hyppäämisen takia. Rimavarma Dorffi ei vieläkään ole, mutta paransi loppuvuotta kohti. Tiputuksiin vaikuttaa oma ohjaamiseni, mutta toivon Lykyn ottavan vastuuta lisää. Viimeisimmissä 8 startissa tipahti vain 1 rima.

Tilasto: Starttasimme 40 kertaa: 24 x hylkäännyimme (14 x väärä rata, 10 x keskeytin). Vitosia tehtiin 8, kymppejä 3 ja 15 vp:n ratoja 3. Virheet hajoavat: rimoja, kontaktivirheitä, keppivirheitä ja kieltoja. Keppivirheet johtuivat siitä, ettei koira ehtinyt taipua ekaan väliin tai lopetti kesken ryntäämiseni takia. Vaikka saldomme on hirveä, mielestäni vuoden loppua kohti sain paremmin kiinni Lykyn ohjaamisesta. Hyppärinollia saatiin sentään 2. Se on yllätys, koska noin yleensä agilityradat sujuivat paremmin.

Loppuvuodesta aloitettiin canicross.

Terveys: Fysioterapeutilla käytiin säännöllisesti. Kisalupa saatiin maaliskuussa, kun koira oli kypsynyt kropaltaan ja hahmotti sen normaalisti. Vesihäntä vaivasi kerran. Kohtaloksi oli koitua nielty puolikas urheilusukka, mistä onneksi selvittiin.

Minä

• Kahdella koiralla treenaaminen ja kisaaminen vaati ja vaatii totuttelua. Valmennuksista jää kahdella koiralla vain sekava olo. Kisat ovat vielä yleensä eri päivinä, mutta hyppy ratista toiseen on ollut haastavaa: kaasu, jarru ja ohjaustehostin ovat koirillani niin erilaiset käyttää.
• Selkäni jäykistyi lisää. Loppuvuodesta vähensin vahvoja särkylääkkeitä. En enää tunne käyväni hitaalla koko ajan. Toivottavasti se palkitsee vaikkapa agilityssa. Pahimmillaan se kostautuu hösäämisen lisääntymisenä, kun en enää kisaa rauhoitettuna. :P
• Marraskuun lopussa nyrjäytin peukaloni - ligamentti repesi osittain. Paketti aluksi 4 vkoa jatkuvasti (ajanlasku alkoi uudelleen 13.12., kun sain lasikuituortoosin), sen jälkeen 1-2 kk harrastuksissa eli se on helmi-maaliskuulle kaverinani.

***

Tavoitteet vuodelle 2014

Toivon terveyttä riittävän kaikilla osapuolilla.

Lystillä aion pitää agilityssa lähdöt ja kontaktit kunnossa. Viimeisin agiserti olisi kiva, mutta ennen kaikkea toivon tulosvarmuutta. Siihen vaikuttaa molempien yksilösuoritukset että yhteistyö. 

Lykyn kanssa agilityssa lisätään taitoja ja suoritusvarmuutta. Tulostavoitteita en aseta. Tuloksia tulee ja tuuri kääntyy oikein päin, kun ollaan sillä tasolla. Jälkeä jatketaan, samoin tokoa. Canicrossaamme, jos kroppani kestää. 

Omiksi tavoitteikseni asetan agilityn ohjaamisen parantamisen sekä teknisesti että henkisesti. Nyt moni rata on ratkennut yhden hetken herpaantumiseen. Alkuvuodesta on treenattava käsi paketissa, mutta ei se kaikkea estä. Koiria vien edelleen eteenpäin niiden ominaisuuksien vaatimalla tavalla. 

Monenlaista

Jouluruokien syömisen lomassa olen puuhastellut koirien kanssa paljonkin.

Lykky ja hirvikäärö

Lystillä on hampaita koko kuonon mitalta. ;)

Agilitya kävin harjoittelemassa molemmilla kerran ja Lystin kanssa eilen ihan kahdestaan. Sama valmis rata oli molemmilla kerroilla. 

Molemmilla treenasin putki-puomierottelua ja putkesta toiseen irtoamista kaukaa ohjaten. Tiukkoja oikealle ja vasemmalle käännöksiä treenittiin myös. Kontaktit palauttelin molemmille mieleen. Kepeille lähetin klo 7-8:sta (jos 1. keppi on klo 12:ssa), kummallakaan ei ollut mitään ongelmaa. Lykyn kanssa en rimoja miettinyt yhtään eikä se yhtään tiputtanutkaan. 

Eilen Lystin kanssa huomasin katseen suunnan merkityksen. Se tuli väärälle puolelle saksalaisen jälkeen, jos katsoin väärin. Onneksi tajusin itse, mistä mätti. 

Lystin kanssa käytiin äsken puolustamassa seuranmestaruutta. Mentiin samaan vipuun kuin moni muukin eli A:n jälkeistä käännöstä en merkannut kunnolla ja siitä tuli väärä rata. Toinen moka tuli lopussa, en älynnyt rytmittää, joten Lysti ajautui viimeisen hypyn ohi. Lystiin olen kyllä tyytyväinen. Se pysyi lähdössä, otti kontaktit hyvin, pujotteli varmasti ja erityisesti kääntyi tiukasti, kun käänsin kunnolla. Vältin väärän putkenkin viskileikkauksella. Olisi pitänyt ohjata huolella koko rata! (Aina sama laulu.)

Canicross-buumi on jatkunut. Lykky vetää tosi mielellään. Liikkeelle lähtiessä tuntuu siltä kuin hyppäisin lämminverisen hevosen kyytiin. Tunne loppuu vasta, kun juoksu lopetetaan.

Tokoillut olen molempien kanssa kevyen liikenteen väylällä. Lykky on ollut harvinaisen erehtymätön seisomisen suhteen. Patoamista, seuraamista, kaukoja, luoksetuloja ja maahanmenoa on treenitty myös.

Kosketusalustan kaivoin naftaliinista. Molemmat muistivat heti, että sitä kannattaa täpätä. Sen olisi tarkoitus rauhoittaa vieraiden vastaanottamista. Meillä on nyt käynyt vieraita paljon enemmän kuin ennen ja varsinkin pojan kaverit ovat oivia harjoituskavereita. Täppäämiseestä on jo edetty: Lykylle tuntuu olevan aika luontaista mennä maihin kosketusalustan luo, ikään kuin ilmaisisi jälkikepin. Lysti istuu.

Yhtenä iltana Lykky nukahti viereeni kerälle. Otin lähikuvankin. Samassa nipussa kuono ja kaikki tassut. 

Uudet seuraamistyylit

Tiedätkö mikä on singeri tai joutsenkrooli? Jos et, on aika katsoa uusin opetusvideoni. 

Jotkin tuomarit pitävät pakotteena tai ylimääräisenä apuna, jos ohjaajan käsi liikkuu seuraamisessa koiran pään ulkopuolella. Tällöin pisteitä ei kerry. Tämä on ongelma, mikäli koiran pää yltää ohjaajansa ranteen yläpuolelle ja koira seuraa suht tiiviisti. Kokosin videolle erilaisia luonnollisen näköisiä ratkaisuja. Joulun kunniaksi videon voi katsoa ilmaiseksi. Olkaa hyvät!

Joulu

Asetumme viettämään joulua. Onneksi en siivonnut viimeisen päälle, koska puoli tuntia siivouksen jälkeen näytti tältä. 

Tässä on meidän jouluvaroitus, noh, toivotus tietenkin. Hyvää joulua kaikille!

Canicrossia

Vieläkään ei olla muutosta selvitty kokonaan. Vanha asunto saatiin sentään tyhjennettyä ja siivottua, mutta uudessakin on vielä tehtävää ja tavarat hakevat paikkaansa. Kaikki tavarat eivät ole edes päässeet pois jätesäkeistä ja laatikoista.

Agilitya ei olla treenattu yhtään. Vähän tokoilin Lykyn kanssa pellolla pari päivää sitten. Muualla oli kamalan liukasta. Ilmojen lämmettyä ja lumisateen jälkeen jäätikkö on pehmentynyt.

Ostin eilen itselleni uuden vetovyön, sellaisen, missä on jalkarenksut ja hassu housuosa takana. Kesällä ei muita housuja tarttekaan. Tässä on kuva, missä nämä hellehousut näkyy parhaiten. :p Lykyllä on ennestään vetovaljaat, joita ei ole käytetty - hmmm - yhtään. Onneksi ovat edelleen passelit.

Eilen ystäväni tuli kaveriksi. Hän talutti/vedätti Lystiä ja minä Lykkyä. 1,5 tuntia käveltiin ja juostiin. Pitkästä aikaa koirat pääsivät noin pitkälle lenkille. Tänään treenasin yksin molempien kanssa. Lykyn kanssa juoksin metsään, missä otettiin ylämäkivetoja. Se tuntui pikkuhangessa metsäpolulla turvallisimmalta. Lykky kiskoo ihan kiskomisen innosta. Harjoiteltiin myös hidastamista. Alamäissä on muuten liian hurjaa. Toivon, että selkä kestää. Jos kestää, aletaan ihan kunnolla treenata canicrossia. Nyt on kyllä jalat sellaista setsuuria, että huomisen lepään. Laskin tässä, että 3½ vuoteen en ole tuollaista hölkkää/juoksua harrastanut. Muinoin olen juoksennellut paljonkin. Koiran vetämänä lajiin tulee vielä uusi vaikeusaste. Voi olla, että huomiseen mennessä löydän uusia lihaksia. :D

Löysin rautakaupasta itselleni sopivan rukkasen. Koska pakettia täytyy kädessä pitää vielä 2,5 kk aina harrastaessa ja koirien kanssa, joku suoja oli löydettävä. Ta-daa, ei ole uunikinnas vaan työrukkasen sisälapanen. Älkää silti turhaan kadehtiko.

Vasemmalla kädellä

Mitään hehkutettavaa ei ole. Hyllymetrit ehtivät kasvaa. Tauolla on oltu kaikesta koiraharrastamisesta 2 viikkoa, koska muljautin marraskuun lopussa oikean peukaloni. Peukalon tyvi turposi, pinsettiote ei onnistunut.  

Pakko oli mennä kirurgille, jonka tuomio oli pelkäämäni. Tyvestä on revennyt ulnaariligamentti osittain. Siinä on nyt lasikuitupaketti, jota täytyy pitää 4 viikkoa ja senkin jälkeen muutaman viikon ajan aina harrastaessa. Mikään lapanen ei mahdu. Harmi, että viskasin vanhan rikkinäisen ja mustuneen grillikintaan pois. Olisi ollut passeli. Hyvää: ei tarttenut leikata (vielä). Onneksi olin kaavaillut harrastustaukoa joulukuulle muutenkin.

Huonoa on se(kin), että vamma sattui viikko ennen muuttoa. Tällä hetkellä kahdessa asunnossa riittää hommaa siivouksineen ja se on ollut harvinaisen hidasta yksi- ja vääräkätisenä. Oikean käden pinsettiotetta tarttee arjessa kaikkeen muuhunkin esim. syömiseen, hampaiden harjaamiseen, kirjoittamiseen, avaimen käyttämiseen, jne.

Laitan vielä muutaman kuvan. 

Muuttoapulainen

Muuton jälkeen:

Lykylle maistuu uni.

Lystikin lopulta asettui.

Tässä Lykky testaa uutta aitausta.