Eino-myrskyn vallitessa tapasin Lauraa ja tokoiltiin ulkokentällä, jonka reunamilla ei ollut isoja puita.
Ekassa seuruussa Lykyn keskittymiskyky oli tiessään. Otettiin uusiksi. Haukutin ja sanoin käskyn napakammin. Koira oli heti erilainen. Vapautuksen jälkeen taisi rynnätä maassa olleille kapuloille, muttei tuli sitten takaisin. Argh.
Liikkeestä maahanmeno oli ok. Luoksetulon pysäytys myös ok, mutta koira tuli eteen, odotti hetken ja siirtyi oma-aloitteisesti sivulle. Liikkeestä seisahtuminen oli ok myös, Lykky oli vähän niiannut takajaloillaan, mutta seisoi kuitenkin selkeästi.
Nouto oli innokas, palkkasin edessä kapulan luovutuksesta.
Kaukoissa se ei välittänyt Lauran liikehdinnästä, istu-maassa tuli vähän eteenpäin. En sitä hyväksynyt, vaan otettiin uusiksi. Nyt pysyi paikoillaan. Palkkasin maasta.
Lopuksi otin luoksetulon eteen ja palkkasin jo siitä. Oli puhe siitä, miten luoksetulo eteen on eri asia kuin sivulle pyytäminen ja koira ei saa päättää, kumman tekee, koska niihin on eri käskyt. Kokeessa taidan silti varmuuden vuoksi pyytää koiran suoraan sivulle. Lisäksi tein jääviä, heitin aina namin palkaksi. Ei tainnut erehtyä kertaakaan.
Muista: Napakat käskyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti