Yhtäkkiä on humpsahtanut liki 3 viikkoa, kun viimeksi olen treenannut agilitya Lykyn kanssa. Hallissa oli porukkaa, joten tokoilin ensin ulkona. Seisomisessa koiruus arpoi istumisen kahdella ekalla yrittämällä, sitten muisti. Maahanmenot ja seuruu tuntuivat hyvältä.
Hallissa oli valmis rata, josta menin osan. Tauko ei tee pahaa, muttei aina hyvääkään:
- Menin vastaanottamaan 2. hypyn taakse. Ekalla Lykky tiputti kolmantena olleen takaakiertohypyn, myöhemmin lähtöhypyn ja/tai sitä seuraavan. Ehkä noin 5 rimaa. En hyväksynyt näitä tiputuksia, otettiin uusiksi.
- Koiruus ei kestänyt alastulokontaktilla persjättöä. Treenasimme tätä.
- Takaakiertovalssissa innokas kaverini tulikin selän takaa. Eka kerralla en huomannut, toisella jo huomasin ja kielsin, silti koira tuli vielä kerran selän takaa. Saatoin olla myöhässä tai edessä, joten korjasin asemiani ja autoin narupallolla tulemaan etukautta. Sehän keksi tämän "takaaleikkauksen" muutama viikko sitten Harrin treenissä eka kerran. Pitää olla tarkkana jatkossa. Minulla on jo yksi jalkojen takaa tai välistä sujahteleva kisakoira.
- Käännökset tuntuvat pieniltä.
- Slalom tuntui hyvärytmiseltä ja sujuvalta.
- Lykky irtosi hienosti putkiin eikä kysellyt suuntia välissä.
- Loppusuoran irtoaminen sujui (pallolle). Pallo oli hallin oven edessä ja juuri suoralle lähtiessä seurakaveri tuli ovesta sisään. Ei Lykky hänestä välittänyt, poimi pallon ja juoksi takaisin luokseni. Ihan hyvä tietää kisapalkan varalta.
- Lykyn vire oli aika hyvä, ei kuumunut liikaa. Yritin olla vähäeleinen itse tyyneys. Videolla näytänkin harvinaisen flegmaattiselta. Ei oo heleppoo.
Tästä klikkaamalla löytyy videota päivän treenistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti