Tänään käytin Lykyn pidemmästi ulkona. Katsoin kartasta uuden alueen, ajoin autolla tien varteen ja sadetta uhmaten lampsin vieraaseen metsään, jossa menee ulkoilureittejä. Paluumatkalla tulin neljän polun risteykseen. Muistelin tulleeni yhtä polkua pitkin, mutta en ollut yhtään varma.
Lähimetsässä on sellainen paikka, missä sivupolku lähtee hyvin hentona ja salaa pääpolulta. En löydä sitä ikinä itse kotiin palatessani, mutta Lykky löytää. Sanon sille "kotiin", se vilkaisee ymmärryksen merkiksi, ottaa vainun ja vie määrätietoisesti oikealle polulle.
Nyt olin vieraassa metsässä, jalat olivat jo märät ja alkoi hämärtää. Sanoin Lykylle: "Lykky, kotiin." Lykky katsoi merkitsevästi ja kiitti tehtävästä. Se haisteli valitsemaani polkua, kääntyi takaisin risteykseen, nuuskutteli pari kertaa toista polkua, juoksi sitä 10 metriä, pysähtyi ja katsoi minua. Ymmärsin yskän ja vaihdoin tieni koiran valitsemalle reitille. Kohta tulikin tuttuja kohtia ja päästiin kotiin.
Joku on tänään ansainnut ekstrapurtavaa.
4 kommenttia:
Vau! Hyvä Lykky!
Karvainen navigaattorini. :)
Hyvä Lykky! :)
Jäynäkin tykkää johdattaa meidät metsästä autolle. Se on selvästi töissä silloin ja juoksee kokoajan edellä ja pysähtyy mutkiin katsomaan olkansa yli seurataanko me. Sen kyky löytää autolle on huikea. Kuljetaan usein sellainen rinkulalenkki, joten ei palata omia jälkiä pitkin autolle. Luulen, että se johdattelee meitä niitä polkuja pitkin, joissa ihmisenhaju on voimakkain. Ehkä?
Sanotaan, että koirilla on hirmu hyvä suuntavaisto. En tiedä, mihin kaikkeen se sitten perustuu.
Lykky pitää kanssa huolen, että seuraan ja on myös töissä, vakavoituu ja pysähtelee katsomaan.
Lysti ei ollut tänään hyvä, kun testasin. Seisoi aikansa ja alkoi järsiä keppiä.
Lähetä kommentti