Lykyn toko - check

Ei kiire vaan hellitä vieläkään. Ja vaikka tiedän, että Lykky hyötyisi häiriöharjoittelusta, tällä hetkellä en pysty lyömään lukkoon mitään, joten tokoilemme keskenämme.

• Seuraamisessa se taas kerran pysähtyi oma-aloitteisesti, jatkoin matkaani ja pian jatkoi koirakin.

(c) T. Kahila

• Liikkeestä maahanmeno hyvä
• Luoksetulon pysäytys oli hyvä. Käsimerkillä pysäytän, Lykky pysyy suorana ja pitää kontaktin minussa. Ei siis näytä huijatulta.
• Liikkeestä seisahtuminen hyvä
• Kaukot ok, toivon eilisen nousemattomuuden olleen väliaikainen häiriö.
• Nouto ok, onhan se vähän riehakas, mutta innokas myös.
• Hyppyä ei tehty, en myöskään makuuttanut nahkamahaista koiraani pakkasmaassa.

Peltotoko ja ryhmäagility

Edelleen aika on kortilla. On tosi liukasta, joka paikka jäätikköä. Koirakävelyillä kävellään tienvieruksia pitkin.

Lykyn kanssa kävin päivällä pellolla tokoilemassa.

• Seuraamisessa, pitkässä, pysähtyi kahdesti, kun oletti, että tulee jäävä. Kaukaa viisaana mulla oli talutushihna kädessäni, kiskoin siitä mukaani.
• Maahanmeno hyvä.
• Seisahtumisessa ekalla niiasi, toka, kolmas ja neljäs ok. Tämä on aina vaan epävarma liike. :(
• Luoksetulon pysäytyksiä x 2, hyvät oli.
• Kaukoissa Lykky nytkähti ekalla, muttei noussut istumaan. En tajua, mistä se nyt tämän keksi. Ilmeisesti luuli, että on paikkamakuussa, vaikka virittelin kaukokäskyihin. Tokalla yrityksellä sama juttu. Sitten koira osasi. En nyt olisi halunnut tätä epävarmuustekijää.

Lystin kanssa olin ryhmätreeneissä, koska viikonloppuna oltaisiin menossa kisaamaan. Rata oli sama, mitä menin Lykyllä alkuviikosta. Ekalla yrityksellä mentiin nollana läpi eikä siellä tullut isoja kaarroksia. Puomin ylösmenot olivat siinä ja siinä. 

Hiottiin muutamaa kohtaa: alun käännöksessä lähdin aiemmin, ennen viskiä myöhemmin. 

Putkesta tullessa oli toinen putki ja puomi vierekkäin. Sain koiran puomille eka kerralla puolivalssilla, tokalla linjaamalla. En vaan millään usko, että Lysti kisavireessä kääntyy niin, vaikka koutsi merkkaa pieneen siniseen vihkoonsa jokaisen onnistumisemme. ;)

Lopuksi katsottiin vielä yksi päällejuoksukohta, missä sain olla vielä vähän edempänä ja silti Lysti tuli siististi yli.

Tullessa hain Siwasta syötävää. Kotona olin hetken ennen kuin tajusin, että Lysti oli unohtunut autoon. Voi kamalaa! Poika kysyi, treenasinko sen vai "Pikun" kanssa. Jos joku ei tiedä, nimitämme Pikuksi muovipusseja, joissa on naru talutushihnana ja joita lapset vetävät koirina perässään. Se on hyvin perinteinen ja tuttu harrastus. :D

Pimeässä tokoilua

Nyt on kiireinen elämänvaihe. Lykyn kanssa tokoilin iltalenkillä pellon laidassa. 

• Seuraaminen ok.
• Maahanmeno ok.
• Sanoin ennen liikkeestä seisahtumista hiljaa pysähdyskäskyn, johti siihen, että koira ennakoi. Pysähtyi käskylläkin nätisti seisomaan.
• Luoksetulon pysäytys hyvä, paitsi kun seisotin pitkään, tuli ilman käskyä sivulle. Uusinnalla pysyi.
• Kaukot noin 7 metristä hyvät. 

Sitten otin Lystin ja teetin sillä kääntymisiä oikealle ja vasemmalle, seuruutusta, ryömimistä ja kurrekävelyä. Koiruus oli innoissaan.

Lykyn agility

Yhtäkkiä on humpsahtanut liki 3 viikkoa, kun viimeksi olen treenannut agilitya Lykyn kanssa. Hallissa oli porukkaa, joten tokoilin ensin ulkona. Seisomisessa koiruus arpoi istumisen kahdella ekalla yrittämällä, sitten muisti. Maahanmenot ja seuruu tuntuivat hyvältä.

Hallissa oli valmis rata, josta menin osan. Tauko ei tee pahaa, muttei aina hyvääkään:

• Menin vastaanottamaan 2. hypyn taakse. Ekalla Lykky tiputti kolmantena olleen takaakiertohypyn, myöhemmin lähtöhypyn ja/tai sitä seuraavan. Ehkä noin 5 rimaa. En hyväksynyt näitä tiputuksia, otettiin uusiksi.
• Koiruus ei kestänyt alastulokontaktilla persjättöä. Treenasimme tätä.
• Takaakiertovalssissa innokas kaverini tulikin selän takaa. Eka kerralla en huomannut, toisella jo huomasin ja kielsin, silti koira tuli vielä kerran selän takaa. Saatoin olla myöhässä tai edessä, joten korjasin asemiani ja autoin narupallolla tulemaan etukautta. Sehän keksi tämän "takaaleikkauksen" muutama viikko sitten Harrin treenissä eka kerran. Pitää olla tarkkana jatkossa. Minulla on jo yksi jalkojen takaa tai välistä sujahteleva kisakoira. 
• Käännökset tuntuvat pieniltä.
• Slalom tuntui hyvärytmiseltä ja sujuvalta.
• Lykky irtosi hienosti putkiin eikä kysellyt suuntia välissä.
• Loppusuoran irtoaminen sujui (pallolle). Pallo oli hallin oven edessä ja juuri suoralle lähtiessä seurakaveri tuli ovesta sisään. Ei Lykky hänestä välittänyt, poimi pallon ja juoksi takaisin luokseni. Ihan hyvä tietää kisapalkan varalta.
• Lykyn vire oli aika hyvä, ei kuumunut liikaa. Yritin olla vähäeleinen itse tyyneys. Videolla näytänkin harvinaisen flegmaattiselta. Ei oo heleppoo.

Tästä klikkaamalla löytyy videota päivän treenistä.

Lykky jumppaa

Tällaista ikuisti poika videolle perjantaina. Lykky näyttää ihan siamilaiselta kissalta. Ja minä siltä kuin kärsisin valtavasta kohdunlaskeumasta tai olisin synnyttämässä isoa vihreää miestä. :D

Tänään olen tehnyt kotihommia. Talvitauolle olen asettunut kuin itsestään, vaikka vielä olisi tarkoitus parit kisat/kokeet kiskaista. 

Lystin ranne/tassu on parempi, siinä on jo uusi nahka päällä. Se ehti muutama yö sitten kalvaa sen aika pahaksi. Murinan ja kulmahampaiden vilahdusten säestyksellä olen huuhtonut, pessyt ja kuivannut jalan, levittänyt sinkkivoidetta, jonka päälle kietonut talouspaperia ja viimeistellyt paketin tossulla. Sääliksi käy koira, joka operaation jälkeen heiluttaa häntäänsä helpottuneena ja nuolee käsiäni ikään kuin pahoitellen käytöstään. Epäilen tassurikon syyksi syksyn kosteita ilmoja tai kalkkunaa, jota teki mieli kokeilla, koska ei joskus ollut pahaksi. Kalkkuna on taas pannassa ja seitiriisillä jatketaan.

Lykyn tokot

Lähimmällä kentällä kävin Lykyn kanssa. Potkin eestaas kickbikella.

• Seuraaminen oli hyvää.
• Liikkeestä maahanmeno ekalla ok
• Liikkeestä seisominen ekalla ok, tokalla myös. Jes!
• Luoksetulon pysäytyksessä pysäytyksestä lensi palkka. Luoksetulon otin erikseen seisomisesta.
• Kaukoissa ekasta istumaannoususta heitin palkan. Takajalat eivät liikahtaneet.
• Noudossa Lykky lähti, kun sanoin "käsky". Tätä treenattiin jonkin aikaa. Kuuntelusta pääsi palkalle tai noutamaan. Viimeisimmäksi otin tavallisen noudon.
• Paikkamakuusta yritin sitä houkutella pois noutokapulalla ja purupatukalla. Ei lähtenyt.

Sitten potkiskelin pois. Lykky juoksi vierellä purupatukka suussaan.

Jääviä

Lysti-parka on järsinyt yhtä tassuaan, joten pitää taas tossua. En sitä käyttänyt pidemmällä. 

Lykyn kanssa satuttiin iltalenkille just, kun kadut jäätyivät mustaan jäähän. Kävelin kävelytien vieressä olevalla nurmikolla asfalttiosuuden. Testasin hiekkatiellä jäävät: maahanmeno, istuminen x 2 ja seisominen x 3. Koira oli erehtymätön, jees! Olen treenannut jäävissä pysymistä, mikä näkyy: Lykky näytti ihan jäätyneeltä, kun seisoma-asennossa odotti vapautusta. :)

Leikityksessä hajosi taas narupallo, naru tuli pallon läpi. Lykky osaa ottaa luulot pois narupalloilta.

Lykky tokoilee lisää

Kävin tänään hallilla. Tarkoitus oli jäädä ryhmäpaikkamakuuseen, mutta ääni hävisi, joten lähdin pois.

Sitä ennen ehdin vieheleikittää Lykyn. Sillä se rauhoittuikin kivemmaksi tokokaveriksi. Sitten otin hypyn kahdesti. Ekalla jätin nakin esteen taakse. Lykky meni oikeaan kohtaan, istui nätisti. Hyppy-käskyllä tulee sivulle. En uskalla sanoa pelkkä sivu, jos ei sillä hyppääkään. Palkkasin narupallolla. Toisella kerralla vein taas nakin esteen taakse, mutta olin jo palkannut The Lelulla, jolloin koira ei syönyt nakkia, mutta istui nätisti aika keskelle esteen taakse. Tästä palkka. 

Kaukoissa Lykky pysyi hyvin paikoillaan. Luoksetulon pysäytyksessä heitin narupallon jämäkästä pysähtymisestä. Sitten menikin ääni ja oli lähdettävä pois.

Lykky on valeraskaana. Katsoin viikonloppuna sen turvonnutta nisärivistöä. Yksi pullotti vähän enemmän, puristin vähän, jolloin aika kiinteää valkeaa helmeili näkyviin. En ollut ihan varma, olinko onnistunut turskauttamaan paiseen. Varmistukseksi puristin viereistä nisää. Sama löydös eli Lykky erittää maitoa. Aika reippaasti on siis koiruus valeraskaana. Pentuja se ei ole haalinut mistään. 

Lystihän joskus keskellä yötä raahasi sänkyyni poikasen eli kengän ja närkästyi syvästi, kun yritin heivata kenkää pois. Lähti sitten muriseva koirakin sängystä saman tien. Heräsin pian uudelleen, kun karvainen emä oli kivunnut takaisin pesäänsä eli tyynylleni hoivaamaan kenkäpoikastaan uudelleen. Ole siinä sitten ankarana, kun toinen toteuttaa hormonihuuruissaan luontoäidin fiksusti suunnittelemaa toimintaa. :)

Lykyn tokot

Eino-myrskyn vallitessa tapasin Lauraa ja tokoiltiin ulkokentällä, jonka reunamilla ei ollut isoja puita. 

Ekassa seuruussa Lykyn keskittymiskyky oli tiessään. Otettiin uusiksi. Haukutin ja sanoin käskyn napakammin. Koira oli heti erilainen. Vapautuksen jälkeen taisi rynnätä maassa olleille kapuloille, muttei tuli sitten takaisin. Argh.

Liikkeestä maahanmeno oli ok. Luoksetulon pysäytys myös ok, mutta koira tuli eteen, odotti hetken ja siirtyi oma-aloitteisesti sivulle. Liikkeestä seisahtuminen oli ok myös, Lykky oli vähän niiannut takajaloillaan, mutta seisoi kuitenkin selkeästi. 

Nouto oli innokas, palkkasin edessä kapulan luovutuksesta.

Kaukoissa se ei välittänyt Lauran liikehdinnästä, istu-maassa tuli vähän eteenpäin. En sitä hyväksynyt, vaan otettiin uusiksi. Nyt pysyi paikoillaan. Palkkasin maasta.

Lopuksi otin luoksetulon eteen ja palkkasin jo siitä. Oli puhe siitä, miten luoksetulo eteen on eri asia kuin sivulle pyytäminen ja koira ei saa päättää, kumman tekee, koska niihin on eri käskyt. Kokeessa taidan silti varmuuden vuoksi pyytää koiran suoraan sivulle. Lisäksi tein jääviä, heitin aina namin palkaksi. Ei tainnut erehtyä kertaakaan.

Muista: Napakat käskyt!

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Olin Lystin kanssa agilitykisoissa. On aikaa, kun olen viimeksi sen kanssa kisannut ja menomatkalla muistelin, mitkä asiat ovat Lystin kanssa tärkeitä.

Allan Mattsson oli tuomarina, joten tiesin etukäteen putkiansoja riittävän.

Eka rata oli hyppäri. Alun koukeroiden jälkeen oli pituus, jolla piti kääntyä 180 astetta. Sen takana oli toinen hyppy, joten käännöksen piti olla tiukka. Lysti ensimmäistä kertaa elämässään oikaisi pituuden sivusta, joten se oli hyl. En tajunnut ottaa uusiksi (tämä on jälkiviisautta), vaan juoksin radan loppuun kisamaisesti. Rata oli muuten ehjä. Nollia tuli ehkä 3 ja osallistujia oli noin 50.

Toinen oli agilityrata. Kolmas este oli takaakierto, minkä jälkeen u-putken väärä pää oli 2 metrin päässä odottamassa koiraa. Vekkaamaan ei pystynyt. En keksinyt tähän muuta kuin ottaa koiran tiukasti valssiin. Eihän se Lystillä auta, se survoi itsensä ohjaukseni ja jalkojeni läpi putkeen niin, että yleisö kohahti. No, hylkäyksen jälkeen oli helppo ottaa kontaktit kunnolla, A:lla Lysti pysähtyi hyvin, keinun meni normaaliin tapaansa ja puomilla jäi ylös 2o2o:iin. Odotin, että Lystikki laskeutui kohdalleen, kehuin ja jatkettiin rata ehjänä loppuun. Nolla olisi tämäkin ollut ilman sitä hiivatin putkea.

Kolmas oli agilityrata myös. Tässäkin oli putkiansa, mutta koiran pystyi vekkaamaan kohti oikeaa putkensuuta just ja just. Näin sain Lystin oikeaan päähän. Nollaa pukkasi miltei loppusuoralle, missä yhdessä kohtaa unohtin päällejuoksussa vilauttaa vastakkaista kättä. Lysti jatkoi esteen takaa, kuten kuuluu ja tassu kävi A:lla. Hyl. Loppu juostiin kisamaisesti ja ehjänä maaliin. 

Treenilistalle kirjoitetaan pituus ja omaan päähän tulikirjaimin vastakkainen käsi. Olen unohdellut sitä nyt muutenkin, treeneissäkin. 

Mutta Lysti oli hyvä. Se pysyi lähdössä, otti kontaktit, pujotteli virheittä, luki ohjaustani tarkasti. Muutamassa kohdassa kaarros levahti, kisavireessä Lysti ei osaa edelleenkään koota itseään, mutta sille ei enää hirveästi mahda. Lystin kanssa on kiva mennä muutenkin, osaan arvioida aika hyvin sen etenemisnopeuden ja ehdin tehdä enemmän asioita kuin Lykyn kanssa. :)

Päivän jännittävin osuus ei vielä ollutkaan tässä, vaan hiljalleen hiipinyt oireiluni ei suinkaan vähentynyt.

***

Joissakin koirahalleissa oireilen heti, kun astun sisään. Nenä alkaa vuotaa, posket täyttyvät ja otsaontelot tuntuvat turpoavan. Koko päätä särkee. Tuolla kävi niin. Olin jopa jättää viimeisimmän radan menemättä, mutta toivoin vaivan olevan vain psyykkistä (?!) ja kisasin. Koiria oli 50-60 per lähtö, suurimman osan ajasta odottelin ulkona. Kilpailut vielä venyivät yli tunnin aikataulustaan, joten paluumatka myöhästyi kaavailemastani aikataulusta.

Migreeni on aikoinaan sulostuttanut elämääni säännöllisesti, mutta Lystin ottamisen jälkeen harventunut merkittävästi. Ehkä myös vahvat selkälääkkeet ovat pitäneet migreenin poissa. Kun syksyllä aloitettiin uudet selkälääkkeet, olen vähentänyt hiljalleen vahvan särkylääkkeen määrää. 

Ehkä kaiken tämän yhteisvaikutuksena päänsärky alkoi muistuttaa migreeniä. On kivaa ajaa pimeällä, kun kaikki vastaantulijoiden valot ja tienvarren heijastimet ottavat silmiin. Pysähdyin vartin ajon jälkeen ensimmäisen kerran P-paikalle, koska olo oli kamala. Huilasin vähän aikaa silmät kiinni, millä pahin meni ohi. Ajoin vähän matkaa, mutta olon uudelleen pahentuessa pysähdyin uudelleen huoltoaseman parkkiin. Laitoin pojalle viestiä, että paluumatka kestää. Kaikki kiire oli poissa. Mietin, jäänkö johonkin hotelliin yöksi vai etsinkö päivystävän apteekin. Sain onneksi nukuttua, millä olo helpotti. Lopulta olin kuin olinkin kotona.

Poika sanoi Lykyn odottaneen minua koko illan. Se oli hiljaa vahtinut ikkunassa, milloin tullaan kotiin ja auton tulon tunnistettuaan juoksi ovelle odottamaan. 

Tokoa märällä kentällä

Kävin kickbikella Lykyn kanssa lähimmällä hiekkakentällä tokoilemassa. Lämpimässä marraskuussa on se hyvä puoli, että kaikkia tasaisia alueita ei ole jäädytetty luistelukentiksi. 

• Seuraaminen hyvää ja hyvävireistä.
• Liikkeestä maahanmeno hyvä.
• Liikkeestä seisahtuminen: Ekalla kävi istumaan. Voihan vitalis. Toisella seisoi. Tämän jälkeen noin kolme toistoa, kaikissa seisoi. Uudelleen koiran "hämäys" eli ensin maihin ja seuraamisen jälkeen seisotus. Koira istui taas. Katsoin Lykkyä suureksi häpeäkseni kuin rikollista, vaikka ei se varmasti tahallaan liikkeitä sekoita, vaan vika on minussa, mutta silti. Uusinnoilla taas seisoi. En tajua tätä juttua kerta kaikkiaan. 
• Luoksetulon pysäytys: Ensin luokse. Kiersi sivulle itse. Sanoin kyllä pk-käskyn hiit, jolla olisi pitänyt jäädä eteen. En tajunnut korjata - ensi kerralla sitten. Toisella pysäytin ja pysähtyikin tosi nopeasti. Kolmannella pyysin vain luokse seisoma-asennosta ja heti kutsusta lähdin litomaan karkuun. Lykky sai minut kiinni, ei käy rosmoja kateeksi, ja otti narupallon mielellään.
• Kaukoissa harpoin heti 10 metrin päähän. Ekalla koira liikahti eteenpäin. En hyväksynyt, sanoin keveästi hupsis ja otin alusta. Nyt en ahnehtinut matkaa, vaan jäin 5 metrin päähän. Tästä asennosta istu-maa-istu-maa, nyt pysyi paikoillaan. 
• Paikkamakuussa houkuttelin narupallolla. Jossakin kohtaa äkkinäisellä liikkeellä ja vinkaisulla sain kyynärät nousemaan. Toruin hyyyiiii, minkä jälkeen koira skarppasi ja yritti olla näkemättä koko narupalloa. Tämän jälkeen kehut ja palkka. 
• Uudestaan seisahtumista ja maahanmenoa ja se koiran rakastama liikkeestä istuminen. Nyt viisas koirani suoritti liikkeet oikein.

Kickbaikkailin kotiin, vaihdoin koiran ja kävin Lystin kanssa kickbaikkailemassa. Paluumatkalla pysähdyin isohkollenurmikolle, missä otettiin puuagilitya. Siinä saa tehtyä takaakiertoja, välistävetoja, poispäinkäännöksiä, valsseja ja sylkkäreitä. Lysti syttyi liekkeihin heti. Ihana mössykkä. Kotona suihkutin ekstrahyvin tassut, jottei nyt rakkulat poksahtelisi.

Movember-haaste

Poksu ja Hukan Sara haastoi meidät. Vastaan haasteeseen, koska haluan olla mukana maailman tai ainakin koko maan valloituksessa. 

MOVEMBER-HAASTE

1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin. 

Tässä on Lykyn kuva. Fokus ei ole ihan viiksissä, mutta kyllä ne erottuvat. Valkeat pisarat kuonon tyvessä ovat jugurttia purkin putsauksen jäljiltä.

Sitten Lysti tämän vuoden elokuussa:

Haastan mukaan Lauran, Sadun ja Veeran (ja kaikki muut halukkaat).

Lystikin kanssa agilityssa

Otin Lystin hallille mukaan ja sehän innostui!

Valmiilla radalla oli välistävetoja, putki-A-erottelu, 180 asteen käännös, suorakulma avo- ja sulkukulmaan kepeille sekä yksi päällejuoksun paikka. Kaikki Lysti teki just kuin piti ja hirmu kiva oli sitä ohjata. Mentiin toisenkin kerran, jotta sain tuntumaa rataohjaukseen.

Special-osiossa suoritettiin keinu muutaman kerran, pidin ruokaa keinun päässä houkuttimena. Näin koiruus ei hidastanut keskellä keinua niin pahasti. 

Treenattiin myös 180 asteen käännöksiä taasen, A:n alastulolla pysymistä ja itsenäistä pujottelua.

Lopuksi samoiltiin puron/joen varressa ja nautittiin sateettomasta päivästä.

Saukko Saimaassa (heinäkuu 2010)

Hallitokoa

Kävin Lykyn kanssa hallissa tokoilemassa.

• Seuraaminen oli hyvää.
• Liikkeestä maahanmeno hyvä.
• Luoksetulon pysäytys hyvä.
• Liikkeestä seisominen hyvä. 

Em. putken jälkeen palkkasin.

• Kaukot 10 metristä hyvät.
• Noudossa ekalla koira tiputti kapulan ja jäi sitä tutkimaan. Kapulassa oli tuoretta verta, oli varmaan kalauttanut sen huuleen, koska suussa oli verta. Uusinnalla otti kapulan reippaasti.
• Hyppy onnistui eestaas, vaikka koira kaarsi taas istumaan hypyn viereen. Otin uusintoja niin, että vein palkan esteen toiselle puolelle ja niin, että annoin ruokapalan "oikeaan" kohtaan.

Tein vielä liikkeestä seisahtumista niin, että palkka oli näkysällä. Tällöin koira arpoi itsensä istumaan x 2. Tämän ongelman täytyy liittyä jotenkin palkan odotukseen. Tein sitten sellaista ketjua, että heti seisomisesta koira sai juosta palkalle, mistä pyysin irti, heti uudelleen seuruuseen ja taas seisomisesta pääsi palkalle. Näitä tein ehkä 4 peräkkäin eikä erehtynyt kertaakaan. Lyön vetoa, että se kokeessa istuu seisomisen.

Navigaattoritesti

Kävin tänään Lystin kanssa pidemmällä lenkillä. Potkiskelin kickbikella metsän laitaan. Sen eteen en uskalla kahta koiraa ottaa. Paluumatkalla halusin testata, olisiko Lystistä karvaiseksi navigaattoriksi. Oli taas neljän polun risteys ja siinä: "Lysti, kotiin." Koira katsoi eri suuntiin, sitten minua, jolloin sanoin "kotiin" uudelleen. Lysti tarkasteli fiksun näköisenä ympäristöään tarkemmin, hoksasi paksun puukalikan ja alkoi kaluta sitä. Onneksi en ollut eksyksissä. Ehkä fiksu koira sen tiesikin.

Vetisellä ja vähän jäätyneellä pellolla tokoilin Lykyn kanssa. Seisominen 2 x kävelystä ja kerran juoksusta kerralla oikein. Lykyn bugin täytyy liittyä jotenkin vireeseen tai takana oleviin leluaarteisiin. Maahanmeno ok kerrasta. Kaukot 10 metristä (lähempänä koiraa ei ollut kuivaa kohtaa) ok, wuhuu, palkkasin ekan pelkästä istumaannoususta. Sitten lennätin ruokaa istu-seiso-istu:sta. Lopuksi luoksetulon pysäytys, oli täpäkkä stop. Siitä kehut, palkka ja kotia.

"Lykky, kotiin!"

Tänään käytin Lykyn pidemmästi ulkona. Katsoin kartasta uuden alueen, ajoin autolla tien varteen ja sadetta uhmaten lampsin vieraaseen metsään, jossa menee ulkoilureittejä. Paluumatkalla tulin neljän polun risteykseen. Muistelin tulleeni yhtä polkua pitkin, mutta en ollut yhtään varma. 

Lähimetsässä on sellainen paikka, missä sivupolku lähtee hyvin hentona ja salaa pääpolulta. En löydä sitä ikinä itse kotiin palatessani, mutta Lykky löytää. Sanon sille "kotiin", se vilkaisee ymmärryksen merkiksi, ottaa vainun ja vie määrätietoisesti oikealle polulle. 

Nyt olin vieraassa metsässä, jalat olivat jo märät ja alkoi hämärtää. Sanoin Lykylle: "Lykky, kotiin." Lykky katsoi merkitsevästi ja kiitti tehtävästä. Se haisteli valitsemaani polkua, kääntyi takaisin risteykseen, nuuskutteli pari kertaa toista polkua, juoksi sitä 10 metriä, pysähtyi ja katsoi minua. Ymmärsin yskän ja vaihdoin tieni koiran valitsemalle reitille. Kohta tulikin tuttuja kohtia ja päästiin kotiin.

Joku on tänään ansainnut ekstrapurtavaa.

Pysähy!

Aurinkoa näkyi tänään vähän aikaa. Tai ainakin pilviharso oli sen edessä vähän ohuempi jonkin aikaa. Kävin Lystin ja kickbiken kanssa lenkillä. Lysti ravasti kauniisti vierelläni. Välillä laskin sen irti juoksemaan, jolloin siitä paljastui leikkisä pentu. Jätin kickbiken kumoon polulle, leikin Lystin kanssa ja lopulta hengitettiin samaan tahtiin marraskuisella mäntykankaalla. Nämä hetket lasken koirien kanssa olemisen TOP3:een.

Ennen tein paljon pitkiä metsäkävelyjä, mutta ne ovat jääneet. Selkävika aiheuttaa katkokävelyä = jalat menevät maitohappoisen tuntuisiksi välillä nopeasti, ei sellaisilla kintuilla uskalla pitkälle lähteä. Onneksi tuo city-mallinen kickbike selviää kohtalaisesti metsäpoluilla.

Seuraavaksi otin naftaliinista Lykyn. Eilinen seisomisongelma jäi vaivaamaan. Levittelin hallilla taas koiraparan kiusaksi lelun ja ruokarasian maahan ja The Noutokapulan pöydälle. 

• Seuraaminen oli nyt heti priimaa. :)
• Seuraamisesta pysähtyminen ei ollut. Virittelin oikein Lykyn, että seuraavaksi otetaan pysähdys. Noin 2 x koira pysähtyi ennen käskyä, jälkimmäisellä olin viisastunut ja vedin sen hihnasta mukaani. Noin kahdesti se kävi maihin ja ehkä kolmesti istumaan. Kun käännähdin siihen päin, näin koiran takaraivon sen katsoessa haikailevasti aarteisiinsa päin. Ok, oli varmaan liian paha häiriö, mutta kun seuraaminenkin sujui, istuminen sujuu ja maahanmeno sujuu, joten voisi seisominenkin onnistua, kun koira sen on osannut. Mietin kuumeisesti, sanonko väärällä äänensävyllä vai katsonko liian alas tai ylös vai annanko jotakin muuta outoa vartaloapua, jonka koira tulkitsee väärin. En löytänyt mitään sellaista. Väärän asennon jälkeen sanoin aina "hupsis", joka on kohtalaisen neutraali ilmaus sille, että väärin meni, jäit ilman palkkaa. Sitten se loksahti: Ihmeekseni koira pysähtyi, josta riemunkiljahdus ja vapautus. Toinen perään testiksi, oliko vahinko. No ei ollut, mistä taas riemastunut kiljahdus. Kolmas vielä, jotta muistaisi, mitä tässä tarkoitettiin ja se oli siinä! 
• Lykyllä oli kyllä liikuttava halu tehdä oikein. Kun lopetin leikin siirtyäkseni seuraavaan osioon, Lykky löysi esteen takaa keinun, jolle meni tohkeissaan tekemään 2on2offia. 
• Seuraavaksi teetin kaukot sivuttain aarteisiin noin 7 metrin päästä. Kontakti oli hyvä, istu-maa-istu, hienosti pysyi takapää paikoillaan ja vapautus. 
• Noutoa teetin kahdesti, koska ekalla koira palautti ravilla. Toisella laukkasi perille. Ei muita huomioita. Ehkä joku tuomari rokottaisi kapulan varomattomasta käsittelystä, kiinniotto ei ole kovinkaan hellä.
• Hyppy x 3, hyvä oli.
• Lopuksi piilopaikkamakuu noin 2 minuuttia. Iloinen ja paikoillaan pysynyt koira oli palattuani.

Älä kieltäydy vain kahdesti

Lykyn kanssa treenasin tokoa ensin yksinäni.

• Hypyn laitoin yhtä lautaa säkäkorkeutta korkeammaksi. Ruokaa oli alustalla hypyn toisella puolella. Lykky teki hyviä toistoja noin kolme. Ei se ruuasta juuri välittänyt: Kerran unohdin laittaa ruokaa, se vain haukkasi pakasterasian kantta "näin se haluaa mun tekevän" ja asettui sitten istumaan.
• Hyppyytin sitä vaihteeksi noutokapulan kanssa, ei sitä kapula haitannut lainkaan.
• Seuruutin lelun ja kapulan ympärillä, palkka tuli, kun seurasi hyvin. Tämä oli helppoa.

Sitten tuli Laura kaveriksi. Viimeksi koira ei unohtanut kapulaa sen jälkeen, kun sen kerran näki, mutta sen jälkeen olen treenannut. Noutokapula on ollut penkillä tai maassa muiden lelujen seassa ja koira on oppinut olemaan siitä välittämättä. Odotusarvo oli siis korkealla. Aluksi annoin Lauralle kapulan, kuten kokeessa kävisi ja kapula jäi pöydälle odottamaan.

• Seuraaminen: Eka kerta kamalaa. Yritin olla tyyni, jottei koira äännähtäisi, mutta samalla olin myös vetelä ja liian hiljainen. Kontakti katkeili, koira ajatteli vain kapulaa. Toisella yrityksellä laitoin sille 30-senttisen treenihihnan kaulaan. Kehotuksesta haukutin ensin ja olin jämäkämpi. Nyt seuraaminen oli hyvää eikä kapulakaan enää vienyt puhtia. Vaikuttikohan se nyt sitten, että vieras koski kapulaan?
• Liikkeestä seisominen: Voihan hirvitys. Koira arpoi itsensä istumaan tai maihin, parhaimmillaan jo "käsky"-kehotuksesta. Kapulaa se haikaili edelleen. Lopulta saatiin 2 seisomista ja palkkasin siitä.
• Noudossa eka kerralla sanoin "hae" liian hiljaa, koira lähti toisella käskyllä epäröiden ja ravasi takaisin. Tokalla olin jämäkämpi, koira myös, haki ja palautti laukalla, puruote oli hyvä. 

Sitten Lykky sai huilata.

• Paikkamakuussa jäin näkösälle ja Laura häiriköi 2 erilaisella pallolla, purupatukalla ja valtavalla noutokapulalla. Pääosin koira kesti, kehuin sitä välillä ja kävin palkkaamassa. Kahdesti liikahti: narupallosta kyynärät nousivat. Kielsin. Istumaan se nousi, kun L pyysi sivulta "sivu". Kielsin. Sitten ei enää mennyt vipuun. Näki kyllä, että mieli olisi tehnyt, muttei voinut. 

Treeniä, treeniä, treeniä.

Aina ei voi odottaa

Päivällä kävin Lykyn kanssa litimärällä pellolla. Tottisteltiin kevyesti siinä. Harjoiteltiin patoamista, luoksetulon pysäytykset ja kaukot. Annoin koiran rallatella lelun kanssa rauhassa. Eilen kävin nimittäin molempien kanssa metsälenkillä. Lysti sai mennä vapaana, mutta Lykyn pidin hihnassa. Lysti tykkää kulkea niin, että pitää näköyhteyden minuun. Jos taas Lykkyä haluaa nähdä, sitä pitää toistuvasti kutsua. Kyllä se käskystä tulee, mutta en halua sen huitelevan näkymättömissä. "Jatkuva" huutelu taas vie maun metsälenkistä. Lysti joka tapauksessa otti vapaudestaan kaiken irti ja Lykky kävi sääliksi. Tänään oli siis sen paikkaus.

Peltolenkin jälkeen piti Lystillekin keksiä jotakin kivaa, joten kävin sen kanssa agilityhallissa. Treenattiin itsenäistä etenemistä kontakteilla ja kepeillä. Laitoin ruokapalkan A:n tai puomin alastulon jälkeen tai keppien loppuun ja jäin itse alkupäähän. Koira teki vauhdilla. 

Keinu Lystillä on kehno, vaikka sitä on treenattu 10 000 kertaa enemmän kuin mitään muuta. Lysti odottaa käännekohdassa laskeutumista, mikä on hidasta. Jos saisin sen nopeammin päätyyn, koko keinu nopeutuisi. Kokeilin paluuta alkeisiin. Laitoin Lystin istumaan keinun eteen ja pyysin keinulle, minkä päädyssä odotin herkkupala kädessäni. Minusta keinu nopeutui, koska koira ei malttanut jäädä keskelle odottamaan. Lopulta laitoin Lystin hypyn taakse ja odotin keinulla ruuan kanssa. Sama hyvä edistys jatkui. Yritän muistaa jatkaa näitä. 

Hypyillä testasin hyppääkö koira varmasti, jos käännän rintamasuuntani sitä vasten ennen tiukkaa käännöstä. Kyllä hyppäsi. En tajua, miten unohdan rintamasuuntani niin usein.

Tässä välissä söin ja nukuin päiväunet. Laitoin kellon soimaan Lykyn iltatreeniä varten. 

Tällä kertaa meitä veti Anu. Toiveestamme pidettiin ryhmän kesken hyvin epäviralliset kisat. Jokainen meni vuorollaan radan, pilliin vihellettiin jne. Rataa oli huomattavasti helpotettu vaikeammasta treenistä, mutta silti siihen jäi varsin kinkkisiä linjoja, joita en eka kerralla kunnolla katsonut. 

Ensimmäisellä radalla tein Lykyn kanssa noin 4 hylkyä ja 3 kieltoa. :) Saavutin kisafiiliksen, mikä oli tietysti tarkoituskin. Mm. vapautin keinulta turhan nopeaan, kun olisin ihan hyvin voinut sitä siinä pitää ja yleensäkin olin jäljessä, kun Lykyn vauhti yllätti. Etäpalkan olin laittanut maaliin, mutten huomannut, että maalihyppy oli myös takaakiertohyppy, joten kesken radan koira teki erittäin irtoavan takaakierron ja laukkasi luokseni palkan kanssa.

Sitten tutustuttiin rataan uudelleen ja tehtiin paremmat sotasuunnitelmat. Tälläkin taisi hylky tulla. Hypättiin ainakin yksi ylimääräinen este. Kolmannella kerralla Lykky vapautti itsensä keinulta ennakkoon, hyihyttelyjen jälkeen otin keinun uusiksi ja sitten se pysyi. Uusintaradalla tipahti yksi rima. Se johtui siitä, että takanaleikkauksessa jäin murto-osasekunniksi seisomaan, jolloin Lykky kääntyi katsomaan, minne sitten ja tiputti jalkansa. Mutta suoritus oli muuten ehjä ja vihdoinkin linjatkin oli kunnossa.

Tokohalli oli vapaa, joten teetin Lykyllä tokohypyt palkan ja alustan kanssa. Kerran koira ei irronnut (?!), muuten teki noin 5 hyvää erimittaista toistoa.

Tämän jälkeen tehtiin vielä rinkula hypyistä ja u-putkista ja katsottiin miten koira etenee parhaiten, lähettämällä vai sivulla juoksemalla. Jälkimmäinen oli nopeampi. Lykky tiputti yhden riman, kun hidastin vauhtiani ennen putkea, muuten oli tarkkakoipinen likka. Lopuksi vielä otettiin kerran vapaavalintainen kontakti eli Lykylle puomi, mikä sujui hyvin.

Oli kivat ja erilaiset treenit. 

Treenin jälkeen 2 kaveria oli lähdössä vielä 3 bortsun kera jäähdyttelylenkille. Huomenna on lomapäivä, joten ajattelin valvovani joka tapauksessa, ja Lykylle tekee hyvää kimppalenkki. Se kulkikin porukassa oikein leppoisasti, ihan kuin olisi muuttunut mustavalkeaksi puoliluppakorvaksi. Nyt se pötköttää vieressäni, normaaliin tapaansa - selkä vasten lantiotani ja jalkojani. 

Pimeän ja sateisen päivän tokoa ja agilitya

Eilinen meni ihan vötkötellessä. Illalla satoi lunta sen verran, että sitä oli maassakin, mutta suli aamulla sohjoksi. Tänään lähdin Lykyn kanssa hallille.

Ensin tokoiltiin:

• Seuraaminen ok
• Luoksetulon pysäytys täsmällinen, pysäytin hyvin lähellä itseäni
• Kaukoista otin vain istumaannousun noin 7 metristä ja palkkasin heti, oli hyvä.
• Nouto x 1, ei moitittavaa, en uusinut.
• Hyppy. Huoh. Tätä jankattiin. Mietin pääni puhki, miten saan koiran tajuamaan, mitä haluan. Kosketusalustaa ei ollut mukana, mikä oli oli virhe taas kerran. Lykky kaarsi monta kertaa hypyn oikealle puolelle eikä millään muistanut, että kannattaa jäädä hypyn taakse. Asia ei korjaantunut sillä, että sanoin "ei", kun lähti kaartamaan. Sillä koira ei lähtenyt enää hyppyynkään. Laitoin seuraavaksi lautoja hypyn oikealle sivulle, jotta koira ei haluaisi istua niiden päälle. Tämä sekoitti Lykyn ja se luuli, että aletaankin tehdä kaukoja. Kävi maihin ja istui lautojen päälle, kun ei tiennyt mitä tarjota. Löysin treenitaskusta kaksi nahistunutta makkaran palaa oikeaan kohtaan, mutta koira ei niitä edes huomannut. Laitoin lopulta narupallon sinne, minne koiran piti juosta ja sillä onnistuttiin. On pakko ottaa kuuri kosketusalustan kanssa, tästä ei muuten hyvä tule. Lykky jäi varmaan epätietoiseksi, saako hypätä vai ei ja pitääkö alkaa vääntää kaukoja. Vieläkin harmittaa moinen sohlaus, olisi pitänyt jättää koko hinkkaaminen, vaikka 1 onnistunut lopputulos saatiinkin.
• Paikkamakuu: Jätin Lykyn paikkamakuuseen ja menin itse parvelle. Sieltä heitin ensin narupallon koiran eteen, noin 10 metrin päähän. Lykky nosti kyynäränsä, mistä huusin "Ei! Maahan!". Niillä se laskeutui. Seuraavaksi pommitin narulelulla, no en oikeasti, heitin selvästi ohi. Narulelu ei aiheuttanut reaktiota. Kävin hakemassa narupallon uudelleen ja heitin sen taas koiran eteen. Nyt se ei liikahtanut. 

Agilityhallin puolella oli edelleen Rannikon rata, mitä tehtiin jo lauantaina. Menin sitä nyt uudelleen. Lystin jälkeen Lykky tuntui taas kovin erilaiselta. Samat kohdat olivat vaikeita kuin lauantainakin ja Lystin kanssa. Sain kuitenkin solmut avattua ja mieleistä pätkää tehtyä. Mm. lauantainen keppien jälkeinen pakkovalssi oli nyt helppo. Sen tilalle kokeilin samaa takaakiertoa kuin Lystin kanssa. Lykky ei lähtenyt kertaakaan pituudelle, ehkä osasin ohjata paremmin tai sitten Lykky tulee tiukemmin.

Uutena ongelmana Lykky luki vahvan vekkauksen takaakierroksi. Tätä pitää jatkossa selventää. Yksi syy on varmaan se, että kyseisessä esteessä oli tosi kapea estejohde, mitä Lykky ei ehkä edes nähnyt.

Unohdan edelleen päällejuoksussa kunnon merkkauksen vastakkaisella kädellä. Molemmat koirani sen tarvitsevat, muuten juoksevat esteen ohi, kuten kuuluu.

Etäpalkkaa käytin ensimmäistä kertaa jatkuvammin. Siitä oli puhe aiemmin Harrin kanssa. Nyt Lykylle palkka oli välillä vastustamaton houkutus, mutta jatkamme harjoittelua.

Tässä on alkupätkä: 

Tästä klikkaamalla löytyy loppupätkä. Näette, miten herkkä Lykky on rintamasuunnalle. Liiallisella käännöllä saan sen u-putken ohi. Muuten videolla on just sellaista rauhallista fiilistä, mitä tavoittelen. Ainakin omasta mielestäni oli rauhallista. :D

Lystin agility

Menin treenaamaan eilistä treeniä Lystin kanssa. Hallille sattui treenikaveri, jonka kanssa vuoroteltiin ja toisiamme koutsattiin. Kyllä sitä vaan toinen silmäpari näkee paljon! Videokin on armoton: jos nyt olisi tilaisuus kokeilla uudelleen, valsseja aikaistaisin reippahasti. 

Otin siis Lystin treenit videolle. Treenasin Lystin kanssa kamerasta katsottuna 2 x 7,5 minuuttia. Molemmista jäi aktiivista treeniaikaa alle 1.5 minuuttia, kun leikkasin pois palkkauksen, analysoinnin ja uuden yrityksen suunnittelun. Mitään turhia ei lörpötelty. Jäin vaan miettimään koiran rasitusta, että ei sitä kamalasti tule.

Videot saa taas tarkemmiksi, jos säätää niihin Youtubessa enemmän pikseleitä.

Osa 1:

Osa 2:

Kiltti Lykky!

Seuraamme tuli Timo Rannikko kouluttamaan.

Radalla oli 28 estettä. Mentiin aina sen verran, kun päästiin ja sitten jäätiin hiomaan. Sujuvia pätkiä tuli paljon. Ja saatiin mennä maaliin muutama kerta. Alun putkeen irtoaminen oli samaa luokkaa kuin viime sunnuntain kisoissa. Koira luki putken 2 estettä aiemmin, minun tarvitsi vain katsoa, että kuono näytti oikeaan suuntaan.

Hiotut kohdat: 

• Pujottelun jälkeen kuului rientää edelle pakkovalssiin. Aluksi en uskonut, että Lykky pujottelee loppuun, minkä vuoksi varoin ja olin myöhässä. Lopulta paras oli juosta hyppysiivekkeen toiselle puolelle oikea käsi ohjauksessa pitäen ja vasta siinä vaihtaa käsi vasempaan pakkovalssiohjaukseen. Näin se pujotteli loppuun varmasti ja ehti silti reagoida ohjaukseen. Se ylittää riman vauhdilla, kokoamista voisin opettaa ennen pakkovalssihyppyä. 
• Toinen hiottava kohta oli paikka, missä piti ehtiä päällejuoksuun ja heti sen jälkeen takaakiertoon. Vastakkaisen käden vilautus ei riittänyt, kun juoksin tarpeeksi edelle, vaan piti kääntää rintamasuunta ponnistuspaikan merkiksi ja ohjata pitkällä kädellä riman yli. 
• Parissa kohtaa putken jälkeen tuli valssi ja eka kerralla olin näissä järjestelmällisesti myöhässä. Valssi kuului aloittaa heti, kun koira näkyi tai olla siinä kohtaa jo hyvässä vauhdissa. Uusinnalla ajoitukseni parani. Laukka on iso, matkaa putkelta hypylle kertyi 7 metriä, se vei Lykyltä yhden laukka-askeleen = kääntymisinfon täytyy tulla ajoissa.

Parissa kohtaa Lykky tipahti rimoja, syy lankesi aina niskoilleni: joko olin myöhässä tai käteni heiluivat ympäriinsä. 

Kommentit Lykystä: Kiltisti ohjausta lukeva koira, joka yrittää tehdä parhaansa. Saisin antaa sille infon aiemmin. Se etenee ja irtoaa hyvin. 

Loppukaneetti: Katso radalta, missä kohtaa lähetät Lykyn tekemään kauemmas omat työnsä ja missä kohtaa teemme töitä lähekkäin.