Olin Lykyn kanssa Harrin opissa. Opettelin rataa 20:een saakka ja se menikin kivasti. Jotenkin tiesin, mitä ehdin tekemään ja se näkyi. Rimaongelmia ei ollut.
Harjoiteltiin erikseen vähän erilaisia ohjauksia ja pyrittiin saamaan ohjaukseeni vähemmän askelia, rauhallisuutta, rentoutta ja luottoa koiraan.
Harri ohjasi Lykkyä pätkän. Kukaan toinen ei Lykkyä ennen ole ohjannutkaan, kahdesti piti sanoa "mene vaan", sitten koira lähti hänen matkaansa. Hitsit, että oli kaunista! Yritin polttaa näkymän verkkokalvolleni, jotta saisin itseeni samaa hillittyä ja vähäaskelista tyyliä. Imitoinkin heti perään kohtalaisen onnistuneesti. :)
Harri ohjasi Lykkyä pätkän. Kukaan toinen ei Lykkyä ennen ole ohjannutkaan, kahdesti piti sanoa "mene vaan", sitten koira lähti hänen matkaansa. Hitsit, että oli kaunista! Yritin polttaa näkymän verkkokalvolleni, jotta saisin itseeni samaa hillittyä ja vähäaskelista tyyliä. Imitoinkin heti perään kohtalaisen onnistuneesti. :)
Kiihkeyden hillitsemiseksi sain erilaisia neuvoja. Kokeiltiin Lykylle myös vähän erilaista palkkausta ja se toimi.
Kotimatkalla koin itseni jälleen valaistuneeksi. Toivon löytäväni saman tunnelman ohjaukseeni yhä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti