Lykky ryhmätreeneissä

Lystikki-raasun takatassussa on rakkulan jälki vielä toipumisvaiheessa, joten en sen kanssa pääse treenaamaan. Mutta joo, Kanadasta posti kulkee ja paketti tuli  perille. Tässä on firma ja kengät.

Lykky läksi kaverikseni ryhmätreeniin. Ekalla pätkällä toinen ja kolmas hyppy muodostivat 270 asteen kulman. Ensin tein kolmoshypylle päällejuoksun, millä sain kivasti Lykyn edempänä olevaan putkeen. Kokeilin samaa kohtaa pakkovalssilla & persjätöllä, hidastelin liikkeelle lähdössä tai kiirehdin liikaa putkilähetykseen, joten ajoituksia jouduttiin hiomaan. Eka kertaa harjoittelin kepeille vetämistä tilanteessa, missä Lykky tuli putkesta avokulmaan, itse olin nurjalla puolella odottamassa. Ei Lykylle tarvinnut kun näyttää, mistä tulla sisään, se hoiteli loput.

Toisena pätkänä treenattiin juttu, missä puomilta tultiin hypyn kautta putkeen ja tämän jälkeen leijeröitiin rengas U-putken sisäpuolella. Kuvion lopussa oli vielä yksi 180 asteen käännös. Putkeen meno oli jälleen ajoitettava oikein, jottei koira hypännyt vääriä hyppyjä. Renkaan leijeröinti u-putken takaa sujui ongelmitta joka kerta. 180 asteen käännöksessä minun piti tosiaan näyttää Lykylle käännös ennen kuin se otti valmistelevan laukan ennen ponnistusta. Tarkoittaa useita metrejä. Olen tosi tyytyväinen meidän koutsiin, joka jaksaa näitä käännöksiä hioa ja meitä neuvoa.

Tärkeä neuvo liittyi taas myös siihen, etten lähtisi Lykyn kiihdyttelyyn mukaan. Lepo-käsky olikin käytössä ahkerasti, välillä koutsin kehottamana.

Lopuksi treenikaverit lähtivät yhteisjäähdyttelyyn. En ole aiemmin niille osallistunut, koska olen kiirehtinyt kotiin ulkoiluttamaan toista koiraa. Nyt lähdin mukaan, koska ajattelin sen tekevän hyvää Lykylle, kerron alempana tarkemmin toisenkin syyn. Lykky ei joka tapauksessa ole mikään koira, mitä pidetään vieraassa laumassa irti. Aika harva malinois on käsitykseni mukaan sellainen. Nyt koiria oli Lykky + 5 muuta, joista yksi irti. Nämä muut ovat miellyttäviä laumakoiria. Aluksi Lykky rähähti lähelle tulijalle, sitten tasaantui, tottui toisten seurassa jolkotteluun ja oli lopulta varsin rentoa tyttöä. Näille pitäisi aina lähteä mukaan.

Ja sitten se toinen syy. Meidän naapurissa on kasvanut aikuiseksi rotikka, joka painaa lähemmäs 50 kiloa. Se ei kerta kaikkiaan voi sietää koiriani. Meidän on vielä tavallaan pakko kulkea heidän asuntonsa ohi aina, kun lähdetään lenkille. Tällä viikolla ollaan neljästi (!) satuttu pihalle samaan aikaan. Eihän nämä omatkaan enää hiljaa pysy, kun se yrittää hyökätä. Taluttajansa saa sen juuri ja juuri pideltyä. 

Olen tuumaillut, provosoivatko omani. Tänään päivällä käytin Lystiä, kun huomasin rotikan kadun toisella puolella pyörätiellä. Lysti haisteli eikä sitä vielä huomannut. Minulla oli ruokaa taskussa, joten haistelun jälkeen otin Lystin "nätisti"-paikalle ruuan avulla. Samalla vilkaisin rotikkaa, joka jo 40 metrin päässä raivosi hampaat irvessä hyökkien meitä kohti. Vauhdilla kävelin ohi, Lysti keskittyi vain ruokaan. En uskaltanut katsoa rotikkaan päin, jotten provosoisi sitä yhtään. Keskityin kuuntelemaan, pääseekö se irti ja katsoin bussipysäkkiä sillä silmällä. Suunnitelmani oli, että olisin tarvittaessa laskenut Lystin irti ja kiivennyt itse bussikatoksen katolle. Onneksi r pysyi kiinni.

Olen miettinyt, miten pelastan omani, jos rotikka pääsee irti. Luultavasti lasken Lystin irti, jolloin se todennäköisesti pakenee. Lykkykin jäisi kakkoseksi eikä siihen auta väliin jäädä. :S Joka tapauksessa näitä r-kohtaamisia on sattunut aivan liikaa ja siinäkin mielessä Lykylle teki hyvää päästä koiraystävällisten koirien seuraan.

P.S. Kaukot vielä: 5 metristä ilman harjanvartta. Hyvä Lysky!