sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ja kaksi päälle

Lystin kanssa jatkettiin tänään kisaamista.

Eka rata oli oikeasti vaikea muistaa. Puomin jälkeen oli pitkittäin hyppy, jonka jälkeen oli vierekkäin kaksi u-putkea. Hypyn jälkeen sai valita jomman kumman putken sisemmän pään. Sitten äskeinen hyppy piti mennä tiettyyn suuntaan, jolta uudelleen toisen putken sisempään päähän ja taas sama hyppy tiettyyn suuntaan ja takaisin puomille. Kuulostaa ehkä vaikealta kirjoitettuna, mutta livenä se sitä vasta olikin. Sitä kohtaa hinkatessa jäi muu osa radasta vähemmälle huomiolle. Huomasin kyllä, että kepeille mennessä oli myös muuria tarjolla. 

Lysti makasi lähdössä nätisti, tuli hyvin ohjaukseen, otti kontaktit kuuliaisesti, pujotteli virheettömästi. Itse ohjasin sen väärälle puolelle hyppyä just tuossa putkihässäkässä ja sen jälkeen Lysti kävi myös suorittamassa muurin ennen keppejä. Palkkasin iloisesti maalissa, Lysti teki hyvin.

Ennen toista rataa vaihtui tuomari. Jalkojani pakotti. Tällä radalla oli ahdas sykerö hyppyjä, joista piti hypätä vain osa eri suuntiin mennessä. Lysti hyppäsi yhden ekstrahypyn, loikkasi muuten alastulokontaktiltakin, joten hyl. Hyvää: lähtö, kepit, tiukka käännös kahdessa kohtaa johteen ympäri.

Olin ilmoittautunut vielä hyppärille, mutta hain kisakirjan pois ja lähdin kotiin lepäämään.

Turhauttaako - kyllä? Saako koiraharrastaja turhautua? EI TIETENKÄÄN SAA, varsinkaan, jos kysytään positiivisilta harrastajilta. Koiraharrastuksen täytyy olla kivaa. Kuuluu poimia positiiviset asiat ja jatkaa iloisesti hypähdellen. Jos ei ole kivaa, on parasta pitää tauko. - Olen täysin eri mieltä, jos lajissa on halua menestyä. Paitsi samaa mieltä siinä kohtaa, että koiralla kuuluu olla mukavaa: sen on saatava palkkansa ja pörrötykset maalissa, vääränkin radan jälkeen. Mutta mielipiteeni kokonaisvaltaisemmasta turhautumisesta: Näen, että se on siemen edistymiseen. Se on hetki, jolloin silmät aukeavat katsomaan taitoja ja pärjäämistä realistisesti. Rehellisen yhteenlaskun jälkeen voi miettiä, jatkaako samalla tavalla, jolloin saa samanlaisia tuloksia, koska jotakin erittäin olennaista puuttuu, jota sen hetken systeemi ei korjaa tai näe. Toinen vaihtoehto on alkaa hakea viisaammilta apua eli treeniin jotakin uutta. Joo-o, olen menossa valmennukseen.

Lystikki kesällä

2 kommenttia:

Sarianne kirjoitti...

Allekirjoitan viimeisen kappaleen täysin! :) Turhauma saa tosiaan tarkastelemaan asiaa hirmu kriittisesti ja tekemäänkin asialle jotain!

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos!