Tänään testasin Lykyn päivän kisakunnon Lahikaisen Marjan radoilla. Hän oli taas tehnyt tosi loogiset ja sopivasti mutkittelevat radat. Ei auttanut. Hankimme 3 hyllyä lisää.
- radalla Lykky pysyi lähdössä, otti kontaktit ja pujotteli varmasti. Renkaalta oli 180 asteen käännös kepeille. Mielestäni valssasin ajoissa, mutta ehkä liian myöhään kuitenkin. Lykky osui renkaan reunaan, rengas hajosi (onneksi oli hajoava) ja jatkoi kaukana siintäneeseen putkeen. "Muuten" nolla ja vahva yhteistyön tunne.
- radalla oli aika vietikäs hurtta. Kun en ollut alun putken jälkeen heti suulla vastaanottamassa, koira lähti kuuta kiertämään, mutta palasi ilman virheitä luokseni. A:n takana leikkaamista se ei kestänytkään, hyppäsi ylhäältä (en nähnyt) väärälle puolelle. Puomin alastulolta se varasti, keskeytin radan siihen.
- rata oli hyppäri. Mitään tulospaineita ei ollut, koska meillä hyppärinolla jo on. Halusin kokeilla, pysyvätkö rimat, jos olen edellä. Tähän mennessä olen joutunut kisoissa hakemaan Lykyn esim. u-putkien suulta hypyille, minkä vuoksi olen heti jäänyt jälkeen ja menosta tulee kokonaisuutena tempoilevaa. Nyt valssasin hypyn laskeutumispuolella, mikä ei haitannut koiraa ollenkaan. Loppusuoralla se haki ennen viimeistä hyppyä muutaman metrin päässä olleen putken, en tiedä millä logiikalla. Olisi pitänyt ehkä juosta suora ulkoreunaa pitkin. Muutenkin se kirmasi parissa kohtaa väärälle radalle, en ohjannut tarpeeksi napakasti tai ajoissa. Se on oikeasti vietissään nopea ja nopeasti reagoiva.
Mutta tiedättekö, ei harmita. :D Rimat olivat 60 cm:ssä eikä koira tiputtanut yhtään! Jos jatkossa voin luottaa siihen, että Lykky hoitelee hypyt, voin ohjata sitä eri lailla enkä kaikkia ohjauksia hyppyjen kautta miettien. Linjauksia pohdin nykyään kovasti, toivon niissä edistyneeni ja rimojen pysymisen olevan yksi osoitus siitä.
Eka rata oli oikeasti hyvä. Toisen keskeytin, koska koira testasi rajojani, siitäkin on hyvä mieli. Hyppäri meni minun piikkiin ihan täysin, lähdin matkaan turhan löysin rantein.
Joku tuntematon tuli radan jälkeen sanomaan hymyillen: "Aika innokas tuo sinun koirasi." Onhan se. :)
Jäähdyttelyt ja lämmittelyt suoritettiin tällä kertaa kelpieseurassa. Lykky meni nätisti ja siitäkin tuli hyvä mieli.
***
Laitetaan selkäkuulumisetkin tähän. Se on ollut pitkään viheliäinen. Herään öisin miljoona kertaa kipuun ja haen asentoa. Aamulla väsyttää kamalasti, töissä skarppaan parhaani mukaan. Iltapäivisin nukun 2 tunnin päiväunet. Eilenkin oli tarkoitus käydä koirien kanssa treenaamassa töiden jälkeen, mutta en vain kyennyt, koska olin nukahtaa seisaalleni ja aivot olivat ihan tiutau. Tätä pakotushermosärkyä on vaikea kuvailla. Liian kireiksi terässukkahousuiksi olen sitä aiemmin kuvaillut, mutta sitä on vaikea kuvitella, jos sukkahousut ovat kevyempää materiaalia. ;) Särky muistuttaa parhaiten tilannetta, jolloin on maitohapoilla. Silloin, kun on juossut itsensä miltei jalattomaksi, arvioin sen 9 arvoiseksi 1-10-asteikolla. Nykyinen selän aiheuttama pakotus on 6-7 luokkaa. Se vaan on aika jatkuvaa. Olin perjantaina yhteydessä fys.pkl:aan, ehkä sieltä lyötyy uusia kipulääkkeitä.
***
Vähän iloisempi juttu vielä. Olen laittanut tämän videon ennenkin, mutta kuuntelin tätä kisoissta palatessani jälleen kerran. "No, we're never gonna survive, unless we are a little crazy."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti