Tottele ja anna toisten kuolla

Lysti lähti matkaan. Oli tosi hyödyllinen treeni. 

Radalla oli kaksi paikkaa, jossa suoralla hypyllä päätyi putken väärään päähän. Nämä ovat olleet ongelmakohtia Lystin kanssa. Ekassa kohdassa saatiin vastakäännös onnistumaan lopulta lelun kanssa. Vastakäännöksessäkin pitää muistaa kääntää ajoissa rintamasuunta ja ottaa koira kunnolla näppeihin ennen putkea. Toisessa paikassa oli slalom ennen ansaputkensuuta. Oikealta ohjatessa päällejuoksun piti olla just oikein ajoitettu. Yllättäen vasemmalta puolelta ohjaten koira ohjautui tosi vaivattomasti oikeaan putkensuuhun. Tämä pitää muistaa jatkossa.

Kahdessa kohdassa koiraa piti pyörittää vierekkäisten hyppyjen välillä. Ekassa piti muistaa tehdä ajoissa valssi ja palatessa vilauttaa vastakkaista kättä. Toisessa kohtaa vastakäännös ja päällejuoksu pelasi. Minulla on ihmeellinen tapa: Jos päällejuoksun jälkeen jatketaan sivulle, varpaat osoittavat oikeaan suuntaan. Mikäli päällejuoksun jälkeen jatketaan hypyn "taakse", varpaani osoittavat jo riman kohdalla hypyn taakse ja otan vielä taka-askeleita. Tämä on vanha virhe, mikä löytyi lopussa.

Lystin kanssa oli niin vaivatonta mennä, toimi monessa kohtaa kuin ajatus. Suloinen tyttö.

Kisoissa 21.10.13, kaksi takkia päällekkäin. Kuva: Johanna Kiviharju

Agilitya ja tokoa

Olin Lykyn kanssa eilen Harrin treenissä. Mentiin edellisen kerran rata, mutta mahdollisuuksien mukaan takaa ohjaten.

Harmaita hiuksia lisäsi se, että Lykky varasti kerran lähdöstä (palautin), hyppäsi puomin ylösmenon yli noin neljästi ja tiputti 3 rimaa. Saatiin me ehjääkin pätkää:

Hyvältä tuntui taas treeni ja sain uutta kotiin vietäväksi.

Sen verran jäi ylösmenot kismittämään, että kävin tänään hallilla uudelleen. Ensin tokoilin Lykyn kanssa:

• Seuruutin. Maahan ripottelin häiriöksi noutokapulan, narupallon, vinkulelun ja muovipussin, minkä sisällä nämä olivat olleet. Lykky usein tutkii pussin sisällön. Aluksi kontakti karkasi, lopulta enää ei. Palkaksi hyvästä kontaktista kehaisin, vapautin ja koira sai valita, minkä aarteen luo riensi. Yleensä se oli narupallo. Se oli mulle yllätys, luulin vinkulelun voittavan.
• Seuraamisesta seisahtuminen oli ok, sanoin kevyesti käskyn.
• Nouto x 2 ok, nyt ei edes meinannut karata, irrotukset hyvät, ote kohtalaisen rauhallinen.
• Kaukoissa ei yhtään etenemistä, aluksi 4 metristä yksi siirtymä, sitten 8-10 metristä loput.
• Luoksetulon pysäytys oli välitön. Kädessäni oli narupallo, mutta koiran takana noutokapula, vinkulelu ja muovipussi. Pysähdyksestä vapautin ja koira haki vinkulelun lelukseen.
• Jätin koiruuden taas paikkamakuuseen ja kokeilin pysyvyyttä vinkulelun avulla. Kyynärät nousivat, mistä huomautus. Sen jälkeen Lykky ei mennyt vipuun.

Agilityhallin puolella treenasin puomilla sekä ylösmeno- että alastulokontakteja. Ei niissä nyt ollut mitään ongelmaa. Vahvistin takaakiertoa suullisella käskytyksellä. Treenasin myös eteenmenoja etäpalkan kanssa. Vahvistin tiukkoja käännöksiä lelulla. Hyvä mieli jäi.

Lykyn toko

Tapasin Lauraa hallilla. Pyysin häntä liikkuroimaan Lykylle avoimen luokan. Lykkyä kun on liikkuroitu äärimmäisen vähän, ainoan kerran alokasluokan kokeessa. Sovittiin, että reagoin enimmäkseen vasta toiseen käskytykseen. Hallissa oli luoksetulon pysäytyksen merkit paikoillaan. (Lisään loput videot myöhemmin, kun ovat latautuneet.)

• Seuraamisessa *klik* Lykky mielestäni alkuun vähän painoi, lisäksi ilmeisesti ennakoi jotakin jäävää, koska kerran jätätti ja muutaman kerran vilkaisi maassa olevia merkkejä. Käännökset hyviä ja puolen välin jälkeen seuraaminen parani normaaliksi. Ei varsinaisesti äännellyt, mutta ehkä vähän hengitti hiiiii käännöksissä.
• Liikkeestä maahanmeno: Ainakin maahanmeno itsessään oli hyvä. Ei ennakoinut.
• Luoksetulon pysäytys: Koira oli haistellut vieressään olevaa merkkiä niin, että etutassu liikahti. Olikin tosi leveässä asennossa, kun kutsuin luokse. Pysähdyksen jälkeen otti 2-3 askelta. Loppu oli hyvä, ehkä ennakoi edestä sivulle siirtymistä.
• Liikkeestä seisahtuminen *klik*: Minua jännitti sen verran, että sanoin käskyn liian matalalla äänellä ja liian painokkaasti. Lykky meni maihin. Uusin tämän heti perään ja käskin kevyemmin & korkeammalla äänellä, koira jäi seisomaan ja loppu meni hyvin.
• Kaukoissa seurakaveri vähän häiriköi Lykyn selän takana. Siitä Lykky ei välittänyt. Se nousi nopeasti istumaan, mutta maahanmenoissa liikahti 5-10 cm. Plääh. Muuten ok. Tämä jäi videokameran ulkopuolelle.
• Noudossa varasti. Otettiin uusiksi. Palautuksessa laukkasi perille, ote oli levoton, ei irrottanut eka käskyllä (eka kerta!), sanoin toisen painokkaasti. Kun kapula laitettiin sivulle penkille, koira olisi hakenut sen uudelleen.
• Hypyssä *klik* sanoin istu-käskyn vähän myöhään. Lykky istui esteen taakse ja loppuosakin meni hyvin. Ei kolauttanut, vaikka joutuu hyppäämään ihan paikoiltaan.

"Kokeen" jälkeen seuruutin Lykkyä uudelleen. Nyt se ei häiriintynyt merkeistä. Kapulan ohi seuruutus oli paha, oli sille karata. Nouto tehtiin uudelleen. Taisi taas varastaa, joten otettiin uusiksi. Nyt irrotti ekalla käskyllä.

Huomiot: 

• Treenaa merkkien kanssa ja niin, että kapula on näkyvissä heti alusta alkaen.
• Harjoittele luoksetulon pysäytys täsmällisemmäksi. Keksi jotakin jännää koiran jättämisen jälkeen, jotta mielenkiinto säilyisi.
• Liikkeestä seisahtumisessa muista oma äänenpainosi.
• Kaukojen tekniikkaa hiero vielä.
• Noudossa harjoittele kapulahäiriötä ja katso ettei koira varasta ja irrottaa ekalla.
• Sano hypyssä istu-käsky ajoissa.
• Älä kiittele koiraa ennen kuin liikkuri lopettaa liikkeen.

Iltalisäys: Blogikavereita

On vielä pakko lisätä yksi juttu. Kun aloitin Lystin blogin pitämisen käytännössä vuoden 2009 alussa, aloin samalla googlata ja etsiskellä muita arkojen koirien omistajien blogeja. Sieltä saakka olen seurannut myös Sadun & Sirkun koiraelämää ja elänyt mukana niin menestysten kuin menetysten hetkinä.  

Tänään tapasin Sadun ja Viirun livenä. Jännää, kun ihmisen tuntee virtuaalimaailmasta ja hän onkin oikeassa elämässä ihan samanlaisen oloinen, millaisen käsityksen on muodostanut blogin perusteella. Harmittaa, etten nähnyt heidän nousunollaansa. He lähtivät 3 numeroa aikaisemmin, missä vaiheessa Lykkyä ei kannatta lämmittää toisten koirien menoa katsomalla. Onneksi ehdittiin vähän jutella, oli mukavaa.

Ihmeellistä tämä nykyaika.

Muikun kanssa mutkeltamassa

Lykyn kanssa olin kisoissa. Mika Moilanen tuomaroi. Menen jatkossakin hänen(kin) radoilleen.

Ekalla agilityradalla katsoin linjat huolella ja sain toteutettua ohjauksen niin, ettei ylimääräisiä kaarroksia syntynyt. Lykky teki puomin ja A:n just kuten on opetettu ja pujotteli varmasti. Rimat pysyivät ylhäällä. Ja sitten! Muuri oli toiseksi viimeinen este vähän kaarevalla linjalla. En vieläkään saa silmiini kiersikö Lykky sen ulko- vai sisäkautta, mutta ohi juoksi viereeni. Kalastin sen vielä käteeni, pyöräytin muurin yli ja vein maaliin. Linjaamisvirheeni maksoi 5 virhepistettä. Koira sai kelpo kehut, mutta jäähdyttelyn jälkeen nirhasin hetken kämmensyrjällä rannettani auki ennen kuin tajusin olla tyytyväinen.

Toinen rata oli hyppäri, jota sai juosta mahanalus jalkoja täynnä: 3 hyppyä lievästi kaartaen - suora putki - 2 rinnakkaista hyppyä - kepit - 2 rinnakkaista hyppyä, eka muuri ja jälkimmäinen oli 3 tai 4 hypyn suoran alku, jolla pituus ja rengas - u-putki - kaksi rinnakkaista hyppyä - u-putki ja loppusuoralla pussi ja 3 hyppyä peräkkäin. Taktiikkani oli juosta niin lujaa kuin pääsen, koska suoran putken jälkeen Lykky oli puskettava hypylle, jottei kaartanut ohi, sama taktiikka oli loppusuoralle. Ja se toimi! Kahden rinnakkaisen hypyn kaarrokset olivat rumia, en ennättänyt vilauttaa Lykylle jarrua ja se jatkoi eteenpäin, joten myöhässä kalastelin sitä takaisin. Loppusuoralla sain hyvän etumatkan, kun Lykky irtosi hyvin u-putkeen. En paljon pystynyt taakse vilkuilemaan, mutta kuuntelin Lykyn tulevan hyppyjä kolistelematta. Tuloksena nolla ja hyvä mieli. Luotto Lykkyyn kasvoi hurjasti, kun tajusin, että se pitää rimat ylhäällä, vaikka vedätän tosissani. 

Kolmas oli agilityrata. Heti toisena oli A, jonka kontaktin Lykky otti hienosti. Sitten jatkettiin suoran putken kautta hypylle, mistä putkeen. Lykky irtosi sinne jo ennen hyppyä. Pääsin vastaanottamaan oikaisten, pussi, hyppy ja kaarros muurille ja taas, jumprahuiti. Muuri oli vähän vinossa ja sille muka linjasin hyvin, mutten jäin jälkeen, jolloin Lykky pyörähti. Pyörähdettiin siinä vielä kunniakierros ja Lykky lämpeni vähän lisää. Kohta olikin keinu, Lykky jarrutti, mutta vieläkin näen silmissäni, kuinka se teki sen liian myöhään, hyppäsi ylhäällä pois kyydistä, loiskautti vielä hypyn yli putkeen. Käskin sen maihin hetkeksi rauhoittumaan ja koira uskoi. Sitten jatkettiin rata virheettömästi loppuun. Tällä radalla ilahduin erityisesti putkiin irtoamisista. Koira meni niihin liukkaasti. 

Hilkulla oli aginollat. Jotenkin sain mentyä rennosti. Kotimatkan mietin, miten yhteistyömme on edistynyt. Voin oppia ohjaamaan tuota hopeakylkistä muikkua. Me voidaan onnistua.

P.S. Jännä huomio: Siltä radalta tuli nolla, jolla revittelin rennosti. Mitä opin tästä? 

Kontaktit: uhka vai mahdollisuus?

Tänään ainakin yritin tukea jälkimmäistä vaihtoehtoa, vaikka kisailmeet muuta kertovatkin. :P Olin molempien kanssa hallilla. 

Viime keväänä Purinan kisoissa otettu kuva. (julkaistu kuvaajan luvalla)

Ensin oli Lystin vuoro:

• Harjoittelimme itsenäisiä kontakteja A:lla, puomilla ja keinulla. A:lla ja puomilla pystyin ottamaan reilusti sivuttaisetäisyyttä ja leijeröimään, kun houkuttimena oli namialusta. Keinulla kokeilin samaa, mutta jäin 2 metrin päähän. Lysti uskalsi pysähtyä syömään ruokaa alustalta. Upeaa, että se on rohkaistunut edes tutun keinun kanssa.
• Toisena harjoittelimme tiukkoja käännöksiä ruuan avulla matalilla rimoilla. En tiedä, tuoko tämä ikinä tulosta, mutta olenpa ainakin yrittänyt.
• Kolmantena treenattiin itsenäistä pujottelua. Narupallo oli joko valmiina tai viskasin sen palkaksi. Selvästi nopeammin koiruus kepitti, kun oli houkutin edessä.

Sitten Lykky:

• Ensin tokoiltiin:
• Hypyssä se käy hakemassa ruuan alustalta ja palaa ihan esteen taakse istumaan. Se ei sinänsä ole ongelma, hyppää sieltä hyvin sivulleni. Parempi vaihtoehto tämä on kuin se, että koira on metrin sivussa. Tämän tein kahdesti eikä ollut ongelmaa.
• Luoksetulossa en jättänyt takapalkkaa, koska se saa koiran ennakoimaan. Se pysähtyi hyvin ja palkkasin siitä. Ensi kerralla voisin ottaa sivulle saakka.
• Kaukokäskyistä pyysin Lykyn ensin istumaan 3 metristä ja koska tekniikka oli kunnossa, tein neljä siirtymää 7 metristä. Palasin koiran vierelle ja palkkasin siihen. 
• Noudoissa Lykky onneton tipahti viimeisen kahden metrin aikana raville. Voi nyyhky! Olen niin toivonut, että se ei sitä tekisi. Pitää kaivaa taas jostakin kikkavitoset, jotta koira laukkaisi perille saakka.
• Sitten vaihdoimme hallia agilitypuolelle:
• Muistuttelin taas kontaktien ihanuutta palkkaamalla oikeassa paikassa. Tein myös ohijuoksuja (kuten aina). Lykky oysyi paikoillaan kuin tatti vapautukseen saakka. Mutta ei auta tuudittautua turvallisuuden tunteeseen, kisoissa mulla on ihan eri koira. 
• Kepeille tultiin tosi nurjasta kulmasta, sen jälkeen vielä leikkasin takana ja lopulta tein tiukan valssin. Lykky vain pisteli menemään. 
• Lopuksi otin tiukat käännökset vielä muistutukseksi. 

Kivaa oli!

Kaikkea sitä netistä löytyykin. Lysti-parka. Tämä on aivan uran alusta.

Myötätuulessa

Matkustin Lykyn kanssa hallille. Ensin tokoiltiin:

• Hypyn taakse laitoin ruokaa alustalle. Koira oli nähnyt jo vilahduksen pallosta, joten ruoka ei kiinnostanut. Silti se teki kolme hyvää erilaisen mittaista toistoa ja sai palkaksi palloleikin. Tiistainahan tämä hyppy ei oikein onnistunut, mutta 2 päivän tauon aikana on näköjään jäsentynyt Lykyn päässä.
• Kaukokäskyistä teetin istumaannousun ensin 3 metristä, varmistaakseni oikean tekniikan. Sitten tein neljä siirtymää 6 metristä. Lykky teki innokkaasti, takajalat eivät inahtaneetkaan. Jes!
• Seuruusta maahanmeno ja pysähtyminen kerralla hyvät.
• Luoksetulon pysäytyksessä jätin takapalkan. Kolmella käskyllä sain koiran lopulta luokseni. Näin käy aina. Ilman takapalkkaa Lykky tuli reippaasti ja pysähtyi heti.
• Paikkamakuusta yritin saada Lykkyä pois houkuttelemalla narupallolla. Sähäkkä narupallon liike yhdistettynä sviik-sviik-vinkunaani sai Lykyn liikahtamaan. Toruin "hyyyiii" ja peruututin Lykky-paran paikoilleen. Sen jälkeen ei mennyt enää minkäänlaiseen vipuun, näkyi, kuinka se eliminoi mielessään kaikki houkutusyritykseni. Palkaksi sai ensin ruokaa, sitten palloleikin.

Agilityhallin puolella

• Laitoin Lykyn taas ensin paikkamakuuseen. Kun harjoittelin rataa ja sanoin "osu", mulla oli belgi kaverina. Toruin taas hyyiii ja vein paikoilleen. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli ehkä vähän epäreilu koiraa kohtaan, koska osu on ihan oikea käsky. Sitten sain mallata ohjauksia vaikka kuinka eikä koira enää välittänyt.
• Testasin 180 asteen käännökset. Kokeilin myös keskiviikkoista tiukkaa takana leikkaamista. Koira meni sen kuin vanha tekijä.
• Kontaktit: Ihan alun perin opetin Lykyn siihen, että kontaktin pääty eli 2on2off on maailman paras paikka. Jotenkin olen tästä liukunut sellaiseen tapaan, että Lykky ottaa 2on2offin ja vapautan sen aina edellä olevalle palkalle, jonka viskaan tai joka on siellä valmiina. Nyt vahvistin alkuperäistä systeemiä. Lykky tuntui oivaltavalta. 

Lopuksi käytiin kohtalaisen pitkällä kävelyllä syksyisessä metsässä. Jäi hirmu kiva olo. On niin huippua seurata Lykyn kehittymistä.

P.S. Löytyi sopiva biisikin, Haloo Helsingin Perjantaina. "Mä osaan istua hiljaa ja aloillaan, seurata muiden hälinää..."

Ryhmätreenejä

Eilen olin Lykyn kanssa jälleen Harrin opissa. Ensin mentiin 23 esteen rataa pätkissä. Tällä kertaa opin lisää takaa ohjaamisesta: Kahteen kohtaan tuli tiukka takana leikkaaminen yhdistettynä toiseen ohjaukseen. Olivat mulle uusia. Muutamalla toistolla alkoivat sujua.

Poispäinkäännöstä hiottiin myös. Olen aina vierastanut sitä ohjausta. Mitähän muuta - Lykky haki kivasti takaperoisen nurjan keppikulman. Ja semmoinen ihme tapahtui, että sain putki-A-erottelussa Lykyn ohjattua molemmista ohi. :D Lopuksi rata mentiin kokonaisena ja kerrankin nollalla läpi! Rimoja koira ei tiputtanut kertaakaan.

Tänään otin Lystin oman seuran treeniin. Eka kerralla hinkattiin sellaista kohtaa, missä koira piti saada kepeiltä hypylle ja toisen hypyn ohittaen putkeen. Hallin seinä tuli vähän vastaan, jolloin en saanut tarpeeksi hyvää linjaa ja puskin Lystiä väärälle hypylle. Toiselta puolelta ohjaten tämä kohta sujui, mutta vaati sen, että Lysti jatkoi keppejä, vaikka itse jäin jälkeen. Onnistui kannustamalla, mutta näitäkin voisin taas treenata lisää, jotta vauhti säilyisi paremmin.

Toisella kierroksella hierottiin käännöksiä pienemmiksi. Otin TAAS taka-askeleen, mikä on aivan turha. Treeniin menee kontaktit, jos itse erkanen sivulle tai jään taakse. Lysti lähtisi matkaani eikä jatkaisi 2on2offiin. Muuten se oli kiva ja tuttu ohjattava.

Agilitya ja tokoa

Päivällä käväisin Lystin kanssa agilityhallilla. Siellä oli rata, josta tein vähän alkua, koska siinä sain tehtyä hyviä käännösharjoituksia. Olen muodostanut käännöksistä vankan käsityksen. Ensinnäkin koiralla joko on tai ei ole luontaista taipumusta koota itseään ja kääntyä pienessä tilassa. Tätä taipumusta ohjaaja joko älyää tai ei älyä vahvistaa koulutusvaiheessa. Lysti ei ole luontaisesti mikään pienessä tilassa pyörivä, se on aika pitkä koira, lisäksi on pelännyt ja varonut rimoja ja estejohteita, mikä on saanut sen hyppäämään isosti. Ja toiseksi, en ole aikoinaan älynnyt sitä opettaa/siedättää pienempiin teihin. Kovassa vietissä käännökset vielä venähtävät ja niin käy Lystillekin. Kaarrokset maksavat aikaa. Yritän eliminoida itseni pahentamasta ilmiötä lisää, esim. ohjaamalla ajoissa ja määrätietoisemmin. 

Harjoittelin Lystin kanssa myös pujottelua, siinä takana leikkaamista ja leijeröintiä. Puomi ja A mentiin muutamaan otteeseen myös. Lysti oli niin iloinen!

Illalla kävin taas kuokkimassa paikkamakuutreenissä. Nyt siellä oli bortsu, belgi ja holsku Lykyn lisäksi. Lykky oli rauhallisempi ennen paikkamakuuta kuin viimeksi eikä vonkunut. Se jäi nätisti ekalla käskyllä. Se oli maannut terävän näköisenä, hiljaa ja ihan paikoillaan sen 3 minuuttia, mitä oltiin piilossa. Kun palattiin koirien taakse, Lykky nousi istumaan. Käskin sen uudelleen alas. Paikkamakuun jälkeen muut leikittivät koiriaan, joten leikitin Lykkyäkin. Tosin sille tekisi tässä liikkeessä hyvää maltillisempi mielentila = ruokapalkka. Ruualla taas on toivotonta saada pidettyä huomio itsessäni, jos muut koirat saavat leikkiä leluilla.

Pihalla seuruutin ja harjoittelin tokohyppyä. Tämä on taas ihan vaiheessa. Välillä koira ei lähtenyt hyppyyn, nytkähti vain. Välillä se esteen toisella puolella meni seisomaan vinoon, kuten alokasluokassa aina tehtiin. Onneksi se useimmiten kävi esteen taakse istumaan ja hyppäsi kauniisti eteeni. Minulla ei ollut alustaa mukanani, se oltaisiin ehdottomasti tarvittu. 

Mitähän muuta vielä. Iltaisin olen teettänyt Lykylle kaukoja noin 6 metristä, niissä se tuntuu vahvistuneen selvästi. Lykyn asentoa jäävissä olen varmistellut myös houkuttelemalla sitä pois asennoista. Tämän illan paikkamakuun jälkeen sain sen ruualla pois paikkamakuusta, toruin, minkä jälkeen koira ei enää mennyt vipuun. Lystille olen opettanut temppuja. Joo, ja ristikkäisten jalkojen nostoa olen jatkanut. Phuuh. 

Rokkitytön kanssa kisoissa

Täysikuun valaistessa jäisiä teitä ajoin kisoihin Lykky takaboksissa.

Eka rata oli agilityrata. Kolmas este oli mutkaputki, josta Lykky syöksyi kauemmas kuin olin ajatellut - hyppy väärin päin ja hyl. Tältä toiseen putkeen ja muutama hyppy, jonka jälkeen A. Koira ei pysähtynyt kunnolla alastulolle, sanoin hyit ja huikkasin tuomarille, että mennään puomin kautta pois, puomi kun oli toiseksi viimeinen este. Silläkin Lykyn alastulo venähti, peruutti takajalkoja kurotellen takaisin kontaktille ja kun lopulta osui, vapautin ja juostiin maaliin.

Tämän jälkeen tokoiltiin hallin pihalla. Ajattelin, että hallinnan muistutus tekee terää ja tokoilu häiriössä ei ole pahasta muutenkaan. Teetin seuraamista, jäävät ja kaukokäskyt. Kivasti se keskittyi ja ilokseni Lykky nousi kaukoissa täsmällisesti istumaan yli 5 metristä.

Toisella radalla Lykky tiputti yhdessä mutkassa riman. Muuten se sujui kivasti yhteistyössä. 5 vp, -15.19, 4.84 m/s, sijoitus 4. Nopein aika, mikä vähän lohdutti, kun nollat jäi taas saamatta.

Kysyin kotimatkalla Lykyltä, miksi se hyppäsi alastulon. Se vastasi ylpeänä: "I've got a rock 'n' roll heart". 

Tokoa ja agilitya

Lykyn kanssa olin hallilla.

Tokoilin avoimen luokan läpi kisamaisesti, tosin ilman paikkamakuuta.

• Seuraamisessa koira hinkui ensimmäiset 2 askelta, ei vonkunut, vaan hengitti kuuluvasti. Onneksi sitten hiljeni. Ei mulla itse seuraamisesta ole moitteen sanaa.
• Liikkeestä maahanmeno oli hyvä.
• Luoksetulon pysäytyksessä koira otti 2 askelta käskyn jälkeen. Tuli suoraan sivulle, vaikka käytin pk-käskyä.
• Liikkeestä seisahtuminen oli hyvä.
• Kaukoissa koira liikahti noin 5 cm eteenpäin, ehkä. Mietin ekan istumaannousun jälkeen, palkkaanko jo siitä vai teetänkö putkeen. Jatkoin putkeen teettämistä. Mainiosti suoriutui koira 4 siirtymästä.
• Estehypyssä Lykky istui toisella käskyllä. Tuli sivulle vinoon.
• Noudossa laukalla kapulalle ja takaisin, korjasi otettaan edessäni, jäi 15 cm:n päähän varpaistani. Sivulle ok. Vapautuksesta hyppäsi kiinni kapulaan, taisteltiin ja leikittiin sillä sitten jonkin aikaa.

Korjaussarja:

• Luoksetulon pysäytyksessä jätin pallon taakse. Koiruus vaati kaksi luoksetulokäskyä. Pysähtyi heti ja pääsi palkalle. 
• Kaukoja kokeilin tehdä lauta takajalkojen edessä. Lykkyä se häiritsi, joten otin laudan pois. Nyt teki hyvin ja liikahtamatta, jopa kymmenestä metristä. Voi onnen päivää! En olisi ikinä uskonut tämän toteutuvan. :D
• Estehyppyä tehtiin useampi toisto niin, että narupallo odotti sivulla ottajaansa. Sijoitin namialustan hypyn toiselle puolelle, naksautin istumisesta ja jos istui ekalla, pääsi pallolle. Harjoiteltiin hyppyjä myös vinosta asennosta.
• Noutoa 2 x niin, että palkaksi tuli narupallo leukani alta. Koira palautti lähemmäs ja ote oli vakaa.
• Lopuksi paikkamakuu, kävin toisessa hallissa, koira ei liikahtanut mihinkään.

Tässä vaiheessa olisin mennyt agihallin puolelle, mutta sinne tuli toinen: "Ai oletko just aloittamassa?" - "Olen." - "Mutta tulin ottamaan lyhyesti vain kontaktit". Pyysin tulla sanomaan, kun lopettaa. Vajaan puolen tunnin päästä kävin katsomassa, onko hän kuollut. Siellä hän treenasi toisella koiralla keppejä. - Vuorottelu ei toiminut ihan ohjeiden mukaan. Mun täytyy opetella minäminä-ajattelu ja -toiminta.

Lopulta pääsin halliin, missä oli valmis rata. Harjoittelin 3 hypyn alku- ja loppusuoraa sekä käännöksiä. Pujottelussa leikkasin takana ja ohjasin leijeröiden. A:n otatin kerran. Lykky suoriutui kivasti, ei tiputtanut yhtään rimaa.

Kadonneen Zenin metsästys

Olin ryhmätreenissä Lystin kanssa.

Mentiin rataa. Se sujui aika mukavasti. Serpentiini, päällejuoksut, persjätöt ja takaakierrot menivät kivasti, samoin kepeille meno hankalasta avokulmasta, mistä koira sai lähteä pujottelemaan takaisin päin. Pitkä pätkä tuntui hyvärytmiseltä ja rapealta.

Hiottiin yhtä kohtaa, missä koira piti saada putkesta pituuden jälkeen takaakiertoon. Taustalla kummitteli yksi hyppy, jolle Lysti irtosi. Sain linjata tosi tarkasti, jotta Lysti osui oikealle hypylle. Lopun takana leikkaamiset menivät kivasti myös.

Oikeastaan kaikki Lystin heikkoudet tulivat radalla esiin. Okserilta oli 180 asteen käännös putkeen. Valssilla Lysti ei kokoa ja käänny millään tiukasti. Sitä en alkanut edes hioa, koska siitä ei ole ollut ikinä hyötyä. Toinen ongelma on lähelletulo, mikä näkyi pituuden jälkeen. Kolmas on saman johteen ympäri pyörittäminen. Lysti mieluiten kiertää toisen johteen kautta. Tietyissä kohdissa auttaa, jos pääsen esteen taakse kääntämään koiraa valmiiksi, mutta tässä ei sitä voinut tehdä. Harjoiteltiin sitä lelun kanssa. Parhaiten auttoi, jos rintamasuuntani osoitti voimakkaasti seuraavaan suuntaan. Tässä kohtaa olin jo unohtanut päätökseni Zen-ohjauksesta.

Oli pimeää, märkää ja kylmää. 

Zen-hengessä

Olin Lykyn kanssa Harrin opissa. Opettelin rataa 20:een saakka ja se menikin kivasti. Jotenkin tiesin, mitä ehdin tekemään ja se näkyi. Rimaongelmia ei ollut.

Harjoiteltiin erikseen vähän erilaisia ohjauksia ja pyrittiin saamaan ohjaukseeni vähemmän askelia, rauhallisuutta, rentoutta ja luottoa koiraan.

Harri ohjasi Lykkyä pätkän. Kukaan toinen ei Lykkyä ennen ole ohjannutkaan, kahdesti piti sanoa "mene vaan", sitten koira lähti hänen matkaansa. Hitsit, että oli kaunista! Yritin polttaa näkymän verkkokalvolleni, jotta saisin itseeni samaa hillittyä ja vähäaskelista tyyliä. Imitoinkin heti perään kohtalaisen onnistuneesti. :)

Kiihkeyden hillitsemiseksi sain erilaisia neuvoja. Kokeiltiin Lykylle myös vähän erilaista palkkausta ja se toimi. 

Kotimatkalla koin itseni jälleen valaistuneeksi. Toivon löytäväni saman tunnelman ohjaukseeni yhä uudelleen.

Juuttuneen levyn taktiikka

Kyllä. Käännöksiä ja tokoa. Vain koira vaihtui välillä.

Otin Lystin päivällä hallille. Hioin silläkin käännöksiä pienemmiksi. Uusi rata oli valmiina. Siinä päästiin kääntymään ihan tositoimissa eli okserilla. Muurilla kokeilin takaakierto-niistoa. Siinä ohjauksessa Lysti tekee pienen reitin, kun vien kunnolla toiselle puolelle. 

Illalla pääsin kuokkimaan tokoryhmään eli Lykyn kanssa treenasin paikkamakuuta ryhmässä, jossa oli 3 bortsua ja holsku. Alkuun oli kehäänmenotarkastus, missä koirani kiemurteli ystävällismielisesti. Huolta herätti Lykyn vonkuminen. Se oli haljeta liitoksistaan muita koiria ja niiden leluja katsoessaan ja jopa seuraamisessa säesti vonkumalla. Järkyttävää. :o

Paikkamakuurivissä se oli onneksi hiljaa, tipahti heti ja valitettavasti nousi sivulleni ihan yhtä nopeasti, kun sanoin "paikka", käskin uudelleen maihin  ja sitten jäi hyvin. 3 min oltiin piilossa. Lykky oli maannut sfinksiasennossa hiljaa, tarkkaavaisena ja rauhallisena koko ajan. 

Tämän jälkeen palkkasin ja kävelin pihalle. Kenttä oli tyhjänä, tokoilin siinä. Koira oli hipihiljaa. Se varmaan kuumui muiden seurassa? Muiden leluista? Luuli, että mennään agilitya? En kyllä haukuttanutkaan enkä älynnyt käskeä sitä maihinkaan rauhoittumaan, kun ei se ole ennen ollut tuollainen. Ensi kerralla varaudun eri tavalla. Ei se voi tuolla tavalla laulaa.

No kentällä se siis oli hipihiljaa. :) Tein putkeen liikkeitä. Seuraamisessa yhdessä kohtaa yritti painaa, sanoin "Ai!", jolla antoi väljää. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä. 

Luoksetulon pysäytys käsimerkillä oli hyvä, kyllä se yhden hitaamman askeleen otti ennen pysähdystä, että vielä äkimmin voisi pysähtyä. Siitä tuli eteen laukalla ja edelleen nätisti sivulle. Palkkasin, koska eka kertaa tehtiin näin putkeen tämä liike muiden jatkona. Liikkeestä seisahtumisessa Lykky meni maihin, korkeammalla äänellä seisahtui nätisti. Tässä pitää muistaa oma äänensävy! 

Kaukoissa kävelin ensin 4 metriin ja heitin possunkieltä palkaksi istumisesta. Sitten loittonin 5 metriin, teetin muutaman heittokaukon ja lopulta ilman palkkaa istu-maa-istu-maa putkeen. Oivasti teki! Tästä piti leluriehuttaa.

Vielä oli hyppy. Lykky hyppäsi aika vinoon, istui kyllä. Tästä otin toistoja namialustan kanssa, jotta saisin sen menemään suorempaan. Yhdestä istumisesta otin sivullekin, jotta koiralla olisi joku kokonaiskäsitys. Kapula puuttui taas, otan sen ensi kerralla matkaan. Ja liikkurointia on treenattava!

Listalle:

• Koiran äänettömyys
• Paikkamakuussa vierellä maassa pysymisen vahvistaminen, kuuntelutreeni
• Liikkeestä seisahtuminen, oma äänenpaino tässä
• Luoksetulon pysäytyksen eri osia
• Hypyn paikan ja istumisen vahvistus
• Nouto
• Liikkurointi

Juuttuneen levyn taktiikasta: Sitä käytetään oikeasti oman puolen pitämisen taktiikkana. Oli kyse sitten viallisen tuotteen palauttamisesta tai jostakin mistä tahansa muusta jutusta, missä täytyy pitää puolensa. Kuvitellaan esim., että joku perheenjäsen on luvannut viedä roskat, mutta aie ei ole vielä toteutunut. Sanot: "Haluan, että viet roskat." Toinen: "Just tulin enkä ole vielä syönyt." S: "Haluan, että viet roskat." Toinen: "Mutku..." S: "Haluan, että viet roskat."

Lisää käännöksiä ja tokoa

Ajattelin, että Lykylle pieni kuuri tekee hyvää. Ajoin siis hallille:

• Ensin jätin Lykyn paikkamakuuseen ja kävin vessassa. Samaan aikaan seurakaveri tuli poikansa kanssa ovesta sisään. Lykky oli vain vilkaissut heitä, jatkoi paikkamakuuta. En kyllä olettanutkaan sen lähtevän minnekään. Kun vessasta tullessani juttelin heidän kanssaan, Lykky nousi ja juoksi luokseni. Kielsin ja käskin takaisin paikoilleen. Rataa oltiin tulossa rakentamaan uusiksi, joten tein nopeasti agilityt alta pois.
• Varsinainen ohjelma oli tiukat käännökset, joita treenasin lelun kanssa. Vauhtia otin yhden hypyn kautta. 
• Kerran teetin puomin, samoin A:n, missä tuli samalla kontakti-putki-erottelu. Kerran pujottelutin Lykyn pitkästä matkasta ja kirin ohi, kesti kyllä.

Tokohallin puolella:

• Paikkamakuu uudelleen, kävelin parvelle kyttäämään ja odotin 3 minuuttia. Kerran Lykky olisi haistanut maata, huusin "Ei!", minkä jälkeen koira ei enää haistellut.
• Hyppy ja istuminen: Lykky hyppää suoraan, mutta asettautuu ihan esteen viereen vinoon. Laitoin pakasterasian kannelle nakin, joka suoristaa tätä. Istumaanmenot alkoivat jo sujua, jes! Lykky vaan istuu ihan hypyn taakse, mutta ihan hyvin paikoiltaan ponkaisee sivulleni. Pitää jatkaa näitä vielä alustan kanssa, ehkä kosketusalustan kanssa olisi vielä parempi systeemi.
• Luoksetulon pysäytyksessä pidin valeheiton jälkeen normaalin tauon, Lykky pysyi hienosti. Otin kerran perille, koira empi tule-käskyllä. Ei ihme, se on Lystin tokon luoksetulon käsky, Lykylle käsky on hit. Sillä se laukkasi perille. Pitää alkaa tässäkin harjoitella loppuosaa ja kovaa vauhtia erikseen.
• Kaukokäskyissä koira oli turhan rauhallinen ja istumaannousun käsky 5 metristä aiheutti vain nytkähdyksiä. Ilme muuttui, kun viskasin istumaannoususta nakin kohti koiraa. Näitä tehtiin sitten hyvällä sykkeellä: koira maihin, istumaannousu, nakki lentää niin, että koiran liike suuntautuu taaksepäin, kaukaa maihinkäsky jne. 

Lystin kanssa treenasin puiden ympärillä käännöksiä ja monta käännöstä peräkkäin. Voi, että se tykkäsi. Lopuksi harjoiteltiin "kurrea" (seisoo takajaloillaan) ja peruutusta. 

Viime yönä oli 5 astetta pakkasta. Kohta pitää vaihtaa talvirenkaat.

Käännöksiä ja tokoa

Koirat herättivät 10 maissa. Huomasivat kevyemmän uneni ja tihenevän kääntyilyni, jonka jälkeen joka kerta seisoi vierelläni tai päälläni "Juhuu, se heräs!" -kaksikko.

Otin Lykyn hallille. Harjoittelin tiukkoja kääntymisiä. Viimeksi Harrin treenissä huomattiin, että se ei enää käänny automaattisesti niin pienesti kuin aiemmin. Samasta ilmiöstä on ollut välähdyksiä aiemminkin. Aloitin hiljaisesta vauhdista, lopulta vauhtia tuli putkesta käsin eikä käännökset levahtaneet.

Teetin myös kaikki kontaktit pari kertaa, kun hallilla kerta oltiin. Siinä olikin agilityosuus.

Tokossa harjoittelin luoksetulon pysäytystä, valeheitto tepsii edelleen. Koira ei enää käännähdä petetyn oloisena, vaan tuntuu tietävän jutun juonen. Ensi kerralla pyydän perille saakka.

Kaukokäskyissä istumaannousu 5 metristä oli taas vaikeaa, luulen Lykyn sotkevan liikkeen edelleen paikkamakuuseen, vaikka vihjesanalla liikkeet erottelenkin.

Pihalla harjoiteltiin hypyn takana istumista. Käsiavulla sain sen istumaan seisoma-asennosta. Edettiin siihen vaiheeseen, että lähetin viereltäni hyppyyn ja käsiavun kanssa pyysin hypyn takana istumaan. Istumisesta hyppyytin myös takaisin luokseni. Tämäkin kaipaa vielä kovasti vahvistusta. Lykky on koira, joka tarttee alkuun toistoja rutkasti, sitten alkaa toimia.

Konstit hukassa

Tänään olin Lystin kanssa kisaamassa. Aikataulu oli ihana, kaikki maksikolmosten luokat olivat peräkkäin, joten kisoissa ei kauan nokka tuhissut. Varsinkaan, kun ilmoittauduttiin vain kahdelle radalle. Lisäksi oli nautittavan hiljaista, kun porukkaa oli vain yhden kokoluokan verran. Johanna Nyberg tuomaroi. Radat olivat taas sellaisia, mistä pidän. Loogisia ja sujuvia ratoja, jonne mahtuu itsekin väliin juoksemaan.

Eka oli agilityrata. Ennakolta tiesin j-putken hankalaksi. Hyppy syötti just väärään koukkupäähän. Jos koiran olisi vekannut, se olisi pitänyt kierrättää ihan siivekettä pitkin, jotta olisi nähnyt vilauksen oikeasta putkensuusta. Pelkäsin näin ohjaavani sen takaakiertoon tai pahimmillaan sinne väärään putkenpäähän suoraan. Kokeilin siis erittäin aikaista valssia huomiosanoineen ja jämäkän vartalonkielen kera. Ei auttanut. Kun Lysti näkee putken, se menee sinne. Harmi, muuten rata oli nolla. Lähtö hyvä, kontaktit ok, pujottelu virheetön. Lysti irtosi sopivasti ja poimi ne esteet, mille sen lähetin. Selvittiin suoran putken jälkeisestä takaakierrostakin. Mutta hyl mikä hyl.

Mättäkää minua huolella tunti turpaan, jos en ensi kerralla vekkaa vastaavassa tilanteessa, oli miten kummallinen kulma tahansa. Lysti ei kerta kaikkiaan kisoissa tule minkäänlaiseen ohjaukseen putken edessä, vaikka harjoitusvireessä tulisi.

Toinen oli hyppäri. Siellä taas oli pommi suorasta putkesta tullessa eli hyppy, jota ei pitänyt hypätä, vaan kaartaa sivulle pujotteluun. Unohdin putkijarrun - en tosin muista kisoja, joissa olisin sitä ikinä muistanutkaan - ja Lysti oli väärällä hypyllä. Sääli, koska muuten mentiin nollan arvoisesti. Alun hyppysuorakin oli luksusta, kun Lysti pysyi niin hyvin lähdössä.

Mitäs mä sanoisin, tasapeli. Eka rata meni Lystin jääräpäisyyden piikkiin, toka rata minun piikkiini. Otsikko taasen liittyy siihen, että juttelin ratojen jälkeen parin kanssakisaajan kanssa. Sanoin, että tiedänpä nykyään ainakin, missä hylky tulee, mutta konstit puuttuvat niiden välttämiseksi.

***

Selkäkipujen kannalta kuuluu hyvää. Uusi kipulääke tepsii edelleen ja saan nukuttua aamuun saakka. On ihan outoa, kun ajatus kulkee päivälläkin. En horjahtele ja törmäile joka paikkaan, puhu mitä sattuu ja odota iltapäiväunia. Olen ihan virkeä, kunnes on aika lähteä oikeasti nukkumaan. Nyt tosin taidan kiskoa iltapäivätirsat, mutta tämä on poikkeuspäivä.

P.S. Kiviharjun Johanna ikuisti meidät. Kiitos!

Hyppärin alkusuoralla

Viskileikkaus/takana leikkaaminen

Kaikenlaista

Ensinnäkin eilen treenasin Lystillä temppuilua ja Lykyllä kaukot. Lykky osaa ne nyt ilman apuvälineitä 5 metristä, siis istu-maa-siirtymät. Harjoittelin sivulla maassa pysymistä ja kuuntelua sanomalla "keinutuoli, Helsinki, Kuopio" yms. Aluksi koira meni vipuun, niistä "hupsis". Hetken päästä oli skarppi eikä joka sanasta noussut istumaan. :)

Tänään kävin Lystin kanssa agilityhallilla. Tehtiin hallissa ollut rata ja harjoiteltiin erikseen puomin 2o2o:ta. Lystillä oli selvästi paikasta epäselvyyttä, kun otin sivusuunnassa rutkasti etäisyyttä. 

Iltapäivällä sain pojan vieheleikittämään Lykkyä. Selitin hänelle, kuinka leikki menee. Käytännössähän Lykky itse päättää, mitä haluaa tehdä: nappaako eniten ravistelu, kiskominen, saalistaminen vai kunnon puru. Poika yllättyi koiran voimista. Otin kuvia. Paluumatkalla mietittiin, että jos avantoon tipahtaa, köysi kannattaa antaa Lykylle tai Lystille kiskottavaksi. Lykky oli leikin jälkeen taas lunki. Vaikka naapurin rotikka ärjyi ikkunasta, Lykky vain vilkaisi ja jatkoi rentoa lönköttelyä kotiovelle.

Paikkamakuussa ennen leikin aloitusta

Kiskomista

Lykky on laskenut irti lelusta ja odottaa sen liikahdusta.

Spontaani poseeraus kesken leikin

Lelun ravistelua

Sen näkee silmistä. (Lelu menee edellä.)

Kiskomista

Tsekkausta

Palasin tänään Kataisen Harrin oppiin kuin ankanpoika maailmalta. Lykyn kanssa nollaprosentti alkaa olla promillen luokkaa. Kun aikoinaan Lystin kanssa jumitin kakkosissa, Harri löysi avaimet. Toivon nyt vastaavanlaista tehoa.

Mentiin 22 esteen rata aluksi miltei virheettä, yksi takaakierto meni suoraan. Sitten katsottiin vaihtoehtoja.

Treenin paras anti tuli varmaan palkkaukseen liittyen. Lykyn kuumuminenkin näyttäisi liittyvän siihen.

Testattiin myös, millä koira kääntyy parhaiten johteen ympäri. Huomasin, että pyörityksellä ja takana leikkaamisella on vaatimaton teho. Laitetaan käännökset tehotreeniin, Lykky on kuitenkin hyvä kääntymään ja sellaisia se esitteli tuollakin sopivalla ohjauksella.

Takaakierto-niisto-persjätössä otin taas taka-askeleen, vaikkei kuulu.

Lykyltä tipahti yksi rima, se tapahtui höselövaiheessa rataa hiottaessa.

Mitään syytä nollattomuuteen ei löytynyt. Hyvällä ja selkeällä mielellä palasin kotiin.

P.S. Aloitin eilen uuden kipulääkkeen entisen rinnalle. En ainakaan muista heränneeni kipuun keskellä yötä. Lupaavalta vaikuttaa.

Vapaapäivän treeniä

Nautin vapaapäivästä pitkästä aikaa. Ilmakin oli kaunis. Kävin Lykyn kanssa hallilla.

• Valmis rata tehtiin kerrasta nollana. En tiedä, mistä moinen menestys tuli, mutta ohjaus tuntui jostakin syystä oikea-aikaiselta ja rapealta. Ehkä osaan ohjata Lykkyä harjoitusvireessä, mutten kisavireessä? Toinen ero oli se, että rohkeasti ohjasin Lykkyä edestä, jolloin minun ei tarvinnut kiirehtiä perään. Lykky kiitti luottamuksesta eikä tiputtanut rimoja. Muutamaa kohtaa hioessa sain kyllä virheitäkin aikaiseksi, mutta se oli sellaista testailua.
• Harjoiteltiin putken ja A:n erottelua. Lykky näyttäisi osaavan, koska ei erehtynyt kertaakaan.
• A:lla treenattiin takanaleikkausta. Ei mitään ongelmaa. 
• Renkaalla harjoiteltiin tiukat käännökset, hyvin sujuivat.

Tokohallin puolella 

• Jäävät virheittä
• Avoimen luokan hypyssä on ongelma edelleen. Lykky seisoo yhä hypyn takana jämäkkänä ja varmana. On houkuttelemista saada se istumaan. Jatkamme harjoituksia edelleen.
• Luoksetulon pysäytyksiä tein vain yhden. Heilautin lelukättä pysäytyksen merkiksi. Lykky pysähtyi kerrasta. Ekaa kertaa en heittänytkään lelua heti, vaan vasta sitten, kun Lykky oli hetken seisonut. Palkkasin tästä täysiosumasta ruhtinaallisesti.

Treeneissä tuli taas Se Katse, minkä vuoksi pidän koirieni opettamisesta. Lykky ei vain maanisesti tuijottanut lelua "annajo, annajo", vaan vilkaisi minua tyytyväisenä ja iloisena, pilke silmässä: "Tiedän, että olin äsken hyvä." 

Kotona vaihdoin koiraa ja kaikkia tassurakkuloita uhmaten tarjosin Lystille kahdenkeskistä laatuaikaa. Lähdin sitä juoksuttamaan metsään ja pellolle. Sillä oli tossut jalassa, mutta tiesin niiden kastuvan, kuten kävikin. Kotona huuhdoin tassut ja toivon kovasti, ettei rakkuloita pukkaa.

Tein Lystille esineruudun, missä oli kaksi esinettä. Kahdesti se kävi ruudun ulkopuolella seikkailemassa, sitten palasi ruutuun ja toi tavarat.

Paluumatkalla pelattiin Lystin keksimää leikkiä. Se nappasi aina kädestäni toisen esineen, juoksi vähän matkaa, tuli kohta uudelleen, tiputti suustaan esineen ja nappasi kädestäni seuraavan. Nostin tiputetun esineen, kävelin, kohta tuli Lysti, tiputti edellisen ja nappasi kädestäni juuri nostamani esineen jne. Semmoinen leikkikaveri, Mössykkä.

Ja kaksi päälle

Lystin kanssa jatkettiin tänään kisaamista.

Eka rata oli oikeasti vaikea muistaa. Puomin jälkeen oli pitkittäin hyppy, jonka jälkeen oli vierekkäin kaksi u-putkea. Hypyn jälkeen sai valita jomman kumman putken sisemmän pään. Sitten äskeinen hyppy piti mennä tiettyyn suuntaan, jolta uudelleen toisen putken sisempään päähän ja taas sama hyppy tiettyyn suuntaan ja takaisin puomille. Kuulostaa ehkä vaikealta kirjoitettuna, mutta livenä se sitä vasta olikin. Sitä kohtaa hinkatessa jäi muu osa radasta vähemmälle huomiolle. Huomasin kyllä, että kepeille mennessä oli myös muuria tarjolla. 

Lysti makasi lähdössä nätisti, tuli hyvin ohjaukseen, otti kontaktit kuuliaisesti, pujotteli virheettömästi. Itse ohjasin sen väärälle puolelle hyppyä just tuossa putkihässäkässä ja sen jälkeen Lysti kävi myös suorittamassa muurin ennen keppejä. Palkkasin iloisesti maalissa, Lysti teki hyvin.

Ennen toista rataa vaihtui tuomari. Jalkojani pakotti. Tällä radalla oli ahdas sykerö hyppyjä, joista piti hypätä vain osa eri suuntiin mennessä. Lysti hyppäsi yhden ekstrahypyn, loikkasi muuten alastulokontaktiltakin, joten hyl. Hyvää: lähtö, kepit, tiukka käännös kahdessa kohtaa johteen ympäri.

Olin ilmoittautunut vielä hyppärille, mutta hain kisakirjan pois ja lähdin kotiin lepäämään.

Turhauttaako - kyllä? Saako koiraharrastaja turhautua? EI TIETENKÄÄN SAA, varsinkaan, jos kysytään positiivisilta harrastajilta. Koiraharrastuksen täytyy olla kivaa. Kuuluu poimia positiiviset asiat ja jatkaa iloisesti hypähdellen. Jos ei ole kivaa, on parasta pitää tauko. - Olen täysin eri mieltä, jos lajissa on halua menestyä. Paitsi samaa mieltä siinä kohtaa, että koiralla kuuluu olla mukavaa: sen on saatava palkkansa ja pörrötykset maalissa, vääränkin radan jälkeen. Mutta mielipiteeni kokonaisvaltaisemmasta turhautumisesta: Näen, että se on siemen edistymiseen. Se on hetki, jolloin silmät aukeavat katsomaan taitoja ja pärjäämistä realistisesti. Rehellisen yhteenlaskun jälkeen voi miettiä, jatkaako samalla tavalla, jolloin saa samanlaisia tuloksia, koska jotakin erittäin olennaista puuttuu, jota sen hetken systeemi ei korjaa tai näe. Toinen vaihtoehto on alkaa hakea viisaammilta apua eli treeniin jotakin uutta. Joo-o, olen menossa valmennukseen.

Lystikki kesällä

3 hyllyä lisää

Tänään testasin Lykyn päivän kisakunnon Lahikaisen Marjan radoilla. Hän oli taas tehnyt tosi loogiset ja sopivasti mutkittelevat radat. Ei auttanut. Hankimme 3 hyllyä lisää. 

1. radalla Lykky pysyi lähdössä, otti kontaktit ja pujotteli varmasti. Renkaalta oli 180 asteen käännös kepeille. Mielestäni valssasin ajoissa, mutta ehkä liian myöhään kuitenkin. Lykky osui renkaan reunaan, rengas hajosi (onneksi oli hajoava) ja jatkoi kaukana siintäneeseen putkeen. "Muuten" nolla ja vahva yhteistyön tunne.
2. radalla oli aika vietikäs hurtta. Kun en ollut alun putken jälkeen heti suulla vastaanottamassa, koira lähti kuuta kiertämään, mutta palasi ilman virheitä luokseni. A:n takana leikkaamista se ei kestänytkään, hyppäsi ylhäältä (en nähnyt) väärälle puolelle. Puomin alastulolta se varasti, keskeytin radan siihen. 
3. rata oli hyppäri. Mitään tulospaineita ei ollut, koska meillä hyppärinolla jo on. Halusin kokeilla, pysyvätkö rimat, jos olen edellä. Tähän mennessä olen joutunut kisoissa hakemaan Lykyn esim. u-putkien suulta hypyille, minkä vuoksi olen heti jäänyt jälkeen ja menosta tulee kokonaisuutena tempoilevaa. Nyt valssasin hypyn laskeutumispuolella, mikä ei haitannut koiraa ollenkaan. Loppusuoralla se haki ennen viimeistä hyppyä muutaman metrin päässä olleen putken, en tiedä millä logiikalla. Olisi pitänyt ehkä juosta suora ulkoreunaa pitkin. Muutenkin se kirmasi parissa kohtaa väärälle radalle, en ohjannut tarpeeksi napakasti tai ajoissa. Se on oikeasti vietissään nopea ja nopeasti reagoiva.

Mutta tiedättekö, ei harmita. :D Rimat olivat 60 cm:ssä eikä koira tiputtanut yhtään! Jos jatkossa voin luottaa siihen, että Lykky hoitelee hypyt, voin ohjata sitä eri lailla enkä kaikkia ohjauksia hyppyjen kautta miettien. Linjauksia pohdin nykyään kovasti, toivon niissä edistyneeni ja rimojen pysymisen olevan yksi osoitus siitä. 

Eka rata oli oikeasti hyvä. Toisen keskeytin, koska koira testasi rajojani, siitäkin on hyvä mieli. Hyppäri meni minun piikkiin ihan täysin, lähdin matkaan turhan löysin rantein. 

Joku tuntematon tuli radan jälkeen sanomaan hymyillen: "Aika innokas tuo sinun koirasi." Onhan se. :)

Jäähdyttelyt ja lämmittelyt suoritettiin tällä kertaa kelpieseurassa. Lykky meni nätisti ja siitäkin tuli hyvä mieli.

***

Laitetaan selkäkuulumisetkin tähän. Se on ollut pitkään viheliäinen. Herään öisin miljoona kertaa kipuun ja haen asentoa. Aamulla väsyttää kamalasti, töissä skarppaan parhaani mukaan. Iltapäivisin nukun 2 tunnin päiväunet. Eilenkin oli tarkoitus käydä koirien kanssa treenaamassa töiden jälkeen, mutta en vain kyennyt, koska olin nukahtaa seisaalleni ja aivot olivat ihan tiutau. Tätä pakotushermosärkyä on vaikea kuvailla. Liian kireiksi terässukkahousuiksi olen sitä aiemmin kuvaillut, mutta sitä on vaikea kuvitella, jos sukkahousut ovat kevyempää materiaalia. ;) Särky muistuttaa parhaiten tilannetta, jolloin on maitohapoilla. Silloin, kun on juossut itsensä miltei jalattomaksi, arvioin sen 9 arvoiseksi 1-10-asteikolla. Nykyinen selän aiheuttama pakotus on 6-7 luokkaa. Se vaan on aika jatkuvaa. Olin perjantaina yhteydessä fys.pkl:aan, ehkä sieltä lyötyy uusia kipulääkkeitä.

***

Vähän iloisempi juttu vielä. Olen laittanut tämän videon ennenkin, mutta kuuntelin tätä kisoissta palatessani jälleen kerran. "No, we're never gonna survive, unless we are a little crazy."

Lykky ryhmätreeneissä

Lystikki-raasun takatassussa on rakkulan jälki vielä toipumisvaiheessa, joten en sen kanssa pääse treenaamaan. Mutta joo, Kanadasta posti kulkee ja paketti tuli  perille. Tässä on firma ja kengät.

Lykky läksi kaverikseni ryhmätreeniin. Ekalla pätkällä toinen ja kolmas hyppy muodostivat 270 asteen kulman. Ensin tein kolmoshypylle päällejuoksun, millä sain kivasti Lykyn edempänä olevaan putkeen. Kokeilin samaa kohtaa pakkovalssilla & persjätöllä, hidastelin liikkeelle lähdössä tai kiirehdin liikaa putkilähetykseen, joten ajoituksia jouduttiin hiomaan. Eka kertaa harjoittelin kepeille vetämistä tilanteessa, missä Lykky tuli putkesta avokulmaan, itse olin nurjalla puolella odottamassa. Ei Lykylle tarvinnut kun näyttää, mistä tulla sisään, se hoiteli loput.

Toisena pätkänä treenattiin juttu, missä puomilta tultiin hypyn kautta putkeen ja tämän jälkeen leijeröitiin rengas U-putken sisäpuolella. Kuvion lopussa oli vielä yksi 180 asteen käännös. Putkeen meno oli jälleen ajoitettava oikein, jottei koira hypännyt vääriä hyppyjä. Renkaan leijeröinti u-putken takaa sujui ongelmitta joka kerta. 180 asteen käännöksessä minun piti tosiaan näyttää Lykylle käännös ennen kuin se otti valmistelevan laukan ennen ponnistusta. Tarkoittaa useita metrejä. Olen tosi tyytyväinen meidän koutsiin, joka jaksaa näitä käännöksiä hioa ja meitä neuvoa.

Tärkeä neuvo liittyi taas myös siihen, etten lähtisi Lykyn kiihdyttelyyn mukaan. Lepo-käsky olikin käytössä ahkerasti, välillä koutsin kehottamana.

Lopuksi treenikaverit lähtivät yhteisjäähdyttelyyn. En ole aiemmin niille osallistunut, koska olen kiirehtinyt kotiin ulkoiluttamaan toista koiraa. Nyt lähdin mukaan, koska ajattelin sen tekevän hyvää Lykylle, kerron alempana tarkemmin toisenkin syyn. Lykky ei joka tapauksessa ole mikään koira, mitä pidetään vieraassa laumassa irti. Aika harva malinois on käsitykseni mukaan sellainen. Nyt koiria oli Lykky + 5 muuta, joista yksi irti. Nämä muut ovat miellyttäviä laumakoiria. Aluksi Lykky rähähti lähelle tulijalle, sitten tasaantui, tottui toisten seurassa jolkotteluun ja oli lopulta varsin rentoa tyttöä. Näille pitäisi aina lähteä mukaan.

Ja sitten se toinen syy. Meidän naapurissa on kasvanut aikuiseksi rotikka, joka painaa lähemmäs 50 kiloa. Se ei kerta kaikkiaan voi sietää koiriani. Meidän on vielä tavallaan pakko kulkea heidän asuntonsa ohi aina, kun lähdetään lenkille. Tällä viikolla ollaan neljästi (!) satuttu pihalle samaan aikaan. Eihän nämä omatkaan enää hiljaa pysy, kun se yrittää hyökätä. Taluttajansa saa sen juuri ja juuri pideltyä. 

Olen tuumaillut, provosoivatko omani. Tänään päivällä käytin Lystiä, kun huomasin rotikan kadun toisella puolella pyörätiellä. Lysti haisteli eikä sitä vielä huomannut. Minulla oli ruokaa taskussa, joten haistelun jälkeen otin Lystin "nätisti"-paikalle ruuan avulla. Samalla vilkaisin rotikkaa, joka jo 40 metrin päässä raivosi hampaat irvessä hyökkien meitä kohti. Vauhdilla kävelin ohi, Lysti keskittyi vain ruokaan. En uskaltanut katsoa rotikkaan päin, jotten provosoisi sitä yhtään. Keskityin kuuntelemaan, pääseekö se irti ja katsoin bussipysäkkiä sillä silmällä. Suunnitelmani oli, että olisin tarvittaessa laskenut Lystin irti ja kiivennyt itse bussikatoksen katolle. Onneksi r pysyi kiinni.

Olen miettinyt, miten pelastan omani, jos rotikka pääsee irti. Luultavasti lasken Lystin irti, jolloin se todennäköisesti pakenee. Lykkykin jäisi kakkoseksi eikä siihen auta väliin jäädä. :S Joka tapauksessa näitä r-kohtaamisia on sattunut aivan liikaa ja siinäkin mielessä Lykylle teki hyvää päästä koiraystävällisten koirien seuraan.

P.S. Kaukot vielä: 5 metristä ilman harjanvartta. Hyvä Lysky!

Lykky-aksaa

Lystillä on taas tassu rikki, joten kävin Lykyn kanssa hallilla. Treenasin must do -listan asioita.

• Kaikki kontaktit: Otatin vauhtia hypyltä tai putkesta ja harjoittelin rytmitystä, jolla saan Lykyn osumaan ylösmenokontaktille. Osuimme joka kerta. Harjoittelimme myös alastuloja. Vaikka jatkan juoksuani ja heitän pallon, koira ei lähde ilman käskyä. Se siis osaa treenivireessä. Koeponnistamme taidon taas kisoissa tuplavireessä.
• Kepit: Kahdesti on tehty virhe kisoissa, kun lasken Lykyn edelle ja kirin itse rinnalle tai ohi. Laitoin nyt narupallon houkuttimeksi keppirivistön päähän ja höngin juosta viereen tai ohi. Lykky ei välittänyt. Hyvä. Emme silti koeponnista tätä kisoissa, ellei ole pakko.
• Päällejuoksu hankalasta kulmasta: Radalla oli valmiiksi kohta, jossa oli n. 270 asteen kulma. Sen jälkeen oli putki. Lykky luki päällejuoksun upeasti. 65 cm:n korkeudella ollut rima ei tuottanut vaikeuksia. Tässä ohjauksessa se on kehittynyt kovasti. 
• Loppusuora: Sain toisen suoran kombinaatiosta keinu - rengas - hyppy ja toisen A - kolme hyppyä. Asettelin maaliin narupallon ja sinne koira kiisi. Joskus kokeilen ilman palloa, mutten vielä. 
• Rimat olivat 55-65 cm:ssä. Yksikään ei tipahtanut.

Tässä vaiheessa huilattiin, käveltiin ja jatkoimme kohta tokohallin puolella avoimen luokan liikkeitä.

• Jätin Lykyn paikkamakuuseen tokohalliin ja kävin sulkemassa agipuolen ovet ja valot. Takaisin tullessani koira makasi rennon ja aktiivisen näköisenä. :)
• Hypyn jälkeen Lykky jää alokasluokan tyyliin seisomaan. Kun sanon "istu", se käy maihin. Lopulta harjoittelin niin, että jätin Lykyn esteen taakse, liityin kaveriksi hypyn aikana ja sanoin istu. Lykky siirtyisi tässä tosi sivuunkin. Ehkä jatkan kosketusalustalla. Joka tapauksessa minusta oli hienoa, miten Lykky yritti keksiä mitä halusin. Nauroin ääneen ja pörrötin sitä tyytyväisenä.
• Luoksetulon pysäytyksessä en enää käskytä suullisesti, vaan heitän pallon. Näin tulee napakoita pysähdyksiä. Vieroitan vielä joskus pallosta.

Lopuksi kerron päivän hyvän työn. Hallissa oli taas pikkulintu. Laskin sen vapauteen. Tintti sirkutti kiitokseksi puun oksalta ja tuli hyvä mieli. Siltä varalta, ettei joku tiedä tekniikkaa, kerron: Hallista sammutetaan valot ja ovi avataan. Lintu lentää valoa kohti.

P.S. Kotona Lykyn kaukot onnistuivat 5 metristä ilman harjanvartta. Jes!

Vieheleikki, puuagility ja kaukot

Eilen kävin vieheleikittämässä Lykyn. Minuun jotenkin uppoaa se, että koira saa itse valita miten saalistaa, kiskoo ja ravistelee. Toivon edelleen, että leikitys nollaa kaikki ne kerrat, jolloin se on joutunut luopumaan lelustaan kesken kaiken. Ainakin Lykky vaikuttaa kylläiseltä leikityksen jälkeen. Olen ikuisesti kiitollinen Marialle leikin opettamisesta. 

Illalla tarjosin Lystille laatuaikaa. Täällä on syrjäinen niitty, johon on istutettu puita. Harrastimme agilitya. Tein valsseja, takaakiertoja, poispäinkäännöksiä ja päällejuoksuja. On muuten oiva konsti treenata kaukaa takaakiertoja. Lysti syttyi tosissaan!

Tänään testasin Lykyn kaukot ilman harjanvartta. Koira suoritti ne paikoillaan eikä äimistellyt yhtään puun puuttumista. Pääsin 4 metriin. Vielä olisi metri, mutta koetta ajatellen yritän ylitreenata ekstramatkaa.

Laitan loppuun Lykystä pentukuvan, kun ei nyt tuoreitakaan kuvia ole.

Lykky 2 kk