Ehdin jo tänä syksynä toivoa, ettei talvi tulisikaan. Niin oli pitkään lämmintä ja kesäistä. Viime sunnuntaina syksy alkoi ja kummasti kädet hapuilevat talvivaatepinosta kampetta lisää ylle. Pimeäkin tulee ja tänäänkin on satanut ja sain unta vasta kahden maissa ja ja ja.
Otin Lystin mukaani viikkotreeniin. Treenataan nyt, kun tassut kestää. Radalla oli sopivia putkiansoja eikä Lysti mennyt yhteenkään. Pitää tarkistaa sen siru. ;) Eka kohta sijaitsi heti radan alussa: hyppy - hyppy - suora putki - hyppy ja u-putken ei-koiralle-avautuvaan-päähän. Ensin kokeilin vastakäännöksen tapaista, kuten kisoissa olisin tehnyt. Lystiltä loppui vauhti, koska olin liian edellä. Sitten kokeiltiin rytmitystä ja sehän toimi. Vielä paremmin se pelasi, kun lyhyen jarrutuksen jälkeen jatkoin matkaani nopeasti. On kumma, miten aina jään paikoilleni. Tähän kokeiltiin myös valssia, jonka sain ihan oikein ajoitettua, mutta sillä Lystin käännöksestä tuli löysempi. Rytmitys voitti siis tämän kisan. Se on tavallaan kiehtova ohjaus, jotenkin vaikea, mutta toimiessaan vaivaton.
Toinen kohta oli sellainen, missä suoran putken jälkeen oli aika edessä toinen putki, mutta pitikin jatkaa oikealle hypylle ja takana leikata. Lysti ei edes vilkaissut väärään putkeen. Hypyllä kuului taas takana leikkaamisen jälkeen jatkaa reippaasti kohti seuraavaa estettä, minne jaakotin. Tässäkin siis jäin paikoilleni ja Lysti joutui kyselemään, että minne. Lisäksi vastakäännökseen ja jaakotukseen pitää muistaa tehdä kunnon ero, jottei jaakotukset ennestään huonone.
Lopuksi harjoittelin Lystin kanssa vielä käännöksiä suullisilla käskyillä. Vasen oli hankalampi. Hyvä mieli jäi treenin jälkeen.
 |
| (c) Sirpa Saari |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti