Olin aikonut treenata tänään agilitya, mutta ei napannut. Ehkä viime viikonlopun 2 päivän kisaputki oli liikaa? Toisaalta samojen virheiden toistuminen kisoissa treenaamisesta huolimatta on alentanut motivaatiota.
Kävin töiden jälkeen Lykyn kanssa pellolla. Mennessä satoi lunta! Onneksi se ei jäänyt maahan. Ensin tokoiltiin: seuraamista, jäävät (kaikki ekalla virheettömiä), luoksetulo ilman pysäytystä ja pysäytyksen kera x 2, ekalla ei pysähtynyt. Lisäksi otin maihinmenoja keskin leikin. Se tulee tokossa vaativammissa luokissa, tottiksessa ja lisäksi varmana olisi oiva yleiskäsky.
Perälle talloin taas 10 x 60 m kokoisen esineruudun, jonne piilotin pienen lelupatukan. Toisella yrittämällä Lykky sen löysi. Etsi kyllä intensiivisesti oikealta alueelta koko ajan. Tuuli oli kova ja puuskainen, ehkä sillä oli merkitystä.
Tämän jälkeen potkin Kickbikellä Lystin kanssa metsään. Lysti osasi ravata kauniisti vierelläni pyörätieosuudet. Astelin paksuun sammalikkoon noin 200 m pitkän jäljen, jossa oli ruokaa jokaisella - joka 20. askeleella eli hyvin vaihtelevasti. Perillä odotti pakasterasiassa lisää ruokaa. Lysti pysähtyi kahdesti etsimään jälkeä, joka olikin kaikkea muuta kuin suoraan etenevä. Maasto oli tosi epätasainen ja siellä oli mm. kaatuneita puita, joiden yli harpoin ja toisaalta pystyssä olevia puita, joita jouduin väistelemään. Jäljen jälkeen leikittiin patukalla, Lystistä mukavinta oli juosta karkuun. Nautin näistä hetkistä koirien kanssa, kun ollaan keskenään luonnossa.
Kotona tulvahti nenääni vieno huussin haju. Se paikallistui onneksi vasempaan takajalkaan, joten koira ei ollut pyörinyt siinä itsessään. Jotakin se oli haukannut, koska henki haisi - arvaatte kyllä miltä. Hyi yökky. Siinä syynätessä löysin selkäkarvoista kävelevän punkin.
Lystille ei ole tullut uusia rakkuloita tassuihin sitten viime viikon. Viime vuonna tähän aikaan ongelma helpotti. Yksi päässäni pyörittelemä teoria on se, että ehkä ne tienvarsikasvit, joille Lysti on allerginen, menettävät allergisoivuutensa lämpötilojen laskettua ja tuhottua solukkoa. Ihmisetkin sietävät joitakin ruokia, joille ovat allergisia, pakastamisen jälkeen, kun proteiinit muuttuvat erilaisiksi eikä elimistö niitä enää tunnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti