Eka radalla tiesin hankalaksi kohdan, jossa slalomin jälkeen kuului mennä U-putken lähimpään päähän, mutta koiran kuono osoitti hypyllä väärään. Yritin vastakäännöstä, muttei auttanut, Lysti oli väärässä putkensuussa. Jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt yrittää ennakkoon kääntää enemmän. Muuten rata oli nolla. Lysti ei varastanut lähdössä, otti kontaktit ja pujotteli hyvin. Oli tosi hyvä fiilis radan jälkeen.
Toisella radalla oli tämmöinen alku:
Vaikka vekkasin Lystiä ennen kolmosta ja käytin vastakkaista kättä ja sanoin nimeltä, koira vilkaisi minua, mutta valitsi kuitenkin putken. Radalla tehtiin muuten nolla.
Kolmas oli hyppäri, missä oli eka hypyn jälkeen hankala kulma kepeille, minkä jälkeen kolme suoraa putkea peräkkäin ja perällä takaakierto. Sitten rata kulki suorien putkien välistä eri suuntiin, minkä tiesin putkihakuisen koiran kanssa hankalaksi. Kepeillä meiltä tuli vitonen. Lystiä en saanut välistävedossa haltuuni ja sen jälkeen yksi putki houkutti liikaa, joten hyl siltäkin radalta.
Auton mittari näytti 23 ja ravirata oli aukea hiekka-aavikko, johon aurinko toden totta paistoi. Oli kuin heinäkuussa.
Lystin kanssa oli kiva mennä. Harmittaa, että sen kanssa ei olla päästy treenaamaan tassujensa takia, joten minkäänlaista kehitystä ei pääse tapahtumaan. Taantumista vain. Ja jos totta puhutaan, olen viime aikoina miettinyt, onko koiralle oikein elää 5 kk vuodesta tossut jaloissa ja välillä tossuista huolimatta olla ihottumarakkuloilla - ja siksi pahimmillaan kahdella tai kolmella jalalla linkkaava. Kuin olisi kavioton hevonen. :(
Otsikko tuli Elton Johnin I'm still standingista. Jos on 80-luvulla harrastanut aerobicia, huomaa videolta tutun näköisiä trikoita. Huoh. :D
Otsikko tuli Elton Johnin I'm still standingista. Jos on 80-luvulla harrastanut aerobicia, huomaa videolta tutun näköisiä trikoita. Huoh. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti