Better Be Good To Me

Olen ollut pienoisessa treenilamassa ja suonut sen itselleni. Yksi iso projekti vie edelleen energiaa ja aikaa. Elokuisen töiden alkamisen jälkeen selkä reagoi heti. Vapaa-ajalla voin olla mahallani koneen äärellä just sopivasti. Töissä en voi lähteä koneen ääreltä litomaan, kun siltä tuntuu, minkä selkä k-o-s-t-a-a. Vaikka olen tuplannut kipulääkkeet, olen taas kuin kävelevä zombie viime yön kolotusten katkaisemien unien jäljiltä. Hermosärky vihloo polvitaipeisiin, mikä hankaloittaa kävelyä. Valvomisia paikkaan päiväunilla, koska en kerta kaikkiaan pysy hereillä. 

Olen miettinyt Lystin elämänlaatua, silittänyt sitä iltaisin, katsonut, kuinka sen silmät syttyvät, kun lähdetään ulos ja päättänyt, että yksien tassujen takia ei vielä luovuteta. Yksi kesä on taas taisteltu ja helpottava talvi on tulossa (jos ei lasketa kylmähaavaumia). Tina Turnerin Better be good to me piti kuunnella useampaan otteeseen, jotenkin osui taas kerran.

Lysti ottaa tarkasti sivuttaishypyn ja joku on oppinut siirtymään pois edestä
takaakierron jälkeen. (c) Johanna Kiviharju

Se valivali-osiosta. Ugh.

Hyvää: "Takapihan" pelto on niitetty. Kävin siellä eilen ja tänään Lykyn kanssa tottistelemassa: seuraaminen, jäävät, luoksetulo suoraan ja pysäytyksen kera. Olohuoneessa olen treenannut kaukoja harjanvarsi Lykyn takajalkojen edessä. Takapalkan kanssa kaukojen treenaus ei vaan onnistu, ellen halua joskus esitellä S:n mallista koiraa, jonka pörröistä takaraivoa tuijottelen katsekontaktin sijaan. Olen päässyt kaukenemaan koirasta jo 1.7 metrin päähän. Tätä menoa olemme vuonna 2015 tokon avoimessa luokassa, mutta minulla ei ole kiire. Eikä varmaan Lykylläkään. Toistoista tulee sen verran hyvää liksaa, että Lykky on valinnut tuntipalkan urakoinnin sijaan.

Tänään keksin, tai en oikeastaan keksinyt, vaan toteutin Maijan fiksun ajatelman. Jos Lysti ei kerran kestä oikeaa nurmikkoa, miksen treenaisi sitä hallin keinonurmella. Nappasin siis Tikki Tikkensdorfin matkaani, pissitin hallin ulkopuolella ja annoin sen hölkötellä itsensä lämpimäksi esteiden välissä. Sillä on siis tassut taas ummessa ja jos ei altistu ruoholle, tienvarsikasveille, tiesuolalle, maaperähomeille tai puuvillalle, tassut pysynevät kunnossa ilman tossujakin.

Minulla oli selkeä treenisuunnitelma, mutta koska hallilla oli valmis rata, fiilistelin sen kertaalleen läpi. Vedätin Lystiä huolella. Jätin sen suorittamaan esteitä, samalla kun painuin kohti seuraavia. Koiruus tuntui oikein hyvältä ja onnistuneen radan jälkeen iloitsin osaamisestamme ja nautin Lystin innosta. Jossakin luki kivasti, että miksi sitä aina miettiä asioita, mitä ei osaa. Voisi ihan oikeasti nauttia niistä asioista, mitä on opittu.

Varsinaisena treeninä harjoittelin keppikulmia. Sunnuntain kisojen hankala keppikulma (alla) olisi hoitunut, jos olisin luottanut koiraan, lähettänyt sen vaan lähtöhypyn takaa kepeille. Näitä hankalia takaperoisia avokulmia nyt harjoittelimme eri puolelta lähettämällä. 

Lisäksi harjoiteltiin keppien hakemista. Vein koirani muiden esteiden taakse, 15 m päähän kepeistä ja hoin "pujo", millä Lysti löysi kepit. Kivaa oli sellainen.

Zeljko Goran koulutuksessa muistin, että olen Lystille opettanut aikoinaan oikean ja vasemman. Nyt treenasin hyppyjen jälkeistä kääntymistä. Oikea oli oikein helppo, vasemmalle kääntyessä kerran kääntyi myös oikeaan. Muistaisinpa joskus kisoissakin hyödyntää Lystin taitoja. Lisäksi lähetin Lystiä kauempaa takaakiertoon. Hyvin se haki.

Vahvistin vielä puomin ja A:n oikean paikan leijeröimällä keppien takaa ja palkkaamalla ruhtinaallisesti, kun koira loksahti 2o2o:iin. Ei se erehtynyt kertaakaan.

Tossuista vielä. Lysti on käyttänyt tossuja, joita Suomessa on myynyt yksi nettifirma, jonka kauppa on ollut kiinni keväästä. Olen usealla tavalla tavoitellut firmaa siinä onnistumatta. Löysin tossuvalmistajan sivut. Firma on Torontossa. :D Sieltä on tulossa täydennystä Lystin tossuvalikoimaan. Entiset alkavat olla puhki.