Tosi kuva on tosi tumma

Youtubella vähän vaalensin kuvaa, mutta kirjoitusvirhe jäi. Todistusaineistoa Lykyn kaukokäskyjen treenaamisesta on tässä:

Metsään on tullut jo syys

Kuulolla
(Käsivaralla otettu liikkeen ja tunnelman korostamiseksi. :P )

Pönötyskuva, missä Lysti näyttää yllättävän pieneltä ja Lykky isolta.

Palatessa kuulin kahden ison koiran haukkuvan. Haukutin omani, jotta toisten omistaja kuulisi minun olevan tulossa. Jonkin ajan päästä näin vilauksen koirasta, huikkasin: "Onko sulla koirat kiinni?" -"Ei ole", oli vastaus. "No laita", huudan. Lopulta labbis ja collie ovat kiinni ihan sillan (ainoa paluukohta) vieressä. Molemmat räyhäävät hihnojensa päissä, joudun ohittamaan ne kahden metrin päästä. Vasta jälkikäteen tuli mieleeni, että olisi pitänyt pyytää väistämään vähän kauemmas.

Lykyn tokot

Päätin skarpata Lykyn tokoilun kanssa.

• Seuraaminen: Kerran huomautin (sanoin "auh"), koska painoi. Sitten paikka ja asenne oli hyvää. Tein rytminvaihdoksia ja käännöksiä. Priimaa oli minusta.
• Sitten jäävät: maahanmeno ok, pysähtyminen ok, istumisessa jäi seisomaan. Uusinnalla istui.
• Luoksetulo, ennemminkin sen pysäytys, ei takapalkalla pelaa enää ollenkaan. Koira pysähteli tullessaan itsenäisesti 5 metrin välein. Otin sitten ilman takapalkkaa. Luoksetulon pysäytyksessä vaihdoin takapalkan pallon heitoksi. 
• Nouto: Ekalla piti lopuksi vähän levottomasti kapulasta, toisella oikein hyvä. Toisella otin sivulle saakka ja palkkasin.
• Kotona kaukot istu-maa harjanvarren kanssa 3-4 metristä: 3 metrissä kaikki siirtymät ok, mutta 4 metrissä koira välillä luuli, että tämä on joku paikkamakuuhuijaus. Toistoja lisää eikä paikka-käskyä jatkossa, kun jätän koiran maihin.

Ulkona piilotin esineeksi lyhyen hihnan 15-senttiseen heinikkoon. Lykky merkkasi, tuli ilman takaisin. Sitten vaikeudet jatkuivat. Lykky kävi vain tökkäämässä sitä kuonollaan tai etutassuillaan ja juoksi luokse. Sitten alkoi merkata sitä maahanmenolla, kuten jälkiesineillä. Kun tämäkään ei kelvannut, haukkui minulle selvästi epätietoisena. Lopulla ihan vieressä pyysin ottamaan hihnan suuhun, jolloin sen tiputti. Asettelin suuhun ja kehuin kovasti, kun piti. Siitä sitten palkka ja pitkä leikitys. Opetus: Älä piilota enää esineitä pellon näköiseen ruohikkoon. Opeta koira tuomaan erilaiset esineet.

Lystin vuoro

Vuorotellaan nyt sitten näitä koiria, kun en saa molempia otettua samalla kertaa autoon. :S Lysti pääsi siis samalle agilityradalle, millä oli torstaina ja millä Lykky perjantaina.

• Lystille pelasi edelleen rytmitysjarrutus, millä sain sen u-putken tännimmäiseen päähän. Kunpa tämä pelaisi kisoissakin.
• Takanaleikkauksen jälkeen eteneminen oli vaikeampaa kuin Lykylle, vaikka etenin ripeästi. Laitoin leikkipatukan houkuttimeksi, sitten onnistui.
• Putkesta putkeen jouduin käskyttämään takaa. Yllätyksekseni piti hokea "putkeen - mene-mene" ja silti koiraa mietitytti. Tässäkin autoin lelun kanssa ja onnistui sitten. Tämä oli vähän yllättävä juttu tosiaan. 
• A:lle leijeröinti piti ottaa pari kertaa.

Lopuksi harjoittelin loppusuoran etenemisen kuten Lykynkin kanssa. Koira laukkasi lelun voimalla hypyn, kepit ja 2 hyppyä. Oikealle ja vasemmalle käännöksiä teetin vielä ruualla tehostaen. Lysti kokoaa ja kääntyy pienessä tilassa näissä harjoituksissa. 

Purinalla maaliskuussa kisaamassa. Lysti näyttää näissä kuvissa isolta
koiralta.

P.S. Lykyn kaukoissa olen päässyt 3 metrin päähän. Harjanvarsi on takajalkojen edessä.

Lykyn agility

Kävin Lykyn kanssa testaamassa samaa rataa, mitä menin eilen Lystin kanssa.

• Rytmitin suosiolla alun hyppy-hyppy-putki-hyppy -suoran, joka päätyi käännökseen u-putkeen. Mielestäni jatkoin juoksua heti hidastuksen jälkeen. Lykky kääntyi hienosti. 
• Jaakotukseen ja takana leikkaukseen se reagoi hyvin myös.
• Takaakiertoon pystyn lähettämään parista metristä.
• Kepit voin leijeröidä putken takaa.
• Kontaktien ylösmenoilla on vähän ongelmaa edelleen. "Osu" ei ole kovinkaan selkeä ilman kosketusalustaa - häivytys on epäonnistunut. Viimeksi Niinun koulutuksessa oli ylösmenonkin rytmityksestä puhe ja vihdoin sitä testasin ihan kunnolla. Saan Lykyn osumaan ylösmenokontaktille, jos olen perässä tai vierellä. Tuolla radalla oli kaksi paikkaa, missä väkisinkin oli ylösmenolla koiran edellä. Mitäs minä siihen keksin?

Erillisenä harjoittelin loppusuoran irtoamista. Narulelu odotti maalissa. Ensin kahden hypyn takaa, lopulta hypyn, putken ja 2 hypyn takaa. Kokeilin myös hyppy-kepit-hyppy-hyppy käskyttämällä "mene-mene". Koirahan meni ja minä kävelin hiljakseen starttiviivalta eteenpäin.

Iloinen oli koiruus treenissä ja treenin jälkeen. Ja kun pitkäkuonoinen koira hymyilee vieressä, tarttuu se ihan väkisin.

Väsyneenä treeniin

Ehdin jo tänä syksynä toivoa, ettei talvi tulisikaan. Niin oli pitkään lämmintä ja kesäistä. Viime sunnuntaina syksy alkoi ja kummasti kädet hapuilevat talvivaatepinosta kampetta lisää ylle. Pimeäkin tulee ja tänäänkin on satanut ja sain unta vasta kahden maissa ja ja ja.

Otin Lystin mukaani viikkotreeniin. Treenataan nyt, kun tassut kestää. Radalla oli sopivia putkiansoja eikä Lysti mennyt yhteenkään. Pitää tarkistaa sen siru. ;) Eka kohta sijaitsi heti radan alussa: hyppy - hyppy - suora putki - hyppy ja u-putken ei-koiralle-avautuvaan-päähän. Ensin kokeilin vastakäännöksen tapaista, kuten kisoissa olisin tehnyt. Lystiltä loppui vauhti, koska olin liian edellä. Sitten kokeiltiin rytmitystä ja sehän toimi. Vielä paremmin se pelasi, kun lyhyen jarrutuksen jälkeen jatkoin matkaani nopeasti. On kumma, miten aina jään paikoilleni. Tähän kokeiltiin myös valssia, jonka sain ihan oikein ajoitettua, mutta sillä Lystin käännöksestä tuli löysempi. Rytmitys voitti siis tämän kisan. Se on tavallaan kiehtova ohjaus, jotenkin vaikea, mutta toimiessaan vaivaton.

Toinen kohta oli sellainen, missä suoran putken jälkeen oli aika edessä toinen putki, mutta pitikin jatkaa oikealle hypylle ja takana leikata. Lysti ei edes vilkaissut väärään putkeen. Hypyllä kuului taas takana leikkaamisen jälkeen jatkaa reippaasti kohti seuraavaa estettä, minne jaakotin. Tässäkin siis jäin paikoilleni ja Lysti joutui kyselemään, että minne. Lisäksi vastakäännökseen ja jaakotukseen pitää muistaa tehdä kunnon ero, jottei jaakotukset ennestään huonone.

Lopuksi harjoittelin Lystin kanssa vielä käännöksiä suullisilla käskyillä. Vasen oli hankalampi. Hyvä mieli jäi treenin jälkeen.

(c) Sirpa Saari

Kunnon kohotusta

Olin aikonut treenata tänään agilitya, mutta ei napannut. Ehkä viime viikonlopun 2 päivän kisaputki oli liikaa? Toisaalta samojen virheiden toistuminen kisoissa treenaamisesta huolimatta on alentanut motivaatiota.

Kävin töiden jälkeen Lykyn kanssa pellolla. Mennessä satoi lunta! Onneksi se ei jäänyt maahan. Ensin tokoiltiin: seuraamista, jäävät (kaikki ekalla virheettömiä), luoksetulo ilman pysäytystä ja pysäytyksen kera x 2, ekalla ei pysähtynyt. Lisäksi otin maihinmenoja keskin leikin. Se tulee tokossa vaativammissa luokissa, tottiksessa ja lisäksi varmana olisi oiva yleiskäsky. 

Perälle talloin taas 10 x 60 m kokoisen esineruudun, jonne piilotin pienen lelupatukan. Toisella yrittämällä Lykky sen löysi. Etsi kyllä intensiivisesti oikealta alueelta koko ajan. Tuuli oli kova ja puuskainen, ehkä sillä oli merkitystä.

Tämän jälkeen potkin Kickbikellä Lystin kanssa metsään. Lysti osasi ravata kauniisti vierelläni pyörätieosuudet. Astelin paksuun sammalikkoon noin 200 m pitkän jäljen, jossa oli ruokaa jokaisella - joka 20. askeleella eli hyvin vaihtelevasti. Perillä odotti pakasterasiassa lisää ruokaa. Lysti pysähtyi kahdesti etsimään jälkeä, joka olikin kaikkea muuta kuin suoraan etenevä. Maasto oli tosi epätasainen ja siellä oli mm. kaatuneita puita, joiden yli harpoin ja toisaalta pystyssä olevia puita, joita jouduin väistelemään. Jäljen jälkeen leikittiin patukalla, Lystistä mukavinta oli juosta karkuun. Nautin näistä hetkistä koirien kanssa, kun ollaan keskenään luonnossa.

Kotona tulvahti nenääni vieno huussin haju. Se paikallistui onneksi vasempaan takajalkaan, joten koira ei ollut pyörinyt siinä itsessään. Jotakin se oli haukannut, koska henki haisi - arvaatte kyllä miltä. Hyi yökky. Siinä syynätessä löysin selkäkarvoista kävelevän punkin. 

Lystille ei ole tullut uusia rakkuloita tassuihin sitten viime viikon. Viime vuonna tähän aikaan ongelma helpotti. Yksi päässäni pyörittelemä teoria on se, että ehkä ne tienvarsikasvit, joille Lysti on allerginen, menettävät allergisoivuutensa lämpötilojen laskettua ja tuhottua solukkoa. Ihmisetkin sietävät joitakin ruokia, joille ovat allergisia, pakastamisen jälkeen, kun proteiinit muuttuvat erilaisiksi eikä elimistö niitä enää tunnista.

Luukkusaalistaja (lisätty kynsijuttu)

Eilen oltiin muuten kuten Ellun kanat, mutta illalla molemmat ansaitsivat iltaherkkuja kaukoilla, käännöksillä ja ryömimisellä. Tänään koirat juoksivat kahdestaan irrallaan rinteessä. Jahtasivat vuorotellen toisiaan tai lönköttivät vain, kiva oli seurata.

Nyt ilmojen kylmettyä laitoin takkaan tulet. Pyysin poikaa ottamaan videolle. Lykkyhän pentuna saalisti kaikkea: takaoven heilahtavia sälekaihtimia, pakastimen laatikoita jne. Takan luukut on vielä kitkemättä. Lykky ei voi niitä vastustaa. Ehkä liike on sopivasti koirasta poispäin. Aluksi aioin olla kieltämättä, mutta en sitten voinutkaan olla hiljaa. :) Ei malinoisia suotta pidetä saalisviettisenä koirana:

P.S. Luin Susan Garrettin blogia. Siellä on mielenkiintoinen juttu kynsien leikkaamisesta. Omillani ainakin kynsien pituus lisii, vaikka leikkaan ne säännöllisesti. Nyt on Lykyn kanssa menossa kokeilu systeemistä, mikä esitetään linkin videolla. En noin radikaalisti saksi, mutta vähän sinne päin.

Tottele tai kuole

Lystin vuoro oli tänään. Tassun nahka näytti sen verran vahvalta, että uskalsin lähteä sen kanssa kisaamaan eikä se rikki mennyt.

Eka oli Salme Mujusen agilityrata. Muuten meni kivasti, mutta koira syöksyi putkesta toiseen vaikka olin ihan toisessa reunassa pyytämässä muualle. Ehkä olin myöhässä tai jotakin, mutta voisi Lysti joskus kuunnellakin. Se menee jokaiseen putkeen, mistä näkee vilahduksenkin, oli ohjaus mitä tahansa. Oikeasti tekisi mieli saada joskus synninpäästö ikuisesta huonosta ohjaamisesta.

Toisella radalla se hiipi lähdöstä, palautin takaisin ja vielä kerran käskin maihin. Tämäkin rata meni muuten hyvin, mutta yhdessä kohtaa oli hypyllä päällejuoksun paikka, mistä jatkettiin eteenpäin seuraavalle hypylle. Näkemykseni keskellä rataa olleesta pätkästä on tuossa alla. Olin kakkosesteellä mielestäni oikeassa kohtaa taaimmaisen siivekkeen kohdalla, rintamasuunta, liike, kaikki näytti kohti kolmosta. Ja eikö Lysti luikahtanut takaani putkeen. 

Näkemykseni Mujusen radasta

Hyvää kontaktiradoilla oli onnistuneet kontaktit.

Hyppäri oli jäljellä. Asenteeni oli noussut tasolle "tottele tai kuole". Olin valmis lopettamaan radan heti alkuunsa, jos koira yhtään nousee lähdössä. Ehkä sen kanssa kisaaminen sellaisen asenteen vaatii, koska se siellä pysyi. Radalla oli monta ansaputkea, mm. tällaisen näköinen kukka:

Näkemykseni Salme Mujusenn hyppärin yhdestä kohdasta.

Lysti "the putkihullu, joka ei ohjauksesta välitä" oli oiva seuralainen tuohonkin sykeröön. Heh-heh. Nappasin sen aina kahteen käteen ja huusin nimeltä. Koira tuli ohjaukseen ja päästiin nollalla maaliin. Etenemä oli 4.18 m/s ja sijoitus 5. Onnistuminen teki terää.

Jälkikäteen ja jo kisan aikana mietin, miten kiva olisi kisata koiralla (koirilla), jotka olisivat nöyrempiä. Katsoin eilen ja tänään muitakin belgejä ja kyllä sellaisen ohjaaminen vaatii masokistin. Poikkeuksia tietysti löytyy, ettei nyt joku vedä hernettä nenäänsä. Mutta yleistyksenä: Jos ei kantapäät kopise ja asenne ole *piip* otsassa, koira menee just minne sitä huvittaa. Eikä riitä, että leikkii tomeraa. Pitää olla vitivarma siitä, että se on just nyt elämän ja kuoleman asia tämä kisa. Mustavalkoisuus on vietävä äärimmilleen. Jos siis belgin ohjaaja näyttää myrskyn merkiltä, se on pakon sanelema juttu - tai koira huitelee missä sattuu perskarvat pölisten.

Pohjettani koristaa massiivinen turvotus. Mustelmaa ja turvotusta on valunut säären etupuoleltakin nilkkaan, että jotakin säikeitä siellä on katki. Mutta ihmeen hyvin koivella kärsi juosta. Käärin siihen kylmää lisää.

Vaikka pohkeen läpi

Olin kotikisoissa Lykyn kanssa. Viimeksi on kisattu kuukausi sitten ennen juoksutaukoa. Ensin kilpailtiin Siimeksen tekemillä kahdella agilityradalla, sitten Mujusen hyppärillä. Saimme 3 hylkäystä.

Ennen kisoja vieheleikitin Lykyn. Silti se oli ylivireä. Ensimmäisellä radalla oli mukavasti mutkia. Päätin ohjata takaa, koska en olisi kunnolla ehtinyt edelle säheltämään. Yhdessä kohtaa piti mennä mutkan jälkeen muurilta u-putkeen. Kiirehdin itse vähän toiseen suuntaan ja samalla käänsin Lykyn väärään päähän: hyl. Lopussa oli puomi, jolta piti mennä u-putken taaimmaiseen päähän. Lykky karkasi 2o2o:sta ennalta ja jysähti täysillä oikean pohkeeni läpi putken väärään päähän. Voi tuli ja leimaus! Ihan kuin joku olisi iskenyt täysillä pesäpallomailalla jalkaan. Käskytin koiran takaisin puomin alastulolle ja siitä maaliin. 

Pohje oli ihan hirveän tuntuinen, tyypillisen puujalan oloinen, nilkkaa ei voinut koukistaa eikä ojentaa eikä oikein kävelläkään. Onneksi hallilla oli kylmäkäärettä, joka alkoi nopeasti helpottaa. Pohdin pitkään, osallistunko muille radoille.

Ennen toista rataa vieheleikitin taas Lykyn ja se tuntui kylläiseltä. Radalle mennessä ei ollut minkäänlaista näkösuojaa, joten edellisiä katsellessaan Lykky kuumui liikaa. Suostui se tottistelemaan, mutta vongahteli siihen malliin, että tiesin kierroksia olevan. Tällä radalla oli yksi tiukempi kohta, jossa Lykky tiputti riman. Lopussa oli keinu, jolta se luvatta syöksyi kepeille. Keskeytin moisen, seuruutin koiran maaliin. Pohje kesti.

Kolmas hyppäri oli selkeä ja kiva. Lykky oli edelleen ylivireä. Kepit se haki hyvin, vaikka olin jäänyt taakse. Se ei kestänyt rinnalle kirimistäni, vaan oikoi keppejä. Kun aloin ottaa niitä uusiksi, koira ponkaisi yhden ekstrahypyn eli hylkäys siinä kohtaa. Lopussa oli 3 hypyn suora. Vaikka käskytin eteen, Lykky pyörähti ennen viimeisintä hyppyä luokseni. Näitä täytyy harjoitella lisää. Tällä radalla vire alkoi olla siedettävä.

Yhteenvetoa:

• Vieheleikistä huolimatta Lykky kuumui liikaa.
• Se varasti kahdella radalla viimeisimmältä alastulokontaktilta - tämäkin on virejuttuja.
• Kolmannella radalla kepit jäivät kesken - ei malttanut tai ei kestänyt rinnalle kirimistäni.
• Rimat pysyivät hyvin, lukuun ottamatta toisen radan syherökäännöstä. Olisin voinut ohjata kohdan kauempaa.
• Tarpeeksi kovassa vauhdissa se näyttää ottavan puomin ylösmenon, joku tassu osuu tällöin kontaktille.
• Takana leikkaaminen pelaa hyvin, kunhan muistan näyttää oikein, minne matka jatkuu. En ole hirveästi sitä treenannut, mutta kannattaisi, koska kisoissa joudun siihen turvautumaan kuitenkin.
• Pyrin ohjaamaan jokaisen mutkan ja luulen onnistuneeni jotenkin. Lystin kanssahan voin vetää suoria linjoja: jos jossakin on vinoja hyppyjä peräkkäin, voin lähettää sen suoraan. Lykyn kanssa pitää toistaiseksi tehdä ne kaarteet.

Jälki, esine, tottis

Ei Lystin tassu antanut periksi treenata tänäänkään. Se on rakkulan vierestä kaltannut nahkaa pois eikä nahka ole vieläkään tarpeeksi vahvaa. Saas nähdä, ehtiikö sunnuntain kisoihin. Olisin niin mielelläni käynyt kerran vetäisemässä sunnuntaisen Niinun radan hallissa, mutta saahan sitä elämässä haluta monta asiaa. Sääliksi käy Lysti-parka.

Lykylle poljin noin 250 askeleen jäljen (34.), jonka lopussa oli 90 asteen kulma vasemmalle. Joka askeleella oli ruokaa. Aluksi piti hillitä vauhtia, sitten koira ajoi maltilla. Kulma meni tosi siististi. Palkkasin narulelulla ja siirryimme vapaamuotoisesti pellolla eteenpäin.

Perälle tein noin 10 x 60 m kokoisen esineruudun, jonka perälle asettelin narulelun voikukan alle ja nyhdin vielä lisää lehtiä suojaksi. Lykky löysi esineen nopeasti, nyt oli palautuskin hyvä. Ensi kerralla otan jonkin "oikean" esineen mukaan.

Paluumatkalla tottisteltiin vielä: 

1. Jäävät tseta-malliin - ekalla joka kerta oikea asento
2. Luoksetulo pk-tyyliin ja tokon avoluokan malliin
3. Seuraamisen käännökset, sivuttaisaskeleet ja peruutus

Oikein mallikasta oli Lykyn työskentely. :)

Täältä puuttuu se yks tie

Heti töiden jälkeen otin Lykyn ja kickbiken. Päätin oikaista metsän läpi agilityhallille. Sinne kartasta katsottuna on linnuntietä pitkin 1.7 km eli aika sopiva alkuverkka. Jossakin metsän siimeksessä ajattelin reittiäni tarkemmin ja tajusin, että siinä ei tule yhtään tien ylitystä, vaikka pitäisi. Olin kuvitellut yhden joenmutkan eri kohtaan kuin missä se oikeasti on. Polku, jota pitkin mahtui vielä jotenkin pyörää potkimaan, kävi pahaenteisesti yhä kapeammaksi, kunnes loppui kokonaan. Olin keskellä sekametsää, jonkin mäen syrjässä. Palata en halunnut, koska tiesin olevani samoilemassa oikeaan suuntaan. Aika lämmin tuli kickbikea raahatessa tiheässä metsikössä, mutta viimein saavuin tielle. Siitä oli vielä vartin matka hallille. Muutaman tuokion pohdin, käännynkö kotiin vai oleko hullu ja jatkan treeniin. Jatkoin hallille, jonka pihassa olin ihan puhki. Lykky sentään sai joesta juotua vettä. 

Kentällä harjoiteltiin puomin ylösmenokontaktia muurin palikan kera. En tiedä, pitäisikö jatkaa kuitenkin kosketusalustalla. Onnistumisprosentti oli nimittäin surkea, 8 onnistunutta, 4 epäonnistunutta ylösmenoa. Toisena juttuna mentiin kepit kahdesti, juoksin edellä. 

Kotimatkalla en enää oikaissut, vaan käytin suosiolla leveämpiä reittejä. Kahteen kilometriin ei kovin kauan mennyt ravivauhdissa. Kunnioitan Lykyn moottoria.

Illan treeneihin oli tarkoitus ottaa freesi Lysti. Tossun alla ei vaan valitettavasti ollut vieläkään ehjä nahka, joten Lykky joutui uudelleen tulille. Hallissa oli sama Niinun rata kuin sunnuntaina. Nyt hiottiin sen loppuosaa eri ohjausvaihtoehdoilla. Niiston opettelua jatkettiin. Rytmityshidastuksia sain taas aikaistaa ja lähteä aiemmin uuteen suuntaan. Kepeiltä treenattiin tiukkaa kääntöä. Kun ohjasin kunnolla, Lykky osasi. 2 rimaa tipahti, keskeytin radan ja otin uusiksi. Toinen tipahti Lykyn kiirehtiessä putkeen, toinen päädyn hidastuksessa.

Nyt olen aika rätti. Huomenna yritän päästä Lystin kanssa treeniin. Se käy niin sääliksi. Kiva olisi ollut ottaa sekin mukaan metsäretkelleKIN.

Lykyn agility

Lystin yksi tassu on taas rikki, joten kävin pelkästää Lykyn kanssa agilitykentällä 

Tässä välillä olen ehtinyt Alatalon Vapun kanssa päivittää Lykyn hyppysysteemit. Koiran hyppytekniikka on hyvä, joten siinä mielessä hyppytekniikkatreenejä ei enää tarvita. Lykyltä rimat tippuu, jos sillä on kiire. Kiire taas johtuu joko kivoista esteistä (esim. putki hypyn jälkeen), minusta (sijoittumisestani, en saa esim. ahdistella) tai Lykyn liian korkeasta vireestä. Toinen tiputusten syy on ohjaukseni, se on rauhatonta, epämääräistä, myöhässä tai huonosti linjattua. Lykky on tarkka kaikenlaisten vihjeiden suhteen ja siihen suhteutettuna käteni ja ylävartaloni eli rintamasuuntani elävät liikaa. Että siinä sitä on pureksimista. Pitäisi videoida tosi paljon treeniä, jotta saisin katsoa, minkälainen touho olen.

Takaisin agilitykentälle:

• Tsekkasin vielä Lauran vihjeestä Lykyn riman arviointia. Laitoin kolmet johteet peräkkäin ja vasta viimeisimpien väliin riman. Lykky ponnisti oikein eli ei hyppää johteita katsoen, vaan katsoo riman. Joillakin koirilla on tuossa kohtaa ongelmaa.
• Kokeilin tiukkaa takanaleikkausta, minkä Niinu opetti viikonloppuna. Pallon avulla aluksi, sitten ilman, sujui.
• Ohjasin pientä ratapätkää käännöksineen käytännössä käsiä käyttämättä, vain rytmittämällä. Onnistui. Tuli itsellenikin rauhallinen olo. Tämä on varmaan reitti, mikä auttaisi Lykyn kanssa. Jatkumoa tai vahvistusta siis viikonlopun opetuksiin.
• Keinu mentiin kahdesti, A myös.
• Puomin ylösmenolla on ongelma - on ollut ennenkin. Osu:lla Lykky otti sen satunnaisesti eikä minulla ollut kosketusalustaa mukana. Kokeilin muurin palikkaa kontaktialueen yläreunalla, sen avulla sain useita hyviä toistoja, kerran Lykky loikkasi palikan yli, mutta olisiko tullut 6 onnistunutta toistoa. Jatkan nyt sillä tavalla ongelman työstämistä.
• Kepit mentiin noin neljästi eri kulmista. Tiukka avokulma oli nyt hankala, tarvitsi aika pitkän saaton.

Lisäys: Kaikki rimat olivat 65 cm:ssä. Ei yhtään kolautusta.

(c) Tommi Mikkonen

Jälki ja kadonneet esineet

Eilen tein Lykylle vähän rehvakkaasti 60 x 50 m kokoisen esineruudun. Lykky haravoi sitä kiitettävästi. Jouduin lopulta auttamaan esineen löytämisessä. Kävelin noin 30 m eteenpäin ja silloin patukka löytyi.

Tänään poljin Lykylle ensin jäljen (33.). Ensimmäiset 5 askelta koira olisi kiskonut, sitten jäljesti maltillisesti. Noin joka 5.-9. ruokapala puuttui. Jälki loppui taas yhtäkkiä. Kun Lykky hetken ihmettelynuuskimisen jälkeen palasi viimeisimmälle jalanjäljelle, siinä odottikin uudet ruuat. Ooh!

Tein perään esineruudun, noin 10 x 50 metriä. Piilotin keltaista palloa heinikon sekaan, ettei kauas paistaisi. Hyvin löytyi. 

Huomiot: Palautusta täytyy vähän hioa & "Lysky" on sopiva kutsumanimi molemmille koirille.

Lystin virtsatieinfektion kontrollinäyte oli puhdas, onneksi. Sen kunniaksi kävin sen kanssa kahdestaan iltalenkillä ja temppuiltiin samalla. Tai oikeasti syy oli se, että minua säälitti Lysti, ettei se päässyt nurmikkoreissulle ja sekin kaipasi liikuntaa. Ensin pihakivellä suoritettiin punnerrukset myös sivulle. Sitten pyöräyttelin Lystikkiä oikealle ja vasemmalle. Lopulta lähetin sitä puun kiertoon muutaman metrin päästä. Iloisesti kiersi koiruus koivut. (Kokeilepa sanoa monta kertaa nopeasti peräkkäin "kiersi koiruus koivut".)

Niinu, osa 2

Tänään koulutus jatkui. Olin Lykyllä. Radalla päästiin 25 estettä. Päivän huomiot:

• Muista, minne pakkovalssilla on tarkoitus ohjata koira.
• Persjätön voi tehdä myös hypyn ponnistuspuolelle - tällä radalla se pelasti päällejuoksulta. Katso silloinkin linjaa, että koiralla on tilaa hypätä.
• Jatka matkaa rytmitysjarrutusten jälkeen. 
• Tee joko niisto tai valssi, älä niiden sekoitusta. Niistossa merkkaa selvästi riman toiselta puolelta. Teit kumman tahansa, älä jää seisomaan.
• Lykky reagoi rytmityksiin hienosti, sain sen hypyltä kääntymään kepeille, vaikka edessä houkutteli putki.
• Kepeillä voit ottaa etumatkaa.
• Älä tee puolivalsseja, jos ei ole pakko! Niillä ja turhilla käännöksillä saan rimoja tippumaan. Simppeli ohjaus rytmityksen avulla tuntui tosi hyvältä ja Lykky kiitti.

Niinu on kyllä tosi kannustava ja taitava kouluttaja. Jäi hyvä mieli. Lisäksi yhteistyö Lykyn kanssa tuntuu parantuneen. Tunnen "näpeissäni" paremmin, kuinka se menee.

Lykky Niinun koulutuksessa

Seuralle tuli molemmat Linnat kouluttamaan. Olin tänään Lykyn kanssa Niinun opetuksessa. Huomiot:

• Lykky osaa tulla lähdöstä pakkovalssiin.
• Takaakierto-niisto-persjätössä lähde ajoissa liikkeelle.
• Persjättö toimii
• Muista linjaukset!
• Muista rintamasuunta käännöksissäkin.
• Jos Lykky tietää ajoissa, minne mennä ja linjaukset ovat kunnossa, rimat eivät lennä. Tänään tipahti yksi rima ja sekin oli oma vikani.

Tässä on video:

P.S. Oho. Tämä unohtui. :D

Käännös oikeaan pppäin!

Lykyn kanssa kävin pellolla jäljestämässä (32). Sen tosiaankin olisi hyvä oppia tarkistamaan viimeisin jälki ennen käännöstä. Kokeilin kulmaa nyt kahdella tavalla: a. namittamalla jokaisen askeleen ja b. lopetin jäljen hyppäämällä kauas pois. Lykky suoritti namitetun kulman kuin olisi mennyt suoraa, siis yhtä tarkasti. Sen b-systeemin, missä jälki vaan loppui, koira hetken haisteltuaan palasi viimeisimmälle jalanjäljelle, johon olin heittänyt uudet ruuat. Jälkimmäistä tyyliä voisin jatkaa muutamalla jäljellä, oppisipa palaamaan viimeisimmälle jäljelle paremmin. 

Sitten vaan humputeltiin lelun kanssa. Lämpötila oli varjossa 18 ja hautovalla pellolla ihan kesäiset lukemat. Nautin.

Vaihdoin koiran ja ajoin Lystin kanssa hallille.

• Keinu: Palkkasin osu-asentoon, jotta Lysti rohkaistuisi olemaan myös keinun alaosalla. Kisoissahan en vaadi keinulle 2o2o:ta, mutta piipahdus vieraalla keinulla näyttää usein aika hätäiseltä. Kotikeinulla Lysti oli nyt harvinaisen rohkea. Se kesti paikoillaan, vaikka erkanin sivusuunnassa pari metriä.
• Puomilla harjoittelin 2o2o:ta leijeröiden, vahvistin paikkaa palkkaamalla ruualla.
• Keppien takaperoinen avokulma sujui erehtymättä. Ensin saatoin aika lähelle, toisella annoin koiran itsensä hakea.
• Tässä välissä tein uudenlaista rataa noin 12. hypylle saakka. Lysti haukkui innoissaan.
• Lopuksi harjoittelimme oikealle ja vasemmalle käännöksiä molemmilta puolilta lähettämällä. Kun annan ajoissa infon, koira kääntyy kyllä.

Ekat kulmat

Lykyn kanssa kävin pellolla (31. jälki). Alusta oli noin 10-senttiseksi niitettyä heinää, horsmaa, ym. Halusin harjoitella 90 asteen kulmia, joten tein niitä 3 kpl. Joka askeleella oli ruokapala ja lisäksi taskussa kourallinen kulmaa edeltävään askeleeseen ripoteltavaksi. 

Lykky kiskoi aluksi liikaa, mutta rauhoittui, kun en laskenut rynnimään. Ekasta kulmasta se meni askeleen yli ja huomasi, että nyt jälki katosi, haravoi nenällään hieman ja löysi heti jäljen uudelleen. En ehtinyt laittaa kulmaa edeltävälle askeleelle mitään eikä koira sille palannut. Toisessa ja kolmannessa kulmassa kävi samalla lailla. En nyt tiedä pitäisikö se vaatia palaamaan viimeisimmälle askeleelle ennen kulmaa - ei kait - koska kerran löysi heti, rationaalisesti haisteltuaan, seuraavan, kääntyneen askeleen. Niinhän se oikealla jäljelläkin tekisi? Vai?

Sitten tokoilimme: seuraaminen, jäävät (seisominen oli taas heikoin, otin uusiksi, toistoilla oli ok), luoksetulo suoraan ja pysäytyksen kera. Lisäksi käskin koiraa maihin lelu suussa ja lelulle rynnätessään. Aina Lykky lakosi. 

Lystin kanssa kävin kickbikella ajelulla. Annoin sen humputtaa vapaana. (Keskellä päivää täällä ei ole missään yhtään ristin sielua.) Koira kiitti.

Kuvahaaste

Sirkku haastoi meidät: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla. Haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama! En haasta nyt ketään, mutta mielestäni jokainen lukija voi vapaasti tarttua haasteeseen. 

Metsäreissut

Uimareissut

Tottelevaisuus

 

Hotelli

Agility

Agilitykisat (c) Tommi Mikkonen

Tossueläin

Better Be Good To Me

Olen ollut pienoisessa treenilamassa ja suonut sen itselleni. Yksi iso projekti vie edelleen energiaa ja aikaa. Elokuisen töiden alkamisen jälkeen selkä reagoi heti. Vapaa-ajalla voin olla mahallani koneen äärellä just sopivasti. Töissä en voi lähteä koneen ääreltä litomaan, kun siltä tuntuu, minkä selkä k-o-s-t-a-a. Vaikka olen tuplannut kipulääkkeet, olen taas kuin kävelevä zombie viime yön kolotusten katkaisemien unien jäljiltä. Hermosärky vihloo polvitaipeisiin, mikä hankaloittaa kävelyä. Valvomisia paikkaan päiväunilla, koska en kerta kaikkiaan pysy hereillä. 

Olen miettinyt Lystin elämänlaatua, silittänyt sitä iltaisin, katsonut, kuinka sen silmät syttyvät, kun lähdetään ulos ja päättänyt, että yksien tassujen takia ei vielä luovuteta. Yksi kesä on taas taisteltu ja helpottava talvi on tulossa (jos ei lasketa kylmähaavaumia). Tina Turnerin Better be good to me piti kuunnella useampaan otteeseen, jotenkin osui taas kerran.

Lysti ottaa tarkasti sivuttaishypyn ja joku on oppinut siirtymään pois edestä
takaakierron jälkeen. (c) Johanna Kiviharju

Se valivali-osiosta. Ugh.

Hyvää: "Takapihan" pelto on niitetty. Kävin siellä eilen ja tänään Lykyn kanssa tottistelemassa: seuraaminen, jäävät, luoksetulo suoraan ja pysäytyksen kera. Olohuoneessa olen treenannut kaukoja harjanvarsi Lykyn takajalkojen edessä. Takapalkan kanssa kaukojen treenaus ei vaan onnistu, ellen halua joskus esitellä S:n mallista koiraa, jonka pörröistä takaraivoa tuijottelen katsekontaktin sijaan. Olen päässyt kaukenemaan koirasta jo 1.7 metrin päähän. Tätä menoa olemme vuonna 2015 tokon avoimessa luokassa, mutta minulla ei ole kiire. Eikä varmaan Lykylläkään. Toistoista tulee sen verran hyvää liksaa, että Lykky on valinnut tuntipalkan urakoinnin sijaan.

Tänään keksin, tai en oikeastaan keksinyt, vaan toteutin Maijan fiksun ajatelman. Jos Lysti ei kerran kestä oikeaa nurmikkoa, miksen treenaisi sitä hallin keinonurmella. Nappasin siis Tikki Tikkensdorfin matkaani, pissitin hallin ulkopuolella ja annoin sen hölkötellä itsensä lämpimäksi esteiden välissä. Sillä on siis tassut taas ummessa ja jos ei altistu ruoholle, tienvarsikasveille, tiesuolalle, maaperähomeille tai puuvillalle, tassut pysynevät kunnossa ilman tossujakin.

Minulla oli selkeä treenisuunnitelma, mutta koska hallilla oli valmis rata, fiilistelin sen kertaalleen läpi. Vedätin Lystiä huolella. Jätin sen suorittamaan esteitä, samalla kun painuin kohti seuraavia. Koiruus tuntui oikein hyvältä ja onnistuneen radan jälkeen iloitsin osaamisestamme ja nautin Lystin innosta. Jossakin luki kivasti, että miksi sitä aina miettiä asioita, mitä ei osaa. Voisi ihan oikeasti nauttia niistä asioista, mitä on opittu.

Varsinaisena treeninä harjoittelin keppikulmia. Sunnuntain kisojen hankala keppikulma (alla) olisi hoitunut, jos olisin luottanut koiraan, lähettänyt sen vaan lähtöhypyn takaa kepeille. Näitä hankalia takaperoisia avokulmia nyt harjoittelimme eri puolelta lähettämällä. 

Lisäksi harjoiteltiin keppien hakemista. Vein koirani muiden esteiden taakse, 15 m päähän kepeistä ja hoin "pujo", millä Lysti löysi kepit. Kivaa oli sellainen.

Zeljko Goran koulutuksessa muistin, että olen Lystille opettanut aikoinaan oikean ja vasemman. Nyt treenasin hyppyjen jälkeistä kääntymistä. Oikea oli oikein helppo, vasemmalle kääntyessä kerran kääntyi myös oikeaan. Muistaisinpa joskus kisoissakin hyödyntää Lystin taitoja. Lisäksi lähetin Lystiä kauempaa takaakiertoon. Hyvin se haki.

Vahvistin vielä puomin ja A:n oikean paikan leijeröimällä keppien takaa ja palkkaamalla ruhtinaallisesti, kun koira loksahti 2o2o:iin. Ei se erehtynyt kertaakaan.

Tossuista vielä. Lysti on käyttänyt tossuja, joita Suomessa on myynyt yksi nettifirma, jonka kauppa on ollut kiinni keväästä. Olen usealla tavalla tavoitellut firmaa siinä onnistumatta. Löysin tossuvalmistajan sivut. Firma on Torontossa. :D Sieltä on tulossa täydennystä Lystin tossuvalikoimaan. Entiset alkavat olla puhki.

I'm still standing

Lystin kanssa kisasin kolme rataa a'la Mujunen.

Eka radalla tiesin hankalaksi kohdan, jossa slalomin jälkeen kuului mennä U-putken lähimpään päähän, mutta koiran kuono osoitti hypyllä väärään. Yritin vastakäännöstä, muttei auttanut, Lysti oli väärässä putkensuussa. Jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt yrittää ennakkoon kääntää enemmän. Muuten rata oli nolla. Lysti ei varastanut lähdössä, otti kontaktit ja pujotteli hyvin. Oli tosi hyvä fiilis radan jälkeen.

Toisella radalla oli tämmöinen alku:

Vaikka vekkasin Lystiä ennen kolmosta ja käytin vastakkaista kättä ja sanoin nimeltä, koira vilkaisi minua, mutta valitsi kuitenkin putken. Radalla tehtiin muuten nolla. 

Kolmas oli hyppäri, missä oli eka hypyn jälkeen hankala kulma kepeille, minkä jälkeen kolme suoraa putkea peräkkäin ja perällä takaakierto. Sitten rata kulki suorien putkien välistä eri suuntiin, minkä tiesin putkihakuisen koiran kanssa hankalaksi. Kepeillä meiltä tuli vitonen. Lystiä en saanut välistävedossa haltuuni ja sen jälkeen yksi putki houkutti liikaa, joten hyl siltäkin radalta.

Auton mittari näytti 23 ja ravirata oli aukea hiekka-aavikko, johon aurinko toden totta paistoi. Oli kuin heinäkuussa. 

Lystin kanssa oli kiva mennä. Harmittaa, että sen kanssa ei olla päästy treenaamaan tassujensa takia, joten minkäänlaista kehitystä ei pääse tapahtumaan. Taantumista vain. Ja jos totta puhutaan, olen viime aikoina miettinyt, onko koiralle oikein elää 5 kk vuodesta tossut jaloissa ja välillä tossuista huolimatta olla ihottumarakkuloilla - ja siksi pahimmillaan kahdella tai kolmella jalalla linkkaava. Kuin olisi kavioton hevonen. :(

Otsikko tuli Elton Johnin I'm still standingista. Jos on 80-luvulla harrastanut aerobicia, huomaa videolta tutun näköisiä trikoita. Huoh. :D

Sarjakuvia

Elksiivi on piirtänyt tällaisia. Hän on antanut luvan näiden julkaisuun. Koskettavat, haluan siksi jakaa nämä kanssanne. (Lisäys: Onneksi eivät ole henk.koht. nyt ajankohtaisia.)

Tässä on enkelikoira Allun enkeliopaspalvelua:

Tämä ei selityksiä kaipaa:

Vesi roiskuu

Niagarani. Metrin korkeusero.

Auringonvalo paistaa hiekka- ja kivipohjaan puiden välistä.

Tässähän voi ravata.

Tarkennan: laukata.

Luontokävelyjä

Poika kysyi, onko minuun iskenyt himo pukea koiria. Ei tosiaankaan ole, mutta Lysti-paran tassut ovat suutuksissa. Se niitä järsisi, joten tossut on pidettävä sisälläkin. Lykky puolestaan kulkee housuissa. Jos ei lasketa Lykyn kaukokäskyharjoituksia olohuoneen matolla, ollaan vain oltu. Olen nauttinut aikatauluttomasta  vapaa-ajasta. 

Tänään lähdin puolen päivän jälkeen molempien kanssa kävelylle. Etenimme sankan metsän siimeksessä puron vartta pitkin, veden solinaa kuunnellen. Solina voimistui kohinaksi. Näin kaukana vesihöyryä, jota puiden läpi siivilöitynyt auringonvalo valaisi. Oli lämmintä ja olo kuin viidakossa, liaanit vain puuttuivat. Kohina lisi ja kohta olin noin metrisen vesiputouksen vierellä. Voi viude! Sinne on käveltävä uudelleen kameran kanssa. Paluumatkalla Lykky kahlasi kirkkaassa purovedessä ja joi virtaavaa vettä. Pohja oli hiekkaa ja hioutunutta kiveä. Lysti piehtaroi sammalissa. Oli aivan ihanaa. En tiedä, mikä symbioosi koiriin iski paluumatkalla, mutta ne kävelivät vieri vieressä. :)

Jatkossakin elämää on rytmitettävä niin, että pitkät kävelyt ovat useammin mahdollisia. Tekee hyvää jokaiselle.

Lepoa, agilitya ja fysioterapiaa

Viikonlopun ja vielä maanantainkin huilasimme kaikesta treenaamisesta, käytiin parilla pidemmällä lenkillä. Bulla-naapuri kävi jututtamassa, oli pahoillaan ja kysyi jäikö Lykkyyn jälkiä. Ei jäänyt. Bullastakaan ei ollut löytynyt vaurioita eikä sen leikkaushaava ollut revennyt. Säikähdyksellä siis selvisimme.

Tänään kävin Lystin kanssa fysioterapiassa. Se liikkui käynnissä ja ravissa notkeammin kuin viimeksi. Käsittelyssä lapojen tienoilla on edelleen jäykkyyttä, mutta vähemmän kuin viimeksi. Kaulan alaosa oli nyt hyvä (viimeksi jäykän oloinen). Selässä ei muuten ollut ihmeitä. Reisissä oli jännitystä, joka laukesi nopeasti. Ft epäili, että Lysti jännitti jalkojaan muuten ja rentouduttuaan jännitys hävisi. 

Aluksi pöydällä Lysti oli kuin kyljelleen tiputettu leluhevonen, ylemmät jalat sojottivat suorina ilmassa. Sitten se rentoutui ja oli paljon lunkimpi kuin viimeksi. Kolahduksista se nosti päätään, mutta ei ollut ryntäämässä pois pöydältä. Lopuksi sillä ei ollut mikään kiire nousta ylös. Ohjeeksi saatiin jatkaa punnerruksia, joihin lisätään sivuttaisliike. Jälki saattaa lisätä lapojen kiristystä, joten siitä voitaisiin kokeeksi huilia. (Perussyy lapaongelmalle on suorahko etuosa.) Agilitylle ei ole esteitä, paitsi nyt pidetään kaikesta rankemmasta muutama vuorokausi lepoa käsittelyn vuoksi. Noin 6 viikon kuluttua on seuraava eli kolmas kerta. Koira tuntuu reagoivan hyvin hoitoon. 

Sen jälkeen olin agilityvalmennuksessa Lykyn kanssa. Rata oli 3. luokan tasoa. 

• Pyöristä kulmia pyörittämällä koiraa itsesi ympäri. Se on niin isohyppyinen, että muuten joutuu vaikeisiin tilanteisiin 90 asteen kulmissa. 
• Persjättö sujui hyvin.
• Rinnakkaisia hyppyjä voin ohjata laakealla valssilla.
• Takaakierrossa muista jalka ja rintamasuunta kunnolla.
• Päällejuoksussa jätä Lykylle tilaa - hyppää tiukasti muutenkin. Muista oma rintamasuuntasi! Puolustus: alkuun muistinkin, mutta yhdessä kiperässä kohtaa unohdin.
• Linjaa tarvittaessa. Nyt putkesta tultiin hypylle, jolta seuraavaan putkeen. Jos olin edeltävän putken suulla vastaanottamassa ja linjaamassa, Lykky hyppäsi kauniisti kohti seuraavaa putkea. Jos olin lähempänä hyppyä, se ehti käydä ottamassa laukka-askeleen lähellä minua ja joutui korjaamaan suuntaa.
• Jos rima tipahti, keskeytettiin rata. Aluksi Lykky olisi kaahannut ja koonnut huonosti itseään, mutta näin tarkensi hyppyjään. Pystyin oikeasti juoksemaan edellä persjättöön jne. ja koira piti rimat ylhäällä. Huoh. 
• Muista pitää vakaat kädet ja vältä äkkinäisiä ryntäyksiä ja jarrutteluja - herkkänä koirana Lykky reagoi heti.

Rataa saatiin tehtyä pitkiä pätkiä rapean ja siistin oloisesti. Jäi taas selkä olo ja hyvä tuntuma. Tuolla koira saa treenata juoksuhousuissa. Muuten agilitytauko Lykyn kanssa jatkuu.