Illansuussa ajoin jäljestämään multapellolle molempien kanssa. Tuuli kohtalaisesti ja virallisesti oli vielä 26.9 lämmintä. Tämä oli nyt neljäs peräkkäinen jäljestyspäivä. Ainakin huomisen pidän taukoa.
Jännitti Lykky, jatkuuko vanha kaahotus vai oliko eilinen muutos alkua jollekin suuremmalle. Lykky haisteli jo kaukaa, missä jälkensä (21.) mahtaa olla. Ennen aloitusta otin hallintaan ja lähetin jäljelle. Lykky kiitti, söi aloitusruuat ja lähti levollisesti jatkamaan matkaansa. Se jäljesti rauhallisesti ja tarkasti, piti kuononsa alhaalla. Vetojuhta oli vaihtunut kevyellä kuolaimella kulkevaksi kouluratsuksi. Sormissani oli pieni tuntuma hihnan painon lisäksi, nyrkin avaus riitti löysäämiseen syömishetken aikana. Voi, että nautin! Sen täytyi olla jäljestämisen flow! Hyviä pätkiä on aiemmin ollut, mutta tämä oli ensimmäinen ehjä ja harmoninen kokonaisuus. Jäljen päässä annoin Lykylle käsistäni lisää ruokaa ja jonkin ajan päästä heitin sille narupallon. Autolle kävellessäni pohdin, onko se sairastunut vakavasti.
Lystin jäljen kanssa katsoin enemmän tuulen suuntaa, joten sillä jälki meni kohtisuoraan vakoja vastaan. Ei haitannut. Lysti meni tarkasti ja herkästi, kuten aina ennenkin. Sen jäljen lopussa oli pakasterasiassa ruokaa. Jonkin ajan päästä heitin sillekin narupalloa.
Nyt molemmilla oli vielä jokaisella askeleella ruokaa, mutta luulen ajan olevan kypsä ruokapalojen harventamiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti