Aamupäivästä kylvin Lykylle veriletun paloja multapellolle noin 250 askeleen verran (20.) ja Lystille omat eväänsä vähän lyhyemmin jkv vihertävälle multapellolle. Tuuli pyörteisesti. Auton mittarissa oli jälleen 29 astetta. En juuri hikoile, mutta jälkien teon jälkeen oli lähellä.
Lykky oli saanut vähän aamuruokaa, jottei olisi aivan liian innokas. Jälki kulki eiliseen tapaan: Koira pääosin haisteli askeleet, mutta välillä jätti ruokaa syömättä, jolloin en siltä syömistä vaatinut. Ei sillä verilettuihin himoa ollut. Minusta koira on ahne, mutta vielä ahneempi se on pääsemään jäljen loppuun. Muutaman kerran pysäytin koirani kaahauksen vuoksi.
Aika loppupuolella Lykky alkoi kaivaa tassullaan aluksi veriletun palaa, mutta hyvin pian tassut viuhuivat vain mullan lennättämisen innosta ja sukkelaan jäljestäjäni oli tosi syvällä. Nostin sen pois montustaan ja huomautin vakavasti: "Tämä on nenähommia eikä mitään juoksuhaudan kaivuuta, tuossa on jälki, silvuplee." En tiedä oliko koira siinä vaiheessa jo väsähtänyt vai vastako savolaisranskalainen puhutteluni sai rakkaan belgialaiseni ymmärtämään, mitä haluan, mutta taivaalla välähti, multapellot vapisivat ja pikkulintujen laulu lakkasi: viimeisimmät 15 askelta Lykky jäljesti tarkasti, levollisesti, vetämättä ja söi jokaisen lettupalasen. - Huomenna nähdään, tapahtuiko oikea läpimurto vai onko kyse hetken häiriöstä.
Sitten oli Lystin vuoro, jonka osakkeet ovat olleet nousukurssissa hyvän aikaa. Se jäljesti minun mittapuullani tavattoman taitavasti. Nuuski askel askeleelta, söi jokaisen ruokapalan. Kahdesti se olisi mennyt askeleen ohi, jolloin pidätin. Se kääntyi tällöin katsomaan, että mitä. Pian se työnsi kuononsa maan pinnan lähelle ja jatkoi jäljestystään. Pystyin sillä hyvin treenaamaan pidätysrytmitystä, koska se oli niin täsmällinen. Lopussa odotti kätketty ruokarasia, minkä koira söi ahnaasti. Lysti on niin hellyttävä, se vetää kevyesti, niin, että tunnen liinassa sen kropan liikkeet, mutta on kuuliainen. Jäljestämisessä sen kanssa on jotakin hirmu herkkää.
Lystin kanssahan meidän piti olla kisoissa, mutta sen tassut ovat taas auki enkä tossutettuna voi agilitya harrastaa. Jotenkin helpottikin, ettei tarvinnut lähteä kisoihin ajamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti