Tiistaina kävin molemmille kylvämässä jäljet lyhyeksi niitettyyn heinikkoon. Lykylle se oli sitten jälki nro 25. Vetoa oli 4/10. Lystille oli tyhjiäkin, ei sitä haitannut.
Eilen otin taas vain Lykyn sateiden ja ukkosen keskelle pellolle, heinikko oli noin 20-senttistä. Jälki (26.) oli Lykyn uran pisin ja lopussa oli ensimmäistä kertaa loiva U-käännös. Maija oli kaverina. Rauhoitin Lykyn kiskomista, koska se jäljestää selvästi parhaiten ja keskittyneimmin löysällä liinalla. Tämän jälkeen vetoa oli 0/10 ja koira kulki intensiivisesti hyvällä rytmillä. U-käännöksessä ei ollut ongelmia. Näytti jo oikeasti jäljestämiseltä eikä kilpavedolta.
Viime viikon harrastusputken jäljiltä vanha vamma eli akillesjänteet ovat kipeytyneet, aamulla nilkat eivät oikein taivu. Tänään piti lähteä reissuun, minkä vuoksi peruin tämän päivän Lykyn treenit ja huomenna piti olla agilityvalmennuksessa. Näillä akilleksilla en voi tuntia juosta, joten peruttava oli sekin. Toivottavasti syksyn muut valmennukset toteutuvat ja himputin akillekset kuntoutuvat. Ei auta kuin sipsuttaa korkokengillä. En halua akilleksen repeävän, yksi kerta riittää tässä elämässä.
 |
| Pitkittäishyppy sunnuntailta (c) Johanna Kiviharju |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti