Reipasta menoa iltalenkillä

Vieläkin niskaa kylmää, kun mietin eilisiltaa.

Olin Lystin ja Lykyn kanssa palaamassa iltalenkiltä, kun ne pysähtyivät katsomaan naapurin pensasaitaa. Näin ranskanbulldogin katsovan takaisin, jolloin lähdin heti molempien kanssa eteenpäin. Sillä siunaaman sekunnilla bulla syöksyi luo rähisten ja sai belgikuoron vastaansa. Huusin: "Apua!!! Tulkaa ottamaan koira kiinni!" Jostakin ilmestyneillä Super-Hessun voimilla siirsin koirieni hihnat vasempaan käteeni ja pidin 50 kg belgiä jalkojeni takana. Samalla yritin napata niiden seassa ärisevän suisidaalisen bullan hihnasta. Onneksi hetkeni koitti pian, kun bulla iski hampaansa Lykyn kankkuun. Voimailin hetken ristiriipunnassa - vimmastuneet belgini vasemmassa kädessäni ja räyhäävä bulla oikeassa. 

Kohta kadulle ryntäsi bullan hoitaja, jolle ojensin bullan hihnan. Hän oli havahtunut keittiössä rähinään, kuten myös toinen koirallinen naapuri, joka tuli paikalle.

Bulla oli steriloitu maanantaina. Omistajat olivat pyytäneet hoitajan kaitsemaan koiraa ja ohjeistaneet, että se pysyy pihalla irti. Kehotin häntä seuraamaan koiran vointia illan aikana, jos leikkaushaava on auennut sisempää. Lohdutin, että ei sitä koirieni toimesta purtu, viskelty tai pyöritelty. Missään ei näkynyt verta, yksikään koira ei ulahtanut rähäkän aikana eikä yksikään linkannut. Lykylläkin oli vain sylkinen kankku. Minulta lähti kovettumat vasemmasta kädestä grippiliinojen hankauksesta. 

Myöhemmin olin helpottunut. Vaikka omani puolustivat, molemmilla on silti vahva purunesto. Muuten olisin ojentanut velton pikkukoiran hoitajalleen.

Lysti agilityssa

Lysti pääsi pitkästä aikaa aksaamaan ryhmään. Lykyllä on se aika vuodesta, joten olen perunut kahdet kisailmot ja treenitaukoa tulee omasta hallista.

Zeljko Goran tiistainen rata oli hallissa edelleen ja menin sitä nyt Lystin kanssa. On aika opettavaista, että samassa kohtaa tein virheet kuin Lykyllä. Yhdessä kohtaa rintamasuunta osoitti vähän väärin, jolloin Lysti oli putkessa. Toisessa kohtaa ei auttanut jäädä yhtään ihastelemaan takaakiertoa tai varmistamana koiran hyppyä, vaan piti rientää persjättöön  ja seuraavan hypyn päällejuoksuun. Radalla tuli oikein hyvin esiin Lystin putkihakuisuus. Jos se hoksaa 3 hypyn päästä putkensuun, sinne se menee, vaikka ohjaus olisi mitä. Lelun kanssa piti oikoa sen käsityksiä. :)

Pihalla oli puomi ja keinu. Niillä treenasin kontakteja leijeröiden. Lysti napsahti joka kerta 2on2offiin varmana.

Sain jo tänään autoni takaisin. Vastapuolen vakuutusyhtiölle kertyi 3600 euron lasku. Hintaan sisältyi aika paljon osiakin: puskuri, etulokari, näiden alaisia rakenteita, etuvalo, pissapoikasysteemit, ilmastoinnin yksi osa, pyörän alumiinivanne jne. Kiva oli saada oma peli alle. Se oli pestykin. 

Orientoidun nyt viikonloppuun, jolloin ei ole koiratapahtumia. No huomenna vähän kuvaan koiria.

Zeljko Gora

Zeljko Gora tuli seuraamme kouluttamaan. Osallistuin Lykyn kanssa.

Ensin jokainen sai mennä radan oman suunnitelmansa mukaisesti läpi koiransa kanssa. Sitten rata käytiin läpi yhdessä ihmisten kesken, ohjausvalinnat perusteltiin. Tämän jälkeen harjoiteltiin rataa neljässä osassa, kaksi osiota per harjoituskerta ja lopulta nopeasti koko rata. 

Radalla oli 23 estettä. Heti toisella tuli takaakierto-päällejuoksu ja koira putkeen. Kohta perään valssi, takaakierto-persjättö, juoksu suoran putken ohi taas persjättöön, jaakotus, saksalainen, suora hyppy, putkeen, pari valssin paikkaa, kunnes koiran lähetys hypylle ja itse litomaan toiseen suuntaan, putkeen ja taas takaakierto-persjättö, takaakierto-päällejuoksu, koira putkeen ja maaliin.

Eka oma yritelmäni ei aivan tuollainen ollut, muutama rima tipahti ja olisiko hylkäännytty noin kolmesti.

Hiomisosiossa aluksi takaakierto-päällejuoksut ja takaakierto-persjätöt sujuivat hyvin. Zeljko oli tyytyväinen Lykyn juoksu- ja hyppylinjoihin ja ajoitukseeni. Pari kertaa päällejuoksu oli tiukka ja Lykky ohjautui jalkoihini osuen. Ei niissä onneksi käynyt kuinkaan eikä Lykky ottanut itseensä. Hän kellotti pari eri ohjausvaihtoehtoa - pitkästä aikaa tuli ihan numerofaktaa siitä, miten koira kannattaa ohjata. Monessa kohtaa Lykky piti vain jättää suorittamaan hyppyä ja itse oli lähdettävä juoksemaan. Luulin Lykyn tiputtavan näissä rimoja, mutta ehei. Se hyppäsi ja kiiti perääni.

Mutta huomasi hyvin, kuinka ohjeissa oli menemisen makua. Jokaisesta kohtaa nipistetään sekunnin osia pois, vedätetään koiraa, jätetään se tekemään hommansa ja itse juostaan edelle.

Lopuksi koetettiin vain juosta rata läpi. Ei tehty nollaa. :D Parissa sellaisessa kohdassa kosahti, mitä oltiin hiottu. Mutta hyvä mieli jäi silti ja Lykky osoitti olevansa kyvykäs koira jälleen kerran.

P.S. Hertzin mielestä "vähintään farmariauto" on Nissan Qashqai. :/

30.

Eilisiltana kävin pellolla rauhoittumassa Lystin kanssa. Tein jäljen 15-senttiseen peltoheinään, välillä oli kaljuja laikkuja. Jälki oli aika suora, ajoittain ruokaa löytyi joka askeleella, toisinaan oli useamman askeleen tyhjiä pätkiä. Kerran pidätin, kun näytti tulevan liian kiire, muuten meni ok.

Tänään kävin Lystin kanssa eläinlääkärissä hakemassa korvanhuuhteluainetta. Lysti on 3 päivää ravistellut päätään ja välillä kulkenut pää vinossa, keittosuolalla huuhtelu ei ole auttanut, kun sitä ei saa truutattua syvemmälle. Lisäksi korvien välistä löytyi kaksi pattia, joiden poistolle olisin varannut ajan, mutta luottoeläinlääkärini ennätti tsekkaamaan tilanteen. Hän ystävällisesti tarkisti Lystin korvan, kunnossa oli eikä siellä ollut hirvikärpästäkään, joita nyt kuulemma riittää. Korvien välissä olevat pienet, n. 5 mm halkaisijaltaan olevat patit vaikuttavat rasvapateilta eikä niille vielä mitään tarvitse tehdä. Odotetaan, jos vaikka puhkeaisivat.

Lykyn kanssa ajoin pellolle. Jäljellä (30.) oli jkv kaarteita. Ruokaa oli edelleen joka askeleella. Aluksi Lykky meni rauhallisesti, keskivaiheilla pysäytin kerran, koska vauhti lisi liikaa, sitten meno taas rauhoittui. Kivan tuntuisesti meni pitkän aikaa, tuntui ihanalta. Jes!

Huomenna vien auton korjaamoon ja jännitän millaisen vuokra-auton saan tilalle. Olisi Zeljko Goran koulutus. Pahimmassa tapauksessa potkupyöräilen hallille ja Lykky on vessaan suljettuna koulutuksen ajan. Tai ei nyt sentään koko aikaa, mutta ne luppoajat.

"Hyvää huomenta kaikki koiraurheilun ystävät"

- "Aamu on valjennut. On aurinkoista ja lämpötila on nousussa. Agilitykilpailut ovat menossa. Lykky on jo agilityradan suorittanut, siitä tuli hylkäys. Kysytäänpä ohjaajalta, miten se meni. Kuinka agilityrata sujui?"

- "No siinä neljäntenä oli A-este, jonka jälkeen piti mennä U-putken toiseen päähän. U-putki oli symmetrisesti alastulon jälkeen. Tiesin, että minun olisi ollut paras ohjata vasemmalta, mutta tiesin myös sen, etten ehdi vaihtaa puolta. Siitä Lykky meni väärään putkensuuhun. Tämän seurauksena se seuraavan hypyn jälkeen meni toiseen väärään putkensuuhun, kun se oli tyrkyllä siitä kulmasta. Ennen puomia miltei pysäytin sen ja Lykky epäröi, minne sen haluan. Puomin jälkeen oli tiukka käännös, tein sen peruskäännöksenä olkapään avulla. Sitten leikkasin takana, millä Lykky kääntyi hyvin ja loppusuora meni siististi. Hyvää oli se, että koira otti kontaktit eikä rimoja tippunut."

- "Millä mielellä olet menossa hyppyradalle?"

- "Ihan hyvällä mielellä. Rata tosin näyttää siltä, että siinä on pakko tehdä monta takanaleikkausta, koska en ehdi vaihtaa muuten puolia. Toisaalta se ohjaus sujui äskenkin, joten on siihen luotettava. En voi rynnätä Lykyn eteenkään ohjaamaan, muuten rimat lentää. Kokeillaan nyt sitten tätä ohjausta kisoissa. Lykky tuntui eka radalla käteen sopivalta, jotenkin tutulta, että siksi on hyvät fiilikset."

- "No nyt Lykky tuodaankin lähtöön. Ohjaaja irroittaa kaulapannan hyvissä ajoin ja seuruuttaa koiran lähtöön. Hän kävelee ensimmäisen ja toisen hypyn väliin. Toiselta hypyltä on 90 asteen kulma u-putkeen. Nyt lähtee Lykky, eka ja toinen hyppy ok, putkeen. Tämän jälkeen tulee kaksi hyppyä, ohjaaja juoksee oikealla ja leikkaa takana, huutaa "putki". Lykky juoksee putkeen eikä erehdy ansaesteelle, mikä olisi ollut edessä. Tästä rengas ja taas hyppy, jolle takana leikkaaminen. Seuraava hyppy muodostaa kulman tämän edellisen kanssa ja hypätään takaa. Ohjaaja valssaa ja antaa nätisti koiralleen tilaa. Tästä muuri ja putkeen. Sinne uppoaa Lykky. On kyllä hirmuinen draivi koiralla. Putkesta kepeille, Lykky pujottelee varmasti. Tästä ohitetaan putkensuu, ohjaaja kuljettaa koiraa molemmilla käsillään ja pyöräyttää seuraavalle hypylle, mistä lähdetään heti takaisin päin. Kaksi hyppyä ja putkeen, taas ohjaaja leikkaa takana. Nyt on jäljellä loppusuora, kaksi hyppyä. Lykky hyppää näin ja vielä viimeinen rima, sitä hipaisee, mutta rima pysyy! Se on nolla ja mikä aika! Voi sentään, se on ensimmäinen nolla tälle koirakolle! Ohjaaja riemuitsee ja koira näyttää tyytyväiseltä. Annan ohjaajan olla koiransa kanssa kahdestaan ja palaan haastatteluun myöhemmin."

- "Onnea nollasta. Kerrotko oman näkemyksesi radan kulusta?"

- "No se meni just niin kuin olin kuvitellut sen menevän. Minusta siellä ei tullut mitään turhaa lenkkiä. Ekan kerran nielaisin helpottuneena, kun vältettiin se ansahyppy ja sain Lykyn kääntymään putkeen takana leikkaamalla. Muistin antaa hyppykulmauksessa tilaa hypätä. Keppien jälkeen pelotti kutsuva putkensuu, kun se oli vielä siellä, minne kepit syöttivät, mutta Lykky seurasi ohjausta hyvin. Loppusuora jännitti ja hirvitti riman hipaisu. Mutta tuntui aivan upealta mennä Lykyn kanssa. Että vihdoinkin osasin ohjata sitä, vaikka se on niin kiihkeä, että mennään veitsenterällä koko ajan. Parasta on se, että yhteistyö tuntui hirmu hienolta."

- "Miten valmistauduit ennen rataa?"

- "Otin vieheleikkivälineet mukaan ja yhdessä nurkkauksessa leikitin Lykyn ennen molempia ratoja. Se kyllääntyy siinä kivasti. Olihan siinä silti kovasti virtaa ja intoa, mutta ei ylitse pursuavasti."

- "Mitä tykkäät täällä kisaamisesta?"

- "Minusta täällä on hieno tunnelma, täytyy kyllä sanoa, että niin oli eilisissäkin kisoissa. Täällä pari vieraampaa onnittelemaan radan jälkeen, se tuntui tosi hyvältä."

- "Tulokset ovat nyt tulleet, Lykky on ensimmäinen, etenemä on 5.18 m/s ja tulos -13.13."

- "Heh, tuo tulos. Tulomatkalla valkohäntäpeura oli tiellä, ehdin nähdä sen ajoissa, joten hidastin. Peura meni sen jälkeen ihan sekaisin, loikki metsään ja takaisin tielle pariin kertaan. Minusta näytti siltä, että loikkaa konepellille väkisin. Ajattelinkin, että tulkoot nyt kaikki tähän samaan syssyyn. Lykyn aika -13.13 sopii jotenkin kuvastamaan tämän viikon epäonnea. Vaikka voi se näköjään onnenlukukin olla."

- "Onnea vielä!"

- "Kiitos!"

Lykky kisoissa

Anne Huittinen teki tällä kertaa radat. Voin päästää teidät pahimmasta piinasta: kilpailukirja ammottaa tyhjänä edelleen.

Eka rata oli agilityrata. Ennen rataa yritin tyrkyttää kuumalle kisaratsulleni pelkkää ruokaa, mutta ei maistunut. Lykky meinasi varastaa lähdöstä, mutta palautin, sitten pysyi. Koira otti puomin ylösmenolta vitosen, samoin keinun ylösmenolta. Keinulta se selkäni takaa ponkaisi putkeen, joka oli ihan sivussa. Se oli hylkäys sitten. Oli enää loput esteet jäljellä, joista kokeilin loppusuoran juosta lujaa. Koira tiputti muurin palikat. Se ei selvästi vielä kisavireessä kestä, että juoksen vierellä lujaa. 

Toinen ratakin oli agilityrata. Tätä ennen en edes yrittänyt antaa ruokaa, mutten antanut narupalloakaan, jottei koira kiihdy. Silti se oli kuuma kuin hellankoukku. Toisena esteenä oli muuri, jolta kuului jatkaa suoraan putkeen, jonka jälkeen käydä tyrkkäämässä koira hypylle, kunnes taas riennettiin takaisin. Olin ennen muuria vastaanottamassa, mutta pakko oli lähteä litomaan, jotta ehdin koiran tyrkkäämään putken jälkeiselle hypylle. Muurilta tipahti palikka, sitten tuli kielto putkelta. Noin kuudennen esteen jälkeen meno rauhoittui. Keinulla taisi tulla virhe ylösmenolta. Loppu menikin sitten virheittä. 15 vp ja sijoitus 9. tai jotakin sellaista, aika -19 jotakin.

Kolmas oli hyppäri. Nyt tottistelin ja palkkasin siitä pallolla ennen rataa. Seuruutin pidemmän matkan lähtöön hihnan riisumisen jälkeen. Tällä radalla muurilta kuului mennä hypylle eikä putkeen, kuten äsken. En voinut jäädä taakse leikkaamaan, koska edessä oli monta hyppyä, jotka olisi pitänyt mennä suoraan. En voinut mennä muurin taakse vastaanottamaan, koska silloin olisi saattanut tipahtaa eka rima enkä halunnut seistä muurin takana koiran hypyn edessä. Yritin valssia, joka johti siihen, että koira oli putkessa. Tämän jälkeen menimme radan, kuten se olisi kuulunut mennä eikä virheitä enää tullut. Se oli kohtalainen saavutus, sillä radalla oli suora putki x 3.

Huonoa:

• Puomin ylösmenokontakti
• Koiran herkkyys rimojen tiputtelulle kisavireessä. 

Hyvää:

• Lähdöt
• Kepit
• Hyppärin rimat pysyivät ylhäällä ja rata oli muutenkin hyvä, vaikka hylkäännyimmekin heti alussa.
• Ihan yhteistyössä mentiin eikä mitään superhylkyjä tullut, joten siinä mielessä kehityskäyrämme on nousussa.
• Vire hyppärillä, ehkä tottistelu on paras konsti ennen rataa.

Ei sillä, etteikö nolla olisi kiva saada, mutta jotenkin ei edes harmita. Jotenkin osaan ajatella, että ollaan vain niin kesken edelleen ja palikka kerrallaan poistetaan ongelmakohtia.

Huomenna Lykyn kisat jatkuvat. Alun perin piti kisata Lystillä, mutta koska se on kipeä ja lääkekuurilla, Lykky pääsi tuuraamaan.

Lykyn agilityt

Aamulla soitin klo 8 vakuutusyhtiöön, mistä onneksi luvattiin isohko sijaisauto. Heti perään ajoin autoliikkeeseen arvioon, missä autoani esifiksattiin ja todettiin, että sillä voi ajaa valoisaan aikaan. Oikea etuvalo kun näyttää minne sattuu. Tiistaina vien sen pajalle ja saan pois perjantaina, mikäli kaikki sujuu aikataulussa.

Mikäs siinä, hyppyytin pihassa koirat kyytiin ja ajoin Saimaan rantaan iloisten uutisten innoittamana. Ajan sinne uudelleenkin, nautin uusista maisemista ja koirat haistelivat innoissaan uusia hajuja (?). Hyvän lämpän jälkeen jatkoin agilityhallille. Lysti sai huilia treenistä, koska sairastaa, mutta Lykky treenasi.

Sisällä oli taas valmis rata. Tein vain alkua ja kontaktit. Alku meni vapaasti mukaeltuna näin:

Rimat nostin keskimäärin 65 cm:iin. Toinen rima tipahti monta kertaa, ehkä ohjasin huonosti, ehkä kulma oli liian vaikea Lykylle. Eleettömästi keskeytin radan, "oho" ja aloitettiin uudelleen. Sitten rima alkoikin pysyä. Kerran tipahti 3. rima ja taas palattiin lähtöön. Sitten Lykky alkoi nostella koipiaan tai petrasin tarpeeksi ohjaustani, koska rimat pysyivät ylhäällä. Nelonen kannatti ohjata niin, että koira tuli pois kauemman siivekkeen takaa, muuten se sujahti väärään putkensuuhun. 

Puomi sijaitsi tuon piirroksen ylälaidassa, otin sitä kuutosputken ja vitoshypyn kautta. Ensin Lykky ei muistanut, mitä ylösmenokontaktilla tehdään, sitten sillä välähti ja teki virheettömiä toistoja. A:lla ei ongelmia ollutkaan.

Ulos tein tosi simppelin L:n muotoisen pätkän, jossa kaksi hyppyä sijaitsi L:n lyhyellä ja kaksi pitkällä sivulla. Halusin Lykylle tuntumaa ulkokentän vauhteihin ja sopivinta ohjausta tuollaiseen. En tosin vieläkään tiedä, mikä olisi hyvä. :S Rimat pysyivät hyvin. Lopuksi haetutin kepit kaukaa sekä 90 asteen avo- että sulkukulmaan. Näytti vinkeältä, kun Lykky haki ne epäröimättä. En tiedä, onko tempusta oikeassa elämässä hyötyä, mutta onpa ainakin vaihtelua.

Lysti seuraa naapureita.

Hetken humaus

Ajoin keskustan pääkatua. Yhden risteyksen liikennevalot vilkkuivat keltaista. Oikealta lähestyi auto, mutta hiljensi kolmion taakse. Sitten autoilija kiihdytti uudelleen, ehdin huutaa autossa yksikseni: "Älä nyt tuu sieltä!" Samalla seisoin jarrulla ja väistin vasemmalle. Se viimeinen sekunnin osa oli hirveä, kun tajusin, että nyt osuu. Pelti rutisi ja autoni liikkui törmäyksen voimasta vasemmalle ja pysähtyi keskelle risteystä. Toinen auto pysähtyi risteyksen jälkeen. Nousin ylös ja sanoin kuskille: "Sä tulit kolmion takaa." "Niin tulin", sanoi pahoitteleva vastapuoli ja jatkoi: "se oli minun syy". Autoni alle valui lammikko, jolloin hän totesi: "Tuolla ei ajeta enää mihinkään."

Ilmoitin miehelle, että kait sitä on silti kutsuttava poliisit, jotka tulivat 5 minuutissa. Syyllinen myönsi edelleen ja selitti, kuinka olin jäänyt hänen autonsa etupalkin katveeseen eikä hän kerta kaikkiaan minua nähnyt. Molemmat puhalsimme vielä nollat, joten poliisit jättivät homman vakuutusyhtiölle. 

Olin haistellut jo hyvän aikaa, että autoni alle valunut laikku tuoksui Lady-Lasolille, joten päättelin, että sillä voisi ajaa. Itse konehuone näytti aika vahingoittumattomalta. Poliisit sanoivat, että omalla vastuullani voin ajaa, mutta hinausautokin voidaan kutsua. Poliisisetä otti ystävällisesti tuollaisen lärpäkkeen ylemmäs haittaamasta pyörän pyörimistä ja yllätykseksi saatoin ajaa hoppani kadun varteen:

Ajoin kotiin varovasti. Soitin molempien vakuutusyhtiöihin. Huomisaamuna täytyy selvittää, voiko tuolla autolla ajaa viikonloppuna agilitykisoihin vai jääkö se korjaamolle, jolloin tarvitsen sijaisauton. Siinä on oma vääntönsä. "Käyttötarveselvityksen" teko ei kuulosta kovin lupaavalta.

Tuli mieleeni, mitä olisi sattunut, jos vauhtia olisi ollut kahdeksankymppiä. Ja se, miten nopeasti kaikki tapahtuu. Miten selälle olisi voinut käydä? Jos en olisi jarruttanut ja väistänyt, keulani olisi ollut vastapuolen ajajan oven sisäpuolella, jolloin olisi tarvittu muutakin kuin poliisit. Materiaa tuo nyt vain on, mutta oma vaivansa siitä on hyvän aikaa.

P.S. Lystillä on pissitulehdus. Muutamien unien jälkeen oli pieni märkä laikku alla. Pelkäsin, että nyt se virtsankarkailu alkoi. "Onneksi" oli tulehdus, jonka hoidolla joulukuinenkin karkailu hävisi.

Tottelevaisuutta lisää

Kävin taas treenaamassa tottelevaisuutta Lykyn kanssa.

• Nouto oli nyt huomattavasti maltillisempi kuin eilen. Koira ei saalistanut kapulaa eikä hypännyt vasten. Etutassullaan se astui kenkäni päälle. Ote oli rauhallinen. Kehuin ja palkkasin sitten ruualla. Teetin kaksi noutoa ja vasta lopuksi ruokapalkan jälkeen lensi lelupallo.
• Luoksetulon pysäytys toimi paremmin kuin viimeksi. Lykky pysähtyi säpäkästi. Lisäsin välimatkaa noin 20 metriin.
• Kaukoissa pääsin 1.5 metrin päähän. Takapalkkaa en oikein voi käyttää, koska sillä koira taipuu ihan vinkuralle. Heitin sille istumaannoususta ruokapalkan vähän sen taakse, jolla toivottavasti saan ajatuksen pysymään takana.
• Jäävät teetin zetamalliin suoralla. Maahanmeno onnistui vasta toisella kerralla, muut jäävät ensimmäisellä.
• Eteenmenon jätin nyt väliin, mutta harjoittelimme maahanmenoa kesken lelurallattelun. Kuulolla oli koiruus ja heitin palkaksi toisen pallon Lykyn suureksi hämmästykseksi.

P.S. Illalla molemmille lyhyt ja ruokatäyteinen jälki iltakasteiselle nurmikolle. Lykky oli varsin rauhallinen, jälki oli sille 29.

Tokoilua

Lykyn kanssa kävelin lähikentälle. Mukaan sain raahattua pitkään välttämäni noutokapulan. Tässä on videota noudosta. Pientä täsmällisyyttä enää lisää. :D

Kentän laidalle kertyi mopopoikia, joita Lykky vilkaisi pari kertaa, muuten ei välittänyt.

Harjoittelin luoksetulon pysäytyksiä. Takapalkalla pitkästä matkasta koira ei pysähtynyt. Lyhensin matkaa noin 15 metriin, sillä pysähtyi. On maltilla rakennettava tämä.

Kaukot istu-maa onnistuivat noin 1.20 metristä. Lisää treeniä.

Jäävissä maahanmenossa koira tarjosi nyt pysähtymistä, uusinnalla meni oikein. Itse pysähtyminen onnistui oikeassakin kohtaa. Istumisen unohdin.

Eteenmenon juoksutin ensin palkalle, oli hieno. Toisella vein salaa toisen palloni kentän päätyyn. Lykky ei irronnut alkuun, mutta lähdin juoksemaan kilpaa, jolloin koira irtosi. Kolmannella käskytin sen maihin lyhyestä matkasta, samoin neljännellä. 

Lystin takatassussa on isompi rakkula, joten saa huilia. Pihalla teetin punnerrukset, hyvin sujuivat.

Kuvia

Otin vähän kuvia ihan tavallisesta lenkistä. Tosin normaalilenkkiin ei kuulu pönötyskivi, jolla teetän Lystin punnerrukset.

Lykky on tarkkaavainen kävelyllä.

Leijona vaanii gasellia aluskasviston suojassa.

Naapurin pojat pelaavat kadulla sählyä.

Löysin pihalta pönötyskiven.

Pojat pelaavat edelleen.

En saanut yöllä nukuttua, koska jalat (selkä) pitivät hereillä. Nukuin töiden jälkeen päiväunet enkä ole herännyt vieläkään kokonaan. Katsoin eilen Marley ja minä -elokuvan. Poika sanoi, että koirien elämänlaatu kohosi monta pykälää sen katsomisen seurauksena. Nautitaan koiristamme niin kauan kuin ne ovat olemassa.

Pellolta soralle

Eilisen löysäilin. Tänään oli tarkoitus lähteä vain Lykyn kanssa, koska Lystillä on tassut auki, mutten voinut lopulta Lystiäkään jättää kotiin, koska se kävi sääliksi. Rikkoutuneet rakkulat eivät ole siinä kohtaa, joka osuu maahan, joten puin sille tossut ja koska se ei linkuttanut, pääsi tositoimiin. En kyllä tiedä voisiko siitä ikinä tulla edes erikoisjälkikoira, kun tassujen kanssa on tuollaista. Kumisaappaat sillä pitäisi olla.

Peltoheinä on edelleen noin 10-senttistä niiton jäljiltä, kova maa näkyy aika selvästi eikä jälkiä jää millään. Ruoka onneksi häviää aika hyvin sekaan, ettei ihan Hannun ja Kertun polkua pitkin mennä. Tuuli kohtalaisen kovaa, tein jäljet myötäiseen. 

Siinä tulee samalla oiva askelkyykkyharjoitus. Ruokaa ei voi tiputtaa korkealta, koska pomppii miten sattuu. En voi kumarrella satoja kertoja. Olen ratkaissut asian joustamalla polvista. Tekee reisille ja takapuolelle ihan hyvää, mutta näyttää varmaan aika erikoiselta. Ei tuolla sentään ruuhkaksi saakka yleisöä ole. :D 

Lykyn jälki (28.) kulki pitkin sarkaa, mutta tein matkalle 4 loivaa kaarrosta vinosarkaan. Pidin nyt huolen, ettei koira päässyt liikoja kiskomaan. Veto oli näin 0-1/10. Muutama ruokapala jäi matkalle, mutta koira haisteli nekin askeleet hyvin. Kaarroksissa ei ollut ongelmaa. Tyytyväinen olen Lykkyyn.

Lystiltä jätin välillä 1-3 askelta ilman ruokaa ja tein yhden vähän isomman kaarteen. Lysti selvitti jäljen hyvin. Se veti aluksi ja suurimmillaan 3/10-luokkaa, mutta saa vetää. Menee tarkasti ja tulee tarvitsemaan draivinsa, oletan. Palkkasin Lystin jälkensä jälkeen ja tein saman tempun kuin perjantaina eli laitoin sen kohta siivoamaan Lykyn jäljen. Parissa kohtaa Lysti pyörähti lyhyesti, mutta nopeasti löysi jäljen uudelleen. Alan tuntea hyvin käsissäni, kun se on jäljellä. Ruokapalkkaa oli siis vain muutaman jämäpalan verran, mutta ei se Lystissä näkynyt. Lopuksi sekin sai lisää ruokaa ja narupallolla leikkiä.

Pellolta ajoin agilityhallille ja treenasin ulkona, koska ulkotreeniä tarvitaan. Meillä onkin ollut viikko taukoa.

Tein Lykylle hyppytekniikkatreenin, 4 hypyn rinkulan, jonka keskellä olin. Hypyt olivat korkeita, osa 65-70-senttisiä. Hyppytekniikka oli hyvä, koira haki hyvin hypyt ja reagoi käännösohjauksiini hyvin. 

Toisena treeninä laitoin 3 hyppyä 7 metrin välein kepeille. Vedätin tai jäin alkuun. Yhtään rimaa ei tipahtanut. Lykky kesti hyvin ohijuoksuni kepeillä (viikko sitten kisoissa keskeytti pujottelun). 

Sitten harjoiteltiin leikkimielisesti keppien hakemista. Matkaa oli noin 15 metriä 90 asteen avo- tai sulkukulmaan. Veikeä koira: Oli ajautumassa avokulmasta toiseen väliin, mutta korjasi itse ekaan väliin. Näitä teen joskus lisää. 

Päällejuoksuja treenasin matalammilla rimoilla kahden hypyn kanssa eri kulmista. Pallo oli palkkana. Lykky oli erehtymätön. Ihan lopuksi mentiin A molempiin suuntiin: ylösmenokontakti priima, alastulokontakti myös.

Koiruus ei kolauttanut rimaan kertaakaan, vaikka rimat olivat korkealla. Hyvä tietysti niin, mutta tarkoittaa sitä, että ongelmaan opetellaan konsteja vain kisaolosuhteissa.

Nyt makaavat kotona raukeat koirat ja omistaja.

Lykyn tokoa

Lähikentällä tokoilin Lykyn kanssa. 

• Ensin lyhyitä seuraamispätkiä hyvässä vietissä. 
• Luoksetulon pysäytystä takapalkan kera, ensin lyhyemmästä, sitten täyspitkästä matkasta. Lykky tuli lujaa ja pysähtyi vasta toisella. Pitää varmaan lyhentää matkaa. 
• Treenattiin vielä eteenmeno x 2 ilman maahanmenoa. 
• Viimeisimpänä oli kaukot. Jos on narupallo takapalkkana, koira vääntyy ihan vinoon. Jos minulla oli ruokaa kädessäni, koira toimi 2 metrin päästä. Edetään niin sitten.

27.

Pitäisi jaksaa olla juoksematta, joten agility on pannassa. Näin kauniina lomapäivänä en malta olla sisällä, joten ajoin jälleen maalaismaisemiin nauttimaan pelto- ja metsämaisemista. 

Poljin molemmille jäljet 10-senttiseksi niitettyyn peltoon vinosarkaan, kun Maijan vinkistä sitäkin on hyvä treenata. Tuuli kohtalaisesti aukeassa rinteessä. Lysti meni varman oloisesti omansa. Lykky pyörähti aluksi sivukautta ympäri, sitten tajusi homman. Hyvin se haisteli enkä tyssännyt, vaikka muutama ruokapala jäi syömättä. Se veti ehkä 1-2:n verran 0-10-asteikolla ja autolle kävellessäni harmittelin, että en vaatinut ihan löysää liinaa. :/ Mutta jäljen päällä en raskinut sitä topata, koska hyvällä vainulla ja määrätietoisesti asteli oikeaan suuntaan eikä nyt sillä tavalla kiskonut, mutta olisihan hyvä olla joku selkeä kriteeri. 

Otin Lystin uudelleen putsaamaan Lykyn jäljen. Lysti kiitti kunniasta, jäljesti tarkasti ja söi loput ruuat.

Jälkiä

Tiistaina kävin molemmille kylvämässä jäljet lyhyeksi niitettyyn heinikkoon. Lykylle se oli sitten jälki nro 25. Vetoa oli 4/10. Lystille oli tyhjiäkin, ei sitä haitannut.

Eilen otin taas vain Lykyn sateiden ja ukkosen keskelle pellolle, heinikko oli noin 20-senttistä. Jälki (26.) oli Lykyn uran pisin ja lopussa oli ensimmäistä kertaa loiva U-käännös. Maija oli kaverina. Rauhoitin Lykyn kiskomista, koska se jäljestää selvästi parhaiten ja keskittyneimmin löysällä liinalla. Tämän jälkeen vetoa oli 0/10 ja koira kulki intensiivisesti hyvällä rytmillä. U-käännöksessä ei ollut ongelmia. Näytti jo oikeasti jäljestämiseltä eikä kilpavedolta.

Viime viikon harrastusputken jäljiltä vanha vamma eli akillesjänteet ovat kipeytyneet, aamulla nilkat eivät oikein taivu. Tänään piti lähteä reissuun, minkä vuoksi peruin tämän päivän Lykyn treenit ja huomenna piti olla agilityvalmennuksessa. Näillä akilleksilla en voi tuntia juosta, joten peruttava oli sekin. Toivottavasti syksyn muut valmennukset toteutuvat ja himputin akillekset kuntoutuvat. Ei auta kuin sipsuttaa korkokengillä. En halua akilleksen repeävän, yksi kerta riittää tässä elämässä.

Pitkittäishyppy sunnuntailta (c) Johanna Kiviharju

Jälki nro 24

Lykyn kanssa olin ukkoskuurojen aikana ja välissä jälkipellolla. Lysti oli kotona, koska pelto oli taas märkä eivätkä tossut olisi pysyneet kuivina. Jäljen kävelin nyt vähän sivutuuleen, varmaan 250 askelta pitkä, ruohoa oli reilu 10 cm pisimmillään. Miltei jokaisella askeleella oli ruokaa, muutamalta yksittäiseltä jätin välistä pois. Maija oli koutsaamassa. Lykky veti ehkä kolmosen verran asteikolla 1-10. Jos löysäsin hihnan kokonaan, vauhti lisi - koira ei ole vielä kypsä sellaiseen. Ruoka kyllä maistui, nakkeja ja keitettyjä possunkielen paloja jäi vain kaksi kerättäväksi. Käyn huomenna uudelleen ja rauhoitan vähän menoa. Kulmia tai isompia ruokaharvennuksia ei vielä tehdä. 

P.S. Lisäsin eiliseen kirjoitukseen Lystin videon, kerrankin nollaradalta. :D
P.S. 2 Ja tässä on kuvia, (c) Johanna Kiviharju, kiitos!

Jälki nro 23

Ai niin. Tein illalla Lykylle multapellolle myötätuuleen reilun 200 askeleen jäljen. 3 nakkia jäi syömättä, mutta haistoi nekin kohdat. Hyvin kevyt veto oli päällä ja meno rauhallista. Kiva fiilis oli päällimmäisenä. Lisäksi pidän maaseudun rauhasta hektisen agilitypäivän päätteeksi.

Kuumaa ryhmää

Heräsin aamulla kännykän herätykseen. Väsytti, nukahdin uudelleen. Kohta kännykkä soi uudelleen. Lysti työnsi kuononsa kaulaani ja Lykky hyppäsi oikeaan kainalooni: "Heräätyyys!" Jonkin aikaa pohdin, onko ihan pakko lähteä. "Ei mikään pakko", vastasin itselleni, mutta kömmin ylös. Annostelin koirille ruuat ja join kupin jauhe-cappucinosta valmistettua kahvia. Käytin Lykyn ja pakkasin auton. Otin vuorostani Lystin mukaani, se sai tehdä aamupissat ja sitten se tiesikin osoitteen ja veti autolle. 

Matkalla Lysti kysyi: "Onko sinusta ihanaa päästä kisaamaan?" Katsoin suoraan tielle ja ajattelin, etten voi vastata, koska juuri pohdin, miksi olin ilmoittautunut taas kilpailuihin. "Koska et herännyt aamulla millään", jatkoi Lysti. Annoin ajatusteni virrata. Lysti on tuntunut hyvältä kisoissa, sen tassut ovat nyt kunnossa, itse en ole pahemmin kipeä, on kesä, ideaali 20 asteen pilvipouta, kisapaikka suht lähellä ja rakastan sitä tunnelmaa, kun yhteistyö on parhaimmillaan. Vastasin Lystille: "Kyllä, minusta on ihanaa kisata sinun kanssasi, vaikka aamulla väsyttikin."

Kisapaikalla ilmoittauduin ja katsoin rataa, jolla minit jo kisasivat. Se oli Siimeksen rata ja näytti mentävältä. Lähdin Lystin kanssa pidemmälle kävelylle. Meillä oli aikaa. Makseissakin startattaisiin vasta noin 40. koirakkona. Lysti haisteli ja käveli ja tarjosi leikkiä. Tiesi, missä ollaan.

Ennen lähtöä syötin Lystille kotona keittämääni ruokaa. Sillä Lysti ei kuumunut pahasti. Just ennen starttia se tarjosi itse haukkumista. Kehuin. Vuorollamme haukutin ja käskin sen maihin. Lystikki pysyi lähdössä. Työnsin sen kakkoselle ja kolmosella pyöritin yhden siivekkeen ympäri, mistä jatkoimme puomille. Lysti otti kontaktin nätisti. Lähetin sen U-putken taaimmaiseen päähän ja sitten iski muistikatkos. Minne jatketaan? Onneksi rata palautui heti mieleeni, ohjasin Lystin seuraaville hypyille, mistä keinulle. Joudun varmistamaan Lystin keinua, joten juoksin radan ulkoreunaa, jotta sain tehtyä parin hypyn päästä päällejuoksun enkä joutunut koiraa työntämään oudosti sivulle hypylle. Tämä onnistui suunnitellusti. Jatkoimme mutkaa pitkin A:lle, missä Lysti taas otti kontaktin nätisti. Siitä jatkoimme taas u-putkeen, mistä hyppy, suorempi putki ja kepit. Lysti pujotteli varmasti. Siitä vielä hyppy, takana leikkaaminen, hyppy ja hyppy ja maalissa! Nolla! Superkoira! Riemuitsin Lystin kanssa ja juoksimme autolle palkkaamaan lisää. Lysti sai juoda autolla ruuan keitinlientä. Se joi koko puolen litran purkin.

Lähdimme kävelylle. Lysti kysyi: "Menikö se niin kuin piti?" Vastasin: "Kyllä se meni. Sinä olit hirmu hyvä." Lysti totesi: "Pääsisin kyllä kovempaa." "Tiedän", sanoin, "vedätän enemmän jatkossa."

Olimme yhdeksänsiä. Kisat olivat viereisen kunnan piirinmestaruuskisat, joten paikalla oli paljon porukkaa. Lähdöt menivät vielä mini-medi-maksi-järjestyksessä ja makseissa oli yli 50 koiraa. Yllätyksekseni seuraava hyppyrata mentiin tuloslista käänteisessä järjestyksessä. Niinpä Lystin kanssa startattaisiin vasta 9. viimeisenä.

Hyppyradan tuomaroi Martti Salonen. Mineille rata oli aivan hirveä. Olisiko tullut 1 tulos. Medeille helpotettiin vähän, mutta tuloksia tuli edelleen niukasti. Makseille rataa muutettiin vielä vähän lisää, helpommaksi. Ei sieltä silti tainnut yli 10 tulosta tulla.

Tunnelma oli sellainen, mitä en ole ikinä ennen agilitykisoissa kokenut. Yleisö eli vahvasti jokaisen koirakon menossa mukana, hylkääntymisen jälkeen ihmiset taputtivat. Oli harvinaisen kollektiivinen olo, johtuen isoksi osaksi vaikeasta radasta, niin se yhteinen vaikeus yhdistää. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen tuli ihan vedet silmiini.

Lystin kanssa päästiin kuuluttajan mukaan ns. "kuumaan ryhmään", koska oltiin niin lopussa starttaamassa nollalaisina. Koska yleisö eli niin vahvasti mukana, oli kliseisesti ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.

Lysti oli taas hyvä lähdössä. Heti toinen hyppy oli päällejuoksu, kolmas itsestä poispäin ja neljäs taas takaakierto. Lysti ampaisi takaakierrosta kauas renkaan läpi ja se oli hylkäys. Jatkoin kuitenkin radan mukaisesti suoraan putkeen, sieltä takaakiertoon, seuraavaan takaakiertoon, muuri, taas takaakierto, sitten edestä hyppy ja taas takaakierto ja taas takaakierto. Sitten pituus, hyppy, millä 180 asteen käännös ja kepit. Kepeillä tuli virhe sisäänmenossa, ohjasin vähän huonosti, koska vaihdoin kuljetuspuolta rataantutustumisen jälkeen. Keppien jälkeen kuljetin Lystin kahden vierekkäisen hypyn välistä, hyppy poispäin, takaakierto, taas kuljetus kahden hypyn välistä (!), takaakierto-päällejuoksu ja maaliin. Maalissa kehuin Lystin, se oli tehnyt kaiken kuten piti ja meno oli makeaa, vaikka aluksi hylkäännyimmekin. Osa ei ollut sitä huomannut ja luuli rataamme nollaksi.

Autolla syötin Lystille loputkin herkut, annoin juotavaa ja lähdimme taas kävelylle. Lysti kysyi: "Eikö sille renkaalle pitänyt mennä? Sanoit niin jännästi huiiii." "Ei olisi pitänyt", vastasin, "mutta se ei ollut sinun vika. Minä ohjasin epäselvästi." Lysti jatkoi: "Näytit sinne renkaalle hetken." Vastasin Lystille: "Tiedän. Yritän parantaa koko ajan." Lysti jatkoi nauraen: "Oli ne silti hyviä ratoja minun mielestä  ja muut kohdat meni hyvin. En tiennyt, että kuulutaan kuumaan ryhmään." "Ei me olla ennen kuuluttukaan", naurahdin, "minusta se oli aika hienoa." Lysti: "Niin minustakin." Minä: "Laitanko autoon kuulumaan Superstarin?" Lysti: "Laita vaan."

P.S. Tässä on video Lystin agilityradalta. Suurkiitos Anniinalle kuvaamisesta!

Hehtaaripyssystä tarkkuusammuntaan

Kisasin Lykyn kanssa 3 starttia. Ei kirjaan vieläkään saatu merkintöjä. Radoissa ei ollut mitään vikaa, pidän Siimeksen radoista ja nytkin ne olivat odotusteni arvoisia. Ilma oli ideaali, +20, pilvipouta.

Plarasin musiikkia. Tämä sopii päivän teemaan ja jopa taustamusiikiksi:

Ensimmäinen rata oli hyppäri. Ihanaa loivaa mutkaa alusta loppuun. Lykky sai purra patukkaan hyvissä ajoin ennen rataa. Se pysyi hyvin lähdössä. Radalla se oli kiihkeä ja maali (ja saalis) silmissään painoi menemään minkä kintuistaan lähti. Tiputti ehkä kolme rimaa. Kepeille se ei taipunut, niille lähestyminen oli putkesta. Uudella yrityksellä vilahti putkeen, mistä tuomari risti kätensä. Hyvää oli se, että mentiin samaa rataa. Eikä niitä rimojakaan solkenaan tippunut, silloin olisin homman keskeyttänyt.

Toinen rata oli agilityrata. Nyt pidin odotusaikana Lykkyä käskyn alla ja syötin palkaksi keitettyä possunkieltä. Irrotin sen hihnastaan radan alussa, sitten seuruutin varsinaiselle lähtöpaikalle. Nyt ainut tavoitteeni oli pitää rimat ylhäällä. Nehän pysyivätkin! Toisaalta tällaisella täsmäohjauksella jäin jälkeen, mikä kostautui kulmassa vääränä ratana. Lisäksi yksi jarrutus oli turhan jämäkkä, jolloin koira pysähtyi ja kiersi hypyn, kuten tavallaan ohjasinkin. Kontaktit oli ok, muistaakseni kepitkin. Tästä radasta jäi hyvä fiilis.

Kolmannelle radalle valmistauduin samoin. Tältä koira tiputti yhden riman ja teki keppivirheen eli saatiin 10 vp. Keppivirhe oli sellainen, että takanaleikkasin aika kaukana ja kirin perään. Tämä pyrähdykseni oli toistaiseksi liikaa. Otimme kepit sitten alusta uusiksi. Puomilla koira pysähtyi ja liukui alastulon ohi, mutta annoin sen anteeksi. Yritys oli kuitenkin osua kohdalleen. 

Kotimatkalla mietin, että ihan alun perin ongelmana oli koko ohjaamisen ja yhteistyön ongelma. Ongelmia riitti eri sektoreilla kuin olisi hehtaaripyssyllä ammuttu. Nyt aletaan sentään kiertää jo 5 virhepisteen lähistöllä ja ongelmia on saatu tarkennettua. Kait se tilastopoikkeama tulee joskus nollankin suuntaan? Tällä hetkellä pahin ongelma on liian kovassa vireessä riman tiputukset ja kepit, osa ongelmaa on minusta lähtöisin, osa johtuu taidon puutteesta. Mutta nykyään alan jo tietää, missä koira menee - mikä on paljon se. Jatkan Lykyn rakentamista, mutten toivo rakentavani Iisakin kirkkoa.

Lykyn jälki

Ajoin Lykyn kanssa multapellolle. Tein noin 250 askeleen suoran jäljen (22.). Ruokaa oli vielä joka askeleella, koska en ollut varma, muistaako koira tauon jälkeen mihin jäätiin. Onneksi muisti. Hinku jäljelle oli kova, mutta itse jäljellä se jaksoi ottaa jokaisen askeleen rauhallisesti. Jos se alun perin kiskoi jäljellä asteikolla 1-10 arvosanan 10 verran, parina edellisenä kertana veto oli vain heikko tuntuma 1/10 ja tänään 2/10. Olen tyytyväinen.

Lysti jäi kotiin. Pelloilla on sen verran märkää, että sen tossut kastuvat enkä voi tassuja hauduttaa märissä kengissä.

Lykyn treenit

Tänään oli ryhmätreenit. Meidän ryhmä on niin täysi, että kaikilla oli 2 x 5 min treeniaikaa. Se ei ole paljon. Porukka on kivan motivoitunut ja vetäjä pätevä.

Mentiin taas valmiin radan osasia. Ekalle pätkälle pyysin yhden hypyn korkealle tappiin saakka ja sehän eka kerralla tulikin alas. Sittemmin sekin rima pysyi. Tältä radalta jäi treenattavaksi tiukat valssikäännökset.

Toisella pätkällä nostettiin 2 rimaa niin ylös kun saatiin, niitä Lykky ei tiputtanut. Tällä radalla vaikein osa oli, kun koira lähetettiin puomilta kepeille takaperoiseen avokulmaan ja tehtiin kepeillä takanaleikkaus. Tämä onnistui, kun jätin itse väljää keppien aloitukseen. Kontaktit olivat hyvät. 

Pihalla harjoittelin valssikahdeksikkoa yhdellä hypyllä. Lykky osasi sen siivekkeitä nuollen. Sitten käveltiin metsikössä. Aika hautova on ilma. Ilmankosteus on virallisesti 95 %. 

Tokovideo ja Lysti epävirallisissa kisoissa

Lystin kanssa kisasin oman seuran epävirallisissa kilpailuissa. Lykky sai tänään huilauspäivän. Marja oli tehnyt kivan radan. Tavoitteena oli (taas) lähtöjen ja kontaktien varmistus.

Ensimmäisellä kerralla Lysti tuli toisen esteen pakkovalssiohjauksesta läpi. Puomin kontaktin otti, kuten piti, mutta A:lta loikkasi putkeen. Keskeytin radan siihen.

Uusintakierroksella Lysti oli kuuliainen, mutta innokas. Oikein ideaali ohjattava. Toiselle hypylle en enää kokeillut pakkovalssia, vaan työnsin koiran takaakiertoon. Nyt se otti kontaktit kuten on opetettu. Tällä radalla tehtiin nolla ja saatiin palkinnoksi karkkia ja lelu. Jäi hyvä mieli.

Alla on video Lykyn eilisestä tokokokeesta. Kannattaa mennä katsomaan se Youtubeen ja ihan ensimmäiseksi vaihtaa resoluutio tiheimmilleen ja kuva isommaksi. Videon otti tuntematon katsoja, kiitos kovasti hänelle!

... ja tokokokeessa

Olen karttanut tottelevaisuuskokeen alokasluokkaa, koska en ole halunnut Lykkyä keskelle mahdollista paikkamakuuhärdelliä. Viime keskiviikkona Pulliaisen Riikka rohkaisi kuitenkin niin vahvasti, että aloin harkita osallistumista. Sunnuntaina huomasin ilmoituksen, missä lähikunnan tokokokeeseen kerrottiin mahtuvan lisää koirakoita, joten jälki-ilmoittauduin. Tosin ilmoittautuminen varmistui vasta tänään, 15 minuuttia ennen kuin minun piti lähteä ajamaan. 

Koirakoita oli alo-luokassa peräti 16, meillä viimeisin numero. Lämpötila oli komeat 26 astetta varjossa ja kentälle paistoi aurinko. Tuomarina toimi Pauli Härkönen. Olen käynyt hänen kokeessaan joskus Lystillä. Hän on kommentoinut mielestäni legendaarisesti kaukokäskyjä, joilla Lysti ei inahtanutkaan: "erinomainen paikkamakuu kovasta häiriöstäsi huolimatta". Pidän sellaisesta huumorista. :)

Olimme kolmannessa paikkamakuuryhmässä. Toisessa tuli hippaset: yksi koira nousi nopeasti ja haisteli riviläisiä, lopulta ihastui yhden koiran takapuoleen ja jahtasi tätä kehänauhojen ulkopuolelle häntä innosta heiluen. Hirvitti. Toinenkin asia mietitytti: Lykky luuli olevansa lähdössä agilityyn, koska tuolla on sekä treenattu että kisattu hallissa ja kentällä. Sirutarkastukseen mennessä se kiskoi siksi kentälle. Annoin sen lopulta katsoa vähän toisten tokoilua, jolloin se rauhoittui, lisäksi asennemuutokseen auttoi agilitykisojen hälinän puute.

Juoksutarkastuksessa ei ollut ongelmaa. Luoksepäästävyydessä Lykky istui paikoillaan eikä välittänyt, vaikka tuomari rapsutti sitä kaulasta ja niskasta. Paikkamakuussa se kävi ekalla käskyllä alas sfinksi-asentoon, piti minuun kontaktin makuun ajan ja nousi ekalla ylös. 

Sitten odotimme noin 2 tuntia omaa vuoroamme. Lykky sai olla autossa, paitsi annoin sen hetken katsoa toisten tokoilua, kuten jo mainitsinkin. Katsoin muiden koirien suorituksia. Pisteitä otettiin pois virheistä ja kymppejä ei juuri näkynyt, linja oli sama kuin vuosia sitten. Otin Lykyn ulos paahteeseen, kun edellinen aloitti suorituksen. Tottistelin vähän. Pikkuisen jännitti.

Kehässä Lykky seurasi kauniisti. Se tuli hyvällä vireellä, omalla tyypillisellä tavallaan. Ei painanut yhtään. Taluttimetta se seurasi vielä vähän paremmin. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli nopea, sivulle koirakaverini nousi vasta käskystä. Luoksetulossa Lykky ennakoi himpun, siitä pistemenetys. Liikkeestä pysähtymisessä Lykky lakosi maihin. Sanoin käskyn jämäkämmin kuin treeneissä eli meni minun piikkiini. Hyppy oli hyvä ja seisominen jämäkkä, koira ei ennakoinut sivulle istumista. Vire kesti koko suorituksen hyvänä, tosin en sen laskua BH:n jälkeen epäillytkään. Koira oli hiljainen ja innokas. Kehuin sen hillitysti suoritusten välissä ja pidin käytännössä käskyn alla koko ajan. Tulosrivi:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 9.5

Seuraaminen taluttimetta 10

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 9

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 10

Kokonaispisteet 176/200, ykköstulos, sijoitus 4. 

Tuomari jakoi osallistujille paperit. Kätellessämme hän kehui Lykkyä vakavana ja hiljaa yhdellä sanalla. Kiitin. 

Kuvat: EJP

P.S. Video on tulossa, jahka saan sen käsiteltyä.

Lykky agilitykisoissa

Kävimme iltakisoissa. Marja Lahikainen tuomaroi ja oli piirtänyt tosi kivat, loogiset ja sujuvat radat. Ei mitään suoraa, vaan sopivasti kaarteita.

Eka rata oli agilityrata. Kaikki sujui hyvin ja suunnitelmien mukaisesti. Lopuksi U-putken jälkeen oli kaksi hyppyä, ensimmäiselle piti vähän korjata linjaa. Niin tein ja lähdin kohti viimeistä hyppyä. Ehkä Lykylle tuli kiire perääni ja siksi tiputti toiseksi viimeisen riman. 5 vp ja aika -17 jotakin. Lämmitti kisakumppani (jota en aiemmin tuntenut, mutta jonka suorituksia olen seurannut livescreeniltä ja livenä), joka tuli radan jälkeen kehumaan: "Upea rata." Juteltiin siinä sitten vähän.

Toinen rata oli hyppäri. Hyvällä vauhdilla taas yhteistyössä kirmattiin koko rata. Lopussa U-putken jälkeen oli rengas ja viimeisin hyppy. Jäin tällä kertaa odottamaan renkaan kohdalle, jotten vedättänyt. Sen jälkeen juoksin johdonmukaisesti linjaten kohti viimeistä hyppyä. Rinnalla en tietenkään pysynyt, koira käännähti taakse eteenmenokäskystä huolimatta, tiputti takajalkansa ja viimeisen riman. 5 vp, sijoitus 3. ja aika -15 jotakin. Vähän harmitti.

Lykky on valtavan tarkka sijoittumisestani hyppyjen vierellä. Jos olen sen mielestä neljäsosa-askeleen edellä tai jäljessä, rima tippuu. Sivuttaisetäisyyttäkin pitää olla koiran ideaalin verran. Saisi se minusta kinttujaan nostella, vaikken aina optimaalisimmassa kohdassa olisikaan. Ja niin kuin sen kanssa on hinkattu hyppytekniikkaa. :/ Tosi tarkasti se hivotteli radalla muuten.

Hyvää: lähdöt, kontaktit, kepit, yhteistyön tunne radalla ja nopeus. Jatkan koiran ja yhteistyön rakentamista.

Rauha laskeutui sieluun

Illansuussa ajoin jäljestämään multapellolle molempien kanssa. Tuuli kohtalaisesti ja virallisesti oli vielä 26.9 lämmintä. Tämä oli nyt neljäs peräkkäinen jäljestyspäivä. Ainakin huomisen pidän taukoa.

Jännitti Lykky, jatkuuko vanha kaahotus vai oliko eilinen muutos alkua jollekin suuremmalle. Lykky haisteli jo kaukaa, missä jälkensä (21.) mahtaa olla. Ennen aloitusta otin hallintaan ja lähetin jäljelle. Lykky kiitti, söi aloitusruuat ja lähti levollisesti jatkamaan matkaansa. Se jäljesti rauhallisesti ja tarkasti, piti kuononsa alhaalla. Vetojuhta oli vaihtunut kevyellä kuolaimella kulkevaksi kouluratsuksi. Sormissani oli pieni tuntuma hihnan painon lisäksi, nyrkin avaus riitti löysäämiseen syömishetken aikana. Voi, että nautin! Sen täytyi olla jäljestämisen flow! Hyviä pätkiä on aiemmin ollut, mutta tämä oli ensimmäinen ehjä ja harmoninen kokonaisuus. Jäljen päässä annoin Lykylle käsistäni lisää ruokaa ja jonkin ajan päästä heitin sille narupallon. Autolle kävellessäni pohdin, onko se sairastunut vakavasti.

Lystin jäljen kanssa katsoin enemmän tuulen suuntaa, joten sillä jälki meni kohtisuoraan vakoja vastaan. Ei haitannut. Lysti meni tarkasti ja herkästi, kuten aina ennenkin. Sen jäljen lopussa oli pakasterasiassa ruokaa. Jonkin ajan päästä heitin sillekin narupalloa.

Nyt molemmilla oli vielä jokaisella askeleella ruokaa, mutta luulen ajan olevan kypsä ruokapalojen harventamiselle.

Agilitya ja tokoa

Ajoin hallille, koska siellä on suht viileää tällaisillakin helteillä. 

Lykyn kanssa tokoilin ensin:

• Seuraamisessa se ei painanut yhtään. Vanha ilmiö putkahti esiin: Noin 15 askeleen päästä koira omatoimisesti pysähtyi, istui tai painui maihin. Sanoin hupsis ja pyysin uudelleen mukaani. Tämä toistui varmaan neljästi. Onkohan joku veivannut jääviä aina saman mittaisen valmistelevan osuuden kera?
• Maahanmeno oli hyvä. Ei ennakoinut sivullenousua.
• Ekalla seisomisella taisi istua. Taas hupsis ja uudelleen. Nyt seisoi hyvin eikä ennakoinut istumista.
• Luoksetulossa asettelin narupallon leukani alle, etäisyys oli varmaan 30 metriä. Lykky tuli hienosti laukalla suoraan eteeni. Tiputin siitä pallon palkaksi.
• Hyppy oli hyvä, paitsi Lykky kaartaa seisomaan hypyn linjan sivuun. Kävelin viereen ja palkkasin seisomisesta. Toisesta hypystä pyysin perusasentoon saakka, siitä taas palkka.
• Lopuksi seuruutin pitkää suoraa ja tempovaihdoksia, nyt koira ei enää keksinyt jääviä itse. 

Lykyn agilityssa:

• Varmistin puomin ja A:n ylösmenokontaktit kosketusalustalla ja alastulossa juoksin ja heitin lelun, kun koira oli käskyn alla. Ei varastanut kertaakaan. Näitä 2 x per este, kontaktia edelsi putki ja normaalikorkuinen este.
• Ohjauksena harjoittelimme päällejuoksuja. Rimakorkeus oli armeliaasti 40 cm. Keskiviikkona Heli huomasi, että olen alkanut päällejuoksussa kääntää rintamasuuntaani koiraan päin eikä Lykky osannut päällejuoksua, jos rintamasuuntani oli menosuuntaan. Nyt se teki hyviä toistoja, aluksi lelun kanssa x 2, sitten ilman x 2 molempiin suuntiin. Ilman lelua otatin vauhtia putkesta, joka oli A:n alla, siinä tuli samalla treenattua putki-kontakti-erottelua ihan ilmaiseksi. En tiedä teenkö toistoja yleensäkin aivan liian vähän, mutta en näe hinkkaamisessa hyötyä, jos koira kerran osaa.
• Ontumista tai rimantiputteluja en havainnut. Hyvä.

Nenähommia eikä juoksuhaudan kaivuuta

Aamupäivästä kylvin Lykylle veriletun paloja multapellolle noin 250 askeleen verran (20.) ja Lystille omat eväänsä vähän lyhyemmin jkv vihertävälle multapellolle. Tuuli pyörteisesti. Auton mittarissa oli jälleen 29 astetta. En juuri hikoile, mutta jälkien teon jälkeen oli lähellä.

Lykky oli saanut vähän aamuruokaa, jottei olisi aivan liian innokas. Jälki kulki eiliseen tapaan: Koira pääosin haisteli askeleet, mutta välillä jätti ruokaa syömättä, jolloin en siltä syömistä vaatinut. Ei sillä verilettuihin himoa ollut. Minusta koira on ahne, mutta vielä ahneempi se on pääsemään jäljen loppuun. Muutaman kerran pysäytin koirani kaahauksen vuoksi. 

Aika loppupuolella Lykky alkoi kaivaa tassullaan aluksi veriletun palaa, mutta hyvin pian tassut viuhuivat vain mullan lennättämisen innosta ja sukkelaan jäljestäjäni oli tosi syvällä. Nostin sen pois montustaan ja huomautin vakavasti: "Tämä on nenähommia eikä mitään juoksuhaudan kaivuuta, tuossa on jälki, silvuplee." En tiedä oliko koira siinä vaiheessa jo väsähtänyt vai vastako savolaisranskalainen puhutteluni sai rakkaan belgialaiseni ymmärtämään, mitä haluan, mutta taivaalla välähti, multapellot vapisivat ja pikkulintujen laulu lakkasi: viimeisimmät 15 askelta Lykky jäljesti tarkasti, levollisesti, vetämättä ja söi jokaisen lettupalasen. - Huomenna nähdään, tapahtuiko oikea läpimurto vai onko kyse hetken häiriöstä.

Sitten oli Lystin vuoro, jonka osakkeet ovat olleet nousukurssissa hyvän aikaa. Se jäljesti minun mittapuullani tavattoman taitavasti. Nuuski askel askeleelta, söi jokaisen ruokapalan. Kahdesti se olisi mennyt askeleen ohi, jolloin pidätin. Se kääntyi tällöin katsomaan, että mitä. Pian se työnsi kuononsa maan pinnan lähelle ja jatkoi jäljestystään. Pystyin sillä hyvin treenaamaan pidätysrytmitystä, koska se oli niin täsmällinen. Lopussa odotti kätketty ruokarasia, minkä koira söi ahnaasti. Lysti on niin hellyttävä, se vetää kevyesti, niin, että tunnen liinassa sen kropan liikkeet, mutta on kuuliainen. Jäljestämisessä sen kanssa on jotakin hirmu herkkää. 

Lystin kanssahan meidän piti olla kisoissa, mutta sen tassut ovat taas auki enkä tossutettuna voi agilitya harrastaa. Jotenkin helpottikin, ettei tarvinnut lähteä kisoihin ajamaan.

19. kerta

Aloin numeroida Lykyn jälkiä. Makkararuudut ja -kolmiot jätin numeroimatta. Ensimmäinen suora jälki on numero 1. Tämän vuoden heinäkuussa aloitettu kädestä pitäen opetettu osuus alkaa jäljestä numero 6.

Tänään tein Lykylle noin 200 askeleen jäljen (19.) multapellolle myötätuuleen. Siinä kokematon koira joutuu tekemään enemmän töitä ja sillä oli tarkoitus saada vauhtia pois. Lykky oli innokas oikeastaan joka suuntaan, mutta ei ihan niin toivottomasti kuin aluksi. Maija on kyllä iso apu! Tuli siellä lopulta hyvääkin pätkää ja koira löysi multapaakulla peitetyn pakasterasian, jota raapi innoissaan.

Lysti pääsi 20-senttiseen heinikkoon jäljestämään 200-askelista jälkeä. Sillä oli tassuissaan neopreenitossut, jotka on tarkoitettu märille keleille. Lysti oli hyvä! Kahdesti se keskeytti jäljestyksen, kun voikukan näköisen kukan juuressa ollut kovempi kasvin osa osui ilmeisesti kuonoon. Se katsoi ensin puskaa epäluuloisena, sitten meitä, lopulta kiersi puskan ja jatkoi jäljestystä. Näitä kiertoja tuli kaksi, toisella kerralla sille riittä, että näki voikukan näköisen kasvin. Niin se pehmeys näkyy. Loppuun saakka päästiin hyvällä rytmillä - heinien alta löytyi pakasterasia - ja syömisen jälkeen tyytyväinen koira sai pallon palkakseen.

Katsoin vielä Maijan koiran jäljestyksen ja sitten lähdin kotiin. Lähtiessämme auton mittari näytti 29 astetta.

Monenlaista

Monta asiaa on tapahtunut muutamana päivänä.

Lykyn kanssa olin Helin koutsauksessa. Kyllä se vaan niin on, että omalla kiireelläni provosoin riman tiputuksia. Tämä näkyi radalla putken jälkeen, jossa oli 2 hyppyä ennen seuraavaa putkea. Jos hosuin, rima tipahti. Kun maltoin hetken odottaa, rima pysyi. Minun pitäisi löytää se tuntuma, miltä etäisyydeltä Lykkyä on paras ohjata. Joku ajatus ja tuntuma siitä alkaa onneksi muotoutua.

Sopivasti kepitkin olivat niin, että niille piti jarruttaa. Sain oppia kädestä pitäen. Lisäksi keskustelimme nuoren koiran rakentamisesta agilityyn. Tämä oli tosi hyödyllinen tuokio. Angstini nollien puutteesta helpotti heti. :)

Toisen treenipätkän lopuksi päällejuoksuja hioessamme Lykky väsähti, oli hautova ilmakin, ja alkoi tiputtaa rimoja. Saatiin kuitenkin onnistunut hyppy ja lopetettiin siihen. Tämän jälkeen kentän reunalta kuulin, että se oli ontunut parin askeleen verran yhden erikoisen näköisen hypyn ja riman tiputuksen jälkeen. :S Tutkin koiraparkani takajalat kynsistä lonkkiin, testasin jokaisen nivelen liikkeet, painelin selän, nostelin ristikkäiset jalat, kävelytin, ravuutin, istutin ja seisotin, etsin aristuksia enkä löytänyt vikaa. Toistaiseksi on auki, mitä tapahtui. Oliko kivi pahasti tassun väleissä, kolahtiko jalka rimaan vai nitkauttiko koira itsensä? Voi mikä huoli iski! Sitä kuitenkin helpotti se, että koira liikkui normaalisti. Huilatkoon nyt agilitysta vähän aikaa. Katson viikonloppuna, hyppääkö normaalisti. Jos ei, vien koiran fysioterapeutille tai lääkäriin.

Lystillä oli seuran omatoimitreenit illemmalla. Se oli ryhmän nimen mukaisesti oma-alotteinen - luki suoran ohjaukseni toisen esteen pakkovalssiksi (jotakin tein väärin) ja jatkoi rinnakkaisia hyppyjä slalomina, vaikka itse erkanin jo toiseen suuntaan. Radalla pääsin leijeröimään putkea, hyvin sujui. Sain Lystille tehtyä myös lyhyen tien yhden riman ympäri - heureka!

***

Illalla oli pk-kentällä Pulliaisen Riikka kouluttamassa tokoa. Olin ilmoittanut sinne Lykyn. Koska se liikkui normaalisti, uskalsin lähteä. Halusin mennä alokasluokan läpi ja toivoin toko- tai tottistelukärpäsen puraisevan. Riikka toimi liikkurina ja tuomarina, lisäksi hän kirjoitti palautteen. Liikkeitä ei ole Lykylle ikinä liikkuroitu. Alla on palautetta, suluissa omat merkintäni.

Seuraaminen hihnassa ja taluttimetta: Painaa jkv, ravissa parempi. Tykkään tosi paljon paikasta ja innosta.

Liikkeestä maahanmeno: Loistava, ennakoi istumisen (ei ikinä ennen).

Luoksetulo: Odottaa hienosti, loistava vauhti, eteentulo ja sivulle.

Liikkeestä seisahtuminen: Tuijotti metsään (kaverin koira tuli tieltä), loistava stoppi, ennakoi perusasennon.

Hyppy: Hieno hyppy, istuu seisomiskäskystä. (Onneksi hyppäsi normaalisti.)

Kokonaisuus: Olen palautteen mukaan oppinut ja kehittynyt paljon (Riikka tuntee minut vuosien takaa). Palkattu kivasti (hihnassa seuraamisen jälkeen, muuten en väleissä palkannut kuin silittämällä, jottei suoritus katkea). Iloinen koira, joka tykkää tehdä ohjaajalle. (Tämä tuntuu parhaalta, laitan kommentin olohuoneen seinälle.) Loistava suoritus - kisaamaan.  

Katsottiin vielä treeninä jäävien sivulle palaamiset, koska koira niissä ennakoi. Makuussa Lykky nyt pysyi kuten normaalisti. Seisominen oli hankalampi, sekin onnistui toisella kerralla. Kaukojen alkeet tsekattiin pallo takapalkkana, se oli vähän liian kova vetovoimaltaan, mutta sillä voidaan silti jatkaa. Olohuoneessa ruokapalkalla Lykky on osannut paremmin. ;) Häiriötä kannattaa treenata: nyt kaveri toi yhtäkkiä kentän laidalle koiran ja sitä Lykky kääntyi jäävissä katsomaan. Jos kaikki koirat ja ihmiset ovat kentällä koko ajan, se ei välitä, mutta yllättäen tulevat häiriöt kannattaa treenata erikseen. 

Paikkamakuu tehtiin lopuksi varmaan 7 koiran rivissä. Kytkin Lykyn varmuuden vuoksi pitkään liinaan, koska en ole harjoitellut liikettä keväisen BH:n jälkeen enkä ikinä noin isossa porukassa. Lykky painui ensimmäisestä käskystä maihin, makasi käytännössä koko ajan katsekontaktissa ja nousi ekalla sivulle. 

Lykky liikkui tasaisesti eikä näyttänyt olevan kipeä mistään, pallopalkan kanssa juoksi lopuksi normaaliin tyyliin. Kait sitä pitäisi koeilmo joskus laittaa. Kiva oli tavata Riikkaa pitkästä aikaa.

***

Tänään tapasin Maijaa ja Sannaa pellolla. Lykylle poljin heinikolle vähän vajaa 200 askeleen mittaisen jäljen (18.), ruokaa oli joka askeleella. Jälki vanheni ehkä noin 20 min. Satoi kevyesti. Lykky oli taas alkuun innokas, Maija piteli sitä hyvän matkaa. Haastavaksi homman on tehnyt minulle se, että pitoa kuuluu rytmittää. Ruokapalan hotkaisun ajaksi veto lakkautetaan, mutta koska koira kulkee nopeasti, löysääminen on hienoinen hetki, muuten koira ryysii seuraavan ruokapalan ohi. Muutaman kerran Lykky huokaili pysähdyttyään, mutta jatkoi sitten. Oikaisin jo selkäni, silloin näkee paremmin haisteleeko ja syökö koira namit. - Jälki oli paras tähän mennessä ajetuista.

Oli ilo nähdä kokeneempien koirien (4 kpl) jäljestykset, samalla sain käsitystä eri tyylisistä koirista ja jäljellä ajamisista, löysällä vs. tiukalla liinalla.

Kotona tein Lystille myös jäljen. En ottanut sitä pellolle, koska se olisi pitänyt tossuttaa ja tossut olisivat sateella kastuneet ja tassut hautuneet. Toppasin senkin 2-3 kertaa. Lysti jatkoi nopeasti  ja kivasti se meni silmääni.

Ratsastustermein: Lykky painaa kädelle tosi vahvasti - Lysti kulkee kevyesti kuolaimella.