Aamupäivällä ajoin sorakentälle tottistelemaan Lykyn kanssa.
- Seuruutin Lykyn paikkamakuuseen. Meni vasta toisella maihin. Sitten häiriöin palkan kanssa, pysyi hyvin, vaikka lelu lensi takaa ohi ja eteen.
- Seuruutin, painoi, kiljahdin "Au!", jolloin erkani sopivasti, siitä palkka.
- Maahanmeno, seisominen, istuminen ekalla ok, en jankannut.
- Uudelleen seuraamista, erilaisia siirtymiä, käännöksiä, sivuttaisaskelia molempiin suuntiin ja peruuttamista. Oikein oli hieno vire, kontakti ja paikka!
- Luoksetulossa L tuli suoraan sivulle, tämä uusiksi, jotta jäi eteen.
Tässä välissä jumpattiin, käveltiin soraista rinnettä ylös ja alas. Sitten tein esineruudun, jonne piilotin narulelun. Kovalla hingulla Lykky haisteli, löysi esineen ja toi perille. Iloiset kehut ja lopulta leikki!
Illemmalla oli Lystin agilitytreenit. Ratana oli kivan sujuva kolmosluokan rata, missä oli putkeen ja pituudelle lähettämiset, saksalaisen paikka ym. Lystin kanssa meni tosi kivasti. Se pysyi lähdössä ja otti kontaktit. Parasta oli kaipaamani yhteistyön tunne ohjaamisessa. Silloin tulee se flow, tiedän missä Lysti menee ja miten ohjautuu ja jotenkin rytmi käy yksiin. Jäi tosi hyvä mieli!
 |
| Lysti kisoissa 28.6.13 (c) Sirpa Saari |
 |
| Lysti kisoissa 28.6.13, pidän kovasti tästä ilmeestä. (c) Sirpa Saari |
Sitten yhdestä projektista. Lykylle opetin haukuttamisen reilun vuoden vanhana ja sittemmin se on sitä tarjonnut herkästi sekä tottistelussa että agilityssa. Aluksi pidin siitä, että koira tarjoaa aktiivisesti ja oma-aloitteisesti. Se taas on vähemmän kivaa, jos koira haukkuu väärään aikaan ja vaativasti: "Tehdään jo, vätys!" Olen lisännyt tässä hallintaa. Haukkua saa vain pyynnöstäni. Ylimääräisistä haukuista kiellän. Tuntuu kantavan hedelmää. :)
4 kommenttia:
Keppikuvassa on asennetta!
Susulle olen miettinyt, pitäisikö se opettaa haukkumaan, jotta ääntelystä tulisi tavallaan käskyyn liitetty toiminta eikä vain yleistä mölinää. Silloin saisi juurikin vain haukkua, kun on lupa. En kuitenkaan ole uskaltanut yhtään lähteä vahvistamaan ääntelyä millään tavalla, vaikka kyseisestä tavasta aina kovasti kirjoitetaan. En tiedä, pitäisikö testata vai ei. Hmm.
Mietin aikoinani samaa. Sysäyksen haukutuksen opettamiselle sai se, että välillä Lykky jäi viettiristiriitaan: näkyi tottiksessa niin, että kun laitoin vietin noston jälkeen lelun piiloon, se jäi lussuttamaan ilmaa. Tämän "puhdisti" haukutus. Toinen sen etu on ollut kätevä vietin nosto.
Huono puoli se, että äänihanat aukesivat haukutuksen opettamisesta. Sitten pitäisikin tulla hallinnan peliin: äännellään vain käskystä. Lykky ei tosin muuten piippaile, mutta tottiskentälle mennessä haukkuu (kuten aluksi opetinkin), samoin agilitytauoilla ajoittain.
Lystillä se auttaa vireeseen myös ja lisää uskallusta tiettyyn rajaan saakka. Ellei koira ole niin paineessa, ettei se kykene edes haukahtamaan.
Meillä opeteltiin haukkumaan käskystä juurikin siksi, että koiralla on tapana haukkua ihan hirveänä joka paikassa kun mitään ei tapahdu. Moni kokenut sanoi, että sille on selkeämpi opettaa käsky hiljaisuudelle, kun se tajuaa paremmin haukun ja hiljaisuuden eron ja niiden käskyt. No otettiin sitten tuumasta toimeen ja opeteltiin käsky haukkumiselle ja sen lopettamiselle. Nyt koira sitten haukkuu siitä ilosta, että odottaa minun käskevän hiljaisuutta, siitä kun on saanut palkinnon!
Vähän sama kuin meillä. Koira haukkuu tottiskentälle mennessä, koska siitä on saanut palkan tai pari askelta seuruuta ja palkan. Ikävältä tuntuu olla ristiriitainen: "Älä haukukaan!"
Lähetä kommentti