Jälkikoira Lykky

No ei vielä sentään! :)

Minua on koko Lykyn omistamisen ajan häirinnyt, että pelkässä agilityssa koirani menee vähän hukkaan. Agility kun on sellainen humputtelulaji, vaikka harrastan sitä ihan tosissani, mutta siitä ei ole sillä tavalla yhteiskunnallista hyötyä. Lisäksi agilitya ei voi harrastaa niin usein kuin koira mielellään aktivoituisi. Hakua en jaksa, viesti kiinnostaisi, mutta vaatii toisen ja runsaasti ohitustreeniä. Vepessä ja pelastushommissa olisi sitä jotakin, mutta aika ei riitä. Jälkeä olen "ajanut" muutaman kerran, mutta Lykky on ollut liian innokas. En ole halunnut sitä pilata ja siksi olen antanut lajin olla. 

Vihdoin sain aikaiseksi pyytää Maijan avuksi. Ajoimme peräkkäin metsän siimekseen. Katsoin ensin Maijan koirien jäljestystä ja esineiden etsimistä, en ole livenä sellaista edes nähnyt. Lykylle talloin ehkä noin 60 askeleen suoran makkarajäljen (6.). Nätisti-käskyllä vein sen jäljen alkuun. Lykyn into oli valtava. Maija ajoi. Lykky pysyi jäljellä, mutta moni makkarapala jäi rakkaalta nelivedoltani syömättä ja taskuun kerättäväksi. Lähdemme seuraavaksi pellolle. Motivaatio on siis kohdallaan, lisätään vähän jarruja. 

Esineenä oli Maijan koirien noutama nahkahanska. Ensimmäisen viennin Lykky näki, haki sen hyvin. Toinen ja kolmas vietiin Lykyn näkemättä. Innolla ja nopeasti se löysi hanskan niilläkin kerroilla.

Metsässä Maijan ja koirien kanssa oli kivaa! Lykky nautti selvästi. Itse olen aina luonnossa viihtynyt. Jäljestäminen on koirille vielä niin luontaista ja tekee hyvää muutenkin, joten yritän nyt hommassa toprakoitua. Samalla höngällä (ehkä) tottisteluintokin lisii. Kun ei ole ollut tavoitteita, ei ole ollut kunnon motivaatiota siihenkään.

Myöhemmin pyysin pojan mukaani käväisemään agilityhallilla. Jäi vaivaamaan Lykyn lauantaiset kisahypyt. Se joutui hyppäämään ensimmäiset hypyt lyhyestä matkasta ja pomppasi ne ikävästi takajalat kippuralla mahan alla. Kisojen jälkeen löysin siltä jumin vasemman lavan tienoilta, mikä aukesi pienellä käsittelyllä. En tiennyt oliko se kaiken takana vai oliko koira kehittänyt selkävian itselleen. Nyt lämmittelyn jälkeen otettiin muutama radalla valmiiksi ollut hyppy videolle. Normaali hyppytyyli on palannut. Helpotuksen huokaus. Lisäksi teetin kontaktit pysähtymättä itse. Pujottelutin klo 3 ja klo 9 suunnista. Avokulma oli vaikeampi. Tässä on vielä video.

Lysti on saanut huilia viikonlopun kisaputken jälkeen. Maanantaina löytyi tassusta rakkula, mutta onneksi ei siitä kohtaa, mikä osuu maahan. Viikonloppuna se kävelikin paljon nurmikolla. Nyt on taas sinkkisalvaa ja tossu tassussa.