Agia ja jälkee

Jäi eiliset surkeasti menneet treenit mieltä kirvelemään, joten hyppäytin Lykyn takakonttiin ja ajettiin agilityhallille. Ulkona teetin ensin kosketusalustan kera A:n ja puomin ylösmenot, nyt koiruus täsmäsi tassunsa 100 %:n varmuudella alustalle. 

Sisällä oli eilinen rata. Ohjasin sen nyt, kuten ohjaisin kisoissa. Se eilen tahkottu kohta meni virheettä ja sujuvasti välistäveto-ohjauksilla. Toinen nopea käännös onnistui jaakotuksella ja suhinalla. Helpotti kovasti. Ymmärrän sen, että rajojansa pitää ylittää ja kokeilla sellaisia ohjauksia, jotka ovat vieraampia. Mutta sekin pitää hoksata, jos joku juttu ei vaan toimi. Oli se sitten koiran kokemattomuudesta tai ohjaajan ominaisuuksista johtuvaa tai muuten vain epäsopiva. 

Sain oivan linkin siitä, kuinka lämpötila autossa nousee. Eläinlääkäri testaa istumalla autossa itse. Video on tässä.

Illalla tapasin Maijaa. Löysin muka hyvän ruohikon, joka osoittautui vilkkaammaksi paikaksi kuin olin ikinä aavistanut, lisäksi ruoho oli aivan liian lyhyttä ja maa kovaa. Tein silti noin 80 askeleen jäljet. Lykylle oli haastetta pikkuisen liikaa, silti se jaksoi hyvällä motivaatiolla kiskoa. :P Tein sille kotimatkalla 15-senttiseen ruohikkoon lyhyemmän 30 askeleen jäljen (15., 16.) ja se sujui jo "totutusti".

Lysti sai oikeastaan ensimmäisen kerran elämässään itselleen tarkoitetun jäljen, aiemminhan se on tarkistanut vain Lykyn jämät. Lystissäkin on jälkikoiran vikaa, ajaa syvällä nenällä ja hyvällä motivaatiolla. Sterilointi on tässä mielessä tehnyt hyvää. Ruokahalu on parempi kuin ennen.