Hyvä koira, parempi mieli

Eilen huilittiin koko porukka kaikesta treenaamisesta ja nautin helteestä. Uimassa käytin molemmat yhtä aikaa. Heittokäteni oli kovilla viskellessäni haettavia leluja. Välillä tasattiin kaikkien hengitystä ja sitten taas polskittiin. Oli kivaa! Palattuamme uni tuli heti. Ehdin miettiä, että oikeastaan vieressä nukkuva kostea koirakin on aika lämmin, sitten unimaailma vei mennessään.

Tänään vein molemmat agilityhallille. Ulkona oli sunnuntainen Salmen hyppäri, jonka menin ensin Lykyn kanssa. Yhdessä kohtaa olisin saanut virheen, muuten mentiin nollalla. Rimoja ei tippunut yhden yhtä. Yritin oikein provosoida keppi- ja rimavirheitä. Otin kovavauhtisia lähestymisiä kepeille putkien ja hyppyjen kautta eri kulmista, mutta koira pujotteli virheittä. Vedätin hypyillä suoralla jne., mutta Lykky oli armottoman virheetön. Joko koiran täytyy olla kisoissa kovemmassa vireessä tai minun tosi erikoinen - en keksi mistä muuten virheet tulevat.

Lystillä tein saman radan, nyt virheettä tietysti. Sunnuntaina sain taituroitua hylkäyksen kolmannella hypyllä. Oli mukavan palauttavaa suorittaa sama rata uudelleen. 

Sisällä harjoittelin vielä Lystin kanssa A:n kontaktia. Sehän on tullut harjoituksissa nätisti 2on2offiin, mutta kisoissa joko loikannut - tai nykyään hiljentää, muttei loksahda kunnolla oikeaan asentoon. Vahvistin oikeaa paikkaa. Erityisen selvästi Lysti kaipasi paikan vahvistusta, kun jäin A:n alkuun. Näitä pitää tehdä lisää!

Lykky otti 2o2o:t, olin missä tahansa. Puomin ylösmenolla jäi pari kertaa kontakti ottamatta, paneuduin sitten siihenkin.

Paluumatkalla tein molemmille jäljet (17.), noin 50 askelta. Lysti ei mennyt nyt ihan niin tarkasti kuin aiemmin, piti ihan toppuutella. Lykky taasen oli ihailtavan tarkka, kerran sitä pitelin, muuten edettiin rytmikkäästi. 

Kisat jatkuu

Lykky

Omissa kisoissa jatkettiin Lykyn kanssa. Kävin aamulla Lykyn vieheleikittämässä ja ennen ekaa rataa tottistelin sen kanssa metsätiellä. Jäävistä seisomisessa kävi eka kerralla istumaan, muuten onnistui. Seuraamisessa painoi aluksi, aih-kiljahduksesta väljensi. Eka luoksetulo vino, sitten pari suoraa.

Leena Rantamäki-Lahtinen oli tehnyt suoraviivaiset radat. Lähdettiin numerolla yksi. Laskin Lykyn irti hyvissä ajoin, seuruutin lähtöön ja se kesti hyvin paikoillaan.

• Agilityrata alkoi noin 3 hypyn suoralla, joka päättyi putkeen. Lykky tiputti toisen riman. En vedättänyt, annoin hypätä rauhassa, etenin määrätietoisesti. Ilmeisesti sille silti tuli vaan liian kiire. Kontaktit se otti hyvin ja pujotteli virheettä. 5 vp, sijoitus 3., aika miinus 15 tai jotakin sellaista, millä ei ollut mitään merkitystä.
• Toinen rata oli hyppäri. Alussa oli noin 5 hypyn aaltoileva suora, jonka päädyssä piti käydä koira työntämässä melkein takaakiertoon, joten en voinut jäädä odottelemaan. Muuten ei kiireen paikkoja ollut. 10 vp tuli rimojen muodossa, ehkä vedätin sittenkin (?) + taas keppien aloituksessa ongelma. 

Hyvää: Lähdöt tällä systeemillä, toisaalta edellistä koiraa ei ollut kuumentamassa. Kontaktit. 

Huonoa: Oli rata kuinka helppo tai vaikea tahansa, aina kosahtaa johonkin ja motivaatio on painunut pakkasen puolelle. Joitakin koiria ja ohjaajia ei ole tarkoitettu agilityssa yhteen ja me ollaan sellainen kombinaatio. 

Jos yritän katsoa kokonaisuutta yläpuolelta ja teoreettisesti, näkyy, että syksyn 2012 kisojen muutamassa startissa koira oli vielä hyvin keskeneräinen radan lukemisen kannalta ja ohjaukseni haki uomiaan. Puolisen vuotta hiottiin hyppytekniikkaa ja perusohjauksia. Sen jälkeen on tullut alas rimoja, lähdöistä varasteluja tai kontaktiongelmia ja nyt uutena keppiongelma, koira ei sisäänmenon jälkeen taivu seuraavaan väliin.

Meillä on nyt takanamme 26 starttia ja nolla nollaa. Starteista olemme keränneet:

• 15 hylkäystä: 8 väärän radan eli huonon ohjaukseni vuoksi lähinnä synkkääkin synkemmän uramme alkuvaiheessa, 4 varastetun kontaktin uusinnan takia, 1 x kepit uusiksi hypyn kautta, 2 lähdöstä varastamisen vuoksi (olen istuttanut takaisin). Osassa hylkyratoja on tullut rimoja alas.
• 11 radalta tulos 5-15 vp: 13 rimaa yhteensä 8 kisassa (1-3 rimaa/kisa), 3 x kepit, 1 x kielto, 1 x keinun ylösmeno, 1 x puomin ylösmeno,  1 x A:n ylösmeno, 1 x lentokeinu. 3 kisassa virheisiin ei ole liittynyt riman tiputusta.

Treenattavat: kovavauhtiset kepit ja hyppysuorat.

Lysti

Iltapäivällä oli Lystin vuoro. Salme Mujunen oli tehnyt agilityradan, jolla suora putki mentiin kolmesti ja sehän passasi. Hankala kohta oli keinun jälkeen, pitkittäissuunnassa olleen hypyn päällä piti kääntyä 180 astetta ja takana väijyi putki. Keinun takia en ehtinyt valssata, mutta sain tyrkättyä Lystin takaakiertoon, kuten olin suunnitellut. Lysti ei heti kääntynyt takaisin, vaan kiersi kauemman siivekkeen kautta. Pelkäsin jo sen menevän putkeen, mutta onneksi turhaan. Muita klumpsis-paikkoja ei ollutkaan ja saatiin siis nolla. Erityisen iloinen olen hyvästä lähdössä pysymisestä ja kontakteista. Tällä radalla etenemä 4.4 m/s ja sijoitus peräti neljäs. Nollia tuli monta, siksi olin yllättynyt.

Hyppäri oli kivan tuntuinen myös enkä voinut olla miettimättä tuplanollaa. Radalta löytyi päällejuoksun paikkoja (lempiohjaukseni) ja slalom-välistäveto-kombinaatio. Sössin kolmannen hypyn ohjauksen, jonka Lysti hyppäsi väärin päin. "Muuten" rata olisi ollut nolla. Lähtökin oli hyvä.

***

Näiden jälkeen kävin molempien kanssa uimassa. Aika raukea on olo. 

Kisoissa

Kisasin Lykyllä aamulla. Salme Mujunen oli tuomarina ja teki kivat radat.

• Ensimmäiselle radalle mennessä pyysin Lykyn sivulle, irrotin hihnasta, seuruutin lähtöön. Just ennen kutsua Lykky nousi seisomaan, en ehtinyt kutsua perua. Rata alkoi 3 hypyn suoralla, jolta syöksyttiin vinoon avokulmaan kepeille. Lykky haki oikean välin, muttei taipunut toiseen väliin: 5 vp. Kontaktit olivat hyvät, niillä seisotin. Ohjaus tuntui kivalta, mentiin yhteistyössä. Juoksin kunnolla ja kerkesin sinne, minne kuvittelinkin ehtiväni. Aika - 17 jotakin, virheitä se 5, sijoitus 4.
• Toiselle radalle en Lykkyä seuruuttanut, koska hölmösti kävelin oikeaan lähtökohtaan kerralla. Olisi ehkä pitänyt tehdä joku kiemura, sillä kutsuessani Lykky seisoi lähdössä ja kun rupesin huitomaan "istu", koira hyppäsi ekan esteen yli. Tämä oli tietysti ennakoitavissa ekan radan perusteella. Toruin "hyiii", sain tuomarin luvalla mennä radan uudelleen, joten istutin rakkaan belgialaiseni lähtöön uudelleen. Nyt se pysyi lähdössä. Taaskin koira ryysi keppien eka välistä ohi ja loppuradasta ei ole mitään hyvää sanottavaa. Kontaktit ehkä, mutta muuten meni ihan pipariksi, kun en kunnolla ohjannut. 
• Hyvää: Rimavarmuus. Siihen vaikutti ehkä sekin, että osasin mennä oikeassa kohtaa, en vedättänyt enkä kulkenut liian takana.

(c) Juntunen.kuvat.fi

Alkaa ottaa hermoon, kun nollaa ei tule millään. Ajatteli sitä sitten ohjaavansa hyvin ja rennosti tai jämäkästi ja tarkasti, aina tulee jotakin. Plääh. Siinä sivussa sitten kitketään lähdöstä tai kontakteilta varastelua. Nyt lähtee treeniin kovavauhtiset kepit. Teen stna 5 hypyn suoran ja hetsaan oikein. Kepit menee nyt sen loppumattoman "must do" -listan Top3:een.

Huilasin muutaman tunnin kotona ja palasin kisapaikalle Lystin kanssa.

• Eka rata olisi ollut niin mentävä, mutta Lysti oli sellaisissa sfääreissä, että joo. Se ei löytänyt heti kepeille, 5 vp. Sitten se loikkasi A:n alastulon, ponnisti kyllä kontaktialueen yläreunalta, mutta loikka mikä loikka. Siihen yli-innokkaan kisakaverini henkseleiden paukuttelun lopetinkin, kävelimme suoraan maaliin.
• Toisella radalla Lysti oli kuuliainen. Siinä oli sitä samaa hyvää, mitä parin viikon takaisissa kisoissa. Keppien jälkeen piti mennä u-putken "väärään" päähän. Pitkään pähkäsin, kuinka sen ohjaan. Lopulta tein keppien loppuun vastakäännöksen. Olen niin kyllästynyt putkihylkyihin ja turhiin yrityksiin saada kisoissa koira käännettyä jollakin muulla ohjauksella. Vähän hirvitti keppien jälkeen se ohjaus, koska en ole ikinä edes harjoitellut, mutta onnistui. :D Kun kontaktitkin olivat kriteerieni mukaiset, saatiin vihdoinkin agilityradalta nolla. Aika -7 jotakin, sijoitus kahdeksas.

(c) Sirpa Saari

Agia ja jälkee

Jäi eiliset surkeasti menneet treenit mieltä kirvelemään, joten hyppäytin Lykyn takakonttiin ja ajettiin agilityhallille. Ulkona teetin ensin kosketusalustan kera A:n ja puomin ylösmenot, nyt koiruus täsmäsi tassunsa 100 %:n varmuudella alustalle. 

Sisällä oli eilinen rata. Ohjasin sen nyt, kuten ohjaisin kisoissa. Se eilen tahkottu kohta meni virheettä ja sujuvasti välistäveto-ohjauksilla. Toinen nopea käännös onnistui jaakotuksella ja suhinalla. Helpotti kovasti. Ymmärrän sen, että rajojansa pitää ylittää ja kokeilla sellaisia ohjauksia, jotka ovat vieraampia. Mutta sekin pitää hoksata, jos joku juttu ei vaan toimi. Oli se sitten koiran kokemattomuudesta tai ohjaajan ominaisuuksista johtuvaa tai muuten vain epäsopiva. 

Sain oivan linkin siitä, kuinka lämpötila autossa nousee. Eläinlääkäri testaa istumalla autossa itse. Video on tässä.

Illalla tapasin Maijaa. Löysin muka hyvän ruohikon, joka osoittautui vilkkaammaksi paikaksi kuin olin ikinä aavistanut, lisäksi ruoho oli aivan liian lyhyttä ja maa kovaa. Tein silti noin 80 askeleen jäljet. Lykylle oli haastetta pikkuisen liikaa, silti se jaksoi hyvällä motivaatiolla kiskoa. :P Tein sille kotimatkalla 15-senttiseen ruohikkoon lyhyemmän 30 askeleen jäljen (15., 16.) ja se sujui jo "totutusti".

Lysti sai oikeastaan ensimmäisen kerran elämässään itselleen tarkoitetun jäljen, aiemminhan se on tarkistanut vain Lykyn jämät. Lystissäkin on jälkikoiran vikaa, ajaa syvällä nenällä ja hyvällä motivaatiolla. Sterilointi on tässä mielessä tehnyt hyvää. Ruokahalu on parempi kuin ennen.

Jäljet, uinti ja agility

Aamulla tein molemmille jäljet, noin 70 askelta taas (14.). Lykky kiskoi vähän enemmän kuin eilen, kahdesti stoppasin siksi. Muuten meni mielestäni hyvin. Tässä on video:

Lysti jäljesti seuraavaksi, meni tarkasti entiseen malliin. Kotona kokeilin, mitä tekee jälkikepille: ottaa suuhunsa ja tuo minulle. Testaan piakkoin, mitä tekee ulkona jälkikepille.

Kävin sitten Lystin kanssa uimassa. Heitin pallon. Yllättäen koira oli varma, ettei ikinä ole osannut uida. 10 minuuttia houkuttelin sitä järveen, mutta sillä meni pupu pöksyyn joka kerta, kun etujalat lakkasivat osumasta pohjaan. Onnistuihan se lopulta ja sitten Lysti ui pitkään mielellään.

Jumppasin tässä välissä koirat, teetin punnerrukset ja ristikkäisten jalkojen nostot. Näitä olen jatkanut kolmisen kertaa viikossa. En vaan millään jaksa joka päivä, vaikka pitäisi.

Illalla oli Lykyn agilitytreenit ja menivät aivan vi*uralleen. Teemana oli saada koira kääntymään rytmittämällä ja peruskäännöksillä ja käytännössä ohjata takaa koko aika. Pahin oli kohta, jossa olisin normaalisti tehnyt välistävedon tai jaakotuksen. Nyt piti saada koira ykkösen yli peruskäännöksellä, rytmittämällä tulemaan kakkosen etupuolelle, mistä kakkosen yli ja samalla hetkellä rytmittää niin, että koira kääntyy putken oikeaan päähän. Lykky ei vielä osannut hakea noin pitkittäin olevaa estettä eli samalla, kun jouduin sen tuuppaamaan kakkosen yli, samalla tuuppasin sen väärään päähän putkea. Tämä ohjaus kyllä soti periaatteitani vastaan, kun olen niellyt sen opin, että koira saa mennä sinne, minne edellisellä esteellä kuono näyttää. Pariin muuhunkin kohtaan rataa jymähdettiin. Saatiin lopulta ihan onnistunut pätkä, mutta pääosin jäi tosi huono ja epäonnistunut olo. Oli meille molemmille liian vaikeaa.

Hyvää: Kepit kohti seinää sujuivat ja puomin kontaktit olivat hyvät.

Terveysrintamallakana ei mene kukkeasti. Lystillä on rakkula takatassussa. Toivottavasti umpeutuu viikonlopuksi, jolloin olisi kisastartit.

Oma selkä on tänään ollut surkea. Pitkästä aikaa on vihlonut vasempaan takareiteen, vihloo nytkin kankusta pohkeeseen saakka - ja uutena oikeaan takareiteen. Ennen treenejä mietin pois jäämistä, mutten halunnut jäädä kotiin makaamaan. Toivottavasti hermojumi hellittää. (Ehkä tuo jäljestyksen kyyry asento olisi oikaistava.)

Staccato

Tänään olin molempien kanssa agilityssa Helin valvovan silmän alla. Menin molemmilla kahteen otteeseen. Yhteenveto:

• Rytmitykseni oli ihan pielessä. Kaahotin paikkoihin, jonne ei ollut kiire, en ottanut harjoituskavereitani mukaan ja rangaistukseksi molemmat juoksivat väärälle esteelle. Tämän sain onneksi korjattua.
• Molemmilla koirilla haltuunotto on edelleen surkeaa. Näkyi valssissa. Tähän paljon treeniä! Tästä on sanottu ennenkin.
• Lykky tuntui Lystin jälkeen hirmu nopealta. Toiselle hypylle tuli pakkovalssi, koiran lähestymiskulma oli hyvin vino. Lykky tuli kuin tykin suusta enkä ehtinyt sitä kääntää. Tätä hinkattiin tovi. Minun täytyy muistaa ohjata se erittäin napakasti, jos alussa on tällainen kuvio. Suhinakin auttoi, miten sen aina unohdan?
• Toinen Lykyn bravuuri oli tehdä 2 hypyn "serpentiinillä" in-out-hyppy kahden hypyn väliin ennen putkea. Kun kävin pyöristämässä, koira otti 2 laukkaa ja hyppäsi pyöreämmin. 
• Molempien kontaktit olivat hyvät. No kerran Lykky loikkasi A:n alastulon, josta sitä moitin, sitten pysyi taas. Kepeille hakivat hienosti avokulmaan. 
• Lähdössä Lysti tarjoaa itse haukkua, mikä on hyvä. Sen jälkeen käsken maihin, missä kestiääliikkumatta. Lykky on paras laskea irti pari metriä ennen lähtöä, ottaa sivulle ja seuruuttaa lähtöön. Hihnassa se näyttää vähintäänkin vallattomalta, mutta seuruuttaen ollaan yhtenäinen paketti. - Kunpa kisoissakin uskaltaisin kokeilla.
• Lopuksi sain tehtyä molemmille nollaradat. On se vaan jännä ilmiö: Kun koutsi sanoo, että nyt lopuksi teet virheettömän radan, niin siinä jännitys nousee - vähän samaan tapaan kuin kisoissa. Hyvä systeemi semmoinen. 

Nukuin 2 tunnin päiväunet ja jatkoin jäljillä. Lykylle tein nurmikolle noin 70 askeleen jäljen (13.). Jokaisella askeleella oli nami. Eilinen hyvä meininkin jatkui, koira jäljesti maltillisesti jokaisen askeleen. Lysti sai jäljestää saman verran. Siitä tulee otsikkokin. Jos joku ei ole soittanut, kerron staccaton tarkoittaa sitä, että nuotit soitetaan lyhyesti ja terävästi. Lysti liikkuu sillä tavalla jäljellä ollessaan. Hellyttävä. Pitää molemmille opettaa ilmaisuja. Lystille en ole tainnut tehdä edes alkeita.

"Minä toivon rumpujen pärinää, ikinälkäistä elämää"

Esipuhe: Tuo Lykky on jännä peli. Ei ole ensimmäinen kerta, kun olen jotakin yrittänyt opettaa eikä koira tunnu millään keksivän, mitä haluan (vaikka yritän olla kuinka selkeä), saati muistavan asiaa myöhemmin. Sitten yhtäkkiä: LOKSAHDUS. 

Varsinainen juttu: Tänään kylvin possuparan paistettua lihaa nurmikolle valmiiksi toivoni menettäneenä. Askeleita tuli noin 70 (12.). Tuuli puuskaisesti. Puin Lykylle kotona jälkivaljaat. Talutin sen kaulapannasta jäljen lähistölle, missä siirsin talutushihnan valjaiden mahapuolen renksuun. "Jälki", sanoin hiljaa ja rauhallisesti. Koira ryntäsi kuono edellä nurmikkoon. Jo kolmannella askeleella se olisi rynnännyt lihapalan ohi. Toppasin. Olin aivan hiljaa, nojasin taaksepäin ja nautin auringon paisteesta. Lykky otti askeleen sivulle, haisteli tuulista ilmaa, painoi kuononsa takaisin lyhyen nurmen sekaan - eikä nostanut sitä kertaakaan ennen kuin jälki loppui. Se vain tikkasi menemään askeleelta toiselle hyvässä rytmissä sopivalla innolla. Poissa oli hoppu ja malttamattomuus. Lykky katsoi minua jäljen jälkeen tyytyväisenä läähättäen. Oikein kyyneleet kihosivat silmiini.

Musiikki: Otsikko tulee Jonna Tervomaan kappaleesta "Minä toivon". Ei tämäkään kohta huono ole:

"Kuka riemun löytää, sen pitäköön, 

lipun salkoon nyt heti vetäköön,

kumpi voittaa

historia vai tulevaisuus"

Mustaa kahvia

Tänään oli herätyskello soimassa, jotta ehdin hallille (matka 7 min) Tiinan kaveriksi. Olen päässyt hyvään kesälomaunirytmiin, mitä vain koiraharrastukset häiritsevät. Rytmiin kuuluu iltapäivänokoset, jonka vuoksi valvottaa vähän myöhempään.

Lystillä menin rataa, jota olen mennyt Lykyllä viime viikolla. Keppien hakua otettiin 2-3 kertaa. Kepeille mentiin kesken hyppysuoran klo 4:stä, jos keppien aloitus on klo 12:ssa. Toisena kohtana harjoittelin takana leikkaamista yhdessä sykerössä. Sama vanha virsi: koira kääntyy, jos tietää ajoissa uuden suunnan. Muuten meno tuntui simppeliltä ja kivalta. Kontaktitkin olivat priimaa. Lähdössä Lysti tarjosi nyt itse haukkumista ensimmäistä kertaa, ensin ihmettelin, sitten tajusin juuri sitä vahvistaneeni. 

Sitten oli Lykyn vuoro. Sille tein hyppytekniikan taipumisharjoitusta, jossa esteet ovat korttipakan vitosen muodossa. Nyt oli oikealle vaikeampaa, muistelen, että viimeksi vasemmalle. Kosketusalusta oli seuraava kohde, sekä A:lla että puomilla. Aluksi oli hakusessa, sitten tuli hyviä toistoja, palasi usko tähänkin. 

Tehtiin vielä sellainen harjoitus, missä 3 hyppyä oli pitkin välein ennen U-putkea. Viime kisoissahan koira tiputti rimat ennen putkia. Lykyltä taisi tipahtaa rima kerran, sekin palatessa, kun vedätin kunnolla. Samalla saatiin harjoiteltua loppusuoran irtoamista.

Koulutuksellisesti päivän paras anti tuli varmaan treenin jälkeen. Käytiin yhdessä kimppajäähdyttelyssä. Mukanani oli Lysti ja Lykky, Tiinalla oma koiransa. Aluksi omani tohelsivat, sitten rauhoittuivat ja pystyttiin pian kulkemaan suht vierekkäin koko porukka. Näitä(kin) pitäisi harrastaa - paineettomia yhteislenkkejä.

Palatessani poljin ruohikolle jäljen (11.). Nameja oli joka askeleella. Lykky meni hienosti jäljen päällä, mutta oli taas kiireinen. Jarrutella piti aika kovasti, silti jäi muutama nami syömättä. Mutta ei hätää, autosta hyppyytin alas jokerin eli sopivalla tarkkuudella ja kiireellisyydellä jäljestävän Lystin, joka vaivattomasti putsasi Lykyn jäljet kertaakaan kuonoaan nostamatta. Pitäisiköhän siitä alkaa leipoa erikoisjälkikoiraa? Siinä ei olisi tottisosuutta (=ampumista).

Kosketusalusta ja muita kotkotuksia

Ajoin molempien kanssa agilityhallille. Lysti saa huilia vielä tämän päivän perjantaisen käsittelyn jäljiltä, joten otin sen vain metsäiselle alku- ja loppu-ulkoilutukselle Lykyn kanssa. Virtaahan siinä olisi ollut eikä käsittänyt, miksei päässyt treenattavaksi.

Lykylle tein ensin hyppytekniikkaa, taipumisharjoituksista rinkulaa. Hyvin sujui molempiin suuntiin. Lykky hakee hypyt, taipuu ja pysyy keskilinjalla. Vaihdoin valssilla välillä suuntaa, nätisti sujui sekin.

Seuraavaksi harjoittelin kosketusalustan kera ylösmenokontaktia. Lykky on valitettavasti unohtanut kosketusalustan merkityksen ylösmenoilla. Maassa olevan kosketusalustan se täppää innoissaan. Teen tätä nyt kuurin ja jos ei auta, yritän jatkossa jotenkin rytmittää ylösmenot. Reagoihan koira rytmitykseen suorillakin. Alastuloissa ei ollut valittamista.

Hallissa oli vielä rata, jota tehtiin torstaina pätkissä. Tein sen nyt kokonaan. Lykky on kyllä ihana! Yksi kohta otettiin muutamaan kertaan. En ehtinyt kunnolla takaakiertoon, sen vuoksi. 

Muuten viikonloppu on kulunut agilityn MM-karsintojen livestreamia katsoessa. Juu ja talkoilin tänään, olin palveluskoirayhdistyksen henkilöryhmässä. Onpa sekin velvollisuus suoritettu, vaikkei se velvollisuudelta tuntunut, kun samalla sain seurata koirakoita.

Lysti möllikisoissa, (c) Hanna Perämäki

Jäläkee

Lykyn kanssa jälkiveto (10.) sujui kuten aiempina päivinä. Jätin Lykyn paikkamakuuseen jäljen teon ajaksi. Sitten käytiin kävelyllä. Palattuamme kynnettiin jälki. Koira kiskoen ohittaisi nakin, jolloin stoppaan. Tällöin Lykky ihmettelee, mitä oikein haluan, katsoo sivulle tai taakse, haistelee ehkä ympäriinsä. Hetken päästä näytän, että täällä on jälki, jatka täältä. Avustuksen jätän mahdollisimman pian pois, mutta vielä en voi, koska koira on ulalla. Tänään jäljen alku oli noin 90 askelta pitkä. Alku oli 15-20-senttisessä aluskasvillisuudessa, jolla jäljestäminen oli hankalampaa. Myöhemmin jälki siirtyi leikatulle nurmikolle, jolla joko a) jäljesti hyvin tai b) näki hyvin. 

Tuon jälkeen hain kotoa Lystin. Se sai mennä saman jäljen. Se jäljesti motivoituneesti ja tarkasti. :) Sitähän ei ole koulutettu lajiin mitenkään, kun ei sen hermoilla kokeisiin voi mennä. Hyvä silti tietää, että ei se ehkä villikoirana nälkään kuolisi. 

Se on se jälkikin voimalaji

Illalla astelin Lykylle 70 askelta (9.), jokaiselle miltei nakki. Sen ajan koira sai olla paikkamakuussa 10 metrin päässä pyörätiestä. Hyvin pysyi. Jäljellä Lykky kiskoi kuin hullu. Noin kolmesti jouduin sen stoppaamaan, koska olisi ryysinyt nakin ohi. Tämän jälkeen se yleensä katsoi sivulle tai olisi kääntynyt takaisin, koska ei kerran eteenpäin meneminen minulle kelvannut. Tällöin rapsutin nakkia ja sanoin "jälki". Pitkät pätkät se meni kuono syvällä noukkien, hyvä. Vaikka kuinka sanon jäljen loputtua, että "riittää", syötän nakkeja ja osoitan vapauttamisen merkkejä, koira kiskoo nuuskuttelemaan poistumisjälkiä ja on ihan sen näköinen, että "täällä olisi vielä".

Minulla oli käsilihakset jo valmiiksi kipeinä jäljellä kiskomisesta. Huomenna jatketaan vielä tätä rupeamaa ja sitten on pakko pitää tauko, jotta en saa tenniskyynärpäitä.

On se vaan semmonen Pössykkä.

Lisätään listalle myös punnerrukset

Käytin tänään Lystin fysioterapiassa. Omatunto on soimannut minua tässäkin.

Pari vuotta sitten Lystiä yritettiin fysioterapoida, mutta kunnollisen käsittelyn asteelle ei päästy. Lykkyä olen käyttänyt uudella fysioterapapeutilla säännöllisesti ja puhuin hälle kotona olevasta Lystistä, joka tarvitsisi ihan varmasti (vielä enemmän) fysioterapiaa, mutta on arvaamaton luonteeltaan eikä välttämättä kykene rentoutumaan käsittelyyn. Kerroin etuosassa tuntuvan jäykkyyksiä, mitä en saa itse hieromalla auki - Lystin etuosan kulmaukset ovat vaatimattomat, mikä on ollut tiedossani muinaisista hyppykoulutuksista alkaen. Onneksi se ei vaikuta vaivaiselle, venyttelee normaalisti, ei kirputa, liikkuu hyvin, hyppää nätisti eikä ole jäykkä, paitsi hypyissä sivuttaissuunnassa, mitä on ollut aina. Hän lupasi koiran katsoa. 

Matkassani oli Lystin lisäksi kuonokoppa ja rasiallinen herkkuja. Ensin ravuutin Lystiä suoraan, sitten kävelytin pientä ympyrää molempiin suuntiin. Käännöksissä oli jäykkyyttä ja etuosien kulmaukset yhtä huonot kuin ennenkin. Näytin ristikkäisten jalkojen nostot, jotka sujuivat vaivattomasti.

Lysti piti fysioterapeutista, joten kuonokoppaa ei laitettu. Käsittelyä varten Lysti ei pystynyt käymään pöydälle kyljelleen. Kotona se osaa, mutta tuolla se oli liikaa. Kippasin koirani kyljelleen ja siihen se rauhoittui. Fysioterapeutin käsien alla se oli rento, onneksi. Muuten hoitamisesta ei olisi tullut mitään. Kahdesti Lysti kimposi pystyyn, kuultuaan yläkerrasta kolahduksen. Näiden jälkeen asettelin koiran uudelleen kyljelleen. Lanneselkä oli ok, rintarangan pienet jumit saatiin hyvin auki. Etuosassa oli selkeimmät jäykkyydet. Lopulta Lysti oikein huokaisi ja kävi kunnolla painavaksi. Siihen oli hyvä lopettaa. 

Pari päivää nyt levätään, kuten aina käsittelyjen jälkeen. Saatiin punnerrusohjeet. Seuraava kerta olisi suotavaa noin 6 viikon kuluttua. Varaan sinne ajan.

***

Jos haluaisi olla oikea koiraharrastaja, ei mitään muuta ehtisi tehdä. Tehtävien asioiden lista on nimittäin loputon. Luettelo kasvaa koko ajan eikä sitä saa ikinä lyhyemmäksi. Meidän lista näyttää tällaiselta:

• Tee hyppytekniikkaa molemmille vähintään kerran viikossa, vaihtele vähintään kolmea eri harjoitusta.
• Agilityssa harjoittele erilaisia keppikulmia, ohjauskuvioita, kontakteja ja lähtöjä. En erittele näitä, koska Bloggerin tila loppuisi.
• Tee 6 päivänä viikossa ristikkäisten jalkojen nostoa, ryteikkökävelyä, nyt Lystille myös punnerruksia. 
• Treenaa Lykyn tottista: seuraamista, jäävät, eteenmeno, hyppynoudot, paikkamakuu, eri kentillä ja erilaisissa häiriöissä.
• Treenaa myös Lystille tottista ja tokoa, tekee hyvää.
• Jälki Lykylle, Lystille myös.
• Esineruutu
• Pue Lystille tossuja joka päivä, tarv. hölvää sinkkivoidetta. Huuhdo ja kuivaa tassut, jos et jaksanut laittaa tossuja.
• Temputa koiria, tekee hyvää kaikille.
• Huolla kynnet, hampaat, turkki. Muista punkkimömmöt.
• Käytä koiria uimassa säännöllisesti kesällä.
• Ulkoiluta molempia myös kickbikella, saavat oivaa raviliikuntaa ja pidemmät lenkit samalla.
• Muista lepopäivä! ;)

Iltalisäys: Vieheleikitä säännöllisesti!

Seuraava positiivinen haaste

Jäljestin jälleen (7.) aamulla Lykyn kanssa Maija oppaanani. En antanut Lykylle aamuruokaa. Pellolla oli heinää noin puoleen sääreen, välillä korkeampaakin. Poljin noin 100 askelta pitkän suoran. Miltei joka askeleella oli nakkia. Lopussa odotti pakasterasiassa lisää ruokaa.

Lykyn into oli ylitsepursuavaa. Liina oli kiinni valjaiden mahapuolella. Lopulta kuljimme sellaisessa muodostelmassa, missä Maija jarrutti ryntäilevää nelivetoani liinasta ja minä valjaista. (!) Muutaman askeleen verran koira meni just kuten kuului, kivan rytmikkäästi nuuskutteli kuono syvällä, mutta muuten hinkua oli aivan liikaa. 2 askelta ennen jäljen päättymistä koira hoksasi pakasterasian ja oli hommaa saada se haistamaan vielä viimeiset jäljet/nakit. 

Jatkossa syötän koiran ennen jälkeä. Loppupalkka jätetään pois näkyvistä, annan sen kädestä. Vien koiran lyhyemmälle ruohikolle. Jäljen annetaan vanheta vähän enemmän. Lisätään hallintaa ennen jälkeä. Maijalla on onneksi ollut yhtä innokas (positiivisella tavalla hirveä) koira, josta on tullut hyvä jäljestäjä, joten en ole epätoivoinen. Sohvalla rötköttää nyt 26 kiloa haastetta. Olisihan homma ollut helpompi tehdä 8-kiloiselle pennulle, mutta en jaksa soimata itseäni siitä. Silloin en jaksanut.

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että tuo koiruus ja minä kaipaamme juuri tällaista. Aion lähteä illalla lyhyelle nurmelle.

Välissä kävin Lykyn kanssa agilityn ryhmätreenissä. Siellä mentiin kahta pätkää. Toinen oli sellainen, missä piti hypätä kaksi hyppyä peräkkäin, kolmas oli sivussa, hypättiin samaan suuntaan kuin toinen ja siitä koira piti saada u-putken kauempaan päähän, josta A:lle. Merkkasin Lykylle toisen hypyn ja jarrutin, se kokosi kivasti, käänsin vasemmalla kolmannen hypyn yli kuono kohti oikeaa u-putkea ja siellä koira oli. Sieltä jatkettiin A:lle, jolla Lykky otti virheettömät kontaktit. Toisena kokeiltiin sylkkäriä kolmoshypylle. Se saatiin aika sukkelasti onnistumaan.

Toisessa pätkässä oli putkessa tullessa hyppysuora, jonka keskeltä käännyttiin kepeille, putkeen ja keinulle. Sain kun sainkin rytmitettyä oikein. Lykky haki kepit hankalasta kulmasta nopeasti ja otti keinun kontaktit hyvin. Jäi hirmu hyvä mieli!

Kotimatkalla poljin nurmelle 60 askeleen jäljen (8.). En siis syöttänyt ennen, mutta koira oli saanut aamuruuan päivällä, jälki ei ehtinyt vanhentua, mutta loppupalkka puuttui ja ruoho oli lyhyt. Joka askeleella oli broileria. Lykky jäljesti taas nurinpäin käännetyn U:n mallisena. Kahdesti toppasin kiireen takia, yksi pala jäi syömättä, mutta muuten Lykky eteni syvällä nenällä hyvin. Kyllä me vielä!

Lysti on huilinut tämän päivän. Sen ranteita on kutittanut (seuraava aste on se, että tassuihin tulee rakkuloita, jos tähän vaiheeseen ei rauhoita) ja ulkona on märkää, joten on käyty pelkästään pissalenkeillä.

Molempien agilityt

Kävin molempien kanssa tänään agilityssa koutsin valvovan silmän alla.

Kävi mäihä. Radalla oli hyppyjä, joilta piti palata 180 astetta takaisin. Hypyt olivat joko pitkittäin tai poikittain. Nämä tuottavat minulle ongelmia. Onneksi niitä on nyt koulutuksissa ollut. Otan vastaan kaiken informaation. Kolmeen kohtaan tuli sama ohjaus, kahdesti oikealle, kerran vasemmalle. Oikealle kääntämiset olivat mulle vaikeampia. Parasta oli taas se, että Lystin sain kääntymään pienesti! Alan vihdoin tajuta, että Lysti on aika iso koira ja kakkosnelonen on käännettävä ennen kulmaa, jotta reitti on mahdollisimman lyhyt. Lykylle tällaiset käännökset ovat helppoja, se kokoaa paremmin ja on taipuisampi, mutta silläkin pääsin treenaamaan oikeaa hidastuskohtaa. Se hyppäsi edelleen normaalisti, mikä helpotti kovin.

Toisena juttuna oli putki-kontakti-erottelut, kun A:n molemmilla puolilla oli u-putket. Aika hyvin jo osattiin. 

Keinulta koira lähetettiin suoraan putkeen, jolta kepeille. Tässä Lykyn kanssa oli helpompaa, kun sen voi jättää keinulle yksin. Lystin kanssa tuli kiirus, koska se tarvitsee kaverin keinulle. Vähän pystyin kuitenkin sivuttaisetäisyyttä ottamaan.

Kontakteista piti sanomani. Kerran Lysti tuli A:n läpi, Lykky myös sekä keinun että A:n, korvat vain käväisivät luimussa, kun päättivät rynniä. "Hyi!":n jälkeen Lysti häntä pystyssä hyppeli, mutta yllättäen laskeutui askel kerrallaan A:n alastulon, eka kerran reagoi noin vahvasti. Kehaisin, kun pääsi vihdoin alas asti. Sitten olikin taas normaalit kontaktit. Lykky taasen huomautuksen jälkeen otti kontaktit normaalisti. Tämän jälkeen seisottelin Lykkyä aina pari sekuntia ennen vapautusta. On se melkoinen venkula.

Oli taas hyvä koulutus ja mieli selkeä treenin jälkeen. 

Alla on kuvia Lystistä viime viikonlopun kisoista, (c) Hanna Perämäki tai Veera R. Lämpimät kiitokset molemmille!

Tervun näköinen tervu

Kepeillä on vähän asennetta.

Juokse, juokse, tulen jo!

Jälkikoira Lykky

No ei vielä sentään! :)

Minua on koko Lykyn omistamisen ajan häirinnyt, että pelkässä agilityssa koirani menee vähän hukkaan. Agility kun on sellainen humputtelulaji, vaikka harrastan sitä ihan tosissani, mutta siitä ei ole sillä tavalla yhteiskunnallista hyötyä. Lisäksi agilitya ei voi harrastaa niin usein kuin koira mielellään aktivoituisi. Hakua en jaksa, viesti kiinnostaisi, mutta vaatii toisen ja runsaasti ohitustreeniä. Vepessä ja pelastushommissa olisi sitä jotakin, mutta aika ei riitä. Jälkeä olen "ajanut" muutaman kerran, mutta Lykky on ollut liian innokas. En ole halunnut sitä pilata ja siksi olen antanut lajin olla. 

Vihdoin sain aikaiseksi pyytää Maijan avuksi. Ajoimme peräkkäin metsän siimekseen. Katsoin ensin Maijan koirien jäljestystä ja esineiden etsimistä, en ole livenä sellaista edes nähnyt. Lykylle talloin ehkä noin 60 askeleen suoran makkarajäljen (6.). Nätisti-käskyllä vein sen jäljen alkuun. Lykyn into oli valtava. Maija ajoi. Lykky pysyi jäljellä, mutta moni makkarapala jäi rakkaalta nelivedoltani syömättä ja taskuun kerättäväksi. Lähdemme seuraavaksi pellolle. Motivaatio on siis kohdallaan, lisätään vähän jarruja. 

Esineenä oli Maijan koirien noutama nahkahanska. Ensimmäisen viennin Lykky näki, haki sen hyvin. Toinen ja kolmas vietiin Lykyn näkemättä. Innolla ja nopeasti se löysi hanskan niilläkin kerroilla.

Metsässä Maijan ja koirien kanssa oli kivaa! Lykky nautti selvästi. Itse olen aina luonnossa viihtynyt. Jäljestäminen on koirille vielä niin luontaista ja tekee hyvää muutenkin, joten yritän nyt hommassa toprakoitua. Samalla höngällä (ehkä) tottisteluintokin lisii. Kun ei ole ollut tavoitteita, ei ole ollut kunnon motivaatiota siihenkään.

Myöhemmin pyysin pojan mukaani käväisemään agilityhallilla. Jäi vaivaamaan Lykyn lauantaiset kisahypyt. Se joutui hyppäämään ensimmäiset hypyt lyhyestä matkasta ja pomppasi ne ikävästi takajalat kippuralla mahan alla. Kisojen jälkeen löysin siltä jumin vasemman lavan tienoilta, mikä aukesi pienellä käsittelyllä. En tiennyt oliko se kaiken takana vai oliko koira kehittänyt selkävian itselleen. Nyt lämmittelyn jälkeen otettiin muutama radalla valmiiksi ollut hyppy videolle. Normaali hyppytyyli on palannut. Helpotuksen huokaus. Lisäksi teetin kontaktit pysähtymättä itse. Pujottelutin klo 3 ja klo 9 suunnista. Avokulma oli vaikeampi. Tässä on vielä video.

Lysti on saanut huilia viikonlopun kisaputken jälkeen. Maanantaina löytyi tassusta rakkula, mutta onneksi ei siitä kohtaa, mikä osuu maahan. Viikonloppuna se kävelikin paljon nurmikolla. Nyt on taas sinkkisalvaa ja tossu tassussa. 

Hyl ja 5

Kisat jatkuivat Lystin kanssa. Hannikainen taisi olla tuomarina, harjoittelija Yli-Jaskari oli kirjoittanut ainakin ensimmäisen radan. Pidin molemmista. Niissä oli pyöritystä u-putkien edessä, takaakiertoja ja ansan paikkoja, mutta silti olivat sujuvia. Lisäksi ajatusmaailma radan arkkitehdin kanssa meni jotenkin yksiin, koska ratojen muistaminen ei tuottanut vaikeuksia. Joskus on sellaisia ratoja, jotka eivät pysy päässä jankkaamallakaan.

Eka radalla Lysti pysyi lähdössä, otti kontaktit nätisti, pujotteli virheettömästi ja loppukiemurassa tajusin, että nollahan on alla. Sitten, jostakin syystä, ehkä juuri siksi, koira ampaisi takaakierron jälkeen väärälle hypylle, katsojan sanoja lainaten "kuin tykin suusta". En vieläkään tajua, mitä tapahtui, mutta hylly oli taas napattu. Pikkuisen kismitti, kun muuten oli niin hyvä rata ja kaikki putkien edessä tapahtuneet pyörityksetkin oli selvitetty. Putkista pitävän koiran kanssa se on aina vähän riskihommaa kuin kulotus tuulella jne.

Toiselle radalle mennessä jossakin oli ukkonen, koska jyrisi ja tuli aivan valtavia tuulenpuuskia. Lysti oli levoton ja ajattelin, että joko en saa sitä kiskottua radalle tai pelko purkautuu niin, että on siellä seinähullu. Mutta kas, koira pysyi lähdössä, otti taas kontaktit nätisti, pujotteli kivasti ja selvitti kaikki etukäteen hankaliksi kaavailemani paikat. Jotenkin osasin jarruttaa sopivasti, jotta koira ei irronnut hakemaan vääriä esteitä. Lysti tuntui nopealta ja yhteistyö tuntui tosi hyvältä. Mutta yksi rima tipahti, en ehkä takaakierron jälkeen antanut tarpeeksi tietä, videota ei ole, tai sitten Lysti vähän erehtyi. Se oli sitten Lystin kisauran ehkä toinen riman tiputus. 5 vp, -10.59, 4.41 m/s, sij. 10./33.

Valehtelisin, jos väittäisin, etteivät nuo melkein-nollat mielessä pyörisi, mutta silti on hyvä mieli. Lysti oli hyvin kuulolla, pysyi lähdössä, otti kontaktit ja toisella rajalla kulki kuin ajatus. Jos tällainen tatsi säilyy, kiva on kisata. 

***

Eilen mieltäni järkytti tieto nopean malinoisuroksen kuolemasta agilityputkeen Junior-EO-agilitykilpailuissa. Voi koiraparkaa ja nuorta ohjaajaparkaa. :( 

Mahdoton on mahdollista

Lykyn kisan jälkeen makoilin kotona ja palasin kisa-alueelle Lystin kanssa. Tsekkasin samalla Lykyn tulokset. Sen aika oli -19.57, 5.18 m/s, en muista sijoitusta, virheitä kertyi siis 10.

Eka rata, hyppäri, taisi olla Mikkilän käsialaa. Siellä oli meille hankalana U-putken edessä takaakierto juuri putkeen päin ja toisella hypyllä yhden siivekkeen ympäri kierrätys. Ne sujuivat kuitenkin, kuten pitikin. U-putken jälkeen oli hyppy ja taas U-putki, jonka väärään päähän piti mennä. En enää tehnyt valssia, joka kaikilla muilla onnistui, koska Lystiä se ei putken edessä käännä. Vastakäännöksellä sen sijaan koira kääntyi. Sitten olikin yksi paikka, jossa meillä mutka vähän venähti, kaksi vierekkäistä hyppyä, joilla oli välimatkaa, joten en uskaltanut kamalasti jarruttaa, jottei Lysti olisi tullut välistä. Vielä piti yksi putki väistää ja päästiin loppusuoralle. Siinä tajusin, että nyt on nolla alla, kiskaisin lippiksen syvemmälle päähän, lisäsin pökköä pesään ja juostiin maaliin. Nollahan se, -8.16, 4.52 m/s. Kisaajia reilu 30, nollia 11 ja yllätykseksi Lystille 3. sija! :) Voiton vei groenendael Wicky, joka sai hyppysertin ja hyppyvalioitui. Onnea heille!

Mutta aah, että tuli hyvään paikkaan tuo nolla.

Agilityrata oli jäljellä. Siinä tuli yksi virhe. Takaakierron jälkeen piti koira kuljettaa aika pitkästi u-putken väärään päähän. Lysti lipesi hyppysistä siihen väärään päähän. Muuten se ohjautui kivasti ja jäi hyvä mieli. Lähdöissä mössykkä pysyi hyvin ja oli muutenkin kiva kisakaveri. :)

Huomenna jatkamme Lystin kanssa.

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

"Pientä alkukankeutta"

Eilen olimme Niinun opissa. Yleisohjeet: 

• Taas näytti ohjaukseni liian varovaiselta - molemmilla koirilla. Pitää juosta kunnolla, mutta muistaa rytmittää. Rytmitys tarkoittaa hetken hidastusta eikä seisomaan jäämistä. Myös rintamalinja on suunnattava.
• Jostakin syystä pysähtelin taas Lykyn tueksi alastulokontakteilla - ei pitäisi, jottei koira sitä opi tarvitsemaan. Tätä olen jo harjoituksissa kitkenyt itseltäni pois, mutta tuolla ongelma putkahti takaisin eli juoksemista on jatkettava tietoisesti. 
• Olin luullut, että Lysti osaa putki-puomi-erottelut. Ei osaa enää. En ole muistanut ylläpitää taitoja - siinä on taas yksi treenin aihe loppumattoman listan jatkoksi.

Kotimatkalla pohdiskelin, kuinka huono olenkaan enkä opi ikinä. Niinu osaa olla kannustava, tarkka ja katsoo, että ohjaus lopulta pelaa. Silti jäi tumpelo olo, kun tartten miljoona toistoa ja siitä huolimatta toistan samoja virheitä. Ratakin oli aika vaikea. Yhdessä kohtaa käännyttiin keinulta 90 astetta vasemmalle pituudelle, mistä taas 90 astetta vasemmalle okserille. Pituuden takana häämötti putki. Pituuden ja okserin väliin piti osua rytmitys juuri oikein, jotta koira kääntyi pituudelta okserille eikä jatkanut putkeen. Kun tähän lisää yhtälön Lysti, joka ponkaisee keinulta milloin sattuu ja Lykyn 5 metrin loikkineen, ajoitus oli haastavaa.

Tänään pidettiin omalla paikkakunnalla kisat, aamulla tulessa oli Lykky. Tuomariharjoittelijana toimi Yli-Jaskari ja tämän perusteella menen jatkossakin hänen radoilleen. Kerrankin oli sellainen rata, jollaisia mielestäni ykkösille kuuluukin piirtää. Päätin juosta rohkeasti. En halunnut hissutella, koska se olisi johtanut suuntaa kyselevään belgiin ja epämääräisiin kiemuroihin. Lykky tiputti rimoja 10 vp:n verran, molemmat ennen putkeen sukelluksia, mutta saatiin tulos sentään. Vähän syletti. Jos tuollaisilta radoilta ei nollia saada, ei sitten miltään.

Onneksi oli vielä jäljellä agilityrata, mutta siellä tönötti pöytä! Yli-Jaskari kertoi, että tuomariharjoittelussa on pöytäkin arvosteltava ja siksi se oli laitettava. Täytyy myöntää, ettei monesti olla pöytää treenattu eikä minulla ollut sille edes käskyä. Onneksi lämmittelyesteissä oli pöytä, jolla kiireisesti harjoittelimme. Suunnitelin hidastavani vauhdit voimakkaalla tässä-käskyllä ja istuttamalla kisakaverini pöydälle. Todellisuudessa koira hyppäsi vauhdissa pöydälle ja pois. Uudella yrityksellä se pysyi vaaditut 5 sekuntia. Sitten oli kepit, jotka menivät hyvin, mutta niiltä Lykky sinkosi epäloogisesti putken väärään päähän. A sujui hienosti, juoksin alastulon ohi ja Lykky silti odotti. Puomilta se loikkasi alastulon putkeen, jolloin otin kontaktin uusiksi. Sitten hilppastiin radalta pois. 

Videolla hyppytyyli ei ole yhtä rento kuin yleensä. Kotona tutkin koiran läpikotaisin, vasemman lavan yläpuolella oli selvä jumi - sama kohta, minkä venäytti kaatuessaan muutama viikko sitten. Ehkä vanha vamma ei ollutkaan ohitettu kuten luulin, ärtyi to ja pe? Harmi. :( Pidetään agilitysta nyt taukoa vähän aikaa.

Huonoa oli rimat, pöytä, puomin alastulokontakti ennen putkea ja ylösmenoltakin olisi tullut virhe.

Hyvää oli lähdöt, pujottelu ja A:n kontaktit. Niin ja erityisesti se, että Lykky ei välittänyt häiriöistä, mitä oli tarjolla radan kolmella sivulla. Aitoja tuolla ei ole.

Poika autossa lohdutti, että ehkä teillä on "pientä alkukankeutta". Joo. Vasta 21 starttia ykkösissä eikä yhtään nollaa.

Lykyllä tällä kertaa

Aamulla tottistelin Lykyn kanssa ajotien ja pyörätien välisellä nurmikolla. Seuraamisen kontakti oli hieno, siirtymiset ja kääntymiset ok. Maahanmenossa koira tarjosi aluksi kaikkeaa muuta. Oletan, että inhoaa muiden koirien pissimää nurmikkoa, koska sateella haistelee sitä etova ilme naamallaan ja inhoaa sillä kävelemistä. Vaihdettiin vähän paikkaa ja onnistuimme suorittamaan kaikki jäävät kuten kuuluu. Saatiin oivaa häiriötreeniä. Läheisen vanhusten palvelutalon rouva oli pyörätuoliajelulla hoitajan kanssa. He pysähtyivät lähelle katsomaan. Tervehdin ja kiitellen sanoin käyttäväni heidän "häiriötään" hyväksi. Rouva katsoi kiinnostuneena ja kaksikko kyseli Lykystä rodusta lähtien. Oli kiva kohtaaminen!

Lystin kanssa tottistelin myös, seuraaminen oli meidän juttu. 

Niin, ja eilen jumppasin molemmat. Nostelin ristikkäisiä jalkoja, peruututin, pyysin laatikkoon ja ryömitytin.

Illalla oli Lykyn agilitytreenit: Nykyisin seurassa rakennetaan yhdelle kentälle kerran viikossa rata, jota kukin ryhmä käyttää haluamallaan tavalla. Eilen menin sen siis Lystin kanssa omatoimiryhmässä. Tänään harjoittelin sitä Lykyn kanssa Katin ohjauksessa.

Tuli kaksi oivallusta:

• Puomin jälkeen oli kohta, missä oli kaksi hyppyä rinnakkain, jotka hyppyytettiin yhteensä kolmesti. Ensimmäisen hyppäytin pakkovalssilla, toisen valssilla ja ensimmäisen/kolmannen uudelleen valssilla, mistä putkeen. Pakkovalssi oli ok, mutta toisen hypyn valssissa piti muistaa kääntää kroppaa toiseen suuntaan, jotta koira tiesi kääntyä. Näin Lykky pyörikin yhden siivekkeen ympäri tosi nätisti. Kolmannelle hypylle oli saatava kolmen askeleen valssi, mutta Katin oli taas jalasta pitäen näytettävä, miten se menikään. Onnistui sitten.
• Seuraava hankala kohta oli kepeiltä hypylle, jolta oli heti käännös takana olevan putken epäloogiseen päähän. Lykky jatkoi suoraan, jos en suhissut tai jos yhtään myöhässä tein vastakäännöstä. Peruskäännöksellä kokeiltiin myös, siinä piti ottaa ihan narupallo avuksi, jotta koira ei sujahtanut putkeen. 
• Kolmas juttu vielä: saksalaisesta selviää myös kolmella askeleella eikä siinäkään tarvitse jäädä kykkimään koiran eteen. Hitsit, jos saisin senkin tiedon pysymään lihaksissani. 

Viikon takaisissa möllikisoissa takaakierron ponnistus (c) Hanna Perämäki

Möllikisoissa hypyn alastulo (c) Hanna Perämäki

P.S. Kädet kivasti nyrkissä. Höh!

Rapeaa menoa

Aamupäivällä ajoin sorakentälle tottistelemaan Lykyn kanssa. 

• Seuruutin Lykyn paikkamakuuseen. Meni vasta toisella maihin. Sitten häiriöin palkan kanssa, pysyi hyvin, vaikka lelu lensi takaa ohi ja eteen.
• Seuruutin, painoi, kiljahdin "Au!", jolloin erkani sopivasti, siitä palkka.
• Maahanmeno, seisominen, istuminen ekalla ok, en jankannut.
• Uudelleen seuraamista, erilaisia siirtymiä, käännöksiä, sivuttaisaskelia molempiin suuntiin ja peruuttamista. Oikein oli hieno vire, kontakti ja paikka!
• Luoksetulossa L tuli suoraan sivulle, tämä uusiksi, jotta jäi eteen.

Tässä välissä jumpattiin, käveltiin soraista rinnettä ylös ja alas. Sitten tein esineruudun, jonne piilotin narulelun. Kovalla hingulla Lykky haisteli, löysi esineen ja toi perille. Iloiset kehut ja lopulta leikki!

Illemmalla oli Lystin agilitytreenit. Ratana oli kivan sujuva kolmosluokan rata, missä oli putkeen ja pituudelle lähettämiset, saksalaisen paikka ym. Lystin kanssa meni tosi kivasti. Se pysyi lähdössä ja otti kontaktit. Parasta oli kaipaamani yhteistyön tunne ohjaamisessa. Silloin tulee se flow, tiedän missä Lysti menee ja miten ohjautuu ja jotenkin rytmi käy yksiin. Jäi tosi hyvä mieli!

Lysti kisoissa 28.6.13 (c) Sirpa Saari

Lysti kisoissa 28.6.13, pidän kovasti tästä ilmeestä. (c) Sirpa Saari

Sitten yhdestä projektista. Lykylle opetin haukuttamisen reilun vuoden vanhana ja sittemmin se on sitä tarjonnut herkästi sekä tottistelussa että agilityssa. Aluksi pidin siitä, että koira tarjoaa aktiivisesti ja oma-aloitteisesti. Se taas on vähemmän kivaa, jos koira haukkuu väärään aikaan ja vaativasti: "Tehdään jo, vätys!" Olen lisännyt tässä hallintaa. Haukkua saa vain pyynnöstäni. Ylimääräisistä haukuista kiellän. Tuntuu kantavan hedelmää. :)

Lisää tekniikkaa

Kävin tänäänkin Lykyn kanssa agilitykentällä. Ohjelma oli miltei sama kuin eilen. 

Hyppytekniikkana hyppyytin vain "vitosta". Treeneissä on nimittäin kohtalainen rakentaminen. Vaihtelin rimakorkeuksia, jotta koirakaverilleni riitti tarpeeksi pohdittavaa. Kuviossa on selvästi omat haasteensa ja siksi oletan sen olevan hyödyksi. Lykky kehittyi kerta kerralta ja hyppi lopulta oikein kauniisti. 

Toisena projektina jatkuu ylösmenokontaktit. Kosketusalusta oli taas mukana. Innostin Lykkyä ja juostiin kilpaa A:lle tai keinulle, itse jatkoin ohi ja vapautin lelulle eri aikoina. Kahdella ensimmäisellä kerralla koira loikkasi kosketusalustan yli, sitten osui ylösmenolle kriteerien mukaisesti. 

Kokeilin palkatessa myös juosta Lykkyä karkuun. Sen jälkeen, kun se nappasi lelun, jatkoin litomista nurkan taakse tai pitkin kenttää. Tuli samanlainen eli yhtä hyytävä olo kuin pienenä poliisia ja rosvoa leikkiessä. Silloin jahtaajana oli joku samanikäinen kaveri, nyt saalisviettinen belgi. Belgi onneksi saavutettuaan käännähti päin ja hyppäsi vasten: "Vedetään kilpaa!"

Lykylle tekniikkaa

Lykky sai huilia perjantaisen fysioterapian jälkeen rankemmasta liikunnasta. Ei sitä varsinaisesti kielletä, mutta käsittelyn tulokset kuulemma pysyvät paremmin, jos koira ei heti riehu. Lykyn tyyli tehdä kaikkea on vielä niin raju, joten en vienyt sitä uimaankaan.

Lystin kanssa kävimme eilen uimassa ja kiireettömällä luontokävelyllä. Sisäinen sinileväneurootikkoni ei löytänyt vedestä edes yksittäisiä levähituloita, joten polskittiin aika pitkään. Samalla reissulla söimme mustikoita ja pari lakkaa. Lysti kieriskeli sammalissa. Näitä hetkiä rakastan. Jo luonnossa liikkumisesta ammennan sisäistä rauhaa ja kun edellä askeltaa vielä tyytyväisen näköinen oma koira, olen ihan sydän sykkyrällä.

Tämä sopii jotenkin tähän väliin:

Tänään kävin Lykyn kanssa agilitykentällä. 

• Ensinnäkin vaadin, että se nätisti-käskyllä kulki kentälle. Siinä oli vähän jauhamista, mutta palkkasin jo siitä. Seuraamiskäskyä se uskoisi paremmin, mutten halua pilata sitä käskyä.
• Hyppytekniikkana teetin kaksi eri kaarreharjoitusta. Toinen on hevosenkengän ja toinen korttipakan vitosen mallinen. Hevosenkenkä meni hienosti, mutta korttipakan vitonen on edelleen vähän vaikea. Lykky ottaa ekstrahypyn. Vasta kotona tajusin, että olisi pitänyt madaltaa rimaa.
• Toinen painopiste oli ylösmenon kontakteissa. Kosketusalusta oli matkassa. Sen avulla mentiin A:ta ja puomin pätkää. Lykky erehtyi noin neljästi, loput ehkä noin 12 toistoa menivät just kuten kuuluu. Näitä pitää vahvistaa nyt paljon: onnistumisprosentti saisi nousta 75:stä 90:een. Samalla tuli treenattua alastulokontaktit. Vapautin Lykyn nopeasti lelulle. Kerran meni vipuun, kun en vapauttanutkaan ihan heti. Uusinnalla oli kuulo ja reaktiot kohdallaan. Rutinoituva ihminen menisi ihan samaan helppoon. 

Mitähän vielä. Olen Lystiä katsonut nyt vähän eri silmällä. Aiemmin olen ajatellut, että se on minun silmääni kaunis koira. Nyt alan uskoa, että se menee myös rotumääritelmään, kun se kerran yhdelle tuomarille kelpasi.

Kuvia

Tässä on myös valokuvia todisteeksi, (c) Eija. Kiitos kuvista!

Rivissä

Yksittäisjuoksutus (siellä se liian korkea häntä pilkottaa)

Pönötys

Laajakulmaisempi pönötys

Liisa ihmemaassa

Tänään Lysti ja 2000 muuta koiraa arvosteltiin näyttelyissä. Tavoite oli saada H. Ennakko-odotukset eivät olleet kummoiset itse tapahtumastakaan. Odotin näkeväni muutaman pienen kehän, ihmisiä, jotka suihkivat koiriinsa salaa hiuslakkaa ja koiria, jotka kuseksivat kinttuihin. Tapahtuman suuruus yllätti, koiria riitti ja myyntikojuja oli monta. 

Ennen kehää keksin, että Lysti pysyy parhaiten seisomassa osu-käskyllä, joka on agilityssa alastulokontaktin käsky. Hengailtiin siinä kehän laitamilla, jotta koira tottui vilinään. Lysti olikin tyyni ja rauhallinen, vähän pelkäsi rämiseviä ohi vedettyjä häkkejä, muttei panikoinut. Muista koirista se ei juurikaan välittänyt. Olin suorastaan ylpeä sen käytöksestä ja palkkasin sitä säännöllisesti herkuilla. Itse yritin opetella kehäkäytöstä katsomalla edellisiä ryhmiä. Onneksi minua oli etukäteen perehdytetty ja lisäksi kehän laidalle sattui muutama asiaan vihkiytynyt ystävä.

Lysti oli avoimessa luokassa, jossa oli arviolta 10 narttua. Ensin seisotettiin koiria rivissä. Sitten juostiin aika pitkään ympyrää. Tämän jälkeen oli yksilöarvostelu, jossa juoksutin Lystiä eestaas. Sitten sen pysäytin ja näytin hampaat - tämä tuomari halusi omistajien itse näyttävän hampaat, mikä passasi mainiosti. Lysti seisoi ihan kivasti siinä arvostelun ajan ja sai punaisen lapun, mikä oli hyvä juttu. Yksilöarvostelujen jälkeen Lystin kanssa pääsimme jälleen juoksemaan ympyrää ja pysähdyimme vierekkäin arvosteltaviksi. Lystiä ja toista narttua vertailtiin pitkään ja lopulta olimme kolmansia eli AVK3. Ensimmäiselle ja toiselle ehdotettiin (tai mikä termi tähän kuuluu) sertiä. 

Tuomarina toimi Müürisepp Alar Virosta. Hän arvosteli Lystin siis ERI:n (erinomainen) arvoiseksi: "Hyvän tyyppinen ja kokoinen. Hyvä pää, selkälinja, liikkeet, turkki, luonne. Ilme saisi olla parempi. Liikkeessä nostaa häntäänsä. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hieman ahtaat eturaajat. Hieman suorat takaraajat." Vielä ruksi kohdassa: "Rodunomainen lähestyttäessä."

Minusta siellä oli kivaa, kamalat ennakko-odotukseni karisivat. Näin muutamia koiratuttuja. Yllätyin Lystin arvostelusta. Pitkäselkäisenä en ole pitänyt sitä näyttelykoirana. Saattaa olla, että otetaan joskus uusiksi.

Check

Lykyn kanssa kävin tänään fysioterapeutilla. Ensin kävelytin ja ravuutin sitä ulkona suoraan ja pientä ympyrää. Kerroin alkuviikon kaatumisesta, jossa Lykyn takaosa liukastui takaakierrossa alta oikealle. Käsittelyssä vasemman lavan edestä löytyi kipeä paikka, sopien liukastumisen aiheuttamaksi venähdykseksi. "Pientä kireyttä" havaittiin siellä täällä. Käsin nämä aukesivat. 

Kokonaisuutena: Liikkeet on hyvät ja koira hyvässä kunnossa. Sen kroppa on muuttunut aikuisemmaksi. Jatkan jumppia: ristikkäisten jalkojen noston lisäksi kaikkia niitä ekstrajuttuja, mitä olen nytkin tehnyt, kuten laatikkotreenejä, ryteikössä kävelyä, peruutuksia, ryömittämistä ja uittamista. Seuraava aika riittää esim. parin kuukauden päähän. Helpotus! Toisaalta käynti oli myös muistutus siitä, että kyllä ne kaatumiset ja nopea harrastus jossakin näkyvät eikä käyty turhaan. 

Puhuin myös Lystin viemisestä. Sille käynti olisi ihan varmasti tarpeen. Sanoin, että koira on muutaman kerran ft:lla käynyt, mutta silloin sitä ei saatu rentoutumaan käsittelyyn. Lisäksi varoitin epäluuloisuudesta ja mahdollisesta arkuudesta. Ehdotin itse kuonokoppaa. Hän ei koiran ominaisuuksista hätkähtänyt. Katsotaan yksi kerta, jos koira on kuin katkarapu, täytyy miettiä muita juttuja sitten.

Kitkemistä

En tiedä, tuleeko belgien kanssa agility aina olemaan tällaista. Jos et kitke lähdöstä varastamista, kitket kontaktiloikkia. Ja kun ne karsit, joudut silti joka kisassa olemaan tarkka, koska koirien yritys ei lopu IKINÄ.

Osallistuin molempien kanssa oman seuran epävirallisiin kilpailuihin. Radan sai uusia ja mehän uusittiin. Tason kuuluisi olla 2-luokkaa, mutta minusta se tuntui 3-luokan radalta. Toisaalta nykyään ei saataisi virheittä läpi möllirataakaan.

Lysti

• Eka radalla hiipi lähdössä, sanoin "Ei!" ja koira silti innosta vinkuen mönki röyhkeästi. Hyihyttely ja pois radalta.
• Toka radalla makasi lähdössä kuin tatti. Kolmas este oli putki samaan tapaan kuin SM-kisoissa. En muistanut tehdä vastakäännöstä. Valssiin Lysti ei tullut (taaskaan) ja hyl jo siinä. Radan loppupuolella se meni taas väärään putkeen: toinen hyl.
• Hyvää
• Lähtö korjaantui ainakin toiseksi radaksi. Eli oikeissa kisoissakin jatkan samaa linjaa. Ehkä saan toisen lähdön tehtyä normaalisti.
• Kontaktit
• Muuten ohjaus, paitsi putket ovat hankalia tuollaisen ajoissa lukitsevan juntturan kanssa. ;)

Lykky

• Eka radalla keppivirhe, en ehtinyt ohjaamaan, koira kääntyi minuun päin putkesta tullessaan ja siitä toiseen keppiväliin, lisäksi puomin ylösmenon virhe, ehkä A:ltakin ylösmenovirhe ja sinetiksi lukitsi itsensä väärään putkeen. Muuten kontaktit ja ohjautuminen kivaa.
• Toka radan alku meni jo hyvin, paitsi ohitti ennen puomia yhden hypyn, koska kiirehdin huonosti ohjaten eteenpäin. Puomin alastulon loikkasi suoraan putkeen. Kielsin, otin puomin uudelleen, missä otti kontaktin kuin enkeli. Siitä parin hypyn kautta maaliin ja palkka.
• Hyvää
• Lähdöt
• Paremmassa yhteisessä rytmissä mentiin, vaikka hyl-radat tulikin
• Huonoa: Ylösmenokontaktit ja alastulokontaktilta loikka. Toivottavasti tuo virheen paikkaus riittää viemään kokeiluhalut. Juupajuu. Asemasota jatkukoon.

Ai niin. Päivällä kävin tottistelemassa molempien kanssa. Sen päälle vieheleikitin molemmat. Edellisestä kerrasta on aikaa, mutta pitää yrittää jatkaa säännöllisemmin.

Kesäisiä treenejä ja mustikoita

Eilen kävin Lykyn kanssa agilitykentällä. Tein ensin ulkona hyppytekniikkaa: kahta eri kaarreharjoitetta. Lykky reagoi hyvin, petrasi joka kerralla. Alatalon Vapun kanssa on siis Lykyn hyppytekniikkaa ja häiriönsietoa treenattu. Ynnäsin juuri kisojen rimatilastoja. Vielä siellä yksi rima silloin tällöin tipahtelee, mutta paljon optimistisemmalta jo tuntuu. On edistykseen varmaan vaikuttanut myös Lykyn kropan aikuistuminen ja vartalonhallinta (johon saatiin ft:lta neuvoja). Ohjausta olen yrittänyt selkeyttää koko ajan. 

Sisällä oli valmis rata. Siinä oli paljon takaakiertoja. Ei mulla ohjauksellisesti ollut ongelmia, paitsi yhdessä kohdassa piti muistaa Lykkyä ottaa haltuun, jottei irronnut väärälle hypylle. Kontaktien ylösmenot olivat siinä ja siinä, muttei ollut kosketusalustaa mukana muistutukseksi. Keskityin alastuloissa siihen, että jatkoin juoksuani. Lykky kestää niin oikealla paikallaan ja radat ovat sujuvampia.

Lykky liukastui yhdessä takaakierrossa ihan kyljelleen. Kehveli soikoon! Ei se näyttänyt itseään satuttaneen. Perjantaina on fysioterapia, sielläpä löytyy, jos jotakin sattui. Fysioterapian olin varannut ihan vain agilitykoiran tsekkaukseksi. En näköjään turhaan.  

Illemmalla kävin Lystin kanssa Kickbikella kuntopoluilla, jotka muistuttavat kovettuneita soraisia pyöräteitä. Sen homma oli jolkottaa vierelläni ravia. Kivaa oli! Siinä tulee just sopivasti rasitusta itsellenikin. Matkalla löytyi paljon metsämansikoita, joiden syömiseen meni kohtalaisen pitkä aika.

Illalla ahdoin molemmat pahvilaatikkoon. Vuorotellen - heh. Lysti tarvitsi enää toisen jalkani turvakseen. Temputin koiriani muutenkin, olkkaritottista ja ryömimistä. 

Aamulla kävelin molempien kanssa metsässä. Siellä oli mustikoita. Lykky niitä himoitsi enkä voinut olla sille antamatta niitä kourastani, kun toinen himoiten vieressä kyttäsi. Lysti osaa jo itse niitä varvuista mutustaa.

Tänään oli Lystin ryhmätreenit. Ennen aikaa oli halli tyhjä, joten Lykylle muistuttelin ylösmenokontakteja kosketusalustan kanssa. Lystin kanssa suoritettiin sama rata kuin eilen Lykyn kanssa. Lystillä pelasi sillä viskileikkaukset yllättävän hyvin. Pitää kokeilla niitä taas kisoissa, jos tulee sopiva tilaisuus. 

SM-kisojen yksilöhyppäriltä löytyi vielä yksi kuva. (c) Kiira Lehto

Huomenna on seuran epikset, perjantaina Lykyn ft ja viikonloppuna testataan, onko Lysti tuomarin mielestä mehtämiehen sertin arvoinen.

Olipa kerran

Kerron teille sadun.

Olipa kerran raihnainen keiju, joka harrasti sammakkoystävänsä Himpun kanssa agilitya. Himppu-sammakolla oli kuitenkin ongelma. Se rakasti agilitya liikaa. Se halusi vain hyppiä ja loikkia ja innoissaan unohti säännöt: varasti radoille ja hyppeli kontaktit, vaikka keiju kuiski sen korviin mitä.

Keijulla oli kuitenkin keino. Jos Himppu hyppeli miten sattuu, se silti uskoi, jos keiju keskeytti radan. Tätä konstia oli käytetty ennenkin hyväksi, moni muukin keiju sammakoidensa kanssa. Tämän jälkeen sammakot yleensä muistavat, miten kuuluu mennä. Nyt oli tulossa metsänväen kilpailut. Siellä keiju päätti käyttää metodia, sillä kisaaminen sammakkoystävän kanssa alkoi hankaloitua, kun se loikki miten sattui.

Ja kuinka ollakaan - karkeloissa Himpulla ja keijulla oli jo virhe alla, kun Himppu loikkasi sammalpuomin alastulokontaktin. Keiju keskeytti radan siihen. Maalissa Himppu ei saanut palkakseen itikoita, vaan vietiin lepohäkkiinsä. Viemiseen ei liittynyt mitään dramatiikkaa. Himppu hyppi ja loikki innoissaan, keiju vain käveli tyynesti. Keiju oli tyytyväinen. Se ei edes harmitellut radan keskeytystä, koska vitonen oli jo alla. Vähän ajan päästä keiju palasi Himpun luokse ja jäähdytteli sen normaalisti.

Mutta mitä kummaa! Keiju joutui tuomarin ja tuomariharjoittelijan puhutteluun. Syy oli se, ettei sammakko saanut radan jälkeen itikoitaan, vaan oli viety suoraan lepäämään. Varsinainen tuomari oli seurannut keijua ja sammakkoa maalilta häkille. Keiju oli aivan ihmeissään. Se yritti selittää puhuttelijoilleen, että Himppu innostuu vain kisoissa ja radan keskeytys on ainut keino, jolla Himppu palauttaa säännöt mieleensä. Ei auttanut. Keijun edessä heristettiin ruutupaperia peilin lailla: "Sammakko kuuluu aina palkata! Syy on aina peilikuvassa!" Toinen säesti: "Tuolla tavalla se ei ainakaan opi kontakteja." Ja: "Kontaktit pitää opettaa eri metodilla uusiksi!" Keiju ei voinut muuta kuin nöyristellä, jottei saisi huomautusta niskuroinnista.

Keiju ihmetteli kovasti. Miten sellaisia sammakoita voi kouluttaa, jotka tekevät vain kisainnossaan virheitä, jos siihen ei voi puuttua mitenkään? Mistä lähtien on kuulunut palkata virheistä? Sen mielestä uusi metodi olisi turha, koska sekin pitäisi opettaa erikseen kisaintoiselle sammakolle. Jos sammakko olisi laitettu puomille uusiksi, sekin olisi ollut palkka innostuneelle sammakolle - lisäksi sen vire olisi ollut matalampi, jolloin tilanne ei olisi ollut sama. Keiju ihmetteli, miksei kaikkia niitä kilpailijoita seurattu ja puhuteltu, jotka keskeyttivät ratansa tai kantoivat sammakkonsa pois kesken radan? Nekään sammakot eivät saaneet itikoita.

Keiju tunsi tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Se meni kielon lehden alle miettimään. Se olisi ollut nöyrä ja nolo, jos olisi käsitellyt sammakkoystäväänsä ilkeästi, mutta kun niin ei tehnyt. Keiju oli pelkästään tyyni ja tyytyväinen radan jälkeen, kun sai sammakolleen muistutettua asiasta. Se mietti, eikö palkkaamatta jätetä pehmeässä naksukoulutuksessakin?

Seuraavalle radalle keijulla oli sama keskeytyssuunnitelma, sen toteutustapa vain mietitytti. Riittäisikö keskeytetyn radan palkaksi "hyvä"? Vai saisiko siitäkin varoituksen? - Onneksi Himppu pysyi lähdössä ja otti kontaktit, mikä oli riemullista puhuttelun jälkeen. 

Illalla keiju käveli kasteisessa metsässä mietteissään. Varmuuden vuoksi keiju kirjoitti Metsänväkisanomiin: "Hyvät keijuystävät! Muistakaa palkata sammakot virheistä, ettette joudu ikävyyksiin."

Koirien erot ja agilitypohdintaa

Otin tänään uusiksi pahvilaatikkojutun. Unohdin naksut, oikeat kehusanat ja kaikki kameraa ja ruokaa pitäessäni. Eipä niillä ollut mitään väliä. Lykky tiesi mitä tehdä. Tässä *KLIK* on Lykyn video.

Sitten oli Lystin vuoro. Sitä ei enää tarvinnut kiskoa sänkyni alta (no ei eilenkään, mutta melkein) kauhulaatikon luokse, mutta aika varovainen se on edelleen. Tässä on video:

Olen ehtinyt pohtia myös agilitya. Lystin kanssa radalla tuo epävarmuutta lähtöjen ja kontaktien onnistumisten vaihtelu. Lisäksi sen vire vaihtelee kisasta toiseen, samoissa kisoissa ja jopa lähdön sisällä, mikä vaikuttaa välittömästi irtoamisherkkyyteen. Hyvänä päivänä koira kulkee kuin ajatus. Huonona ei. Suhde hyvä/huono on 5/95. Revin siitä harrastamisen riemua ja mietin jokaisen epäonnistuneen kisan jälkeen, miksi ihmeessä ravaan koulutuksissa, jos ne eivät kanna minnekään. Toisaalta yksikin onnistuminen saa innon palaamaan.

Lykky taasen on syttynyt agilityyn. Se menee taidoilleni lujaa jo "perusvauhdissa", saati sitten kisainnossaan. En ole vielä sinut sen kanssa. En osaa yhtään arvioida, miten se irtoaa tai miten lujaa liikkuu. Toistaiseksi kontaktit ovat pysyneet hanskassa, mutta luulen, että koira räjäyttää pankin vielä niidenkin kanssa. Lisään joka tapauksessa hallintaa ennen lähtöä, jotta se pysyisi kuulolla. Toisaalta oikeassa ajassa olevalla ja tarpeeksi napakalla ohjauksella Lykkykin kulkee kuin unelma - niistä olen saanut väläytyksiä koulutuksissa. Se on jo nyt selvää, että toiveeni sukkelahkosta noususta kolmosiin, on ihan haihattelua. Ykkösiä ja kakkosia tahkotaan vielä pitkään. En näe Lykyn taidoissa sellaisia puutteita, jonka vuoksi nousu ei olisi mahdollista. Meidän täytyy vaan kisata, jotta yhteinen lanka löytyy. 

Jotta tämä ei kuulostaisi "koirat ovat kisavälineitä" -paasaukselta, kerron vielä, että päällimmäisenä on tällä hetkellä helpotus siitä, että Lykky on kunnossa sukkaepisodin jäljiltä.