Eilen kävin Lykyn kanssa uimassa. Ostamani pinkki frisbee ui syvässä, joten Lykky ei sitä joka kerta löytänyt. Rohkaisin itseni ja kävin hakemassa frisbeen uiden. Samalla heitin talviturkin ennätyksellisen aikaisin, jos ei lapsuuden aikoja lasketa. Paluumatkalla harjoittelimme hukkuvan kiskomista: pidin frisbeestä kiinni ja Lykkensdorf veti minut rantaan. Tuntuu jännän turvalliselta olla koiramoottorin vetämänä, Lykky vaikutti niin vahvalta ja määrätietoiselta. Alla on pokkariräpsyt reissusta:
 |
| Heitä jo! |
 |
Illalla ajoin Lystin kanssa agilitykisoihin. Eka radalla tavoite oli pitää kontakteista kiinni ja tilaisuus tuli heti A:lla. Lysti sen loikkasi ja siihen loppui meno.
Toinen rata oli hyppäri. Sitä ennen harjoittelin lämppäesteillä lähtöä ja kontakteja - Lysti oli niin kuuliainen kuin ikinä. Tositilanteessa lähtö oli taiteilua, sain pysymään sen maissa usealla käskyllä. Itse rata kosahti siihen, että Lysti lukitsi putken väärän pään ja siellä oli. Muuten oli hyvä rata. Kotimatkan sadattelin itselleni, etten sittenkin ottanut Lystiä jo lähdöstä pois. Se on selvästi oppinut kisa- ja harjoituskontakti, samoin kuin kisa- ja harjoituslähdöt. Mutta housuissa on ja sitä on reilun viikon päästä todistamassa muutama muukin. :S
Tänään korkkasin Lykyn kanssa seuramme uuden aakeen ja laakeen agilitykentän. Oli tosin lämmin, 26 virallisesti varjossa, auton mittarissa enemmän. Harjoittelun kohteena oli keppien avokulmat lähettämällä hypyn kautta, erehtymätön koira oli, vaikka kulma oli vaikea. Jos eka keppi on klo 12:ssa, lähestyminen tapahtui klo 8:sta. Toisena harjoittelimme kontakteja A:lla. Kolmannessa treenasimme pimeää putkikulmaa. Hyvin on Lykky sen hoksannut, uskaltaa kisoissa käyttää. Näissä väleissä Lykky sai huilata autossa ja juoda vettä, kasteluista ja auton ilmastoinnista huolimatta läähätti pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti