Sokka irti

Tulee niin turha kirjoitus.

Aloitin kesälomani Niinun koulutuksessa. Se osio ei pettänyt. Menin molemmilla. Valssiin sain taas uuden oivalluksen rintamasuunnan käännöstä - miten siihen liikkeeseen niitä riittääkin? Pakkovalssista löytyi sama vika kuin toisenkin kouluttajan valmennuksessa: käännyn liian myöhään menosuuntaan. Rintamasuunnalla oli hirmuinen merkitys molemmilla koirilla ohjatessa puomille, jonka vieressä häämötti putki. Kamalia keppikulmia harjoiteltiin myös ja niissäkin tuli ahaa-elämyksiä. 

Sieltä jatkoin Lystin kanssa agilitykisoihin. Ajattelin, että siltä on sopivasti purettu pahimmat energiat. Ensimmäisellä radalla tuli nopeasti virhe - väärään suuntaan hypätty hyppy, jonka jälkeen ajattelin ottaa ainakin kontaktit oikein. Ihan lopussa olleelta A:lta koira kuitenkin loikkasi, siihen loppui rata.

Toisella radalla Lystin kanssa oli nolla lähellä. Tällä radalla olen tyytyväinen siihen, että saatiin vältettyä väärä putkensuu, joka on ollut ongelma viime aikoina. Lisäksi sylkkärin tapaisella sain väistettyä toisen putkensuun. Hylkäys tuli, kun koira irtosi muurilta putkeen. Jälkikäteen sapetti - hylkyputki on miljoonan rivin mittainen. En vain osaa.

Pe-la yövyin molempien koirien kanssa hotellissa. Säästin turhat ajamiset. Lystille paikka oli jo tuttu, oli rauhallisempi ja väsynytkin pitkästä päivästä. Lykylle paikka oli uusi ja sitä katsoessani tuli joku etsintäkoira mieleeni, häntä pystyssä nuuskutellen koira tutki innoissaan kaikkea. En saanut illalla unta millään. Yöllä Lykkyä ilmeisesti pissitti tai piti paikkaa vähän outona. Joka kerta, kun vaihdoin kylkeä, se hyppäsi ulko-oven eteen, että lähdetäänkö nyt. Käytin sen lopulta klo 5 pissillä. Sitten ei oikein nukuttanutkaan.

Lykyn kanssa kisasin sitten tänään. Satoi vettä ja oli alle 20 lämmintä. Vähän palelsi. Olin ihan tööt huonosti nukutun yön jäljiltä.

Eka radalla Lykky ehti himpun varastaa, just se hetki, kun on jo sanomassa "hyppy" ja koira liikahtaa ennen käskyä. Tällä radalla Lykky tuntui aivan liian nopealta ja ohjaukseni oli karmeaa, koska olin myöhässä. Kontaktit se sentään otti ja pujotteli virheettömästi. Radalta ei montaa nollaa tullut missään kokoluokassa, mutta ei meidän hylky hankalasta radasta johtunut. Koira oli liukas kuin saippua ja minä unelias lötkö.

Hyppäriltä Lykky sitten lähti lähdöstä luvatta. Hyppäsi kaksi ekaa estettä, kielsin ja huusin luokseni. Kysyin tuomarilta, saanko vielä mennä hylkäyksen jälkeen. Antoi luvan. Istutin Lykyn uudelleen lähtöön ja nyt se siellä pysyi. Radalla se irtosi puolivallattomasti alkupäässä, mutta loppurata mentiin, kuten tuomari oli ajatellut. 

Lykky oli aivan ylivireä kisapaikalla. Ehkä se perjantaina keräsi kateusviettiä muiden kisaamista seuratessaan? Ehkä hotelliyö alla kuitenkin oli vähän outo? Ehkä sen hormonit ovat siinä vaiheessa, se oli just saman oloinen kuin alkutalvesta treenatessa? Ehkäpä lisään hallintaa ennen radalle menoa. :D Tarkoittaa esim. vapaana seuruutusta lähtöön tai ainakin vetämättömyyttä. Siitä ei ainakaan haittaa ole.

Parin tunnin kotimatkan aikana sade lakkasi ja perillä olikin taas tutut 26 astetta ja aurinkoista, mutta mieli musta taitamattomuuteni takia. Olisi edes tuuria.

P.S. Hyvä(t) asia(t) unohtuivat: Lykky ei tiputtanut yhtään rimaa.