Ihmisillä voi olla ihmeellisiä jumeja. Minulla on ainakin. Olen aina pitänyt grillatusta ruuasta, mutta oma grilli on jäänyt hankkimatta. Eilen sen kummempia miettimättä nappasin kaupasta mukaani pallogrillin. Eipä ainakaan harmita 2000 euron kaasugrillijärjestelmä, jos innostus lopahtaa. Mustalla ufollani ei saa naapuria kateelliseksi, mutta lapsuuskesät se tuo mieleeni: sytytysnesteeltä maistuvat toiselta laidalta mustat grillikyljet, joista itse sain syödä vain vaaleanpunaisen osan. Siihen aikaan alettiin puhua karsinogeeneistä. (Ja isä kehittyi nopeasti.)
Tämä juttu liittyy koiriin sillä tavalla, että pallogrilli tuli 40 x 40 cm kokoisessa pahvilaatikossa. Oiva naksuttelun kohde koirille. Sain jälleen havaita hurttieni erot. Tavoite oli saada koira kokonaan pahvilaatikkoon. En muista vastaavaa ennen teettäneeni. Muovilaatikon päälle molemmat ovat kavunneet.
Lykky
Koira: Into piukassa oleva malinois, joka hämmästyttävän hyvin tarjoaa nopeasti juuri niitä asioita, mitä haluan.
Myös takatassut laatikkoon: 2 naksua ja superkehut
Saldo= 8 naksautusta ja hämmästynyt omistaja, joka harmittelee, ettei ottanut tapahtumaa videolle.
9.6.13 (c)juntunen.kuvat.fi
Lysti
Koira: Makuuhuoneeseen paennut belgi, joka ei voi tulla edes olohuoneeseen, koska "se" on eteisessä.
Vilkaisee laatikkoa: 3 naksua (& riisikeksiä)
Haistelee kaukaa laatikkoa: 4 naksua
Osuu kuonollaan laatikkoon: 4 naksua. Tässä vaiheessa huomaan, että Lysti säikkyy naksahdusta ja samalla muistan, että eihän sen kanssa voi naksutinta käyttää. Alan sanoa "jes". Laatikkoon osumiset ovat silti säikähtäneitä tökkäisyjä: 4 jessiä.
Tauko
Haistelee laatikkoa: 2 jessiä
Haistelee laatikon sisäpuolta: 4 jessiä
Koira käy makuulle, haukahtaa, alkaa tuijottaa laatikon ohi kaukaisuuteen. Ei sentään läähätä. Yksi laatikkoon vilkaisu: 1 jes. Tauko.
Saldo tähän mennessä: 22 jessiä eikä koira etene eikä näytä iloiselta.
Tässä kohtaa lopetan naksutteluosion. En halua Lystiä paineistaa sen takia, että haluan olla jonkin teorian orja. Tämän pitää olla iloista yhdessä tekemistä! Autan. Astun laatikkoon seisomaan "katso Lysti, tämä on vaaraton". Lysti kiertää laatikkoa ja minua ympäri. Sanon tule, jolloin Lysti laittaa etutassut laatikkoon. Superkehut, puolikas riisikeksi, jes x monta! Vapautan Lystin, mutta se ei halua vapautua. Se änkäytyy kokonaan kaverikseni laatikkoon ja alkaa kiertää ahtaassa tilassa paikkaa hakien, koska edelleen laatikko on vain 40 x 40 cm ja siellä on 27 cm pitkät jalkani. Lysti ei anna periksi, vaan käy viereeni laatikkoon istumaan. Superkehut, palkka, vapautus ja vapautusriekutus eteisen matolla.
Aloitin kesälomani Niinun koulutuksessa. Se osio ei pettänyt. Menin molemmilla. Valssiin sain taas uuden oivalluksen rintamasuunnan käännöstä - miten siihen liikkeeseen niitä riittääkin? Pakkovalssista löytyi sama vika kuin toisenkin kouluttajan valmennuksessa: käännyn liian myöhään menosuuntaan. Rintamasuunnalla oli hirmuinen merkitys molemmilla koirilla ohjatessa puomille, jonka vieressä häämötti putki. Kamalia keppikulmia harjoiteltiin myös ja niissäkin tuli ahaa-elämyksiä.
Sieltä jatkoin Lystin kanssa agilitykisoihin. Ajattelin, että siltä on sopivasti purettu pahimmat energiat. Ensimmäisellä radalla tuli nopeasti virhe - väärään suuntaan hypätty hyppy, jonka jälkeen ajattelin ottaa ainakin kontaktit oikein. Ihan lopussa olleelta A:lta koira kuitenkin loikkasi, siihen loppui rata.
Toisella radalla Lystin kanssa oli nolla lähellä. Tällä radalla olen tyytyväinen siihen, että saatiin vältettyä väärä putkensuu, joka on ollut ongelma viime aikoina. Lisäksi sylkkärin tapaisella sain väistettyä toisen putkensuun. Hylkäys tuli, kun koira irtosi muurilta putkeen. Jälkikäteen sapetti - hylkyputki on miljoonan rivin mittainen. En vain osaa.
Pe-la yövyin molempien koirien kanssa hotellissa. Säästin turhat ajamiset. Lystille paikka oli jo tuttu, oli rauhallisempi ja väsynytkin pitkästä päivästä. Lykylle paikka oli uusi ja sitä katsoessani tuli joku etsintäkoira mieleeni, häntä pystyssä nuuskutellen koira tutki innoissaan kaikkea. En saanut illalla unta millään. Yöllä Lykkyä ilmeisesti pissitti tai piti paikkaa vähän outona. Joka kerta, kun vaihdoin kylkeä, se hyppäsi ulko-oven eteen, että lähdetäänkö nyt. Käytin sen lopulta klo 5 pissillä. Sitten ei oikein nukuttanutkaan.
Lykyn kanssa kisasin sitten tänään. Satoi vettä ja oli alle 20 lämmintä. Vähän palelsi. Olin ihan tööt huonosti nukutun yön jäljiltä.
Eka radalla Lykky ehti himpun varastaa, just se hetki, kun on jo sanomassa "hyppy" ja koira liikahtaa ennen käskyä. Tällä radalla Lykky tuntui aivan liian nopealta ja ohjaukseni oli karmeaa, koska olin myöhässä. Kontaktit se sentään otti ja pujotteli virheettömästi. Radalta ei montaa nollaa tullut missään kokoluokassa, mutta ei meidän hylky hankalasta radasta johtunut. Koira oli liukas kuin saippua ja minä unelias lötkö.
Hyppäriltä Lykky sitten lähti lähdöstä luvatta. Hyppäsi kaksi ekaa estettä, kielsin ja huusin luokseni. Kysyin tuomarilta, saanko vielä mennä hylkäyksen jälkeen. Antoi luvan. Istutin Lykyn uudelleen lähtöön ja nyt se siellä pysyi. Radalla se irtosi puolivallattomasti alkupäässä, mutta loppurata mentiin, kuten tuomari oli ajatellut.
Lykky oli aivan ylivireä kisapaikalla. Ehkä se perjantaina keräsi kateusviettiä muiden kisaamista seuratessaan? Ehkä hotelliyö alla kuitenkin oli vähän outo? Ehkä sen hormonit ovat siinä vaiheessa, se oli just saman oloinen kuin alkutalvesta treenatessa? Ehkäpä lisään hallintaa ennen radalle menoa. :D Tarkoittaa esim. vapaana seuruutusta lähtöön tai ainakin vetämättömyyttä. Siitä ei ainakaan haittaa ole.
Parin tunnin kotimatkan aikana sade lakkasi ja perillä olikin taas tutut 26 astetta ja aurinkoista, mutta mieli musta taitamattomuuteni takia. Olisi edes tuuria.
P.S. Hyvä(t) asia(t) unohtuivat: Lykky ei tiputtanut yhtään rimaa.
Lykky on lenkeillä aika itsenäisen oloinen koira. Se joko haistelee tai kävelee ylväänä ja tarkkaavaisena ympäristöä seuraten. Eilen iltalenkillä Lysti haisteli ruohomättäitä ja Lykky käveli toisella puolellani rauhallisesti. Yhtäkkiä se tökkäsi kuonollaan minua kylkeen. Ei se sellaista ole ennen tehnyt. Katsahdin siihen sanoen: "Mitä tyttö?" Lykky hyppäsi kahdelle jalalle, varovasti asetteli etujalkansa mahaani ja kylkeäni vasten, jolloin kiedoin käteni sen kaulan ympärille pörröttäen samalla kaulakarvoista. Pian se laskeutui alas. Lysti jatkoi haisteluaan. Lykky kääntyi eteeni kävelemään ja hetken päästä se vilkaisi minua salaperäisesti hymyillen. Ihminen olisi vastaavassa tilanteessa iskenyt silmää.
Tänäänkin vielä muistelen, miten sykähdyttävältä yhteys tuntui.
Elämä on jatkunut agilitypainotteisena helteistä huolimatta. Tänään täällä on ollut virallisesti 30.2 astetta lämmintä. Mutta en valita yhtään! Paitsi siitä, että sinilevä valtaa uimalammikot, kuten tuon Saimaankin. Just, kun tarkenisi polskia sielunsa kyllyydestä.
Täytin eilen talkoovelvoitetta seuran kisoissa. Homma oli hyvin vapaa. Sain liikkua tai olla liikkumatta just niin paljon kuin halusin, mutta selkä ei kiittänyt. Tuplalääkityksistä huolimatta valvoin miltei koko yön.
On piipahdettu hallilla muutenkin. Lykyn kanssa lyhensin rästilistaa. Niistoa harjoittelimme namilla ihan alkeista alkaen. Se kääntyy vähän paremmin vasemmalle kuin oikealle. Kokeilin myös pyöritystä, ok sekin. Taaksekiertoon vuffeni irtoaa parin metrin päästä - sitä matkaa voisin kasvattaa. Välistävedoissa ei ollut ongelmaa 60 cm:n rimoillakaan.
Lystillä oli tänään ryhmätreenit. Ollaan omatoimiryhmässä, jossa muut ovat onneksi kokeneita ohjaajia. Mentiin samaa rataa kuin sunnuntaina Lykyn kanssa. Hioin Lystinkin kanssa persjättöä - täpärässä paikassa saa ajoitus olla just eikä melkein. Sinänsä vähän inhottava ohjaus. Radalla oli kohta, jossa saatoimme kokeilla poispäinkäännöstä kepeiltä pussiin. Lysti osasi sen - noin vain! On sitä varmaan joskus treenattu.
Lopuksi leikitin Lystiä haluamallaan lailla. Se kutsuu leikkiin takaosa pystyssä, juoksee karkuun, harhauttaa ja nauttii ylivoimaisen nopeasta reaktiokyvystään. Välillä sitä selvästi jännittää ja oikein urahtaa, kun saan sen jotenkin yllätettyä. Tätä peliä rakas koirani jaksaisi loputtomiin. On se minustakin kivaa. :)
Toiset viettävät juhannuspyhät agilitykisoissa, me vain treenaamme.
Kävin päivällä harjoittelemassa molempien kanssa rataa, jonka olen bongannut jo ajat sitten, mutta en ole päässyt tekemään. Mersun tähti on siinä yhtenä kuviona. Tein molemmilla 9 esteen radat kahdesti, joten treeni oli aika lyhyt. Poika otti ne videolle. Tässä *KLIK* on Lykyn osuus. Huomasin videolta miten varovasti taas menen Lykyn kanssa. Argh.
Tässä on Lystin osuus. Lähdössä pyrstökarvat leviävät ihanasti pitkin mattoa. :)
Lykyllä hyppyytin vielä tekniikkaa eli power grid -harjoituksen. Häiriköin juosten ihan vierellä käsiäni heilutellen. Rimat ja tekniikka kestivät.
Iltapäivästä sain tilaisuuden osallistua ryhmätreeniin. Otin sinne Lykyn mukaani. Radalla oli 23 estettä, mm. yksi suora putki ja yksi hyppysuora, joten ei ollut varaa juosta varovasti. Pääsin siis korjaamaan aiemmat hissutteluni. Hyppysuoralla estevälit olivat 7 metrin luokkaa - Lykky meni ne yhdellä laukka-askeleella. Jos himmasin, tuli rima alas, muuten ylitti hyvin. Yritin pariin väliin persjättöä, mikä olisi ollut paras siihen, mutta jotenkin se tuntuu riskiohjaukselta, jos on yhtään täpärämpi paikka. Vastakkaista kättä kannatti vilauttaa kahdessa kohtaa, muuten oltiin ansaesteellä. Mukavaa pätkää meille tuli kuitenkin. Treenikavereiden neuvot olivat arvokkaita. Kiitos heille!
Kävin tänään agilityhallilla ja mietin milloin juhlapyhistäni tuli tällaisia. Siis sellaisia, missä pyhät eivät erotu. Muutos on tapahtunut koirien hankkimisen jälkeen. Kahden koiran kanssa ei rynnätä kyläilemään minne vaan. Toinen juttu liittyy selkääni. Rymyjäisiin en viitsi lähteä, koska alkoholi ei enää maistu sitäkään vähää, mitä ennen. Eipä silti, että tulisi enää kutsujakaan. Iällä on varmaan myös osuutensa.
Joka tapauksessa pidin lämpimässä ilmassa koirien kanssa kävelystä ja treenaamisesta, kun ei ollut kiire mihinkään. Vielä enemmän nautin hautovassa ilmassa siitä, että päästiin korkkaamaan seuran uusi ilmastoitu halli ja kumirouhekenttä. Toinen kenttä on hiekkatekonurmea. Sitä ei vielä kokeiltu ja se onkin enemmän tokoiluun kaavailtu puoli. Lykky olisi rynnännyt karmit kaulassa sisään. Lysti hyppäsi epäluuloisesti rappurallin yli eteiseen ja varovaisesti eteisestä takajalat takana tutkaili hallia, ennen kuin saattoi astua sisälle. Sitten se onneksi vapautui. Molemmat koirat tekivät 2 erässä treenit. Kumpikaan ei liukastellut, huh mikä helpotus!
Ohjelma:
Hyppytekniikkana etäisyyden arviointi Lykylle: en keksinyt moitittavaa, hyppyytin 4 toistoa, vaihtelin viimeistä esteväliä.
Radalla piti sahata aluksi eestaas aina kahta hyppyä eri paikoissa, loppuosalla oli putki ja pitkät estevälit. Ensin siis tiukkaa haltuunottoa, sitten pitkillä esteväleillä reipasta etenemistä. Olin tyytyväinen molempiin. Lystikin kääntyy, kun ajoissa kerron käännöksestä.
Puomi ja kepit olivat vierekkäin valmiiksi. Leijeröin molemmat: ohjasin kepit puomin takaa ja puomin keppien takaa. Kumpikaan koira ei hätkähtänyt.
Lystiä pujottelutin häiriöillä, heilutin narupalloa, kyykistelin ja olin kaatuvinani ja sen sellaista. Lysti vain nakutti menemään. Tämän unohdin tehdä Lykylle. Kaatuminen varsinkin kannattaisi kokeilla.
Lykyllä treenasin takaakierto-niisto-persjättöä. Jos lähden niistosta liian aikaisin, Lykky kieltää. Tätä treenasin pallon kanssa. Ei tullut vielä valmiiksi.
Kokeilin Lystillä SM-kisoista sen kohdan, missä hylkäännyimme. Hyppäytin hypyn takaakiertona ja sitten yritin valssi-niistolla ohjata loogisesti väärän u-putken päähän. Ei taaskaan ollut mitään saumaa saada Lystiä oikeaan päähän tällä ohjauksella, mutta säästelemäni vastakäännös pelaa. Tämän totesin ennen SM-kisoja, mutta silloin estekulma oli hyvin erilainen. Tälläkin kulmalla vastakäännös toimii - pitää muistaa jatkossakin.
Löysin Henri Luomalan ottaman kuvan SM-kisojen yksilöhyppäriltä. Tässä teen vastakäännöstä pituudella. Se toimi silloinkin. :)
Tällä viikolla ollaan otettu lunkisti. Viikonloppu vei mehut minustakin. Lisäksi olin järjestämässä oman seuran viikkokisoja, joka vei oman osansa.
Lykyn toipuminen on jatkunut. Viimeisimmäksi se taisi oksentaa pe-la-yönä, sittemmin on ollut yökkäilemäti ja muutenkin normaalimman oloinen. Barf-osastolle ei olla vielä palattu, pehmeästi piti ruokamuutokset tehdäkin. Harmitti kovasti perua eiliset kisat, mutten doping-koiralla voinut osallistua ja vaikkei olisi ollut doupattukaan, Lykky oli joka tapauksessa toipilas. Ja mikä kauhistus sentään, eilen Lykky tuli sukka suussa vastaan, irrotti onneksi heti. Kaikki sukat on visusti piilossa, mutta jostakin kätköistään se sen löysi.
Tiistaina tottisteltiin tien ja pyörätien välisellä nurmikolla: seuraamista ja jäävät narupallopalkalla. Vierasta sujahtavia autoja Lykky vilkuili, joten harjoittelimme lopuksi vain kontaktia. Minulla on tottiksessa valtava motivaatiopula, mihinkään kokeisiin ei olla menossa ja se näkyy harjoitteluhingussa.
Lystille en ole pukenut kenkiä sitten sunnuntain. Toistaiseksi tassut ovat ok. Se joku, mikä oireita tekee, mikä lie pihamaruna tai tuoksukustikki tai siitepöly tai ruoho, pitänee kukinnassaan taukoa. Hyvää tekee tassunhölväystauko meille ihmisillekin. Reissussa Lysti herätti aika lailla huomiota kenkiensä kanssa. Hotellilla moni pysähtyi katsomaan, yksikin äiti huusi lapselleen minua mitenkään noteeraamatta: "Hei Lassi! Tule katsomaan, täällä on koiralla kengät!" ja yksi japanilaisryhmä pysähtyi ihan porukalla meitä osoittelemaan kikatellen.
Sattui hotellilla yksi muukin hauska episodi. Sunnuntaiaamuna olin just menossa Lystin kanssa hissille, kun käytävää pitkin lähestyi japanilainen mies. Lysti kajautti kumeat haukut. Minä sitä hyssyttelemään, jottei koko hotelli herää. Japanilainen alkoi hiippailla varovaisen näköisenä ja siitäkös Lysti riemastui lisää. Lopulta hissi tuli ja häivyimme kellarikerroksesta auton kanssa näkymättömiin ja etenkin kuulumattomiin.
Yhteenkään valokuvaan ei SM-kisoissa satuttu. Eri kuvasivustoja selatessa löysin muita aiemmin huomaamattomia otoksia. Nämä on ottanut kuvauksellista.com 31.3.13. Julkaisen nämä ihan luvan kanssa:
Lysti näyttää tässä aika isolta.
Tässä kanssa. Joku näyttää laulavan lasten junalaulua:
"Tsuku-tsuku tsuku-tsuku lähdetään."
Mutta tämä se vasta on huippu. Ihan kuin teemana olisi ollut kontaktit.
Torstaiaamuna Lykky nirppi ruokaansa. Ajattelin, että tekee juoksua. Illalla se jätti ruuan miltei kokonaan syömättä eikä kakkinut normaalisti. Yöllä heräsin monta kertaa, kun se oksensi olohuoneen matolle tyhjää mahaa. Viimeisimmän yrjön jälkeen en nukkunut. Sillä on sittenkin narua tai sukkaa vielä suolistossa, alkoi takoi päässäni. Sen suolisto on kuroutunut ja se kuolee. Miksi just Lykky? Miten minä pelkäsin vain Lystin tassuja enkä tajunnut, että Lykkykin voi sairastua ennen kisoja? Minun on vietävä se eläinlääkäriin heti aamusta. Täytyy viedä kisakirja joukkuekaverille, koska en olekaan illalla kisapaikalla. Jos Lykky leikataan, voinko jättää sen pojalle? Täytyykö Lykky ja poika ottaa mukaan? Lähdenkö sittenkin vasta lauantaina aamuyöstä ajamaan kisoihin? Perunko kisat? Perunko pelkän lauantain joukkuekisan?
Perjantai
Kahdeksan jälkeen saan joukkuekaverin kiinni, sovitaan kisakirjan luovutus koulun parkkipaikalle. Ajan siitä Lykyn kanssa eläinlääkäriasemalle ja kysyn, mahtuuko johonkin väliin, koska epäilen vierasesinettä. Onneksi mahtuu ja töissä on vielä luottoeläinlääkärini. Kerron hänelle viikon takaisesta sukkaepisodista ja oireista. Ensin Lykyn mahasta otetaan röntgenkuva. Pidän sitä paikoillaan, kuvaus onnistuu rauhoittamatta. Suolistossa näkyy yksi iso ilmapitoinen möykky. Verikokeet otetaan. Lykky saa Primperania pistoksena, joka nopeuttaa suoliston liikettä ja auttaa pahoinvointiin. Lähden sen kanssa reilun puolen tunnin kävelylle. Uudet kuvat otetaan vajaan tunnin kuluttua. Kävelen sateessa hiekkatiellä. Miten poika pärjää tämän kanssa, jos tämä leikataan? Törmäileekö Lykky kaulurin kanssa? Onko leikkaaminen jo liian myöhäistä? Miksi en korjannut kaikkia sukkia pois sen ulottuvilta? Aika menee nopeasti. Kohta olen taas lyijyessun ja -kaulurin kera pitämässä Lykkyä kuvissa. Tämä ei voi olla totta. Minun pitäisi just viimeistellä pakkaamista tai ajella rauhassa kohti etelää ja täällä minä pitelen röntgenin tasolla sairasta koiraa.
Möykky on pienentynyt ja suoliston ilmapitoisuus näyttää tasaisemmalta. Vierasesinettä paljastavia muutoksia ei näy. Mahalaukku on litteä ja paksuseinäinen, ärtynyt. Verikokeissa ei ole muutoksia, koira ei ole kuiva eikä tulehdusarvot ole koholla. Lykky hyppää eläinlääkäriä vasten, jolloin hän toteaa, että tukoskoirat ovat yleensä sairaamman oloisia. "Eiks tää oikein siltä näytä?", naurahdan helpottuneena Lykkyä pidelleen. Saadaan mukaan Primperaneja pahoinvoinnin estoon, omepratsolia mahan rauhoittamiseksi, Inupektiä suolistoa rauhoittamaan ja ruokintaohjeet. Diagnoosiksi jää tennissukan, parsan ja ruohon aiheuttama mahalaukun ja suoliston reaktio. Eläinlääkäri varoittaa ruohon syömisestä, se ei todellakaan ole hyväksi koiran mahalle ja suolistolle. Jos koiran täytyy ruohoa syödä, se on mahavaivainen, jolloin vaiva kannattaa hoitaa apteekin valmisteilla eikä koiran luomukonstein.
Eläinlääkärissä on kulunut kolme tuntia. Perehdytän lapseni tablettien laittoon, kerron merkit, jolloin täytyy soittaa päivystävälle. Soitan koiralliselle työkaverille, joka lupautuu viemään koiran tarpeen vaatiessa päivystykseen. Kerron tarvittaessa olevani reilussa kolmessa tunnissa kotona.
Muutan aikatauluani. En kiirehdi perjantain iltakisoja katsomaan, mutta ajan hotellille ajatuksena nukkua univelkaani pois. Hotelli on siisti ja moderni. Lysti ei sitä arvosta. Se läähättää, tepastelee eikä asetu mitenkään.
Korvat harittavat ja katse on hajanainen.
Minulla on tylsää enkä saa kynsien rapseelta nukuttua. Päätän ajaa kisapaikalle, jonne on reilun 20 min ajomatka. Siellä on satanut, tuulee kovasti, mutta - paikka on täynnä elämää. Iltakisat ovat menossa, tapaan agilitytuttuja. Näen sattumalta joukkuekaverini, ilmoittaudutaan joukkue- ja yksilökisaan. Ulkoilutan Lystiä kisa-alueella, jotta se tottuu miljööseen ja jottei hotellilta tarvitse enää lähteä kaupungille sitä ulkoiluttamaan. Lysti säikkyy tuulen heiluttamia kojuja, mutta rauhoittuu kauempana.
Ajan takaisin hotellille. Haen ravintolasta nopeasti itselleni ruokaa ja käydään nukkumaan. Lystikin viimein rauhoittuu.
Lauantai
Kello soi 6.05. Hotelliaamiainen aukeaa liian myöhään, mikä harmittaa, koska se on paras osa hotelliyöpymistä. Lyhyen itseni sukimisen jälkeen nappaan Lystin mukaani, ajetaan hissillä parkkihalliin ja kisapaikalle.
Aurinko paistaa, tuulee. Ulkoilutan Lystin. Sen jälkeen syön kisapaikan aamiaisen hyvällä ruokahalulla. Annan joukkuekaverilleni videokameran, hän nauraa: "Alanko jo nyt kuvaamaan?" Olen rento ja rauhallinen. Meidän rataantutustuminen on radan rakentamisen jälkeen, joten sitä ei ehdi yhtään opetella ennakkoon. Rata on jotenkin vaikea hahmottaa ja joudun tosissani opettelemaan sitä ulkoa.
Lysti pelkää tuulen heiluttamaa kuuluttamon kattoa ja miedosti lepattavia lähtökarsinan peittolakanoita. Se pyrkii sieltä pois. Se ei lähdössä suostu haukkumaan eikä käy maihin. Se jää istumaan orpona korvat luimussa, mutta ei varasta. Toinen hyppy olisi päällejuoksu, mikä on meille varma ohjaus, mutta Lysti ei näe minua. Lähtökäskystä se ampaisee suoraan eteenpäin ja kolmoshypyn yli, siitä puomille. Hylkäys tulee heti alkuun. Puomilta saatan sen kepeille ja tästä loppuun tehdään kisamaisesti nollarataa. Lysti unohtaa kauhunsa ja reipastuu normaaliksi, ottaa kontaktit ja pujottelee hyvin.
Radan jälkeen jäähdyttelen Lystin, pesen tassut, kuivaan ne, laitan tossut. Alkuperäinen tarkoitus oli viedä Lysti hotellille ja palata yksin katsomaan kisoja, mutta päätän pitää sen tutussa autossa tutussa häkissä. Auto on ihan alueen sisäänkäynnin vieressä, tuulee kovasti, on vain +17. Jätän ikkunat auki ja takakontin ilmahaan varaan. Käyn katsomassa koiraani tiuhaan ja tsekkaamassa auton lämpötilan, joka pysyy varsin viileänä. Välillä kävelytän Lystiä.
Pyydän anteeksi joukkuekaverilta, joka nauraa ja toteaa, ettei meidän joukkueella mitään odotuksia ollutkaan.
Kyselen kotoa kuulumisia. Lykky on oksentanut kerran yöllä, muuten tilanne on ollut rauhallinen.
Iltapäivällä jalkojani alkaa särkeä, lähden hotellille. Nukutaan yli 2 tunnin päiväunet. Illalla käydään kävelyllä ja myöhemmin haen taas huoneeseen ruokaa. Lysti osaa nyt jo pötköttää sen ajan, kun olen pois. Uni tulee taas hyvin.
Mikäs siellä alareunassa näkyykään?
Sunnuntai
Emme ehdi jäämään taaskaan hotelliaamiaiselle, joten lyhyen laittautumisen ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen ajan kisapaikalle. Syön taas siellä aamiaista. Ei jännitä yhtään liikaa, ennemminkin liian vähän. Yritän vain tsempata itseni ohjaamaan tarpeeksi rohkeasti, jämäkästi ja selkeästi.
Aurinko paistaa ja kenttää kiiltää. Ehdin nyt katsoa edellisiä koirakoita ja tiedän radan kulun jo ennen siihen tutustumista. Kolmosesteen jälkeen on paikka, jossa pitää ottaa koira haltuun, jotta sen saa putken oikeaan päähän. Juuri sitä on viimeisimmät kaksi viikkoa harjoiteltu. Vaihtoehtoisella ohjauksella tulisi kiire suoralle, jonka jälkeen on 90 asteen käännös. Testaan Lystin kuuliaisuuden ennen rataa harjoitteluesteillä. Kaavailemani valssi-niisto toimii loistavasti.
Lysti ei taaskaan pidä lähtökarsinoista, mutta suostuu ennen lähtöä haukahtamaan kerran. Muistan katsoa sitä kerran tyytyväisellä täällä sitä nyt ollaan -fiiliksillä, jotta muistan tilanteen jatkossakin.
Lysti ei pysty lähdössä makaamaan, nousee istumaan ja liikahtaa vähän. Sitten pysyy. Se lukitsee kolmoshypyn jälkeen putken väärän suun, vähät välittää treenatusta ohjauksesta ja hylkäännymme. Rata mennään silti täysillä. Lysti tuntuu hyvältä ja tulee flow - tiedän missä se menee. Yllättäen myös viimeinen rima tipahtaa - ehkä Lysti jarruttaa, koska joutuu hyppäämään päin kummituskuuluttamoa? Tavallaan hyvä, ei tarvitse jossitella ohjausvalintaa. Vitosella ei tuolla tehdä mitään. Mutta olisi tietysti ollut kiva saada tulos. Lystin aika saadaan ylös. Se olisi ollut noin 32 sekuntia, nopein kärki kulutti rataan vähän yli 28 sekuntia. Olisimme olleet noin 35. sijalla. Jos ja jos. Alla on video. Sen saa taas Youtuben asetuksista tarkemmaksi halutessaan. Pituuden käännös on aika tarkka, seurakaveri huomautti siitä. :)
Katson kaikkien maksien karsintaradat ja ajamme kotiin. Kotimatkalla mietin vielä ohjausta ja sitä miten pienestä kaikki on kiinni. Olisi ollut mahdollista pyörittää Lysti kolmoshypyn toisen siivekkeen kautta putkeen. Hylkäsin ajatuksen alun perin, koska niin olisi tullut älytön kiire suoralle Lystiä kääntämään.
Teen itseni kanssa sopimuksen. Jatkossa katson, että koiran nenä hypyllä näyttää just sinne, minne se saa seuraavaksi mennä, ellei ole ohjauksellisesti pakko tehdä jotakin muuta. Tänään oli tilanne juuri siinä rajalla. Jatkamme myös haltuunoton harjoituksia.
Kaikkein tyytyväisin olen siihen, että lauantain kauhistelun jälkeen Lysti pystyi sunnuntaina lähes normaaliin suoritukseen. Agilitytuttuja oli kiva nähdä. Olen iloinen omista kisahermoistani, en jännittänyt missään vaiheessa liikaa. Osasin nauttia kisatunnelmasta ja siitä, että sain osallistua Lystin kanssa.
P.S. Ja miten Lykky? Ei viime yönä enää oksentanut. Ruoka maistuu. Näyttää toipuvan.
Huomispäivänä matkustan Lystin kanssa SM-kisoihin. Lykky jää pojan kanssa pitämään kotia pystyssä. On jännää olla Lystin kanssa ihan yötä hotellissa. Elän antiikkisella ajalla siinä mielessä, että kuulumisia tulee seuraavan kerran vasta sunnuntai-iltana.
Alla on videolla The Scriptin kappale "Hall of Fame", josta Sarianne vinkkasi minulle. Sanoja kuunnellessani minulle tulee niin Lystikki mieleeni, vaikka onhan se vähän nolon mahtipontista. Silti, surkimuskoira, joka vie minut arvokisoihin. "Breaking all the records... they thought never could be broke..." En voi kuunnella tuota kuivin silmin. Ehkä on parempi, etten sittenkään äänitä sitä mp3:lle. Pillahdan muuten lähtöviivalla itkuun, kun pitäisi olla ihan toisissa sfääreissä. :)
Tarkoitus on nauttia kisatunnelmasta ja taitavien koirakoiden katselusta. Samalla pyrin henkisesti olemaan vain tavallisissa kisoissa. Silti lähdössä vilkaisen Lystiä varmasti kerran: "Täällä sitä nyt ollaan, Mössykkäin." Radalla yritän ohjata oikealla asenteella niin hyvin kuin ikinä kykenen. Eilisen koutsin sanoin: "Olet sen Lystille velkaa."
Lysti on kääritty pumpuliin, jotta tassut pysyisivät ehjänä tulevaa viikonloppua varten. Lykky hyppäsi autoon mukaani agilityvalmennukseen.
Huomiot:
Pakkovalssi kannattaa merkata kunnolla, jos et halua koiraa takana häämöttävään putkeen. Olen vaihtanut ohjauksen toiseen käteen aiemmin liian myöhään - tänään aikaistui tämä homma! Parempi myöhään jne.
Jos kepeille vienti on hankala, kuten tänään (klo 4:stä, jos keppien alku on klo 12), ja vielä putki vieressä, laita kaikki kehosi osat osoittamaan kohti keppejä. Sinne meni silloin! Lisäksi ohjaa kepit loppun saakka, oli edessä mitä tahansa.
Harjoittele takaakierto-niisto-persjättöä, jotta saat Lykyn pienemmällä merkkaamisella hypyn yli. Nyt jouduin jäämään merkkaamaan, muuten Lykky kielsi. Tämä aiheutti ongelmia seuraavassa kohtaa, kun linjaus valui vääräksi.
Saksalaiseni kelpuutettiin. Se tuntuikin hyvältä. :) Tähän tuli ahaa-elämys joskus keväällä.
Lopuksi juttelin koutsin kanssa SM-kisoihin asennoitumisesta. Teki hyvää.
En lomapäivänä osannut olla treenaamattakaan, joten ajoin molempien kanssa kentälle:
Hyppytekniikkaa harjoitelimme alastuloharjoituksella, jossa toinen este on okseri. Narupallo odotti suoran päässä. Tämä meni molemmilta rutiinilla ja kivalla tyylillä.
Se himputin haltuunotto vaivaa vieläkin. Tein taas saman kuvion, missä U-putken edessä on hyppy, jolta tehdään suunnanvaihto hankalampaan putken suuhun. Lysti ei "tässä"-käskylle korvaansa lotkauttanut. Lopulta suhina ja vastakäännös oli Lystille paras ratkaisu. Lykky sen sijaan reagoi pelkkään valssiin ihanteellisesti. Vastakäännös käänsi sen jopa liikaa eli takaisin putken suun ohi, kuten koira on opetettukin.
Kepit pujottelutin taas avokulmasta hypyn kautta. Ei ongelmia kummallakaan. Lystin pujotellessa leikkasin vielä takaa, joten juoksin vastaan vähän matkaa. Ei se minua noteerannut.
4 hyppyä peräkkäin, jolla harjoittelin tiukkoja 180 asteen käännöksiä. Lystikin pääsi kääntymisen makuun.
Lopuksi teetin molemmille kaikki kontaktit kerran kehuen näteistä pysähtymisistä.
Sitten kävimme metsäkävelyllä 9.8 miljoonan itikan kanssa. Liitän vielä kuvia viikonlopulta.
Kävin päivällä Lystin kanssa kentällä. Siellä oli valmis rata, jonka numeroinnista mulla ei ollut tietoa, muuten oltaisiin menty sekin. Sain tehtyä ne jutut, mitä olin ajatellut:
Keppien avokulmaa, syöttäjänä oli putki ja toisesta suunnasta puomi-hyppy-kombinaatio. Ei yhtään virhettä.
"Tässä"-käskyllä haltuunottoja ja siis suunnanvaihtoja ennen U-putkia. Nyt koira oli kuulolla, mutta eipä ollut ihan kisavireessäkään.
Pöytä oli kentällä, hyppäytin siihen pienen radan osana, näytti olevan hyvin muistissa.
Kääntymiset siivekkeen ympäri suullisen käskyn avulla
Puomi-putkierottelua tuli ekstrana, koska systeemit olivat valmiina.
Ensi viikonlopulle pitäisi osua tilastopoikkeama, jos meinataan saada tulos joukkueradalta tai yksilöhyppäriltä. Lähdöt ovat kysymysmerkki (auttoiko viime viikon epävirallisten kisojen 4 lähtöä), kontakteja ei voi korjata ja ohjauksellisesti on monta juttua, mitä ei osata ja mitkä ovat epävarmoja. Saan jännätä lähtöhetkeen saakka tassuja ja ukkosta. Voihan siellä olla mörkö-toimitsijatelttojakin. Parhaimmillaan saadaan joukkueradalta tulos ja yksilöhyppäriltä nolla. Niitä lähdetään tavoittelemaan ja nauttimaan kisafiiliksestä. Mutta kuten olen aiemminkin kirjoittanut: olemme voittaneet siinä vaiheessa, kun kävelemme starttiviivalle Lystin kanssa vierekkäin.
Lykyn ja pojan kanssa kävimme tänään perhematkalla agilitykilpailuissa.
Eka radalla oli kiemuraisia suoria, joista näin etukäteen, etten ehdi ohjaamaan Lykkyä edestä. Yksi tällainen muutaman esteen pätkä johdatti putken väärälle suulle ja olisi vaatinut valssin, mutta turha sitä on koiran takana vääntää. Takana leikkaamisissa en rytmittänyt tarpeeksi selvästi, olin myöhässä tai Lykky oli jo lukinnut putken väärän suun, koska sinne sujahti. Hylky siinä kohtaa. Muuten olisikin ollut nolla ja tuntui hirmu hyvältä. Pojalle kiitos videoinnista:
Toinen rata vaikutti helpommalta. Siltä saatiin 15 vp. Lykyllä tuli yksi rima alas ja virheet A:n ja puomin ylösmenoilta. A:n ylösmenokontaktin koira mielestäni otti, mutta sillä nyt ei ollut mitään merkitystä tuloksen kannalta. Aika oli -17 sekuntia. Tässä *KLIK*on video toiselta radalta.
Huonoa:
Jälkimmäisen radan ylösmenokontaktit, en rytmittänyt kuten normaalisti.
Meillä ei ole vieläkään yhtään nollaa, mutta tänään oli lähellä eka radalla.
Hyvää:
Lähdöt, kontaktit
Rimat
Kepit: juoksin kuten treeneissä ja uskoin Lykkyyn.
Kisatilanteessa uskalsin leikata takana, valitettavasti tulos ei ollut toivottu.
Juoksin kovempaa kuin viimeksi, tulee parempi yhteinen rytmi ja meno.
Minusta alkaa tuntua kotoisammalta mennä Lykyn kanssa. Tämä on paras juttu!
Ennen rataa ja radan jälkeen narupallo sai kovaa kyytiä. Tajusin taas, miten valtavan intensiivinen ja motivoitunut Lykky on. Minun pitää tehdä oma osani samalla draivilla, jotta meistä tulee kunnon tiimi.
Päivällä oli Lystin vuoro uida. Jonkin aikaa polskittuamme huomasin hituloita harvakseltaan vedessä. Viimeksi sinilevätestin tehtyäni vastaava löydös oli sinilevää. Huuhtelin koiran kotiin tultua. Voihan pihkura! Just kun vesi olisi lämmintä, pitää levienkin riehaantua.
Illemmalla tottistelin Lykyn kanssa.
Seuruutin, otin jäävät kävelystä ja juoksusta, juoksusta tosin vain maahanmenon ja pysähtymisen. En hinkannut niitä, koska olivat hyviä. Seuruussa suoritin myös sivuaskelia ja paikallaan kääntymisiä.
Luoksetuloon pyysin ensin suoraan takapalkan kera. Lykky pysähtyi kerran. Se näköjään ennakoi, jos jätän takapalkan. Etupalkalla se pysähtyi hyvin. Kolmannella käskin Lykyn luoksetulosta maihin, siinä se oli nopea.
Viimeisimpänä oli vuorossa eteenmeno. Vietiin palkka yhdessä, hienosti Lykky eteni.
Autossa olisi ollut noutokapula, mutta motivaationi ei ylittänyt sisäisen vastustamiseni kynnystä.
***
Jos olet herkkä, älä lue seuraavaa. Sinua on varoitettu. :)
Kuten olette huomanneet, taannun ajoittain kakka-asteelle. Oli taas sen aika. Torstai-iltana tai perjantaiaamuna olohuoneen matolta löytyi urheilusukan jalkaosa. Varsi oli kadonnut. Perjantaipäivänä Lykky jäi kyykkimään kakkimisen jälkeen. Takapuolesta tuli jotakin tummaa ruohonkorren näköistä. Vedin ruohoa varovasti kakkapussilla. Sitä riitti 20 cm, kunnes tulo toppasi. Tässä kohtaa laskin ruohosta irti, jolloin se kimmoisasti räpsähti Lykky-paran persuuksille. "Ruoho" olikin kuminauhaa. Voi äimistys sentään!
Ynnäsin mielessäni, kuinka Lykyn on täytynyt niellä urheilusukan varren kuminauhaa metritolkulla ja takapuolesta narusta kiskomalla olen niputtanut sen sisuskalut mahalaukusta lähtien yhteen sykkyrään ja viiltänyt suoliston halki. Kipitin äkkiä Lykyn kanssa kotiin katkaistakseni kuminarun siltä matkalta, mitä sitä ulos roikkui. Lähestyin saksikädelläni hännän alapuolta, mutta naru oli kadonnut. Koira oli pumpannut sen takaisin sisuksiinsa.
Soimasin itseäni ja vaimensin olkapäälläni syyttävää Samu-Sirkkaa syöttämällä Lykylle paalillisen ruohoa ja puoli purkkia tankoparsaa. Luin internetistä tositarinoita kohtalokkaista narujen nielemisistä ja huoleni kasvoi. En soittanut eläinlääkäriin, en keksinyt mitä tämä olisi terveen oloiselle koiralle tehnyt. Sieluni silmin näin, kuinka Lykky yöllä romahtaa, kannan sen juosten eläinlääkärille, joka ei mahda sinetöidylle kohtalolle enää mitään.
Uni ei tullut, joten lähdin yöllä viimeiselle kävelylle pirteän Lykyn kanssa. Sellaisia koirat ovat - eivät näytä kipujaan, vaikka ovat sairastuneet kriittisesti. Ujon kuminauhan ilmestymisen varalta tungin taskuuni siivoushanskan ja sakset. Kuuntelin lintujen laulua ja katselin valoisaa yötä. Jonkin aikaa kuljettuamme Lykky kävi kyykkyasentoon. Ihme, etteivät silmälasini huurtuneet, kun laskeuduin tarkkailemaan, mitä syntyy. Sieltä tuli sukan varsi! Sukkaa, jonka varsi oli järsitty niin, että yhtenäistä kuminauharimpsua riitti 20 cm. Huokaus. Oli helppoa olla onnellinen.
Tänään harjoittelin Lystin kanssa haltuunottoa. Tein kolmella hypyllä kolmea erilaista lähestymistä U-putkelle. Putkesta oli aina väärä pää ensin tarjolla. 2 ensimmäistä kuviota meni ihan ok, mutta kolmannen kanssa sain tahkota ja tosissaan heiluttaa narupalloa, ennen kuin rakas koirani alkoi noteerata minua putken väärän pään sijaan. Näitä on treenattava lisää.
Toisena juttuna harjoittelin keppien avokulmaa. Laitoin saman kuvion, mikä oli maanantain kisoissa eli koira lähestyi hypyn ja pituuden kautta vähän nurinperoiseen avokulmaan. Ei Lysti osannut. Takana oli vielä putki, jonne se sujahti haettuaan ensimmäisen keppivälin. Omalla liikkeellä sain sen lopulta pysymään kepeillä. Näitäkin on harjoiteltava lisää!
Illemmalla ukkosti. Tottistelin Lykyn kanssa nurmikolla: jäävät kävelystä ja juoksusta ja seuraamista. Kentällä kävin Lykyn kanssa kokeilemassa eiliset keppikulmat. Ei ollut mitään ongelmaa. Yksi ero löytyy ohjauksesta. Eilen hiljensin töksähtäen ja odotin, että Lykky hakee kepit. Tänään juoksin tasaisemmin ja Lykyn vire oli ehkä vähän matalampi. Nyt mutkula kuitenkin taipui keppien väliin kuten kuuluu. Lystin otin mukaani, koska en hennonnut jättää sitä yksin kotiin ukkosella. Se meni samat keppisysteemit virheittä ja vielä kaukaisen jyrinän säestämänä!
Tänään tuli SM-kisojen kisakirje ja lähtölistat. Jännästi muljahti sisuksissa, kun niitä luin. :) Toivon nyt, että Lystin tassut kestävät kunnossa, jotta päästään sekä joukkue- että yksilökisaan.
Katsoin maksien rotujakautumaa yleisimpien rotujen kohdalta. Makseja on 229 kpl. Bordercollieita on 96 (42 %), belgejä 26 (11 %), australiankelpieitä 25 (11 %) ja australianpaimenkoiria 20 (9 %).
Olin tänään Lykyn kanssa agilitykisoissa. Tavoitteena siinsi onnistuneet kontaktit kisavireessä. Pyrin juoksemaan hissuttelun sijaan.
Eka radalla Lykky istui lähdössä hienosti. Pysäytin sen jokaiselle kontaktille ongelmitta. Yhtään rimaa ei tippunut, Lykky irtosi kivasti ja yhteistyö tuntui hyvältä. Ongelma: kisavireisenä se ei taipunut kepeille. Tämä ei ollut aivan yllätys, sillä viimeksi koulutuksessa tuli sama ongelma esiin. Kotikentällä taas ei maanantaina ollut mitään vaikeutta. Tältä radalta saatiin 5 vp + yliaikaa ja oltiin viidensiä, mutta oikeasti meille olisi kuulunut 10 vp. Katsokaa vaikka alla olevalta videolta. Misalle kiitos kuvaamisesta!
Toisella radalla onnistuivat myös lähdöt ja kontaktit, mutta olin itse höselömpi jo lähdössä. Rimoja tippui ja tällä kertaa keppien avokulma ei onnistunut, sama juttu. Otin ne uusiksi hypyn kautta, joten siitä hylkäys. Rata meni muuten yhteistyössä.
Hyvää:
Yhteistyömme on parantunut, juoksin reippaammin.
Lähdöt
Kontaktit
Irtoaminen
Rimat eka radalla
Kehitettävää:
Kepit kisavireisenä
Muista ohjauksen tasaisuus
Älä vapauta koiraa kontaktilta samalla, kun lähdet liikkeelle - kisoissakaan! Lykky osaa pysähtyä vaikka jatkan juoksuani.
Lähiseura järjesti tänään epäviralliset kilpailut. Ajoin sinne Lystin kanssa, tarkoituksena treenata lähtöjä. Osallistuimme kisaavien ja möllien radoille, jälkimmäisille kisan ulkopuolisena. Suunnitelma: kun koira varastaa, torun ja vien autolle. Ihmisiä oli kohtalaisen paljon katsomassa ja tunnelma sopi kisoihin. Lysti kuumui kisatyyliinsä. Sitä toivoinkin.
1. radalla käskin sen maihin, minkä jälkeen alkoi tuttu ryömiminen. Palasin eitä ja hyitä sanoen tomerana koirani luokse, kytkin hihnaan ja vein vaiti autolle.
2. rataa ennen se kiihtyi melkein samalla tavalla, mutta pystyi vähän syömään. Se jäi lähtöön, ehdin jo huokaista, kun koira varasti, hyppäsi ekan hypyn, jolloin taas toruin, kytkin ja vein autolle.
3. rataa ennen se taas nosti kierroksensa ja ajattelin, että tämä ei kovin helppo nakki olekaan. Hämmästyksekseni Lysti pysyi lähdössä paikoillaan kutsuuni saakka. Radalla oli A ja puomi, joilla palkkasin, koska teki niin hyvät kontaktit. Kehut ja iloinen leikki maalissa ja matkalla autolle.
Neljäs lähtö aiheutti myös lupaavan kiihtymyksen, mutta Lysti pysyi lähdössä ja otti kontaktit. Palkkasin maalissa iloisena.
Eilen kävin Lykyn kanssa uimassa. Ostamani pinkki frisbee ui syvässä, joten Lykky ei sitä joka kerta löytänyt. Rohkaisin itseni ja kävin hakemassa frisbeen uiden. Samalla heitin talviturkin ennätyksellisen aikaisin, jos ei lapsuuden aikoja lasketa. Paluumatkalla harjoittelimme hukkuvan kiskomista: pidin frisbeestä kiinni ja Lykkensdorf veti minut rantaan. Tuntuu jännän turvalliselta olla koiramoottorin vetämänä, Lykky vaikutti niin vahvalta ja määrätietoiselta. Alla on pokkariräpsyt reissusta:
Heitä jo!
Illalla ajoin Lystin kanssa agilitykisoihin. Eka radalla tavoite oli pitää kontakteista kiinni ja tilaisuus tuli heti A:lla. Lysti sen loikkasi ja siihen loppui meno.
Toinen rata oli hyppäri. Sitä ennen harjoittelin lämppäesteillä lähtöä ja kontakteja - Lysti oli niin kuuliainen kuin ikinä. Tositilanteessa lähtö oli taiteilua, sain pysymään sen maissa usealla käskyllä. Itse rata kosahti siihen, että Lysti lukitsi putken väärän pään ja siellä oli. Muuten oli hyvä rata. Kotimatkan sadattelin itselleni, etten sittenkin ottanut Lystiä jo lähdöstä pois. Se on selvästi oppinut kisa- ja harjoituskontakti, samoin kuin kisa- ja harjoituslähdöt. Mutta housuissa on ja sitä on reilun viikon päästä todistamassa muutama muukin. :S
Tänään korkkasin Lykyn kanssa seuramme uuden aakeen ja laakeen agilitykentän. Oli tosin lämmin, 26 virallisesti varjossa, auton mittarissa enemmän. Harjoittelun kohteena oli keppien avokulmat lähettämällä hypyn kautta, erehtymätön koira oli, vaikka kulma oli vaikea. Jos eka keppi on klo 12:ssa, lähestyminen tapahtui klo 8:sta. Toisena harjoittelimme kontakteja A:lla. Kolmannessa treenasimme pimeää putkikulmaa. Hyvin on Lykky sen hoksannut, uskaltaa kisoissa käyttää. Näissä väleissä Lykky sai huilata autossa ja juoda vettä, kasteluista ja auton ilmastoinnista huolimatta läähätti pitkään.
Lämpö hellii nyt. On puolipilvistä, varjossa 23, kiva tuuli.
Tottistelin Lykyn kanssa lyhyesti. Seuraamista, siitä jäävät zeta-tyyliin ja luoksetulo. Koska kaikki menivät hyvin, en jäänyt hinkkaamaan. Palkinnoksi koira sai narupalloleikkiä. Pääpalkintona oli liki puolen tunnin uinti.
Lystille laitoin eilen punkkimönjät, joten se on 2 vrk uimakiellossa.
