Lento-Lykyn kisat

Olimme eilen Lykyn kanssa iltakisoissa melkein naapurikunnassa. Tajusin, ettei ikinä saada nollia, ellei meille kehity yhteistyötä kisastarttien myötä. Lisäksi kohta Lykkensdorfilla on juoksut ja sen jälkeen se on liian vietikäs kentällä - ainakin talvella oli - ja koska selkäni sanoo nirskis milloin vaan, niin taotaan nyt. Ihan kuin tarvitsisi selitellä kisoihin osallistumista, mutta onpa nyt selitetty. Muotka oli tehnyt kivat, sujuvat radat eikä niistä ollut menestys kiinni.

Ensimmäisellä agilityradalla Lykky pysyi upeasti lähdössä, pujotteli itsenäisesti ja nopeasti, otti kontaktit, ei tiputtanut yhtään rimaa ja haki hyvin esteet. Tulos? - HYL. Vaikka kuvauksestani saattoi saada toisen kuvan, rata oli kaoottinen. Lykyn nopeus ja herkkyys yllätti taas. Vedin sen pois jo toiselta hypyltä käännyttyäni liian aikaisin ja putkesta tultua rintamasuuntani osoitti hetken väärään suuntaan ja koira oli puomilla, vaikkei olisi pitänyt. Radan jälkeen olin maani myynyt. Vaikea oli kuvitella, että vielä joskus voimme näyttää osaamistamme. Yksi katsoja tuli sanomaan, että "koirasta näkee, että se rakastaa agilitya". Se lohdutti, mutta muuten olin epätoivoinen. Miksi olen hankkinut täysiverisen  kilparatsun, kun en vaan osaa?

Toiselle radalle lähtiessäni ainut tavoitteeni oli olla tarkka rintamasuuntani ja ohjaukseni kanssa,  jotta saamme esteet suoritettua oikeassa järjestyksessä. Yritin saada itselleni hyvänlaatuisen "rähinähengen" päälle, jotta koira pysyy hanskassa eikä irtoile liikaa. Lykky pysyi taas lähdössä. Toinen este oli rengas, siitä piti kääntyä tiukasti, mistä kepeille. Tämän jälkeen hypättiin pari hyppyä ja kurvattiin takaisin 180 astetta keinulle. Lykky otti lentokeinun ja jatkoi putkeen ennen kuin ehdin mitään sanoa. En ottanut keinua uusiksi, koska koira oli jo palkkautunut. Siitä jatkettiin 2 hyppyä, A:lle, mutkaputkeen, tavallinen hyppy ja pituus, puomi, millä kontakti ok, u-putki ja 2 hyppyä maaliin. Vitonen tuli ja harmitti jälkeenpäin hirmuisesti, etten sittenkin ottanut keinua uusiksi, mutta tilanne oli putken jälkeen jo niin ohi. Tavoite mennä rata tuomarin suunnitelmien mukaisesti sentään toteutui. Sijoitus oli 4, aika -12 jotakin.

Seuraavien kisojen painopiste on kontaktit. Kyllä se vaan niin menee, että vietin noustessa pysähtyminen on vaikeaa, vaikka sen kanssa olisi ollut miten tarkka.

Hyvää: 

• Lähtö
• Kepit
• Rimat: yhtään ei tipahtanut, vaikka alusta oli pehmeää hiekkaa. Tämä on oikeasti iso edistysaskel!
• Lykky on selvästi kehittynyt esteiden hakemisessa. Minun täytyy vaan olla tosi tarkka rintamasuuntani ja ohjaukseni kanssa.

Tahdon tällaisen koiran kisoihin. Kuvat otti T. Kahila syyskuussa 2012.