Näitä valmennuksia on nyt vähän putkeen, mutta sietääkin. Itseluottamukseni on pudonnut nollan alapuolelle. Kisaradalle lähden maani myyneenä, koska hylky sieltä tulee kuitenkin. En ole tarpeeksi jämäkkä ja räväkkä ja vielä pahempaa on se, etten saa itseäni muutettua, vaikka puutteeni tiedostan. Kisoissa tunnen itseni konkareiden seassa aloittelijaksi, joka lankeaa jokaiseen tuomarin tekemään ansaan. En haluaisi olla luovuttaja, mutta nykyään olen sellainen.
Tänään oli Helin vuoro pumpata minuun oikeaa asennetta. Rata oli taas kiva ja kotiläksyjä tuli. Menin molemmilla koirilla. Ensin käytiin rataa pätkissä. Minun oli vaikea vekata, pyörittää koiraa ja liikkua niin, että löysin itseni ja koirani oikeasta kohdasta. Tätä jouduin treenaamaan molemmilla koirilla. Toinen paikka, missä oli molemmilla ongelmaa oli pikkuisen takaperoinen keppien avokulma. Kolmas molempien ongelmapaikka oli keppien jälkeinen u-putki. Kumpikaan koira ei "tule käteen". Ja yhdistävä tekijä on...?
Uusi makean tuntuinen ohjaus on takaakierto-niisto-persjättö. Lysti luki sen heti oikein (kun tein sen oikein) ja kääntyi sukkelasti. Lykky osasi myös. Tämä on niitä ohjauksia, jotka koirat ilmeisesti lukevat luonnostaan. Lisäksi se ratkaisisi joissakin tilanteissa Lystin ja minun "kierrämme pidemmän johteen kautta" -ongelman.
Uusintakierroksella olin herännyt unimaailmastani tai painajaisestani ja sain kun sainkin väännettyä lopulta molemmilla nollaradat. Sitä fiilistä olenkin tavoitellut jonkin aikaa. Ne olivat nopean tuntuisia ja hyvärytmisiä ratoja. Lykkykin piti rimat ylhäällä, vaikka alusta oli uusi ja kovin pehmeä.
Treenilistalle:
- Keppien avokulmat
- Luoksetulo kesken radan
- Oma asenne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti