Ja Lykyn yksäri

Onneksi on kaksi koiraa, jotta voin jakaa agilityrasitusta molemmille. Olin sopinut Tuijan kanssa yksärin, jolle otin Lykyn mukaan. Ukkosti, joten en halunnut Lystiä säikytellä. 

Ensimmäisellä ratapätkälle tuli pakkovalssi ja sen jälkeen vekkaus, jotta koira upposi hypyn jälkeen oikeaan päähän putkea. Lykky ei aluksi välittänyt ohjauksestani tai huudahduksestani. Lelun avulla saatiin se kuulolle. Tämän jälkeen "Lykky" auttoi ennen hyppyä vekatessa ja koira oli oikeassa paikassa. Haltuunotto on vilkuttanut meillä punaista valoa tämän viikon. Ajattelen sanoa "Lykky", kun vaadin hetken huomion ja "tähän", kun täytyy tulla kuljetukseen.

Toisella radalla harjoiteltiin merkkausta. Hetken herpaantuminen: huono merkkaus, katse ja liike vei väärään suuntaan - ja Lykky ohitti hypyn. Tarkkuutta näihin!

Kolmantena harjoiteltiin u-putkesta kääntymistä oikeaan suuntaan. Muutaman palkatun toiston jälkeen se onnistui. Näihinkin sain jatkoharjoitteita.

Selkäni sentään oli suorassa. Silloin, kun on selvät sävelet, minun ei tartte köyristellä.

Tämän jälkeen jäähdyttelin Lystin ja käytin sen uimassa. Rannalle sattui ihan vain kävelyllä ollut mies, joka kysyi, onko Lykky belgianpaimenkoira. Myönsin. Sitten hän mainitsi, että niitä on poliisikoirina. Niin on, totesin, tämän siskokin. Seuraavaksi hän kysyi Lykyn luonteesta ja halusi jäädä katsomaan koiran uimista. Varoitin kastumisriskistä. Mainitsin Lykyn emän olevan myös vesipelastuskoira ja siinä Lykyn haku- ja uimahimoa katsellessani ajattelin, että niin voisi olla Lykkykin.

Lykky 4 kk pelastaa sandaalin

Lysti ryhmätreenissä

Otin Lystin mukaan, jotta sain sille treeniä kiihtyneessä mielentilassa. Tassut eivät ottaneet eilisestä itseensä, onneksi. Kerran se lähdössä nousi, jolloin palautin. Kontakteilla (keinu ja puomi) se ei tehnyt yhtään virhettä, mutta ei ollut niin villikään kuin kisoissa. A:ta ei kentällä ollut. Koutsi juoksi kontaktit vierellämme tuomaria matkien.

Alku oli tällainen: Putkijarrulla sain Lystin kakkosputkelta nelosputken väärään päähän. Parhaiten tepsi, että sanoin Lystin nimeä, kun se oli putkessa, hain sen miltei putken suulta ja liikuin samalla kohti 3. hyppyä. 4:lle se upposi hyvin. 5. putkeen minun kannatti hakea se 4. putken päästä ja kuljettaa vierelläni 5:lle. Eka kerralla kiirehdin tässä, jolloin Lysti jäi vähän jälkeen ja sujahti kakkosputkeen. Se ei tullut taaskaan kunnolla käteen - mitenkäs treenaamatta olisi yhdessä päivässä oppinutkaan.

Radalla oli kolmessa paikkaa saman johteen ympäri kierrättämisiä. Näissä minun on näytettävä rintamasuunnallani ajoissa, minne matka seuraavaksi jatkuu, muuten Lysti hyppää suoraan. Lopussa oli kohta, missä koira kuului lähettää renkaalle ottamalla hyvin sivuttaisetäisyyttä. Hyvin Lysti renkaan haki, mutta joku varmistelee liikaa ja taas tulee lenkkiä ja aikaa palaa.

Tämän päivän anti: putkiansat ja RINTAMASUUNTA. Olen kyllä erittäin tyytyväinen meidän uuteen koutsiin.

Treenin jälkeen Lysti pääsi uimaan. En ole vielä tinkinyt tavoitteestani uittaa koiria kahdesti viikossa. Johan niitä on reilu viikko uitettukin. :D

Kesäinen sää haittaa orientoitumistani. Koko ajan luulen, että on kesäkuu ja joudun korjailemaan erheitäni. Muuten en valita, 22 astetta ja puolipilvinen on oikein passeli ilma.

There was a flash in the sky

Näitä valmennuksia on nyt vähän putkeen, mutta sietääkin. Itseluottamukseni on pudonnut nollan alapuolelle. Kisaradalle lähden maani myyneenä, koska hylky sieltä tulee kuitenkin. En ole tarpeeksi jämäkkä ja räväkkä ja vielä pahempaa on se, etten saa itseäni muutettua, vaikka puutteeni tiedostan. Kisoissa tunnen itseni konkareiden seassa aloittelijaksi, joka lankeaa jokaiseen tuomarin tekemään ansaan. En haluaisi olla luovuttaja, mutta nykyään olen sellainen.

Tänään oli Helin vuoro pumpata minuun oikeaa asennetta. Rata oli taas kiva ja kotiläksyjä tuli. Menin molemmilla koirilla. Ensin käytiin rataa pätkissä. Minun oli vaikea vekata, pyörittää koiraa ja liikkua niin, että löysin itseni ja koirani oikeasta kohdasta. Tätä jouduin treenaamaan molemmilla koirilla. Toinen paikka, missä oli molemmilla ongelmaa oli pikkuisen takaperoinen keppien avokulma. Kolmas molempien ongelmapaikka oli keppien jälkeinen u-putki. Kumpikaan koira ei "tule käteen". Ja yhdistävä tekijä on...?

Uusi makean tuntuinen ohjaus on takaakierto-niisto-persjättö. Lysti luki sen heti oikein (kun tein sen oikein) ja kääntyi sukkelasti. Lykky osasi myös. Tämä on niitä ohjauksia, jotka koirat ilmeisesti lukevat luonnostaan. Lisäksi se ratkaisisi joissakin tilanteissa Lystin ja minun "kierrämme pidemmän johteen kautta" -ongelman.

Uusintakierroksella olin herännyt unimaailmastani tai painajaisestani ja sain kun sainkin väännettyä lopulta molemmilla nollaradat. Sitä fiilistä olenkin tavoitellut jonkin aikaa. Ne olivat nopean tuntuisia ja hyvärytmisiä ratoja. Lykkykin piti rimat ylhäällä, vaikka alusta oli uusi ja kovin pehmeä.

Treenilistalle:

- Keppien avokulmat

- Luoksetulo kesken radan

- Oma asenne

Onnea 5-vuotiaalle Mössykälle!

Mitä minä tähän kirjoitan, kysyn itseltäni Lystiä katsoen. Miten muistan ja onnittelen koiraa, joka on muuttanut minut koiraharrastajaksi? Koiraa, joka on kävellyt vierelläni hitaasti, kun en ole päässyt nopeammin. Koiraa, joka herättää minut nostamalla etuosansa rintakehäni päälle ja paukuttamalla hännällään verhoihin. Koiraa, joka maaliviivan jälkeen katsoo minua onnellisena: "Enkö ollutkin hyvä?"

Lysti pentuna

Viidessä vuodessa ehtii aika paljon. Vieläkin muistan, miltä tuntui Maaningalla saada ensimmäinen nollatulos agilityssa ja Rantasalmella ensimmäinen tokon ykköstulos. Mutta parhaiten muistan yhteiset  ulkoilumme lähimetsissä ja jäällä, matkat Repovedelle ja molempien nestetankkaukset auton takaluukun alla. Tyytyväisen urahduksen, kun Lysti käy tyytyväisenä makaamaan ja iloisen askelluksen, kun lähdetään ulos. Ja senkin kerran, kun Lystin ei pitänyt lähteä mukaan, mutta se karkasi ulko-ovesta ja hyppäsi autohäkkiin. Se näytti siellä niin tyytyväiseltä, etten naurultani voinut käskeä sitä kotiin. Tai ne hetket, kun minulla ei mene hyvin ja uskollinen Lysti istuu vierelläni varmana kuin kallio.

Silti esittelen Lystin uusille kouluttajille mielenterveyskuntoutujana, koska sen sisällä tulee aina asumaan herkkä, varovainen ja epäluuloinen eläin. Sen kanssa harrastaminen oli aluksi toivotonta, kun ei sitä saanut edes agilityesteiden lähelle. Ei agilityssa vieläkään paukut riitä, jos on ukkosta, kovaa haukkuva koira tai pahasti kolahtava keinu. Vire voi mennä ylikin, jolloin Lystin kolmas persoona määrää sekä suunnan että vauhdin. 

Taisi olla tuulinen ilma tai naapuri tamppasi mattoja.

Yritän kasvaa mukana, opetella katsomaan Lystin olemuksesta eikö sitä huvita totella vai eikö se kykene. Pyrin olemaan johdonmukainen, turvallinen ja vaativa oikeassa paikassa. Kun se on rohkea ja röyhkeä, minun pitäisi muuttua tarpeeksi jämäkäksi. En osaa vielä tarpeeksi, mutta tiedän suunnan.

Lystin fyysinen terveys on huolestuttanut kovasti muutaman kerran. On allergiat, kesäiset tassuvaivat ja herkkä maha. Viime syksynä olin menettää koko koiran. Se laihtui eikä löytynyt ruokaa, mikä olisi sopinut. Lenkillä ihmettelin, miksi selkäkarvat heiluivat oudosti. Tunnustellessani sormeni osuivat törröttäviin nikamiin ja lonkkaluihin. Totesin eläinlääkäriasemalla silmät kyynelien täyttäminä, että enhän minä tätä nälkään voi tappaa. Sitten oli se hirveä joulukuinen vuorokausi, kun vahtasin milloin kohtutulehduksen uhri romahtaa.

Joskus mietin, onko tässä mitään järkeä, kun valmistan seitiriisipuuroa ja puen Lystille lenkkareita. Silloin katson Lystiä ja ajattelen, miten pieni hinta se on kaikesta, mitä se on minulle antanut. Jos se niiden avulla pystyy elämään normaalia elämää, se on minun osuuteni meidän jutussamme.

Ilman lenkkareita oltaisiin kesäisin lirissä.

Vaikka Lystikki on vähän tuollainen reppana ja lauman arvoasteikossa Lykyn alapuolella, se on silti rohkea suojelijani. Jos olohuoneessa leikkini Lykyn kanssa käy Lystin mielestä liian rajuksi, se kipittää makuuhuoneesta urheana viereeni. Lykky keskeyttää leikkinsä ja minä tyynnytän Lystin: "Ei hätää, kaikki on hyvin, me vain leikitään". Lysti katsoo rauhallisesti silmiini ja kävelee takaisin lepäämään häntä lauhkeasti heiluen.

Jos meillä ei olisi ollut niin epävarmaa agilityuran alkua, minusta ei ehkä tuntuisi niin upealta mennä Lystin kanssa, kun yhteistyö pelaa - ja nähdä sen nauttivan, luottavan itseensä ja meihin. Tänä vuonna minulla on kunnia astella juuri Lystin vierellä lähtöviivalle agilityn SM-kisoissa. Toivon kovasti, ettei kumpikaan meistä sairastu väärään aikaan. Ehkä etukäteen kuvittelemani nostalgisen hetken gloria karisee, kun yritän saada karvaisen ystäväni pysymään lähdössä. Noh, tavoitteet eivät ole korkeat: kunhan ei tehdä kaoottista superhylkyä. Tuskin murtuisin sittenkään. Olemme jo voittaneet.

(c) Maliraat

Ja Lykyn vuoro

Tänään kävin Lykyn kanssa agilitykentällä. 

Tehtiin viime perjantain Niinun kuviota eli jatkoin takana leikkaamisilla. "Pienen" hakemisen jälkeen pääsimme Lykyn kanssa toiselle putkelle vaihtaen suuntaa kaikissa väleissä. Oli makea tunne, jotenkin saatiin rytmi päälle.

Toisena juttuna teetin A:n kontakteja. Juoksin edellä tai sivulla hidastamatta. Sen ollessa alastulolla heitin lelun eteenpäin ja vapautin, tässä pysyi hyvin. Vähän vaikeampana kuviona lelu lensi samaan aikaan, kun Lykyn kuului pysähtyä. Niin vain tyttö pysähtyi ja vapautuksella sai hyvin ansaitsemansa leikit. Näitä tein vain muutaman, koska sujuivat hyvin. Täytyy keksiä joku vaikeutus ensi kertaan.

Sitten ajeltiin uimaan. Kunpa saisin läpi kesän uitettua molempia vähintään pari kertaa viikossa. Tekisi niin hyvää lihaksille.

Lystin tassut näyttävät kestäneen hyvin eilisen. En verytellyt sitä yleistiellä, mitä suolataan säännöllisesti. Huuhdoin tassut eilen treenin jälkeen autoon mennessä ja uudelleen uinnilla. Iltalenkillä & aamulenkillä oli jälleen lenkkarit jalassa. Sisällä se on ilman kenkiä. Lystikki ei ole nuollut tai jäytänyt tassujaan yhtään eikä niissä näy muutoksia. Hyvä näin.

Lystin vuoro

Tänään oli seuran katselmus ja koulutustilaisuus SM-joukkueeseen halajaville. Treenit veti Tuija. Olin siellä Lystin kanssa. Radalla oltiin kahdesti ja neuvojen perusteella korjattiin eri kohtia.

• Eka yrityksemme oli huono, koska tein alkuun väärän reittivalinnan. Pituus oli sivussa, mutta ei siitä olisikaan tarvinnut välittää. Helpommalla ohjauksella juttu sujui.
• Kepit olivat ok.
• Keinu ok, paitsi kerran. Samoin puomi. A:n alastulolta koira loikkaa herkästi kuumuneena, mutta tarkkana ollessani otti kontaktin.
• Kumartelen edelleen aivan turhaan. Selkä suoraksi! Minun pitäisi aina treenata valvovan silmän alla. Yleisöstä hyvä havainto, Lysti ottaa keinun paremmin, kun liikun pystyssä.
• Jaakotuksissa ja pakkovalssi-jaakotuksissa huitaisin koiran esteen yli ja jatkoin matkaani. Näissä koira pitää ohjata loppuun, ottaa vastaan. Tämä oli toinen teema, mikä täytyy ottaa projektiksi.
• Kolmas tärkeä juttu on se, että minun pitää olla jämäkämpi.
• Päällejuoksu oli ok.
• Radalla oli 3 kohtaa, jossa lyhyemmän reitin olisi saanut pyörittämällä koiraa siivekkeen ympäri, mutta Lystin ja minun heikkous on nämä pyöritykset, tulee turhan isoa lenkkiä. Otin suosiolla pidemmän reitin, toisaalta niissä Lysti ylläpitää vauhtinsakin paremmin.

Treenien jälkeen käytiin uimassa, se oli Lystille eka kerta tänä vuonna. Hyvin maistui.

Kotona vaihdoin koiraa ja tottistelin Lykyn kanssa pyörätien ja ajotien välissä nurmikolla. Seuruutin erilaisia kuvioita, teetin jäävät kävelystä ja maihinmenon ja seisomisen juoksusta. Hyvässä tikissä on Lykky niiden suhteen. 

Nyt molemmat pötköttävät. Ramaisee itseänikin. Miltei neljä tuntia meni näihin projekteihin.

Eilen keitin koirille possunkieliä, minkä keitinliemi uppoaa hyvin treenijuomana. Vähän yllättäen ostin myös Murrelta siipiä ja broilerinsydämiä. Jälkimmäisistä saa ihan Indiana Jones -elokuvan silmäsopan näköistä keittoa. Syömäään!

Ensin päähän, sitten jalkoihin

En päässyt oman seurani järjestämään N-L Linnan koulutukseen ennen vappua, koska olin silloin tautinen. Onneksi pääsin hänen koulutukseensa nyt, pidän hänen tavastaan opettaa. Opettelimme rytmitystä ja takana leikkaamisia. Heikkouksieni TOP-heikkoudet ovat juuri nuo. Lykky oli mukanani. Osa jutuista oli tuttuja asioita, mutta ovat päässeet unohtumaan.

• Katso lähdössä, että koiran fokus on esteessä. Tämä on Lykylle hyppytreeneistä tuttu, mutta ei ole siirtynyt tällaisiin harjoituksiin kunnolla. 
• Aluksi juoksin varovasti. Tällöin Lykky empi, kuuluuko rataa edes jatkaa. Kun juoksin nopeammin ja rohkeammin, Lykky kulki varmemmin. Tämä on varmasti yksi kisoissa ilmenevän yhteistyön ongelman salaisuus. Yritän siellä olla hillitty ja tasainen, mutta olenkin varovainen ja hidas, mikä hämää koiraa ja saa sen kysymään suuntia. Tässä on video ihan alusta: *KLIK*. (Kannattaa taas klikata asetuksista kuva tarkemmaksi. En ymmärrä miksi YT muuttaa ne noin vähäpikselisiksi. Niin, ja videot julkaisin N-L:n luvalla.)
• Juokse siis nopeasti, mutta älä sinkoile. Rytmitä - hidasta hetkeksi, mutta kiihdytä heti uudelleen.
• Älä hidastele takana leikkaamisissa rytmityshidastuksen jälkeen. Juokse kohti tulevan esteen johdetta, älä kierrä liian taakse. Käännä kroppa ajoissa. *KLIK* & *KLIK*.
• Suosi etupalkkaa. 

Päällimmäinen tunnelma: odotan hetkeä, jolloin päässä oleva tieto valuu muuhun kroppaan ja näkyy liikkumisessani.

Kiitos Sarianne kuvaamisesta!

***

Lystin tassut ovat korjaantuneet kivuttomiksi, rakkulan alla on uusi iho. Huomenna on sille treeniä. Tässä on kuva paranemisvaiheen rakkulasta, joka on sivulta auki. Leikkasin anturoiden väliset karvat lyhyemmiksi, sitä silppua näkyy kuvissakin.

P.S. Teetin illalla pitkässä heinikossa tossutetulle Lystille puiden kiertoja. Voi että oli tohkeissaan! Tuokion päätteeksi huomasin yhden tossun kadonneen. En löytänyt tossua, joten tallasin alueen. Ja sieltä esineruudusta Lysti tossunsa toi. Voi toista. Suloinen Mössykkä.

Lykyn agilityt

Huomiset ryhmätreenit on peruttu, joten kävin tänään Lykyn kanssa kentällä. Lystin tassut ovat parantuneet, mutta säästän sitä vkl:n koulutuksiin. Jokainen ulkoilu paljain tassuin lisää rakkulariskiä. Ihan älytöntä! Noilla lenkkareilla voisi agiliitääkin, mutta en uskalla riskeerata, jos väärällä hetkellä luistaakin ja Lysti loukkaantuu.

Lykyn kanssa treenasin aluksi puomia, jonka toisella ylösmenolla oli kosketusalusta. Puomin molempien päiden jälkeen oli yksi estejohde. Lähetin Lykyn kiertämään johteen, juoksin edellä, huusin "ap" (lyhennys sanasta tsap eli kehusanasta, jonka Lykky on yhdistänyt kosketusalustaan) ja katsoin, että osui kosketusalustalle. Lykky oli 100 % varma! Kontaktit pelasivat myös toiseen suuntaan puomia, jolloin kosketusalusta oli vasta alastulolla. Tällä systeemillä joka toinen toisto toteutui ilman alustaa.

Alastulokontaktilla tein mielenkiintoisen havainnon. "Osu":lla Lykky pysähtyy kauniisti, mutta jos sanon kehusanan "zap", koira lähtee. Oikeasti se saa lähteä vain "vapaa":lla tai estekäskyllä. Ehkä vähän oion näissä jutuissa, mutten näe järkeä hämätä sitä zapilla tai muilla hämäyssanoilla, en tee niin ikinä kisoissakaan. Minulle riittää, että se irtoaa vasta vapautuksesta tai estekäskystä. Välillä palkkasin kädessä olleeseen leluun jatkaen itse juoksuani, välillä heitin lelun Lykyn ohi, kun se odotti kontaktilla, välillä kierrätin johteen ja juostiin puomi takaisin. Monta toistoa en tehnyt. Lykky oli hyvä. 

Toinen treenikohde oli takana leikkaamiset ja valssit. Teetin neljällä hypyllä erilaisia kuvioita. Hyvin Lykky ohjautuu. Esteiden hakeminen on edistynyt merkittävästi. 

Laitan loppuun kuvasarjan, tosin vanhoista ja ennen nähdyistä kuvista. Tähän päivään näitä yhdistää se, että kuvien ottamisesta on kulunut noin kaksi vuotta.

"Olen suuri ja mahtava pentu, etkä mahda minulle mitään!"

"On se iso. Onneksi lempeän näköinen."

"Animaliaa! Kriinpiis! Täällä syödään koiranpentua!" 

"Älä mee pois! Leikitääään!!!"

Tässä on leikkivideo *KLIK* samoilta ajoilta. Tuommoista hyväntahtoista nujuamista saatoin katsoa loputtomiin.

Voittajaluokan luoksetulo

Lysti-paralla on tassuissa rakkuloiden jälkiä. Epäilen, että sunnuntaisen kisapaikan alustaa suolataan, koska siellä aukesi tassut viimeksikin. Ei auttanut näköjään tassujen huuhtelu. Nyt on taas sinkkisalva ja sisätossut käytössä. Tossujen hyvä puoli on se, että ulkonakaan Lysti ei arista tassujaan, ilman tossuja linkuttaisi. Jos paraneminen tapahtuu normaalisti, huomenna päästään tossuista eroon.

Tänään tokoilin Lykyn kanssa: 

• Seuraamisessa Lykky aluksi painoi, huomautin "Ai!", korjasi. Eka kertaa harjoiteltiin sivuttaisaskelia. Ensin L jäi paikoilleen istumaan, uudella käskyllä pysyi mukana askelluksissani. Serpentiiniä mentiin myös, kävellen ja juosten. Kivasti se tulee.
• Jäävät teetin peräkkäin tsetan malliin. Jokaisella oikea jäävä eikä liikahtanut yhtään, vaikka kävin takana kääntymässä. Nätisti Lykky jatkoi seuraamista, kun otin vauhdista mukaan.
• Luoksetulo hieno.
• Luoksetulon pysäytys ensin lyhyestä matkasta oli napakka. Toisella kerralla kävelin 40 metrin päähän. 15 metrin kohdalla Lykky seisahtui itsenäisesti. Kutsuin uudelleen "tule". Nyt koira juoksi 10 metriä ja syöksyi maihin, valitettavasti taas ilman käskyä. Ehkä se on katsonut salaa videoita? Pelkällä etupalkalla Lykky ei pysähtynyt lainkaan. Otan ensi kerralla kaksi lelua mukaani.
• Kosketusalustalla treenattiin osumista. Nyt Lykky osasi, vaikka juoksin edellä. Se on liikuttava, kun oikein loikkaa etutassut edellä alustalle. Lupaan ottaa videolle joskus.

Lysti kisoissa

Kisasin eilen Lystillä. Olin päättänyt etukäteen, että mikäli se varastaa lähdössä tai hyppää kontaktin, rata loppuu siihen.

Ekalla agilityradalla Lysti pysyi lähdössä ja pysähtyi A:lle kuten kuuluu. Keinulta se tapansa mukaan vähän ryntäsi, en ehtinyt ohjata kunnolla kepeille, miltä vitonen. Muuten se oli hyvä. Loppusuoralla Lysti loikkasi puomin alastulokontaktilla. Keskeytin radan siihen ja kävelytin koiran rauhallisesti autolle.

Sitten sattui jotakin ihan kummallista, jota en ymmärrä vieläkään. Palaan asiaan SM-kisojen jälkeen.

Siitä syystä seuraava hyppäri meni huonosti. Ei varmaan olisi kannattanut mennä sille lainkaan. Lysti  pysyi lähdössä, mutten ohjannut tarpeeksi napakasti.

Kolmantena oli agilityrata. Lysti pysyi lähdössä ja otti kontaktit. Nyt oli takaakierroissa ongelmia, en muistanut vilauttaa vastakkaista kättä, joten pyörittiin parin hypyn ympärillä. Kolmesta kiellosta tuli hylky.

Tänään käytin Lykyn uimassa. Tavoite on uittaa molempia kesällä tiuhaan, ihan lihaskunnon takia. En ole muuten unohtanut ristikkäisten jalkojen nostoja tai ryteikkökävelyjäkään.

Agilitya

Ajoin molempien kanssa agilitykentälle mielessäni kontaktiharjoitteet. Kenttä oli tyhjennetty esteistä, joten jouduin säveltämään, jotten joutunut kantamaan yhtään liikaa. 

Ensin teetin hyppytekniikkaa:

1. Kaarreharjoitus kolmella 10 cm rimalla molempiin suuntiin
2. Kaarre 10-40-10 -rimoilla
3. Yhdistin 10-40-10 -kaarteet kahdeksikoksi 

Molemmat osasivat hyvin, valitsivat oikean laukan ja hypyt näyttivät hallituilta. En muuten olisikaan mennyt kahdeksikkoon saakka.

Seuraavaksi harjoiteltiin muokattua torstain treeniä. Puomista mulla oli yksi osa pöydän päällä,  putkeakaan en raahannut. Tavoittelin mahdollisimman pieniä teitä ja oman askellukseni järkevöittämistä. Lykyllä oli torstaina hankaluuksia takaakierron jälkeen tulla ilman merkkausta riman yli. Nyt se ei ollut ongelma, vaikka aika ylimalkaisesti merkkasin riman. Rakensin kuvion lopulta myös toiseen suuntaan. Lystille oli siihen suuntaan kääntyminen helpompaa.

Kolmantena juttuna harjoittelin Lykyn kanssa kosketusalustalla ylösmenoja. Jättäydyin aluksi jälkeen, sitten olin kosketusalustan kohdalla ja lopulta juoksin edellä reilun etumatkan turvin. Lykky täsmäsi joka kerta tassunsa alustalle. Hyvä tyttö! Tavoitteena on, että koira osaa joskus kisavireessä täpätä ylösmenon, vaikka juoksen edellä. Lykky juoksee puomin niin lujaa, että minun täytyy saada etumatkaa, muuten jään jälkeen.

Lopuksi vein Lystin halliin, missä treenattiin keinua muutama kerta. Kotikeinun se uskaltaa mennä hyvin, mutta vieraathan ne ongelmat ovatkin.

P.S. Niissä keskiviikon kisoissa, missä Lystin kanssa hyllytettiin, hyllytti myös n. 38 muuta koiraa. 3 koirakkoa sai 10 vp:n tuloksen, niistäkin yksi lisäksi yliaikaa.

Ryhmätreeni

Olin pitkästä aikaa oman seuran ryhmätreeneissä. Viimeksi on käyty syksyllä. Talvella treenit pidettiin hallissa, jonka matto on aikojen saatossa tullut liian liukkaaksi koirilleni, joten treenasin talven muualla, kuten olen kertonut. Nyt on koutsikin vaihtunut, oikein mukava ja pätevän oloinen on tämä uusi. Hän jaksoi paneutua hiomaan linjoja ja ohjauksia. Tykkäsin.

Otin Lykyn mukaan. Aurinko lämmitti auton mittarin 23 asteeseen, aah! :) Rata oli 14 estettä pitkä. Siihen kuului muutama kaarre putkeen, päällejuoksu, puomi, takaakierto-valssi ja suunnan kääntö valssilla. Ekalla yrittämällä Lykky sujahti väärään putkeen, kun hetkeksi rintamasuuntani laser heilahti väärään suuntaan. Toisella yrityksellä meni kivasti. Yksi rima tippui, se oli ohjausvikani. Kerran roikaleeni yritti varastaa, mutta sai äkäisen palautuksen lähtöviivalle. Nyt sekin yritys sitten alkaa. :/ Puomin kontaktissa ei ollut ongelmaa.

Huomiot:

• Jos alku on mutkainen, joskus on parempi jättää koira niin, että mutkan saa pyöreämmäksi.
• Päällejuoksussa juokse rohkeammin edelle, jotta koiralla on paremmin tilaa tulla alas.
• Takaakierto-valssissa merkkaa riman ylitys ajoissa.
• Valssia hiottiin pitkään. Jotenkin en sitä siitä kulmasta osannutkaan ja teputin valssin kolmen askeleen sijaan turhan monta askelta, vissiin jotakin sambatyylistä. Muista: eka askel merkkaa ponnistuspaikan ja toinen askel seuraavan suunnan. Lopulta sain vaivattoman ja simppelin oloisen valssin tehtyä ja koira kiitti.

Sen pituinen se.

Kisaviikko jatkuu

Tänään oli Lystin vuoro kisata kahdella agilityradalla. Vaihdoin kontaktitaktiikkaa. Kontaktiongelmia voi lähestyä monesta suunnasta ja yksi on se, että omalla hidastamisella ei paineisteta koiraa. Treeneissä kovassakin vireessä (tätä ei usko kukaan meidät kisoissa nähnyt) Lysti pysähtyy ja jää jälkeeni odottamaan 98 % varmuudella, vaikka juoksen täysiä alastulon ohi. Tänään päätin kokeilla samaa kisoissa, koska se joillakin koirilla oikeasti tepsii.

Eka radalla oli kaikki kontaktit, juoksin hidastamatta enkä heti ensimmäisestä loikasta hätkähtänyt. Lysti otti kaiken ilon irti. Häntä vaan pyöri, kun se loikki yli alastulojen. Treenien varmuus oli haavetta vain. Kun en voinut yhtään ennustaa, miten koira tulee kontaktilta, jatkon ohjaaminen oli liian haastavaa. Jossakin kohtaa hylkäännyttiin ja se siitä sitten. Voi sitä häpeää, kun kaikki katsovat, että arpajaisistako nuo ovat hommanneet pääsylipun kolmosiin. 

Toiselle radalle vaihdoin roolini takaisin omimmaksi eli ilkeäksi vanhaksi noita-akaksi. Lähdössä koira nousi, istui, käveli, meni käskystä maihin ja siitä sain kutsuttua. Kontaktit Lysti-hirviö otti, kun tarpeeksi karjuin ja olin kuin myrskyn merkki. Että siinä sitä on koiraurheilua ja yhteistyötä parhaimmillaan, kun kisataan kumman raivostuskuola lentää pidemmälle. Rata itsessään oli lyhyen kisahistoriani hankalin sisäistettävä. Rataantutustuminen meni siihen, että opettelin, missä järjestyksessä esteet suoritetaan. Kaikki ongelmapaikat jäi skannaamatta, kun en ehtinyt. Viidentenä startattiin radalle ja jossakin kohtaa Lysti meni väärään putkeen. Sinänsä tästä radasta jäi positiivinen mieli, että kontaktit nyt otettiin ja koira oli kuulolla. Autolla sain syöttää ja juottaa tyytyväistä kisakumppaniani hyvillä mielin.

Lähdin kisoista pois, kun yli 40 koirakosta oli 6 jäljellä. Yksi 10 vp:n tulos oli sillä hetkellä, kaikki muut hylkyratoja, joten ei me ainoita oltu. Se lohduttaa ihanasti joka kerta. :D

Kotimatkalla mietin jälleen syntyjä syviä ja eniten sitä, että Lystin kanssa ei tulla ikinä saavuttamaan mitään tulosvarmuutta. Joko sen pelot rajoittavat, esim. keinulla en voi haaveillakaan takana leikkaamisesta, mikä tänäänkin olisi pelastanut yhden pulmapaikan. Lisäksi Lystillä menee välillä niin yli, että siihen ei saa mitään yhteyttä. Parhaimmassa kisavireessään se on vietissään sen verran kova, että vähät välittää huutamisestani. Tuomarien silmien alla en saa edes kiroilla, joten äkkiäkö se eron keksii. En ihmettele, että lajin valtaa bortsut, jotka pysyvät nöyrinä kiihkeässä työmoodissaankin tai ainakaan eivät tarvitse jatkuvaa muistuttelua. Belgialaisteni kanssa jokaisen radan suunnittelu alkaa siitä, että jos/kun se ei ota kontaktia, mitäs sitten tehdään. 

No onpahan nyt testattu tuokin kontaktitapa. Hyvät jutut, ettei jää paha mieli: keppien haku, pujottelu itsessään, rimavarmuus ja käytös kisapaikalla. 

En yritä selvitä tästä ongelmavyyhdestäni yksin. Toukokuulle olen varannut kolme agilityvalmennusta. Kjäh-kjäh, koirat. 

Kuvia

Martta Ala-Krekola on ikuistanut Lykyn toukokuun alun kisoissa, ihanaa! Klikkaamalla kuvat suurenevat selvemmiksi.

Lento-Lykyn kisat

Olimme eilen Lykyn kanssa iltakisoissa melkein naapurikunnassa. Tajusin, ettei ikinä saada nollia, ellei meille kehity yhteistyötä kisastarttien myötä. Lisäksi kohta Lykkensdorfilla on juoksut ja sen jälkeen se on liian vietikäs kentällä - ainakin talvella oli - ja koska selkäni sanoo nirskis milloin vaan, niin taotaan nyt. Ihan kuin tarvitsisi selitellä kisoihin osallistumista, mutta onpa nyt selitetty. Muotka oli tehnyt kivat, sujuvat radat eikä niistä ollut menestys kiinni.

Ensimmäisellä agilityradalla Lykky pysyi upeasti lähdössä, pujotteli itsenäisesti ja nopeasti, otti kontaktit, ei tiputtanut yhtään rimaa ja haki hyvin esteet. Tulos? - HYL. Vaikka kuvauksestani saattoi saada toisen kuvan, rata oli kaoottinen. Lykyn nopeus ja herkkyys yllätti taas. Vedin sen pois jo toiselta hypyltä käännyttyäni liian aikaisin ja putkesta tultua rintamasuuntani osoitti hetken väärään suuntaan ja koira oli puomilla, vaikkei olisi pitänyt. Radan jälkeen olin maani myynyt. Vaikea oli kuvitella, että vielä joskus voimme näyttää osaamistamme. Yksi katsoja tuli sanomaan, että "koirasta näkee, että se rakastaa agilitya". Se lohdutti, mutta muuten olin epätoivoinen. Miksi olen hankkinut täysiverisen  kilparatsun, kun en vaan osaa?

Toiselle radalle lähtiessäni ainut tavoitteeni oli olla tarkka rintamasuuntani ja ohjaukseni kanssa,  jotta saamme esteet suoritettua oikeassa järjestyksessä. Yritin saada itselleni hyvänlaatuisen "rähinähengen" päälle, jotta koira pysyy hanskassa eikä irtoile liikaa. Lykky pysyi taas lähdössä. Toinen este oli rengas, siitä piti kääntyä tiukasti, mistä kepeille. Tämän jälkeen hypättiin pari hyppyä ja kurvattiin takaisin 180 astetta keinulle. Lykky otti lentokeinun ja jatkoi putkeen ennen kuin ehdin mitään sanoa. En ottanut keinua uusiksi, koska koira oli jo palkkautunut. Siitä jatkettiin 2 hyppyä, A:lle, mutkaputkeen, tavallinen hyppy ja pituus, puomi, millä kontakti ok, u-putki ja 2 hyppyä maaliin. Vitonen tuli ja harmitti jälkeenpäin hirmuisesti, etten sittenkin ottanut keinua uusiksi, mutta tilanne oli putken jälkeen jo niin ohi. Tavoite mennä rata tuomarin suunnitelmien mukaisesti sentään toteutui. Sijoitus oli 4, aika -12 jotakin.

Seuraavien kisojen painopiste on kontaktit. Kyllä se vaan niin menee, että vietin noustessa pysähtyminen on vaikeaa, vaikka sen kanssa olisi ollut miten tarkka.

Hyvää: 

• Lähtö
• Kepit
• Rimat: yhtään ei tipahtanut, vaikka alusta oli pehmeää hiekkaa. Tämä on oikeasti iso edistysaskel!
• Lykky on selvästi kehittynyt esteiden hakemisessa. Minun täytyy vaan olla tosi tarkka rintamasuuntani ja ohjaukseni kanssa.

Tahdon tällaisen koiran kisoihin. Kuvat otti T. Kahila syyskuussa 2012.

Tasosta ei tingitä

Meillä on Lystin kanssa vakiintunut tulosvarmuus. Se on HYL (valitettavasti). Tänään oli seuran omat kisat. Oli kesäinen ilma, 19 ja aurinko paistoi.

A-kisassa Lysti varasti vähän lähdöstä ja lisäksi pomppasi puomin alastulolta vitosen arvoisesti. Hylkäys tuli loppusuoralla. Tarkoitus oli ovelasti ujuttaa Lysti kaksin käsin väärän putken suun ohi, mutta olin jäljessä ja koira ensimmäisenä tarjoutuvassa putken suussa. Hylätty rata. Video on tässä. Kiitos Anniinalle kuvaamisista.

B-kisassa lähtö oli parempi ja sain ujutettua kätevän tuntuisen persjätön radalle. Videolla *KLIK* (kamera ei jostakin syystä tarkentanut kunnolla) näkyy, kuinka myöhässä olen. A:n jälkeen oli pituus hankalassa kulmassa ja Lysti teki sillä elämänsä ensimmäisen virheen. Myöhemmin takaakierron ohjaus jäi vajaaksi hylkäyksen arvoisesti.

C-kisassa eli hyppärillä oli 0 lähellä. Alun pakkovalssi onnistui hienosti, samoin yksi takana leikkaaminen. Suoran putken jälkeen en hakenut Lystiä tarpeeksi läheltä putken suuta, joten se sujahti takaisin putkeen. En tajua, miksi se sille puolelle kääntyi. Hylkäys siis. Tässä on video, missä näkyy myös tarkennusongelmaa, mutta kyllä siitä selvää saa tarpeeksi.

Yritän kaivaa hyvät uutiset:

• Lähdöt paranivat lähtöjen myötä
• Kontaktit paranivat lähtöjen myötä
• Keppivarmuus
• Putki-puomi-erottelu
• Sujuvan tuntuista monin paikoin

Tämän jälkeen lähdin Lykyn kanssa treenikentälle. 

1. Yksinkertainen rinkularata, jossa kaikki kontaktit: Lykky hyppää keinun ylösmenon yli, jos sanon vain "keinu" enkä myös "ap". Herkästi lähti alastulolta myös, treenasimme tätä.
2. Hyppytekniikkana etäisyyden arviointi, ok.
3. Varmistuslistalla oli mutkaputki selkäpuolelta. Lykky meni sen kuten kuuluu. Kotkassa en uskaltanut luottaa, että Lykky tulee oikein, mutta olisi se osannut. Onpa nyt taas kisoihin yksi juttu lisää.

Noista kisoista vielä. Kaipaisin nyt kipeästi onnistumisia edes jomman kumman kanssa. :/

Hiljalleen

Taudin jälkimainingit eivät ole vieläkään minusta poistuneet, mutta oireisto haittaa jo vähemmän. 15 tuntia vuorokaudessa nukun edelleen, mikä kertoo jostakin.

Käväisin keskiviikkona Lykyn kanssa agilitykentällä. Kerrattiin taas lyhyesti kontaktit ja tultiin kotia.

Tänään otin molemmat mukaan. Kentällä oli valmiiksi esteitä, niitä vähän siirtelemällä sain muotoiltua kaavailemani radan. Ensin hyppyytin molemmilla nuo mustat neliöt. Ovat kiertäneet useassa blogissa keskittymistreeninä. Lystin käännökset vievät enemmän tilaa kuin Lykyllä. Lykyltä tipahti kerran rima. Sanoin vain hupsis ja otin uudelleen. Keskityin mielestäni hyvin. :D

Toisena teetin radan, mikä on merkattu vaaleanpunaisilla palleroilla. Siinä pujottelussa erkanin ohjaamaan 9:n oikealta puolelta. Kummallekaan koiralle se ei tuottanut ongelmia.

Lopuksi treenasin Lykyn kanssa vielä erikseen puomin alastulolla pysymistä. Vipuun menee yhä ajoittain liikehäiriöstä. Treenaamme lisää.

Lystin kanssa harjoittelin niistoja. En ole uskaltanut niitä kisoissa tehdä, kun en ole varma, tuleeko se oikein. Kyllä tulee, mutta hyppykaarre on valtavan iso. Varmasti voitamme aikaa, jos en kierrätä siivekkeen ympäri, vaan annan hypätä pidemmän kautta.

Lysti on puettu jokaiselle ulkoilulle lenkkareihin. En ole ainut, joka on jo nyt kyllästynyt projektiin. Lystikin suorastaan rrrakastaa, sanoo tosin vain sanan ekat konsonantit. Tänään oltiin agilitykentällä ilman kenkiä. Ainakaan siellä ei ole nurmikkoa, mikä tassuja ärsyttää. Toivon, että kenttäreenit riittävät pitämään tassut tarpeeksi karaistuneina.

P.S. Yksi asia on aivan pakko kertoa, mikä paljastaa psyykkisestä rakenteestani enemmän kuin ehkä haluaisin. Ja vaikka tiedostan tämän riskin, en silti voi olla kirjoittamatta, mikä paljastaa vielä syvempiä heikkouksiani.

Ulkoilutin Lystiä metsässä. Yhtäkkiä se alkoi vetää nenä vipattaen. "Koiraahan tässä ollaan taluttamassa", ajattelin, ja annoin kirsun viedä. Pontevan määrätietoinen askellus johdatti meidät kuusen juurelle. Ja sitten hirmuinen HAUKKAUS. Kaikki varomerkit olivat olleet ilmassa, mutta en vain muistanut. Hirmuisen haukkauksen jälkeen belgiretaleeni yritti vielä piehtaroida, minkä ehdin estää. 

Sammaleen päällä oli jonkin metsien sankarin helpotus. Koosta päätellen viikon kestänyt ummetus oli lauennut juuri tällä länsirinteellä. Pinnaltaan tuotos oli auringon kuivattama, mutta kuorrutuksen sisällä oli valuvan pehmeää mämmimäistä materiaalia. Ehdin jo toivoa, että ehkä koirani haukkasi vain ilmaa. Ei auttanut. Jättikakkelin profiilista puuttui keskeltä iso pala, jonka reunamat täsmäsivät rakkaan suupieliään lipovan belgini kuonoon.

Vähän kontakteja

Olen edelleen toipilas. Väsähdän nopeasti, läähätän, hikoilen ja yskin.

Lystin tassut kestivät kunnossa reilun viikon. Sitä käytettiin ulkona tässä välissä ilman tossuja (kun ei niitä kukaan jaksanut pukea) ja eilen alkoi etutassujen lussutus. Huuhdoimme tassut pölyistä puhtaiksi ja puettiin kevyet tassut ärtyneisiin etutassuihin, joissa ei vielä näkynyt rakkuloita, mutta historian perusteella kohta näkyisi. Ulkona koira kengitetään myös takatassujen osalta. Kurjaa. Tätä tulee olemaan seuraavat 4 kk. :(

Lykyn kanssa olin tänään agilitykentällä 10 minuuttia. Keinun ja A:n kontaktit ovat kunnossa, mutta puomilla koiraan on iskenyt unohdus. Sen mielestä alastulon 2o2o on ok, jos tulee ensin ohi ja sitten peruuttaa takajalat maata tunnustellen puomin päälle. Ainakin takaosan hahmotus on hyvä. ;) Muutaman toiston jälkeen alkoivat säännöt palata mieleen. Harjoitusta tarvitaan nyt paljon lisää. 

Kisoissa jäin pahasti jälkeen ja mietin, vaikuttiko se huonoihin kontakteihin. Laitoin narupallon muutaman metrin päähän houkuttimeksi ja jäin odottelemaan ylösmenon kohdalle. Lykky teki silti hyvät kontaktit, joten siinä ei ollut syy.

Lähden tästä iltapäiväunille.

Semmonen tällä kertaa

Olen vielä toipilas. Ääni ei ole palannut kunnolla, yskittää herkästi ja väsähdän nopeasti. Kuume sentään jäi pois keskiviikkona. Laitoin muuten viikolla molemmille koirille punkkiliemet niskaan.

Olin ilmoittautunut täksi päiväksi kisoihin ja mietin pitkään lähteäkö vai eikö. Koska oli hyvä ilma ja "ei siellä nyt niin rasitu", lähdin. Ei olisi ehkä kannattanut. Lykyn ulkoilutus on jäänyt viikon ajaksi pissalenkkeihin ihmisten sairastelujen vuoksi, en jaksanut juosta rataantutustumisessa enkä leikittää Lykkyä kunnolla ennen ratoja. Kisat menivät ihan pieleen. Ei ihme. 

Ensimmäisellä agilityradalla Lykky juoksi A:n alastulon läpi. "Hyi":llä juoksi sen toiseen suuntaan ja jäi alastulolle nakottamaan. Jatkoin siitä rataa. Puomilla se taas jätti alastulon ottamatta ja sitten juostiinkin maaliin. Rimoja ei tippunut.

Toisella agilityradalla päätin olla niin napakka kuin ikinä. Yksi koirakko leikki vinkulelulla just lähdön takana. Terveisiä vaan, minä tulen ensi kerralla lelun tai vastapaistetun makkaran kanssa! Lykylle vinkulelu on ollut paha häiriö ja sinne se vilkaisikin. Kielsin, Lykky luopui vingusta ja keskittyi rataan, huh! Taas puomin alastulolta "hyi", A:lla sama juttu. Yksi rima tippui. Radalla oli 3 putkea enkä keksinyt niihin hyvää ohjausta, toiselta puolelta koira tuli jaloille ja toinen puoli oli kökkö jatkoa ajatellen. Yhteenvetona kauniisti sanottuna "ohjaus hajosi täysin". Jos ajaisin formuloissa, olisin varikon insinööreiltä pyytänyt ajon jälkeen parempia jarruja, vähemmän ohjaustehostusta ja kaasuun hienosäätöä. Tämä rata on videolla, kiitos paljon ottajalle! Ihanaa, että joku tulee kysäisemään, haluanko videolle. :) En vaan ole vieläkään voinut rataa katsoa ja saa nähdä julkaisenko ikinä.

Hyppärillä  Lykky kiersi 90 asteen kulman jälkeisen hypyn - en ohjannut tarpeeksi tarkasti, joten sille kierrätin uudelleen. Lisäksi jossakin tippui rima, en tiedä missä. Loppusuora oli koukeroiltaan kolmosluokan tasoa. 8 hypystä käytin jaakotusta ja suhinaa kolmella ja puolivalssia yhdellä, se menikin hyvin. :D Saldoksi saimme 10 virhepistettä. Tästä jäi kyllä mieli. Yksi agilitytuttu tuli sanomaan, että Lykky kääntyy tosi pienessä tilassa ja on herkkä ohjaukselle. 

Päivän huonot puolet:

• Lykky ei näköjään ota enää kisavireessä alastulokontakteja. Nämä oli kyllä ekat rataharjoitukset tai -kisat ulkona tänä vuonna, ehkä se vaikutti yhdessä viikon vähäisen liikunnan kera. Äänikään mulla ei ollut entinen, mutta ei ne kontaktit ole huutamiselle perustuneet tähänkään saakka. Lystin kanssa olen poistunut radalta heti kontaktivirheen jälkeen. Lykyn kanssa voisin jatkossa ensin kokeilla kontaktin tekemistä uudelleen.
• Toka radalla tippui 1 rima ja hyppärillä 1.

Hyvät puolet: 

• Lähdössä Lykky istuu kuin tatti. Toistaiseksi.
• Se on herkkä ohjattava.
• Pujottelu, Lykky haki kepit hyvin ja kesti takana leikkaamisen.

Yleismietintää: Me tarvitsemme paljon yksinkertaisten kisamittaisten ratojen harjoituksia ulkona. Yhteistyö ei vaan pelaa vielä enkä osaa. Olette varmaan joskus pelanneet tietokoneella tai pelikonsolilla rallia tai formulaa? Kun asetuksista valitsee nopean auton, herkän ohjauksen ja painaa kaasun pohjaan - käy kuten meille tänään. Eniten minua harmittaa se, että koiran valtava potentiaali menee hukkaan kanssani.

No, ei hätää. Bob Marley ajatteli nämä asiat oikein Don´t worry be happy *KLIK*.

P.S. Oho! Tultiin näköjään hyppäriltä 4.:ksi. Voittajalla -1.26, muilla yliaikaa. Meille -4.65 ja 10 vp.

P.S. 2 Tässä vielä se videokin toisesta agilityradasta. Kuten sanoin, tällä radalla minulla oli hankaluuksia löytää oikea ohjaustapa putkille. Kiitos Susannalle kuvaamisesta!