Viimeksi olen Lykyn kanssa kisannut agilityssa viime syksynä. Treenattu on sittemmin noin kerran viikossa, mutta joulukuu ja osa tammikuusta pidettiin taukoa. Painopiste on ollut hyppytekniikassa, perusohjaamisessa, esteiden itsenäisessä hakemisessa ja kontakteissa. Seikkailu juoksukontaktien maailmassa päättyi 2on2offin voittoon, koska ilman niitä koira sinkoilee ja lentää vailla itsesuojeluvaistoa.
Ensimmäinen rata oli hyppäri. Kahden hypyn kautta käännyttiin u-putkeen, mistä kepeille. Keppien takana usean metrin päässä oli putki. Ajattelin, että Lysti voisi sen lukita, mutta ei Lykky. Oletin väärin: Lykky sujahti putkeen eikä kepeille, joten hylkäännyimme. Lopussa kolahti vielä muurin palikka, mutta muita virheitä ei tullut.
Agilityradalla tapahtui muutama juttu. Ensinnäkin helpossa 180 asteen käännöksessä erkanin vähän liian aikaisin ja Lykky kiersi. Sitten tuli putki, mistä eka kerran rata jatkui keinulle ja toisella kertaa kepeille. Lykky sujahti toisella kertaakin keinulle eli hylkäännyimme, en vain ohjanut tarpeeksi jämäkästi, vaikka tiedostin ansamahdollisuuden. "Muita" virheitä sillä radalla ei tullut. Takana leikkaaminenkin onnistui, ei sitä turhaan olla harjoiteltu.
Miinukset
- Minulla on asenneongelma. Ykkösluokan radat näyttävät ja tuntuvat helpoilta, joten minun on vaikea asennoitua ohjaamaan ne tarkasti. Lisäksi agility Lykyn kanssa tuntuu iloiselta humputtelulta, koska vasta "aloittelemme" uraamme, mikä ei yhtään paranna paneutumistani.
- En osaa vielä ohjata Lykkyä. Ennakoin väärin sen irtoamiskyvyn: haki putkeen, vaikkei pitänyt eikä irronnut muurille, vaikka luulin niin tapahtuvan.
- Pyrin ohjaamaan tyynesti ja rauhallisesti, mikä tänään näkyi valitettavasti juoksunopeudessani, jäin Lykyn jälkeen. Tällaista ei olla treenattu kuin takana leikkaamisissa, mutta ei näin yleisellä tasolla, koska yleensä pyrin koiraa edelle. Toisaalta varoin tietoisesti vedättämästä, jottei vire nousisi hallitsemattomaksi, kontaktit paukkuisi ja rimat lentelisi. Olin liian varovainen. Tähän varmaan löytyy tasapaino kisaamalla lisää.
- Lykky ei varasta lähdöstä. Aivan luksusta! Kunpa en sitä pilaisi.
- Se ottaa kontaktit kuten on opetettu - jopa ylösmenot, joilla uumoilin ongelmia, koska niitä ei olla juuri treenattu.
- Eka radalla kalahti jalka muurin kalikkaan, muuten kaikki rimat pysyivät. :)
- Lykyn vire oli optimaalinen, se tuntui nopealta ja kuuliaiselta.
- Tuolla kisapaikalla oli hienosti rauhoitetut lähtö- ja maalialueet. Toisiin koiriin Lykky suhtautuu välinpitämättömästi, ellei toinen rähähdä aivan vieressä.
- Minulle jäi valtavan hyvä mieli. Perusta tuntuisi olevan kunnossa, nyt vain otan itseäni niskasta kiinni ja alan ohjata tarkasti ja jämäkästi.
4 kommenttia:
Onnea hyvän mielen kisoista. Kylläpä tuntuvat tutuilta nuo miinukset, varsinkin kaksi ensimmäistä.
Minua vielä jotenkin nolottaa ykkösten ratojen aliarviointi, varsinkin kun tuloksetkin ovat olleet ihan kamalia. Jos en ala ottaa niitä vakavasti, me kisataan niitä vielä koko kisauramme. :S
Tuo eka miinus on kyllä tuttu! Käynyt joka koiran kanssa.
No hyvä, sullakin! :D Alan ymmärtää heitä, jotka haluavat nopeasti "ykköskakkosista" eroon.
Lähetä kommentti