Ehkä ensimmäinen oikea jälki

Jäljestä on aina ollut puhe, mutta se on toistuvasti jäänyt muiden varjoon. Lystillä se on jäänyt paukkuarkuuden takia. Viime kesänä tein Lykylle muutamia jälkiä, mutta ne oli sellaisia nami askeleen - 4 askeleen välein ja pituus max 50 metriä. Toissapäivänä tein ehkä 60-metrisen jäljen. Ruokaa oli noin joka 5. askeleella vaihdellen. Lykky veti ihan älyttömästi ja jälki loppui selvästi kesken.

Syksyllä Maija näytti kuinka keppi-ilmaisu opetetaan. Opetin Lykyn ilmaisemaan niin, että painuu maihin ja laittaa etujalat kepin molemmille puolille. Sisällä se oikein heittäytyy kepin molemmin puolin.

Eilen kokeilin keppi-ilmaisua läheisellä nurmikolla/niityllä. Lykky oli hirmu innoissaan, mutta joka kerta otti maassa kepin suuhunsa ja napitti silmiin. Aloin tästä kieltää, koska ei sen niin pitänyt mennä. Koiralla siinä into laski, kun ei selvästi enää tiennyt, mitä kuuluu tehdä. Lampsin sisään miettien mitä olisi järkevintä. Konsultoin Maijaa taasen. Puhelun jälkeen päätin vaikeuttaa jälkiä, antaa koiran ilmaista nostamalla kepin suuhun, koska se selvästi on luontaista, ja vaatia jäljestämistä tasajalkalaukan sijaan.

Tänään tallasin lammikoita väistellen 125 metriä pitkän jäljen (5.). Kävelin normaalimittaisella askeleella. Tein yhden kulman ja kerran hyppäsin 80-senttisen urassa lilluneen lätäkön yli. Tiputin vielä 2 keppiä jäljelle enkä laittanut maahan yhtään palkkaa. Taskuun otin maksamakkarapötkön lopun. Annoin jäljen vanhentua puolisen tuntia. Tuuli kovasti enkä jälkeä ihan myötätuuleen saanut, sivutuulta tuli mukaan myös.

Lykky pysähtyi jäljellä kahdesti. Ekan kerran jäi kuuntelemaan kohtalaisen lähellä haukkunutta kahta koiraa, kehotin jatkamaan hommia ja koira jatkoi jäljestystä. Toisen kerran se hämääntyi kulmassa, joka oli luvattoman huonosti tallattu, mutta siinä oli tosi märkää. Vähän aikaa haisteli, etsi jäljen uudelleen siinä missä katosi ja pysähtyi. Sanoin taas "jälki" ja kohta koira jatkoi matkaansa. Se jäljesti nenä miltei maassa.

En tietenkään muistanut, missä kepit oli. Ei tarvinnut. Lykky löysi ne. :) Yhtäkkiä se jäi tarkentamaan jälkeä ja kävi maihin keppi etujalkojen välissä, ottaen sen suuhunsa. Vitsit mikä tunne! Palkkasin maksamakkaralla, minkä jälkeen usutin Lykyn jatkamaan hommia. Ja se jatkoi. Lätäkön kohdalla se hetken ihmetteli, sitten nappasi hajusta kiinni ja jatkoi lätäkön toiselta puolelta. Toinen keppi löytyi sieltä. Taas palkka. Siitä jatkettiin vielä 20 metriä. Palkkasin lopuksi pötkön lopulla. Lykky olisi vielä jäljestänyt, mutta raastoin sen pois pellolta.

Entäs se vauhti? Kiinnitin liinan valjaiden mahapuolelle ja pujotin sen takajalkojen välistä. Ehkä osansa oli myös sillä, että jälki oli haasteellisempi kuin aiemmat, mutta kiskominen ja loikkiminen jäi. 

Jatkamme pian. :)

Iltalisäys:
P.S. Lysti ei enää linkuta. Su-ti meni näköjään parantumiseen tällä kertaa.