Se liikahtaa, mistä luovut

"Saanko kokeilla joskus koiraasi?" kysyi Maria minulta talvella. Hän on ongelmakoirakouluttaja, jonka agilityhallia olen vuokrannut. Hän halusi testata, kuinka Lykky reagoi vieheleikkiin. 

Vieheleikissä lelu sidotaan narulla varren päähän. Varren avulla saalisärsykkeet pystyy antamaan etäältä ja kumartumatta, koiraa painostamatta. Aluksi leikittäjä heilauttaa vieheen liikkeelle, jolloin koira alkaa saalistaa. Koiran vire on korkealla, se puree, tappaa ravistamalla ja pääsee päämääräänsä. Ihminen vain pitää varresta kiinni. Koiran irrotettua otteensa leikittäjä heilauttaa vieheen uudelleen matkaan. Tavoite on, että koira itse oivaltaa, että ainut tie vieheen uuteen liikahdukseen ja saalisleikkiin on siitä luopuminen. Sitä ei käsketä irrottamaan. Leikin avulla koiran luopuminen voidaan kehittää niin pitkälle, että jopa ennestään aggressiivinen koira pystyy rentoutuneena odottamaan omaa vuoroaan, kun toinen koira leikkii vieheellä (tai menee agilitya).

Lykky riuhtoi lelua ensimmäisellä kerralla noin 50 minuuttia ennen kuin irrotti otteensa. Se on pitkä aika. Sitä risoi, ettei saanut lelua kokonaan itselleen. Se kiersi leikittäjää ympäri hakien heikointa kohtaa. Välillä se ravisteli lelua niin raivoisasti, että rukkasista huolimatta Marian sormet kärsivät. Lelusta se ei laskenut irti kokonaan, vaikka välillä lepuutti leukojaan löysemmällä otteella. Taistelun pitkittyessä mietitimme keskeyttämistä, mutta seuraavalla kerralla koirani olisi taistellut vielä pidempään ennen irrotusta. Oli kiehtovaa nähdä kuinka sekä Marian että minun hengitys, vartalon liikkeet ja katsekontakti vaikuttivat Lykkyyn joko taistelua vahvistaen tai rauhoittaen. Hiljalleen vimma alkoi talttua, koira alkoi näyttää siltä, että "keksikää nyt jotakin" ja irrotti otteensa, jolloin lelu kiskaistiin liikkeelle - ja Lykky syöksyi perään. Tämän jälkeen irrotustahti alkoi nopeutua. Palkkioksi tuli aina saalistus. Leikki lopetetaan lopuksi niin, että koiran irrotettua lelusta sanotaan leikin loppuneen ja lelu otetaan rauhallisesti talteen.

Tässä on video Lykyn ensimmäisestä vieheleikistä. Selkäni takana ryhmä treenaa agilitya. Kamera otti videota 10 minuutin pätkissä ja muistikortti täyttyi. Jouduin poistamaan useita kokonaisuuksia kesken leikin, jotta sain kuvattua loppuhuipentuman. Videon julkaisen Marian luvalla.

Minua jäi tämä systeemi kiehtomaan. Jotenkin se nollasi Lykyn. Ehkä inhimillistän liikaa, mutta minua säälittää treeneissä toistuva saalispalkkauksen lopettaminen nopeaan irrotukseen. Lykky irrottaa hyvin, siinä ei tule konfliktia. Mutta nopea kaava toistuu: leikki, pikainen irrotus, suoritus. Joka kerta en voi viedä saalistusta rauhavaiheeseen saakka, koska se rakkaalla mötkylälläni vie kauan. - Vieheleikillä koira saa kyllääntyä loppuun saakka ja palkaksi saa sitä, mitä eniten haluaa. Se saa säädellä leikin mieleisekseen. Eikä saalisviettiselle Lykylle tee tällainen treeni huonoa muutenkaan. 

Rakensin samantapaisen vieheen. Olen käynyt leikittämässä sillä molempia koiriani 1-2 viikon välein. Kokeilin sitä Lystillä, jolla ei ole kunnollista puruotetta eikä rauhavaihetta. Silti se pitää leikistä suunnattomasti. Vaikka leikittäisin kuinka pitkään, Lystin mielestä touhu loppuu aina kesken. Leikitin Lykyn uudelleen muutaman päivän kuluttua videoinnista. Varoitin poikaani, että pellolla voi mennä vähän aikaa. Lykky ravisteli ja kiskoi lelua vain 5 minuuttia, tiputti sen maahan ja odotti liikahdusta. Nykyisin ravistelu- ja pitoaika on minuutin luokkaa. Olen pidentänyt odotusaikaa, minkä jälkeen lelu alkaa jälleen elää. Leikiltä kotiin palaa aina rauhaa huokuva koira ja omistaja. :) Ihan kuin saisin hyvittää kaikki ne kerrat, jolloin olen pyytänyt luovutusta liian aikaisin.

Kävin lauantaina molempien koirieni kanssa pellolla. Molemmilla oli narulelut. Jonkin aikaa leikittyämme Lykky laski lelusta irti ja tuijotti minua tutusti: lelu on nyt laskettu irti, liikauta sitä. Se siis luopui lelustaan rauhallisena ja oma-aloitteisesti, vaikka Lysti leikki lähellä. Eihän minulla ollut narua, millä olisin kiskaissut vieheen liikkeelle, mutta kehuin Lykkyä. Se toisti jutun muutaman kerran. Kotiin palasi jälleen tyytyväinen sakki.

"Liiku, lelu!"