Molempien agilityt

Vähän kehtuutti lähteä sovittuun agilityvalmennukseen. Starttasin kuitenkin. Ulkona oli pakkasta muutama aste, mutta kylmä viima jatkui. Kasvihuoneella oli kesäisesti 20 astetta lämmintä ja ovi auki - auringolla ja tuulensuojalla on ihmeellinen voima.  

Rataa en piirrä ilman tekijänoikeuksia, mutta sellainen olisi voinut olla kolmosissa. Tarjolla oli takaakiertohyppyjä ja useita hyppyjä, joilta oli käännös takaisin 180 asteen kulmassa, pituus mukaan lukien. Niihin käytin jaakotuksia ja valsseja. Kepit ja niiden jälkeinen elämä testattiin ohjaten kahdella eri tavalla. Eniten vaihtoehtoja tarjosi alla ollut kuvio. Kokeilin molemmilla kahta ohjausta, joko niin, että ohjasin koiran keskimmäisen hypyn alapuolelta tai persjätöllä yläpuolelta. Jälkimmäinen oli parempi. 

Otin ensin Lykyn radalle ja täytyy sanoa, että "vanha" kunnon Lykky on palannut. Kyllä siinä virtaa riittää, mutta poissa on juoksujen jälkeinen levottomuus ja ylitse pursuava vimma. Hormoneja silloin epäiltiin, mutten uskonut selitykseen. Toivon, että nykyinen olotila jatkuu. Kahdesti tippui rima, mutta muuten ne pysyivät. Käännöksissä Lykkensdorf kokosi nätisti, pujotteli ja otti A:n kontaktin varmasti. Pituuden käännöksessä vedin koirani kahdesti välistä pois, mutta oikein ohjaamalla se kääntyi pystykeppiä nuollen. Tämä johtui omista säätöongelmistani: Lystille tarttee vain huitaista jotakin pituuden suuntaan, mutta Lykky on tarkempi. Lykky osasi kolmen rinnakkaishypyn molemmilla tavoilla, takaa ohjaten että persjätöllä. Jälkimmäinen oli sujuvampi. 

Sitten oli Lystin vuoro. Se säikkyi tuulta ja karkasi hallista parkkipaikalle, mutta tuli onneksi kutsusta takaisin. Kokeiltiin haukutusta, mikä näyttäisi auttavan pelkoon ja vireen laskuun. Lystiähän en ole ikinä virallisesti haukuttanut - se on hoitanut sen käskemättä. ;) Heti radalla se onneksi unohti pelkonsa ja työskenteli vakuuttavasti. A:n kontaktilla ei tietenkään treeneissä ollut mitään ongelmaa. Kolmella rinnakkaishypyllä minulla oli vaikeuksia ohjata oikein. Sain Lystin keskimmäisen hypyn yli, se luki itse sarjan slalomiksi - tai en saanut viimeisimmän yli. Kisoissa kannattaisi ehdottomasti ohjata jälkimmäisellä tavalla. Lopuksi suoritimme koko radan nollalla.

Lykyn vuoro oli vielä toistamiseen. Nolla tehtiin Lykynkin kanssa ja voi että tuntui hyvältä! No onnistuminen tietenkin, mutta varsinkin Lykyn vire, meno ja itse ohjaaminen, mikä tuntui tyyneltä, rauhalliselta ja tehokkaalta.

Saatiin positiivista palautetta. Ensinnäkin Lysti voitti pelkonsa ja vedättämällä on nopea, irtoaa vikkelästi putkiin, millä voittaa aikaa. Parasta oli Lykyn hyvä vire. Lisäksi koiruus työskenteli nopeasti ja virheettömästi (jos unohdetaan ne kaksi rimaa). Minäkin sain positiivista palautetta. Yksi osa Lykyn kulun salaisuutta oli se, että ohjaan kuulemma ihan eri tavalla kuin ennen, en hosu. Jes! Sanoin käyttäväni mielikuvaa täysistä laseista käsissäni. Mahdollisimman varmaan ja yksinkertaiseen ohjaukseen olen pyrkinyt, toivon lähestyväni ihannettani. 

Lykyn kanssa olisi kuulemma aika ilmoittautua kisoihin. Niin jo lauantaiksi tein, mutta peruin. Isoin syy oli se, että viikonlopuksi on luvattu kylmää, lähdöt ovat kahden tunnin välein ja halli lämmitetään vain 0-asteiseksi. Rakas nahkamahani jäätyy. Itsekään en sellaista odottelua jaksa enkä jaksa kahden tapahtuman viikonloppuja jatkuvasti. - Tuleehan noita kisoja.

Lähtiessä oli siis aika turha olo, paluumatkalla lapsellisen tyytyväinen virne.