Hyl - 0 - hyl

Ei nyt irtoa syvempiä analyyseja. Lystin kanssa olin kisaamassa:

• 1. rata agilityrata, jossa oli koukeroinen alku. A:lla kontakti oli hyvä ja meno muikeaa aina loppusuoran alkuun saakka. Siinä koira piti lähettää takaakiertoon, kuten tein ja sinne menikin, mutta jalkani luisti pahasti alta. Olin kaatua pyrstölleni. Lysti kiersi sen verran ettei jäänyt alle, siitä kohdasta selvittiin helikopterikäsillä. Puomin alastulolla kontakti oli siinä ja siinä, en ehtinyt vaihtaa puolta em. horjahdukseni takia, jolloin koira ajautui seuraavan hypyn jälkeen väärään putkensuuhun, siitä hylkäys.
• Hyppärillä oli kiva alku. Kakkosesteelle oli paras ohjaus pakkovalssi-jaakotus (?), minkä N-L Linna opetti vuosi sitten kädestä pitäen. Hyvin toimi kisatilanteessa. Muutenkin päästiin tekemään takaakiertoja ja vekkauksia. Vauhdikkaan tuntuisella nollalla maaliin. Jälkikäteen miettien tunnelma radasta on se, että näen Lystin silmäkulmassani ja se kiitää juuri sinne minne pitääkin, jonkin sortin flown pääsin kokemaan. Sijoitus 8/62. Kyllä kärki menee lujaa!
• 3. rata oli taas agilityrata. Oli taas sähäkkä alku takaakiertoineen ja sieltä tie vei A:n kautta (L otti hienosti kontaktin) takana olleille hypyille, joilla käänsin Lystin takana leikaten. Kepeillä tuli harvinainen virhe, liekö Lystin tassu livennyt, mutta jätti yhden kepin välistä - aloitin kepit alusta. Taas Lysti tuli ohjauksessa kivasti, selvitti ennalta vaikealta näyttäneen puomi-putki-hyppyhässäkän, mutta puomilta hätäinen poistulo, seuraava takaakierto jäi ohjaamatta, joten hylkäys.

Huonoa: lähdöissä on edelleen ongelmia, Lysti hiipii vaikkei varsinaisesti varasta, puomin alastulot & keinu hätäisiä.

Hyvää: putki-puomierottelut (molemmilla agiradoilla oli u-putki puomin ylösmenon ympärillä), vekaten saattaminen oikeaan putkeen x monta, A:n kontaktit, takaakierrot eri variaatioilla ja yhteistyön tunne kaikilla radoilla.

Pusikossa rytisee

Onpa taas kisannut olo.

Berran kojulla yllätettiin kivasti. Eilen Lysti puri katki vähän pidemmän fleece-lelun jousto-osan. Menin ostamaan uutta. Myyjä sanoi, että jos menee rikki, tule ensi kisoissa sanomaan. Kerroin hänelle, että just eilen haukku puri tuollaisen poikki ja siksi olen uutta ostamassa. Painotin vielä, että koiran vikahan se, puri väärästä kohtaa. Myyjä laittoi korvaukseksi toisen fleece-lelun kassin. Upeaa palvelua! 

Tottista ja viehettä

Jatkoin tänään Lykyn kanssa tottistelua kentällä. Ilmat suosivat nyt ja on ihanaa seurata hankien haihtumista.

• Ensin patoamista, hyvin lyhyt seuraaminen, sivuttaisaskeleita, käännöksiä: check
• Jäävistä seisominen, istui ekalla. Muilla jäi seisomaan, otin useamman peräkkäin, osan takapalkalla, osan juoksusta. Maahanmenon  suoritti oikein x 2, istumisen myös.
• Olin vienyt patukan kentän päähän ennen kuin otin Lykyn autosta. Käskytin seuruusta eteen, jolloin koira alkoi loikkia edessäni ilman harmainta aavistusta minne säntäisi. Lähdin juoksemaan palkalle ja luovutin. Otin Lykyn kiinni ja kysyin "Missä lelu?" Sitten se äkkäsi, uusi seuruutus ja uusi eteenmenokäsky, nyt onnistui. Näitä yhteensä kolme, vietiin lelu kahdella seuraavalla kerralla yhdessä. Maahanmenoa en tähän nyt sotkenut.
• Tasamaanouto x 1: vähän puri kapulaa eteeni tullessa, sanoin "rauha" ja silitin kuonoa, jolloin ote rauhoittui. Patukkapalkka.
• Hyppynouto: Ekalla toiveikkaana heitin kapulan, kiersi paluun. "Eiiijjj, hyppää, hyppää" huusin ja otin kapulan pois. Sitten 2 x pelkkä paluuhyppy kapulan kera, olin valmiina vastaanottamassa, hyppäsi varmasti ja tuli eteen. Lopuksi 2 x kokonainen estenouto, nyt hyppäsi meno-paluun, sai aplodit ja leikitykset. Ei muuten muistanut eilistä bugiaan ja pysähtynyt mennessään istumaan kapulan eteen. 

Lystin leikitin vieheellä. Se petraa leikkiään ja kiskoi lelua johdonmukaisesti ihan pitkään. Kivaa oli. 

Huomenna olisi agilitykisat. Huolta herättää selkä, joka säteilyttää kipua vasempaan jalkaan pitkästä aikaa. Pitää ihan linkuttaa.

I believe I can fly

Tämä viikko ollaan oikeasti löysäilty. Pellolla narulelua heitellessäni olen sentään tehnyt eteenmenon maahanmenon alkeita. Lykky pystyy painumaan jo kaukanakin maihin, ei aina tartte hiipiä lähemmäs.

Tänään ajoin pk-kentälle. Ei mennyt ihan putkeen. :D

• Jäävät ensin eli liikkeestä istuminen, seisominen ja maahanmeno: Kerrasta oikein, joten enempää en hinkannut. 
• Eteenmeno: Tätä on tehty epäsäännöllisesti. Vietiin ensin lelu yhdessä kentän päähän: hyvin irtosi. Sitten vein lelun niin, ettei Lykky nähnyt - ei osannut. Taas lelu päätyyn, osasi. Maahanmenon kokeilu, hyvin juoksi kohti päätyä, maihin laskeutui kovasta käskyttämisestä huolimatta vasta kentän takaosan lumivallin päällä - siitä juoksi luokseni palkalle. Toinen perään, nyt kävi maihin nopeammin. Vielä yksi eteenmeno niin, että lelu oli päädyssä, kiva irtoaminen taas. Näitä pitää varmaan tehdä noin miljoona.
• Tasamaanouto: Ihan kapulalla tavallinen tasamaanouto, siisti oli. Kokeilin toisenkin, koska luulin vahingoksi. Ei ollut. Tätä on viimeksi tehty syksyllä, joten hyvällä mallilla on. 

• Loivemman A:n kautta paksun leikkipatukan nouto: Varjosta näin, että hyppäsi harjalta alas jotenkin holtittomasti. Siitä tuo otsikko. Jätin sitten patukan ihan alastulon viereen, näin ok. Osu-käskyllä alastulo on kuten agilityn A:lla eli oikein hyvä. Mietin, millä ihmeellä saan koiran pysähtymään ja vapauttamaan itsensä pk-esteellä, mutta agilityssa odottamaan käskyn ja vapautuksen?
• Hyppynouto: Tässä sama lelupatukka, koira hyppäsi mennessään, palatessaan kiersi esteen. Minä juoksemaan vastaan, että "Ei, ei! Hyppää!" Tällä mesomisella Lykky luopui patukastaan. Helpotin jättämällä koiran patukka suussa hypyn toiselle puolelle ja pyysin siitä luokseni, onnistui. Sitten taas viskasin lelun hypyn yli, mutta seuraavalla kolmella yrityksellä Lykky hypättyään pysähtyi istumaan ennen patukkaa selin minuun. Minun piti erikseen vapauttaa se noutamaan. Sitten se hyppäsi takaisin luokseni. Jotenkin raasu yhdisti kiekumiseni luvattomaan kapulan pitämiseen. :S Toivon, että saisin tämän väärinkäsityksen hypnotisoitua mielestänsä nopeasti pois. 

Kävelytin ja juoksutin koiraa treenin jälkeen vähän pidempään. Ei se ollut itseään satuttanut, vaikka A:lta hyppäsi neljälle tassulle. Ravi nousi yhtä kepeästi kuin ennenkin. Sinänsä virkisti treenata uusia juttuja.

P.S. Huomasin, että kuvat näkyvät blogissa tarkempina, kun ne kiepauttaa netin kautta. Siksi osassa kuvia on tuplanimimerkit.

P.S. 2 Lysti on normalisoitunut. ;) Ja mainittakoon vielä, että koko porukalla ollaan rymytty pellolla joka päivä, joten sitä ei ole unohdettu.

Lomapäivä

Pidin tänään lomapäivän. Kävin kameran ja koirien kera ulkona. Alla on todisteita:

Lykky keskittyi naruleluun: 

 

Kotona oli ihan eri meininki:

Lysti on ilmeikäs koira. Luulen myös, että se on fiksumpi mitä esittää. Toisaalta, silmät ovat sielun peili:

Se liikahtaa, mistä luovut

"Saanko kokeilla joskus koiraasi?" kysyi Maria minulta talvella. Hän on ongelmakoirakouluttaja, jonka agilityhallia olen vuokrannut. Hän halusi testata, kuinka Lykky reagoi vieheleikkiin. 

Vieheleikissä lelu sidotaan narulla varren päähän. Varren avulla saalisärsykkeet pystyy antamaan etäältä ja kumartumatta, koiraa painostamatta. Aluksi leikittäjä heilauttaa vieheen liikkeelle, jolloin koira alkaa saalistaa. Koiran vire on korkealla, se puree, tappaa ravistamalla ja pääsee päämääräänsä. Ihminen vain pitää varresta kiinni. Koiran irrotettua otteensa leikittäjä heilauttaa vieheen uudelleen matkaan. Tavoite on, että koira itse oivaltaa, että ainut tie vieheen uuteen liikahdukseen ja saalisleikkiin on siitä luopuminen. Sitä ei käsketä irrottamaan. Leikin avulla koiran luopuminen voidaan kehittää niin pitkälle, että jopa ennestään aggressiivinen koira pystyy rentoutuneena odottamaan omaa vuoroaan, kun toinen koira leikkii vieheellä (tai menee agilitya).

Lykky riuhtoi lelua ensimmäisellä kerralla noin 50 minuuttia ennen kuin irrotti otteensa. Se on pitkä aika. Sitä risoi, ettei saanut lelua kokonaan itselleen. Se kiersi leikittäjää ympäri hakien heikointa kohtaa. Välillä se ravisteli lelua niin raivoisasti, että rukkasista huolimatta Marian sormet kärsivät. Lelusta se ei laskenut irti kokonaan, vaikka välillä lepuutti leukojaan löysemmällä otteella. Taistelun pitkittyessä mietitimme keskeyttämistä, mutta seuraavalla kerralla koirani olisi taistellut vielä pidempään ennen irrotusta. Oli kiehtovaa nähdä kuinka sekä Marian että minun hengitys, vartalon liikkeet ja katsekontakti vaikuttivat Lykkyyn joko taistelua vahvistaen tai rauhoittaen. Hiljalleen vimma alkoi talttua, koira alkoi näyttää siltä, että "keksikää nyt jotakin" ja irrotti otteensa, jolloin lelu kiskaistiin liikkeelle - ja Lykky syöksyi perään. Tämän jälkeen irrotustahti alkoi nopeutua. Palkkioksi tuli aina saalistus. Leikki lopetetaan lopuksi niin, että koiran irrotettua lelusta sanotaan leikin loppuneen ja lelu otetaan rauhallisesti talteen.

Tässä on video Lykyn ensimmäisestä vieheleikistä. Selkäni takana ryhmä treenaa agilitya. Kamera otti videota 10 minuutin pätkissä ja muistikortti täyttyi. Jouduin poistamaan useita kokonaisuuksia kesken leikin, jotta sain kuvattua loppuhuipentuman. Videon julkaisen Marian luvalla.

Minua jäi tämä systeemi kiehtomaan. Jotenkin se nollasi Lykyn. Ehkä inhimillistän liikaa, mutta minua säälittää treeneissä toistuva saalispalkkauksen lopettaminen nopeaan irrotukseen. Lykky irrottaa hyvin, siinä ei tule konfliktia. Mutta nopea kaava toistuu: leikki, pikainen irrotus, suoritus. Joka kerta en voi viedä saalistusta rauhavaiheeseen saakka, koska se rakkaalla mötkylälläni vie kauan. - Vieheleikillä koira saa kyllääntyä loppuun saakka ja palkaksi saa sitä, mitä eniten haluaa. Se saa säädellä leikin mieleisekseen. Eikä saalisviettiselle Lykylle tee tällainen treeni huonoa muutenkaan. 

Rakensin samantapaisen vieheen. Olen käynyt leikittämässä sillä molempia koiriani 1-2 viikon välein. Kokeilin sitä Lystillä, jolla ei ole kunnollista puruotetta eikä rauhavaihetta. Silti se pitää leikistä suunnattomasti. Vaikka leikittäisin kuinka pitkään, Lystin mielestä touhu loppuu aina kesken. Leikitin Lykyn uudelleen muutaman päivän kuluttua videoinnista. Varoitin poikaani, että pellolla voi mennä vähän aikaa. Lykky ravisteli ja kiskoi lelua vain 5 minuuttia, tiputti sen maahan ja odotti liikahdusta. Nykyisin ravistelu- ja pitoaika on minuutin luokkaa. Olen pidentänyt odotusaikaa, minkä jälkeen lelu alkaa jälleen elää. Leikiltä kotiin palaa aina rauhaa huokuva koira ja omistaja. :) Ihan kuin saisin hyvittää kaikki ne kerrat, jolloin olen pyytänyt luovutusta liian aikaisin.

Kävin lauantaina molempien koirieni kanssa pellolla. Molemmilla oli narulelut. Jonkin aikaa leikittyämme Lykky laski lelusta irti ja tuijotti minua tutusti: lelu on nyt laskettu irti, liikauta sitä. Se siis luopui lelustaan rauhallisena ja oma-aloitteisesti, vaikka Lysti leikki lähellä. Eihän minulla ollut narua, millä olisin kiskaissut vieheen liikkeelle, mutta kehuin Lykkyä. Se toisti jutun muutaman kerran. Kotiin palasi jälleen tyytyväinen sakki.

"Liiku, lelu!"

BH Lykky

- "Hyvää huomenta täältä studiosta. Tänään on jälleen suuri koirapäivä. Melkoranta on seuraamassa BH- eli käyttäytymiskoetta. Ole hyvä, Melkoranta."

- "Hyvää huomenta täältä Hau-Hau-hallilta. Aamu on valjennut. Paikalla on katsojia ja yhteensä 10 koirakkoa, jotka havittelevat BH-titteliä. Katseemme kohdistuvat Lykkyyn. Ohjaajansa on vetänyt arpajaisissa numeron 2, joten koirakko aloittaa ensimmäisessä parissa paikkamakuusta. Juuri nyt ohjaaja rientää autolleen, pissittää koiransa ja tulee takaisin halliin. Parina heillä on nainen saksanpaimenkoiransa kanssa."

"Esittely ja kättely tapahtuvat normaalisti, Lykky pysyy kontaktissa ja siitä seuruutetaan paikkamakuuseen. Se laskeutuu maahan ensimmäisestä käskystä ja ohjaaja kävelee toiseen päähän hallia selin koiraan. Toinen koirakko aloittaa tottelevaisuusosuudella. Suorittava koira ääntelee jonkin verran ja sekaan Lykkykin luikauttaa pari vinkaisua, hiljenee sitten. Tottelevaisuutta tekevä ohjaaja on hyvin ripeä askelissaan ja  rutiinilla vetää osuutensa. Lykky pysyy hyvin paikoillaan ja ohjaajan palattua vierelle pomppaa innokkaasti istumaan luvan saatuaan. Tästä se seuruutetaan tottelevaisuusosion alkuun."

"Nyt alkaa hihnassa seuraaminen. Lykky näyttää aika innokkaalta, vähän painaa ohjaajaansa ja tökkii kuonollaan tätä kylkeen. Siirtymät ja käännökset menevät hyvin ja henkilöryhmä kauniissa kontaktissa. Ohjaaja pysähtyy ja irrottaa koiransa talutushihnan. Tuomari huomauttaa, että numeroliivin vyötäröltä solmittu naru heiluu juuri koiran kuonon kohdalla, mikä saa koiran reagoimaan. Hän kehottaa ohjaajaa solmimaan narun paremmin. Näin tapahtuu. Alkaa vapaana seuraamisen osuus ja siinä Lykky pysyy kauniissa kontaktissa ja tekee edelleen innolla töitä. Sitten on vuorossa istuminen, valmisteleva osuus on hyvä, Lykky istuu perusasentoon ja tarkkaavaisena odottaa ohjaajansa menon ja paluun. Tästä koira seuruutetaan takaisin suoran alkuun. Ohjaaja seuruuttaa reilu 10 askelta, pysähtyy ja käskystä koira käy maahan. Ohjaaja kävelee hallin perälle ja kutsuu koiran luokseen. Lykky lähtee lujaa ja jarruttaa suoraan eteen niin, että kivituhka pöllyää. Siitä sivulle, ohjaaja kiittää koiraa, kytkee sen ja siirtyy kuuntelemaan arvostelua."

"Tuomari aloittaa lupaavasti toteamalla, että ensimmäinen pari on esittänyt työskentelyä, jollaista BH:ssa kuuluu olla. Lykyn hihnassa seuraamisen arvosanaa pudottaa koiran painaminen ja numeroliivin narun aiheuttama häiriö. Taitaa jäädä peräti hyväksi. Vapaana seuraaminen on erittäin hyvä. Istuminen, maahanmeno ja luoksetulo ovat erinomaisia. Paikkamakuusta on rekisteröity Lykyn lyhyt ääntely, muuta moitittavaa siinä ei ole. Osio on hyväksytty ja pari pääsee kaupungille."

"Nyt ollaan kaupungilla. Ensin ohjaaja kättelee tuomarin ja hetken päästä pyöräilijä tulee takaa soittokelloa rimpauttaen. Lykky vilkaisee häntä rauhallisesti. Kohta sama pyöräilijä tulee takaisin soittokelloa kilistäen, muttei enää saa reaktiota aikaiseksi. Seuraavan kulman takaa tulee lenkkeilijähäiriöt, mihin Lykky suhtautuu välinpitämättömästi. Kadun ylityksen jälkeen pysähdytään henkilöryhmään. Koira seisoo ja ohjaaja saa sen toisella käskyllä istumaan. Ryhmän puheliain henkilö kysyy Alkon sijaintia, mistä ohjaajalla ei ole aavistustakaan. Lykky katselee kohteliaasti muualle. Rupattelutuokion lopuksi kätellään. Seuraavaksi parkkipaikan auton ovi aukeaa ja mies kysyy tietä Alkoon ja tansseihin. Hänkään ei saa kunnollisia neuvoja, Lykkykin vain istuu rauhallisena. Silti tyytyväisen oloinen autoilija sulkee oven ja käynnistää autonsa. Matka jatkuu portaita ylös luiskaan, missä tulee vastaan testaajakoira, bordercollie. Lykky vilkaisee koiraa, muttei  reagoi muuten. Kohta tuomari varoittaa reitin varrella olevasta kahdesta rähisevästä terrieristä. Terrierit ovat maineensa veroisia ja syöksyvät kohti Lykkyä. Lykky käännähtää niitä päin, mutta onneksi jatkaa samalla matkaansa eikä edes ärähdä takaisin. Nyt kävellään jo S-marketin editse. Koira kuuluu jättää muutaman metrin päähän pääovista. Hyvin lähellä on pyörätelineeseen kiinnitettynä mäyräkoira, joka haukkuu ärtyneenä jatkuvasti. Lykky käy kiltisti maahan ja ohjaaja kävelee tuulikaappiin odottelemaan yhteensä parin minuutin ajaksi. Ohi kulkee kahdesti testikoira, johon Lykky suhtautuu neutraalisti. Ohjaaja palaa tuomarin merkistä koiransa luokse, joka on pysynyt kauniisti paikoillaan. Vielä kävellään ihmisryhmän läpi ja palataan ihan tuomarin eteen. Tuomari toteaa käyttäytymiskokeen olevan hyväksytysti läpi ja sanoo touhun olevan erittäin hyvällä mallilla. Ohjaaja kiittää, juttelee vielä jotakin tuomarin kanssa ja kävelee iloisena autolleen. Siellä Lykky saa keitettyä kieltä ja keitinlientä, hyvin näyttää maistuvan."

- "Miltä nyt tuntuu? Kerrotko myös kokeen kulusta omalta kannaltasi?"

- "No hyvältä tietysti tuntuu. Jännitin etukäteen eniten pariani. Minulla kävi hirmuinen mäihä. Parini koira oli hyvin koulutettu ja ohjaaja tosi ripeä. Juteltiin jälkikäteen, hänkin oli tyytyväinen nopeaan suoritustahtiini. Keksittiin, mistä naamamme olivat toisillemme tutut. Hän on ollut aikoinaan toimihenkilönä Lystin BH:ssa. Itse tottiksesta sen verran, että olin tyytyväinen, että sain arvassa numeron kaksi, jotta pääsin nopeasti pois jännittämästä. Huonoa oli se, että repäisin Lykyn tavallaan pakasta eli autosta ulos, pissille ja suoraan halliin. Se oli ylivireä. Ihmettelin sitä sen tökkimistä, koska olin kaikki palkat jättänyt autoon. Ymmärsin syyn kun tuomari auttoi. Numeroliivin hihna oli mennyt vielä treeniliivin etutaskuun, joten näytti aivan siltä kuin narupallon naru olisi sieltä roikkunut. Upeaa oli kyllä mennä Lykyn kanssa, sen vire ei tipahtanut missään vaiheessa ja etenkin se luoksetulo kruunasi kaiken. Kaupunkiosuudessa se oli välillä nätisti-käskyn alla, välillä ihan vapaana hihnassa. Pari kertaa se veti vieraita hajuja kohti. Muuten olen ylpeä sen kaupunkikäytöksestä, kun se oli niin välinpitämätön kaikkia ekstrahäiriöitäkin kohtaan, eniten sitä just ne hankien hajut kiinnostivat. Tulihan siellä virpojiakin vastaan! Sanoin tuomarille siitä vetämisestä. Hän sanoi lohdullisesti, että ei tuollaista koiraa kokonaan vetämättömäksi saakaan."

- "Onnea vielä."

- "Kiitos."

- "Onko musiikkitoiveita?"

- "Tietenkin. Nyt kolahtaa AC/DC:n Who made who."

Tottista ja kovistelua

Lykky-parka saa rehkiä ruokansa eteen edelleen.

Eilen näin Maijaa pk-kentällä. Ilma oli edelleen hirveä, kova tuuli jäädytti pystyyn. Lykyn puin jälleen mantteliin. Ensin tehtiin häiriötreeniä, molemmat omiaan yhtä aikaa kentällä. Lykkyä seuruutin eri tempoissa ja eri kuvioita tiuhaan palkaten. Jääviä harjoittelimme myös, yrittäen luoda niihin jännitettä. 

Paikalla makuutin hyvin lyhyesti kylmyyden takia. Ensin sellainen, että Lykky makasi ja Maija kutsui omansa luokse x 2. Ekalla kerralla, kun Maija heitti pallon palkaksi omalleen, Lykyllä nousi kyynärät, muttei liikkunut. Muuten se pysyi hyvin. Toinen paikkamakuu tehtiin parakkirakennuksen edessä. Kävelin itse kulman taakse ja Maija kuljetti omaansa hihnassa ohi pari kertaa. Ei se koiraani kiinnostanut.

Tänään leikitin molempia koiria pellolla. Molemmilla oli omat narulelut. Jätin Lykyn hetkeksi paikkamakuuseen, samaan aikaan leikitin Lystiä. Ennen lelun antamista haukutin Lystin. Samaan aikaan kajahti kaksi hau:ta, koska Lykkykin paikkamakuusta käskystä haukahti. :) Hyvin se kesti aloillaan Lystin riekutukset.

Illalla kasvoi sarvi otsaani. Tiet ovat jäässä ja kevyen liikenteen väylä vajaa 2 metriä leveä. Näin jo kaukaa vaikeuksia olevan tulossa. Joku nuori uraäiti talutti 5-kiloista terrieriä fleksissä puhuen samalla kännykkään. Pyysin koirani vasemmalle puolelleni "nätisti"-käskyn alle. 30 metriä ennen kohtaamista terrieri löi maihin, aloittaen intensiivisen tuijotuksen ja valmistautuen kohdallamme hyökkäykseen. Nainen piti fleksiä löysällä puhuen edelleen. 5 metriä ennen kohtaamista korotin ääneni: "Kun tuo sinun koirasi tuolta hyökkää, niin nämä antavat sitten takaisin." Vakuudeksi minulla oli hihnassa 50 kiloa koiria, jotka yhä pysyivät sivulla, mutta alkoivat katsella, että mikäs se siellä tuijottaa. Sai muija kerittyä hihnaa kireämmälle. Ensi kerralla pysähdyn ja sanon, että ole hyvä, raahaa sinä vuorostasi koirasi tästä ohi, minä pidän näitä löysällä hihnalla tässä.

Molempien agilityt

Vähän kehtuutti lähteä sovittuun agilityvalmennukseen. Starttasin kuitenkin. Ulkona oli pakkasta muutama aste, mutta kylmä viima jatkui. Kasvihuoneella oli kesäisesti 20 astetta lämmintä ja ovi auki - auringolla ja tuulensuojalla on ihmeellinen voima.  

Rataa en piirrä ilman tekijänoikeuksia, mutta sellainen olisi voinut olla kolmosissa. Tarjolla oli takaakiertohyppyjä ja useita hyppyjä, joilta oli käännös takaisin 180 asteen kulmassa, pituus mukaan lukien. Niihin käytin jaakotuksia ja valsseja. Kepit ja niiden jälkeinen elämä testattiin ohjaten kahdella eri tavalla. Eniten vaihtoehtoja tarjosi alla ollut kuvio. Kokeilin molemmilla kahta ohjausta, joko niin, että ohjasin koiran keskimmäisen hypyn alapuolelta tai persjätöllä yläpuolelta. Jälkimmäinen oli parempi. 

Otin ensin Lykyn radalle ja täytyy sanoa, että "vanha" kunnon Lykky on palannut. Kyllä siinä virtaa riittää, mutta poissa on juoksujen jälkeinen levottomuus ja ylitse pursuava vimma. Hormoneja silloin epäiltiin, mutten uskonut selitykseen. Toivon, että nykyinen olotila jatkuu. Kahdesti tippui rima, mutta muuten ne pysyivät. Käännöksissä Lykkensdorf kokosi nätisti, pujotteli ja otti A:n kontaktin varmasti. Pituuden käännöksessä vedin koirani kahdesti välistä pois, mutta oikein ohjaamalla se kääntyi pystykeppiä nuollen. Tämä johtui omista säätöongelmistani: Lystille tarttee vain huitaista jotakin pituuden suuntaan, mutta Lykky on tarkempi. Lykky osasi kolmen rinnakkaishypyn molemmilla tavoilla, takaa ohjaten että persjätöllä. Jälkimmäinen oli sujuvampi. 

Sitten oli Lystin vuoro. Se säikkyi tuulta ja karkasi hallista parkkipaikalle, mutta tuli onneksi kutsusta takaisin. Kokeiltiin haukutusta, mikä näyttäisi auttavan pelkoon ja vireen laskuun. Lystiähän en ole ikinä virallisesti haukuttanut - se on hoitanut sen käskemättä. ;) Heti radalla se onneksi unohti pelkonsa ja työskenteli vakuuttavasti. A:n kontaktilla ei tietenkään treeneissä ollut mitään ongelmaa. Kolmella rinnakkaishypyllä minulla oli vaikeuksia ohjata oikein. Sain Lystin keskimmäisen hypyn yli, se luki itse sarjan slalomiksi - tai en saanut viimeisimmän yli. Kisoissa kannattaisi ehdottomasti ohjata jälkimmäisellä tavalla. Lopuksi suoritimme koko radan nollalla.

Lykyn vuoro oli vielä toistamiseen. Nolla tehtiin Lykynkin kanssa ja voi että tuntui hyvältä! No onnistuminen tietenkin, mutta varsinkin Lykyn vire, meno ja itse ohjaaminen, mikä tuntui tyyneltä, rauhalliselta ja tehokkaalta.

Saatiin positiivista palautetta. Ensinnäkin Lysti voitti pelkonsa ja vedättämällä on nopea, irtoaa vikkelästi putkiin, millä voittaa aikaa. Parasta oli Lykyn hyvä vire. Lisäksi koiruus työskenteli nopeasti ja virheettömästi (jos unohdetaan ne kaksi rimaa). Minäkin sain positiivista palautetta. Yksi osa Lykyn kulun salaisuutta oli se, että ohjaan kuulemma ihan eri tavalla kuin ennen, en hosu. Jes! Sanoin käyttäväni mielikuvaa täysistä laseista käsissäni. Mahdollisimman varmaan ja yksinkertaiseen ohjaukseen olen pyrkinyt, toivon lähestyväni ihannettani. 

Lykyn kanssa olisi kuulemma aika ilmoittautua kisoihin. Niin jo lauantaiksi tein, mutta peruin. Isoin syy oli se, että viikonlopuksi on luvattu kylmää, lähdöt ovat kahden tunnin välein ja halli lämmitetään vain 0-asteiseksi. Rakas nahkamahani jäätyy. Itsekään en sellaista odottelua jaksa enkä jaksa kahden tapahtuman viikonloppuja jatkuvasti. - Tuleehan noita kisoja.

Lähtiessä oli siis aika turha olo, paluumatkalla lapsellisen tyytyväinen virne.

Lisää tottista

Tällä kertaa olin mudihäiriössä Lykyn kanssa. Sää on edelleen asteitaan kylmempi viiman takia, joten Lykyllä oli mantteli yllään.

Ensin pidin paikkamakuussa vähän aikaa, sen verran, että Laura vähän seuruutti ja otti luoksetulon. Olin välillä A:n takana piilossa. Lykky pysyi, palkkasin. Sitten Lykky uudelleen maihin ja Luksi muutaman metrin päähän tokon alokasluokan tyyliin. Tästä Laura kutsui koiransa luokse, Lykky pysyi, palkka. Sitten tein bh:n jäävät, istuminen ok, maihinmeno ja luoksetulo ok. Leikitin näistä.

Ilmeni ongelma: Olen luullut, että koira tuijottaa perääni jäävissä. Ei tuijotakaan minua, vaan katselee saalisleikitettävää koiraa, ei tosin lähde mihinkään. Tähän täytyy kiinnittää huomiota jatkossa.

Myöhemmin kävin Lykyn kanssa kaupungilla. Nyt Lykylle oli ihmisvilinä ja heijastavat näyteikkunat tutumpia, niitä ei tarvinnut tutkia niin innokkaasti ja uteliaasti. Jätin sen taas joksikin aikaa paikkamakuuseen, kun kävin liukuoviliikkeessä. Siinä napotti paikallaan palatessani. Tuli testattua puolivahingossa alustavarmuuttakin. Yhden liikkeen edessä oli metalliritiläinen luiska. Lykky ei edes huomannut astuneensa sille.

P.S. Pyykkikoneen jumiutti toppatakin vetoketjun vetimen pehmeä koristelerpukka. Arvokas koriste.

Lykyn tottikset

Kävi mäihä. Olin Maijan kanssa sopinut treffit pk-kentälle, mutta siellä oli paljon muitakin. Sain Lykylle oivaa häiriöharjoitusta. 

Ensin ilmoittauduimme vieraalle tuomarille toisen vieraan koiran kanssa. Sen verran Lykkyä hämäsi, että otti askeleen kohti tuomaria kättelyssä. Tämän uusimme, sitten pysyi kontakti.

Seuruutin siitä Lykyn paikkamakuuseen, missä pidin vajaan minuutin, koska oli kylmä. Mantteli koiralla oli yllä ja pakkasta 5-6 astetta, mutta tuuli vilakasti. Hyvin Dorffi pysyi, vaikka toinen koira tottisteli saalispalkan kera. 

Erikseen teetin henkilöryhmää bh:n pienen sakaran seuruutuksen ja pysähdyksen kautta. Ryhmässä kontakti tipahti kerran, ei sitten enää. Otin lopulta ryhmän 3-4 kertaa palkaten eri kohdissa. 

Sen pituinen se. Kohta lämmittelen takkapuiden loimussa. :D

P.S. Tässä on sunnuntainen pähkinärata.

Ylivirein sävelin

2 x hyl oli kisasaldo tänään Lystin kanssa. Mietin jo illalla ja etenkin aamulla lähdenkö lainkaan. Illalla pesin agilitykamppeet, jotten näytä kisoissa sottapytyltä. Pumppausvaiheessa pyykkikone rahisi, vongahti, hiljeni pahaenteisesti ja alkoi vilkuttaa valojaan. Putsasin poistopumpun (tai joku vastaava osa, ainut, mihin pystyy maallikko koskemaan) ja tsekkasin poistoputken, ei auttanut. Oli sitten varakamppeet kisoissa, mutta se nyt ei kovin haitannut. 

Radat olivat vaikeat. Eka radalla tuli 4 nollaa, koirakoita oli yli 70. Toisella radalla saldo oli vähän parempi. Helpotti, että moni Suomen huippu keräsi virheitä. Ja koska virheellisiä ratoja tuli niin älyttömästi, kanssakilpailijoiden kesken olin havaitsevinani kollektiivista hupia.

Lystin kanssa ei tosin oltaisi saatu läpi minkäänlaista rataa. Se oli kohtalaisen tyyni radan ulkopuolella, mutta lähdössä ekalla varasti, mistä on vaikea pahasti koiraa kurmuuttaa, kun se ei tietyissä olosuhteissa vain pysty istumaan yksin. Sitten se loikkasi kontaktin ja lopetin radan siihen. Tokalla ei varastanut lähdöstä, mutta neljäntenä esteenä olleen puomin kontaktin loikkasi, jonka seurauksena kävelin maaliin. 

Olen ennenkin sen todennut, mutta mietin asiaa jälleen: Lystin toiminta-alue on äärettömän kapea. Liian pienillä kierroksilla se hyytyy kuulostelemaan kummituksia ja mielensisäisiä paranoidisia ajatuksiaan, isoilla kierroksilla se ei ole ohjattavissa. Välissä on pieni sauma, johon pitäisi koira kyetä saamaan. Tämä sopiva alue vaihtelee sään, kisapaikan, muiden koirien, Jupiterin asennon ja sattuman mukaan. Luonnollisesti viretilan optimointi ei ole insinöörin hommaa vaan silkkaa magiaa.

Pysähdyin kotimatkalla tankkaamaan. Se ei ollut helppoa, koska pankkikorttia ei löytynyt mistään. Muistin käyttäneeni sitä Berran kojulla. Löysin hiki päässä autosta setelin, jotta pääsin kotiin saakka. Kotipihassa kortti onneksi löytyi enkä ehtinyt sitä kuolettaa. 

Päivän hyvä juttu: eka sujuva takaakierto-persjättö kisoissa. :)

Päkiöille!

Savikon Seppo tuli kouluttamaan naapuriseuraan. Pääsin sinne kuokkimaan Lystin kanssa. 

Koulutus keskittyi ohjaajan liikkeeseen ja asentoon. Aluksi Seppo ohjasi lämmittelyn. Rataantutustumisessa hän painotti ohjaajan vartalon asentoa, liikehdintää ja päkiöillä oloa. Ensimmäistä kertaa törmäsin tällaiseen agilitykoulutuksessa. Lämmittelyliikkeet ja päkiäasennot ovat minulle tuttuja aiemman urheiluhistoriani perusteella, mutta en vaan ole agilityyn niitä tullut soveltaneeksi. 

Radalla ei ollut ihmeellisiä kommervenkkejä. Suoran päätteeksi sain Lystin väärälle esteelle eli renkaalle nron 20 sijaan, minkä seurauksena repesin jostakin syystä nauruun palkaten samalla koiraa. Tämä huvitti valmentajaakin. Ohjauksellisesti hän huomautti minulle seikasta, josta ei olla aikoihin sanottu: Ei pidä kumarrella ja kyykistellä vaan ohjata pystymmässä, jolloin pääsee helpommin liikkeelle ja koira pystyy lukemaan suuntia. Tämä olikin yllättävän helppo muuttaa, kun siihen olen aikoinaan joutunut kiinnittämään huomiota.

Eli ekalla yrityksellä Lysti päätyi putken sijaan renkaalle, mutta lopulta tehtiin virheettömiä vetoja. Seppo kehotti vielä tekemään radan koko ajan päkiöillä itseäni kannatellen ja kun en kulmissakaan kyykistellyt, jotakin aukeni. Ohjaukseni muuttui kevyeksi, ilmavaksi - just se tunne, milloin ohjaus on parhaimmillaan. Pystyin reagoimaan ja liikkumaan nopeammin, mikä näkyi välittömästi Lystin pienempinä kaarroksina ja valmentajan silmiin vaivattomana menona. Jos tuon tunteen saan palautettua lihaksiini seuraavissa kisoissa, olen iloinen. 

Minulle treeni teki hyvää. Ennen lähtöä väsytti ja mietin perumista, mutta valmennuksen jälkeen kävelin hallista ulos, jos en suorastaan valaistuneena, niin ainakin iloisesti hymyillen.

Koirapäivä

Aamulla oli -24 pakkasta, mutta aurinko lämmittää nopeasti. Ilmatieteenlaitoksen sivuilla näkyy, kuinka parissa tunnissa lämmöt nousivat -5 asteeseen. 

Ajoin Lykyn kanssa pk-kentälle. Ilokseni siellä oli 3 sellaista ihmistä, joiden kanssa en ole läheisesti treenannut = oiva henkilöryhmä. Ekalla kerralla koirani kontakti tipahti ryhmään mennessä. Istutin Lykyn ryhmän keskelle ja palkkasin heti. Tämä oli se Lauran kuulema oppi, mikä lisää koiralle ryhmän positiivista merkitystä. Toisella ja kolmannella kerralla ei kontakti enää tipahtanut. Jäi oikein hyvä mieli tästä, seuraamisessa koira tuntui upealta.

Sitten tein BH:n pitkän sakaran seuruun, juoksun ja hitaan kävelyn, koira tuntui intensiiviseltä, tästä osiosta palkka. Jäävissä yksi ihminen käveli perässä ja katsoi, että kaikki sujui. Lykky jäi hienosti istumaan, maihin ja tuli luokse laukalla. Hangessa olleen kenkäni päälle osui tassu, minkä koira itse korjasi. Siitä sivulle ja palkka.

Paikkamakuun teetin lopuksi, kun vieras tervu tottisteli ja leikki. Lykky pysyi hyvin paikoillaan. Palkkasin aluksi juustolla, sitten leikillä. 

Kentältä ajoin kauppakeskittymään. Jätin Lykyn elektroniikkaliikkeen liukuovien lähistölle makaamaan ja käppäilin sisälle kauppaan katsomaan kännykän varaosia. Olin varmaan 15 sekuntia pois, koska kaupasta ei nähnyt ulos. Kohta tein toisen samanlaisen. Sitten käytiin vielä kauppakeskuksen sisääntulossa oleskelemassa kärryjen kolinassa. Ulkopuolella oli koira, joka haukkui jatkuvasti, mutta Lykky sitä vain vilkaisi. Koirani veti kauppakeskukseen sisälle, mikä oli pieni ongelma. Sain onneksi vetämisen pois sanomalla "täällä" ja palkkaamalla jauheliha-kananmunamurekkeella. Näitä kauppajuttuja pitää tehdä uudelleen, niin että joku on matkassa varmistamassa koiran turvallisuuden.

Eilen oli tarkoitus käydä Lykyn kanssa kaupungilla ja tottistella, mutta olin aivan tööt. Selästäni en ole vähään aikaan kirjoittanut, mutta ei se silti ole parantunut. Paheneva ongelma on yöt. Jalkoja ja lantiota pakottaa ja puuduttaa kovasti, herään arviolta 57 kertaa per yö vaihtamaan asentoa. Näitä öitä on noin 6 viikossa, väsyttää, ja vasta 3 tunnin iltaunien jälkeen herään. Lääkelisäys ei ole auttanut, pitää varmaan kohta lisätä jotakin muuta rohtoa. Laskin yöllä vielä Lykyn pissalle, koska oli levoton ja sen jälkeen uni ei heti kietonut minua pumpuliinsa. Eläkevakuutuslaitos on sitä mieltä, että minulla on lieväasteinen spinaalistenoosi, jatkoi osa-aikaista kuntoutustukea huhtikuun loppuun. Aika erikoista, kun fysiatrian erikoislääkäri ja selkäortopedi olivat eläkkeen kannalla. Tai valitettavasti odotin tuollaista päätöstä. Nyt on uudet lausunnot ja hakemukset sisässä. Toivon, että tulisi jatkoa vähän pidemmälle.

Tottiksia

Eilen piti olla kaverini kanssa treffit pk-kentällä. Otin Lystin mukaani häiriökoiraksi, en halunnut Lykkyä jäädyttää eikä pieni tottistelu Lystillekään pahaa tee. Tuuli kylmästi, kenttä oli auraamatta, auto piti jättää ajotielle ja jalkani kastuivat hangessa kahlatessa. Lysti oli innoissaan. Seuruutin, teetin liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon pysäytyksineen voittajaluokan tyyliin. Kun Lykky palkan kanssa hyppää vasten, Lysti lähti häntä pystyssä lippahivoon ja nautti hippaleikistä. 

Viimeksi olen Lystin kanssa kahdestaan tokoillut ties milloin. Oli aika jännä fiilis. Yhdessä Pablo Nerudan runossa on yksi tähän sopiva kohta: "Me, silloiset, emme ole samat enää." Olen runoa joskus lukenut ihan muuhun tarkoitukseen, on oiva runo erotuskiin. En tiedä onko jopa jonkinlaista rienausta lainata sieltä säe koiratreeniä kuvaamaan.* Mutta tuo kursivoimani lause sopii Lystiin ja minuun monessa suhteessa.

Takaisin kentälle - märkine nilkkoineni ja kangistuneine sormineni toivoin, ettei kaverini ilmaannu myöhässä. Soitin hänelle autostani umpijäässä, yrittäen samalla grillata istuimen vastuksilla takapuoltani sulaksi. Hän oli unohtanut, mikä oli suuri pelastus. Ajoin kotiin.

Lykyn tottiksista on taas vierähtänyt aikaa, joten tänään tottistelin auratulla kevyen liikenteen väylällä. Ensin varmistelin nätisti-käskyä ja hihnakäytöstä. Sitten seuruutin hyödyntäen ohikulkijat häiriönä. Yksi kännykkään puhunut iso murrosikäinen poika ei ensin tajunnut mitä tapahtui, joten kääntyi ohituksen jälkeen meitä katsomaan. Olin huikata, että otetaanko uusiksi. :) Sitten testasin kaikki jäävät toko-tyyliin, Lykky teki ne erehtymättä. Lopuksi teetin paikkamakuun: koira makaamaan ja heittelin narupalloa takaa kuonon ohi. Hyvin pysyi. Sitten leikittiin pitkään.

*Löysin tuon Pablo Nerudan runon "Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni" Youtubesta. Se on lausuttuna tässä: *KLIK*.

Lykyn agility ja fysioterapia

Tänään otin vain Lykyn mukaani. Ensin käytiin agilityhallilla ja sitten fysioterapiassa. En halunnut Lystin joutuvan odottamaan nopeasti kylmenevässä autossa liian pitkään.

Lykyn ohjelmassa oli jälleen hyppytekniikkaa. Ponnistuskulmaa treenattiin apuhypyllä & okserilla, häiriötä suoralla ja hyppyjen & ponnistuspaikan hakemista rinkulalla. 2 rimaa tipahti, toinen juostessani suoralla häiriöksi ja toinen rinkulalla. Käsitykseni ongelma on ja tulee olemaan se, että rakas saalisviettinen elikkoni ei vietin noustessa ja kanssani kilpasille lähtiessään ehdi tarpeeksi jalkojaan nostella. Alan olla varsin skeptinen sen muokkauksen suhteen. 

Takana leikkaamista harjoittelimme tämän näköisellä kuviolla. Aluksi harjoite piti pilkkoa osiin, jottei koira juossut kakkoselta suoraan putkeen. Oma rintamasuuntakin piti muistaa kääntää kunnolla ennen 2. hyppyä. Lopuksi koira meni oivasti ja itsestäni tuntui sujuvalta:

A:lla ja puomilla tsekkasin 2on2offit, ovat muistissa. 

Fysioterapeutti totesi Lykyn vartalonhallinnan kehittyneen merkittävästi. Koira on hänen mielestään fyysisesti hyvässä kunnossa. Pientä, helposti aukeavaa jumia oli tällä kertaa lapojen välissä, mutta sillä ei ollut merkitystä. Kisalupa irtosi. Aiemmin hän ei kisaamista suositellut, jottei koira olisi rikkonut itseään painaessaan radalla keskeneräisen hallinnan kera. 

Jatkoharjoitteina on edelleen ryteikössä rämpiminen, uutena tuli ristikkäisten jalkojen nostot. Kontrollissa ei tarvitse käydä ellei haluta tai tule tarvetta. Jos kuitenkin käytäisiin säännöllisesti, alkavat probleemat saataisiin ajoissa hoidettua. Ajattelin jatkovierailuja 2-3 kuukauden välein. 

Lystiä olen aikoinaan käyttänyt useita kertoja fysioterapeutilla, mutta siitä ei tullut mitään. Koira ei kerta kaikkiaan pysty rentoutumaan toisen ihmisen tutkimiseen tai käsittelyyn. Hieron sitä itse.

Without me you are only you

- "Meillä on Melkoranta paikalla. Annetaan puheenvuoro hänelle."

- "Hyvää iltapäivää kaikki koiraurheilun ystävät. Agilitykilpailut ovat kylmässä hallissa, pakkasta on 6-7 astetta ja aurinko paistaa. Lysti ja ohjaajansa ovat kisaamassa. Kysyn ennen lähtöä tunnelmat. Hei, millä fiiliksillä olet tänään?"

- "Hyvällä mielellä. Jos Lysti ottaa yhtä hyvin kontaktit ja pysyy lähdössä kuten viikko sitten enkä mokaa ohjauksessa, meillä pitäisi olla jotakin saumaa nollaan. Ykkösenä pidän edelleen kontaktien onnistumista, mutten laittaisi pahaksi nollatulosta agiradalta. Sopivan kevyesti jännittää ja musiikit on mukana."

- "Tänään maksikoirakoita on 38 kpl. Just nyt on tämä pari lähtövuorossa. Lysti istuu lähtöön, ohjaaja ottaa askeleen ja nappaa heti koiransa mutkaputkeen. Siitä kolmas hyppy sivuttain, miltä koira vedetään vähän pakkovalssityylillä putkeen, joka menee A:n ali. Ohjaaja kirii seuraavan hypyn taakse, Lysti hyppää, siitä seuraava hyppy jarrun kera ja toinen takaisin. Tähän pitäisi tulla persjättö, mutta ohjaaja ei ehdi ja on nyt väärällä puolella koiraa. Rata jatkuu oikealle ja hän on koiran vasemmalla puolella, mitä ihmettä tästä tulee?! Hän saa Lystin hyppäämään seuraavan aidan oikein päin ja puomin kiipee-käsky pelastaa tästä ahdingosta. Kaunis kontakti, takaakiertohyppy, muuri ja kaksi hyppyä 180 asteen kulmalla, mitkä ohjaaja valssaa toiselta puolelta ja kääntää samalla koiran kepeille. Oikeaan väliin sujahtaa Lysti. Tästä hyppy ja A:lle, Lysti kuuntelee, laukkaa A:lle eikä ansaputkeen. Taas hyvät kontakti. Vielä pitkittäinen hyppy viskileikkauksen tyyliin, ohjaaja leikkaa takana ja koira ohjautuu oikeaan u-putken päähän. Hän hakee koiran putken suulta ja viimeisin hyppy, näinnn! Pari on iloisena maalissa. Haastattelen kohta, annan koiran ensin nauttia palkastaan. - Miltä nyt tuntuu?"

- "Hyvältä. Lysti pysyi lähdössä ja meille tuollainen lähtö sopii, missä sen ei tarvitse olla pitkään yksin. Minusta radalla oli vaikeita kohtia, ansoja, putki-kontaktierottelua ja välillä oli mentävä, välillä otettava koira haltuun. Tuolla päädyssä olin lirissä. En ehtinyt tekemään persjättöä takaakierron jälkeen ja olin Lystin väärällä puolella, mutta sain sen onneksi ohjattua oikein eteenpäin. Oikeasti en pystynyt tekemään persjättöä, mulla oli kolmet housut eli villasukkahousut, farkut ja niiden päälle parkkipaikalla kiskotut vuorelliset talvihousut ja lisäksi villapaita, pullea toppatakki, jonka päälle olin vetoketjulla pingottanut kiinni koiratreeniliivin. Ei sellaisessa paketissa paljon kääntyillä, mutta eipä paleltanutkaan. Kontaktit Lysti otti hienosti, pysäytin niille vahvistaakseni käytöstä, vaikkei sitä nopeuden takia kannattaisi tehdä. En muuten tiedä meidän tulosta, minusta Lysti otti kontaktit, mutta muutamissa kisoissa en ole huomannut kontaktivirhettä, joten en uskalla hehkuttaa."

- "Nyt ovat tulokset tulleet. Lysti voitti ja saa SERT-A:n. Rata oli vaikea sen perusteella, että siellä tuli vain 3 nollatulosta. Lähetys katkeaa nyt, mutta palaamme kisapaikalle myöhemmin."

***

- "Kisat ovat jo ohi, kohta on palkintojenjako. Kysyn kahden muun radan kuulumiset. Miten ne menivät?"
- "Ennen toista rataa Lysti säikähti kumeasti haukkunutta isoa saksanpaimenkoiraa. Toisen radan lähtö oli muutenkin vaikea. Siinä oli kolme hyppyä peräkkäin ja neljäntenä suora putki toisen suoran putken vieressä. Hypyt osoittivat juuri väärälle putkelle. Putken jälkeen piti ehtiä ohjaamaan seuraavaa hyppyä, joten koira olisi pitänyt jättää kauas yksin. Lystin oli vaikea olla lähdössä ja se sujahti väärään putkeen eikä kyllä ollut ainut. Sen jälkeen oli vähän aikaa hyvää pätkää, mutta sitten ohjaukseni hajosi, Lysti hyppäsi yhden ekstrahypyn ja jätti toisen hyppäämättä, joten hylkäyshän siitä tuli. Ennen kolmatta rataa Lysti säikkyi taas sitä saksanpaimenkoiraa, joka lähti meidän jälkeen. Radalla säikähdys helpotti, mutta näkyi toisella tavalla. Kolmas este oli putki-A-erottelu. Lysti kipusi A:lle, kuten kuului, mutta loikkasi alastulokontaktin. Keskeytin radan siihen. Koira oli selvästi ylivireä säikähdyksen jäljiltä. Vein sen hallista ulos ja myöhemmin kävimme hallissa leikkimässä erikseen, Lysti tuntui palautuvan."

- "Mikä on päivän fiilis?"

- "Surullinen olo jäi päällimmäiseksi kahdesta viimeisimmästä radasta, koska sain taas muistutuksen kuinka herkästi kaikki hajoaa, miten hauras Lysti on. Voitosta ja sertistä olen tietysti onnellinen. Ekalla radalla oli ihanaa yhteistyötä. Joskus kuvittelen, että Lysti kertoo minulle katseellaan hyvin menneen kisan jälkeen: "Without me you are only you."

- "Onko musiikkitoiveita?"

- "On. Nyt sopii Dire Straitsin The Bug *KLIK*, minkä sanoissa on viisautta: 

"Everything can change 

in the blink of an eye

So let the good times roll

before we say goodbye, because..."

Palautus ja agilityt

Eilen kävin Lykyn kanssa pk-kentällä. Palkkasin tiuhaan. Koira oli nyt koko treenin ihan hiljaa, haukutuksia lukuun ottamatta. 

Tein oikealle käännöksiä, koska sellaisessa Lykky tiistaina vonkaisi. Enpä ole niistä hirveästi palkannutkaan, mutta nyt siitäkin edestä. Teetin BH:n mukaiset jäävät, vähän eri askelmääristä. Luoksetulo tuli 40 askeleen päästä, oli minun silmiini upea: Napakka jarrutus laukasta suoraan eteeni törmäämättä. Sellainen, missä laukka-askel ennen pysähtymistä pelästyn, että se ei pysähdykään. Iloa ja superkehut! Teetin myös toko-jäävät. Nyt oli maahanmeno ja pysähdys kuosissaan, mutta istuminen vaati hieman herkistelyä.

Tuli tiistain kokeenomaisesta treenistä jälkikäteen mieleeni, etten haukuttanut Lykkyä ennen tottiskuviota, koska käveltiin siihen suoraan paikkamakuusta. Se silti nosti itsensä, kun kuiskasin "tottistellaan". Sulkku! <3

Tänään ajelin agilitya treenaamaan: 

Lykyllä otin hyppytekniikkaa suoralla häiriköiden sivulla. Yhteensä neljä toistoa. Pehmeästi koira hyppi. Toisena juttuna oli kuvio, missä 3 hypyn kautta käänsin koiran u-putkeen eri tavoin mahdollisimman pienillä reiteillä. Rimat pysyivät ylhäällä aluksi, yhdessä kohtaa koira tiputti 2 tappiin nostettua rimaa. Huomautin, sitten rimat pysyivät. Kolmantena harjoittelimme takana leikkaamisia. Inhoan niitä, mutta kehityn Lykyn kanssa. Lopuksi pujottelutin kepit ja kiipeilytin A:n kahdesti, jotteivat unohdu. ;)

Alla on helmikuun agilityvideosta kaksi poisleikattua palkkapätkää. Yleensä leikkaan julkaistavista videoista leikit pois, mutta nyt tasapainoitan vähän:

Lystillä teetin saman putki-hyppykuvion ja takana leikkaamisen harjoituksen. Jälkimmäisessä huomasin taas, miten paljon vaivattomampi ohjattava Lysti on, se on oppinut lukemaan minua niin hyvin. Sitten kiipeilytin keinua ja varmistin A:n. Kepit pujottelutin vain kerran, koska tuuli kovaa ja Lysti meni hyvin epävarmaksi sillä puolen hallia, missä kepit olivat. 

Hyvällä mielellä ajelin kotiin.

BH-koulutus

Naapuripitäjän palveluskoirayhdistys järjesti koulutuksen käyttäytymiskokeeseen halajaville koirineen, joten ajoin sinne Lykky seuranain. Tässä välillä olen treenannut paikkamakuuta niin, että Lykky on ollut paikoillaan ja olen leikittänyt toista koiraa. Koska se siinä pysyy, tunnen oloni varmemmaksi. (Kiitos Sarianne ideasta.) Olen myös treenannut jääviä normaalityyliin sekä harjoitellut paikkamakuuta lenkkien yhteydessä.

Aluksi tuomari piti tuhdin paketin kokeen teoriasta ja kysyi sitten, kellä on koira matkassa. Minulla oli, ja toinenkin käsi nousi pystyyn. Autolle kävellessä toisen koiran omistaja mietti ääneen, mitä räpellyksestä mahtaa tulla, kun koira on vähän kesken. Autosta hyppäsi ulos tuplasti Lykyn kokoinen jykeväleukainen uroskoira. Kylmä hiki kihosi otsalleni.

Ulkona tehtiin sirun tarkastus, sujui hyvin. Lykky tuijotti vain hallin ovea. Sisällä esittäydyttiin, missä rotikka sai lisäohjeita, koska oli vähän vallaton. Pelotti ja harkitsin koko jutun perumista. Vein ensin koirani paikkamakuuseen. Lykky loikkasi minua kohti, kun laitoin hihnan taskuuni. Luuli varmaan palkan nousevan taskustani. Asettui sitten viereeni, maihin ekalla ja pysyi siellä koko ajan nätisti. Kilpapari kiinnostui Lykystä hihnakävelyn lyhyellä sakaralla ja ohjaajansa sai tuomarilta ohjeet tehdä sakaran vapaana seuraamisessa lyhyempänä. Pelotti olla selin, joten kuikuilin pontevasti takaviistoon starttivalmiudessa. Tuomari sijoittautui järkevästi Lykyn ja toisen koiran väliin.

Lykyn oma suoritusvuoro meni tosi hyvin. Virheitä en huomannut missään kohtaa, edes jäävissä. No, luoksetulossa se tuli vähän vinoon. Henkilöryhmä oli täysin vieraista ihmisistä, mutta ei se haitannut. Vire ja kontakti kesti hyvin, vaikka koepari nousi suorituksemme aikana ja käskytettiin maihin uudelleen. Kerran Lykky vonkaisi oikealle käännöksessä ja tuomari loppupuheessaan varoittikin kehumasta koiraani liikkeiden välissä liian innokkaasti, jottei se nouse liikaa. Sinänsä outo ja uusi ongelma minulle. Muuten hän tykkäsi suorituksestamme. 

Palkkasin Lykyn vasta autolla - sekin siis kisamaisesti. Bailasimme jonkin aikaa parkkipaikalla ja ajoin kotiin taikaviittani kanssa. Lykyllä on musta talvitakki, mistä nimitys.

Huomenna käyn palauttamassa sen uskon palkan tuloon. 

Lopuksi vielä pahoittelen. Katsoin tänään blogini kommentteja ja huomasin siellä pari sellaista, joita en ole ajallaan hoksannut. Lyhensin nyt aikaa, jolloin kommentit tulevat tarkastettavakseni, jotteivat jää huomioimatta. Minusta on tosi kiva saada niitä, pidän niitä arvokkaina, siksi haluan niihin vastata. Olen myös sen verran vanhan kansan ihminen, että vastaaminen kuuluu mielestäni myös hyviin tapoihin. :)

2 x hyl

Lystin kanssa kisasin. Ainut tavoite oli saada lähdöt ja kontaktit onnistumaan. Olin päättänyt keskeyttää radan heti, KUN Lysti erehtyy rosmoksi. 

Olin normaalia paremmin varustautunut: Matkaan lähti kuivahedelmäsekoitus ja smoothie + musiikkia korvalapuilla. Lystille ostin mieluisaa gefilus-piimää, koska vesi ei maistu. Valitettavasti myös valelin piimällä koirani kaulakarvat, pään, kaulapannan ja talvitakin. Purkki lipesi kohmeisista näpeistäni autolla. Onneksi mukana ei ollut kalalientä. :) Autossa oli puhtaita kiillotusliinoja, joilla koirani hinkkasin kuivemmaksi.

On muutama tuomari, joiden radat tuntuvat sujuvilta ja jotka nähdessäni tiedän heti ohjausratkaisut. Sitten on niitä tuomareita, joilla on erilainen käsiala - joudun pohtimaan ratkaisuja pidempään eikä rata tunnu istuvan käteen. Ei nyt lasketa sitä, kuinka monelta "sopivalta" radaltakin olen hylkyjä saanut. Tänään oli jälkimmäisiä ratoja. 

Eka radalla:

• Lysti pysyi lähdössä.
• Se teki kontaktit nöyrästi, sainkin olla napakka. Olin varautunut lopettamaan radan esteen numero 5 eli puomin jälkeen, mutta se jatkuikin, joten pasmani menivät sekaisin.
• Pari estettä myöhemmin oli paikka, mihin olin suunnitellut jaakotuksen, mutta olin väärällä puolen estettä, tein ex tempore epäonnistuneen takana leikkaamisen, mistä syystä Lysti hyppäsi saman hypyn takaisin eli hylky. 
• Sitten olikin nollarataa taas loppuun. Kepeille oli hankala kulma, noin klo 4:stä, mutta onnistui hyvin. 

Toisella radalla:

• Lysti pysyi lähdössä ja teki taas kaikki kontaktit nöyrästi.
• Yhdessä pyörityksessä jätin ilmeisesti pyörityksen kesken kiiruhtaessani seuraavalle hypylle, jolloin Lysti hyppäsi saman hypyn ees-taas.
• Muuten rata oli nolla.

Huonoa:

• Molemmat radat kosahtivat saman hypyn hyppäämiseen ees-taas. Lysti ei ole ennen moista harrastanut. Lie nöyrästi katsottava peiliin ja esim. pyöritykset ohjattava loppuun saakka.
• Muutama hankala paikka, joiden ohjaustavasta en vieläkään ole varma. Ei siis tullut kotimatkallakaan ahaa-elämystä.

Hyvää:

• Lähdöt, aah!
• Kontaktit, jihuu!
• Lystin vire oli sopiva ja tuli ohjauksiin mainiosti.
• Kahta ees-taas-hyppyä lukuun ottamatta olisi tehty nollat = selvitettiin hankalalta tuntuneet kohdat ongelmitta.
• Musiikki kannattaa muistaa jatkossakin. Välillä en pitänyt sitä kisoissa mukanani, mutta se antaa niin paljon extra-potkua, että on pienen vaivan väärti.

Lisäys klo 20.29: Sattui aika nolosti hetki ennen toiselle radalle menoa. Yritin survoa korvakuulokkeita kaulukseni alle, kun edellinen koira oli radalla. Lysti veti radalle, jolloin hihna lipesi. Koira pyörähti lähtöaukosta radan alkuun. Ehdin miettiä, kuinka se suorittaa omaa rataansa, huusin yleiskäskyn "***kele", kun en muutakaan keksinyt. Lysti tuli onneksi heti luokseni. Näin samalla, että edellinen koira oli jo maalissa eikä häiriintynyt. Vilkaisin tuomariakin, ripittääkö hän rumasta kielenkäytöstäni. Ei tullut mitään, hän vihelsi pilliin normaalisti ja Lystikin asettui lähtöön mukavasti.

Tottiksia

Lykyllä ehti tässä olla seisahtumisjumi, tarjosi tilalle kaikkea muuta. Aloitin opetuksen alusta ja toistaiseksi liike on pysynyt mielessä.

Eilen teetin lenkillä kaikki jäävät pariin otteeseen, oli virheetöntä. Pellolla pidin paikkamakuussa,  samalla virittelin viehelelun, mitä heilutin houkuttelevasti. Koira pysyi hievahtamatta, siitä vapautin leikkiin.

Tänään oltiin pk-kentällä. Lykylle oli tavallaan vieraat ihmiset ja koirat. Ensin 2 henkilön henkilöryhmässä muljautti silmiään ennen ryhmään menoa, sitten piti kontaktin hyvin. Kolmesti tein tämän palkaten eri kohdissa.

Paikkamakuussa toinen koira makasi toisella puolen kenttää ja yksi tottisteli. Kun kaksi koiraa leikki yhtä aikaa, Lykky nousi paikoillaan seisomaan. Siitä huomautin ja sitten pysyi. Oli sellainen häiriö, mitä ei kokeissa tule, mutta maissa vaan on pysyttävä. Pysyi sentään paikoillaan.

Tottistelin toisen koiran ollessa paikkamakuussa. Pari kertaa sain huomauttaa kontaktin tipahtamisesta. Luoksetulossa Lykky ei tullut eka kutsulla, toisella tuli. Uusinnalla tuli luo ekasta käskystä. Kyynärät olivat kuulemma vähän ilmassa toisessa maahanmenossa, pitää kiinnittää jatkossa huomiota.

Kyllä ne häiriötreenit vaan on tarpeen. Jatketaan. 

Koska koira on jo 2 vuotta, tottikset vaihtuvat pentutottis-tunnisteen alta Lykyn tottelevaisuudeksi. Siihen koppaan tipahtaa tokot ja tottikset.