Kotihommista Lykyn jumppaa olen jatkanut: jalkojen nostelua ja eilen käytiin pellolla tarpomassa kävelyvauhtia. Jäävät olen tehnyt kotona tai lenkin yhteydessä.
Tänään olin agilitykoulutuksessa molempien kanssa. Paluumatkalla radiosta kuului Happoradion Rakkaus *klik*, joka sai herkistymään. Tiedän kyllä, että siinä ihmisistä lauletaan, mutta erityisesti "kaksi kastunutta luodolla" muodosti silmieni eteen näkymän, missä olen myös ongelmissa rypeneen Lystin kanssa kalliolla, meren aaltojen tyrskiessä suolaista vettä ilmaan. Monta muutakin osuvaa kohtaa sanoituksista löytyy.
Lystikki teki rataa pitkän tauon jälkeen. 3 viikkoa sitten se hyppäsi vielä varoen, mutta nyt se kulki täysin normaalisti. Lähdöissä onnistuttiin, pakkovalssit olivat varmoja (joskus eivät olleet), kontaktit ja kepit sujuivat. Saatiin 22 esteen rata nollalla tehtyä ja jukra sitä fiilistä, kun yhteistyö sujuu kuin näkymätön kuminauha olisi ollut välillämme. Sillä euforialla jaksaa pitkään.
Lykky on säpäkämpi menemään, kääntyy paremmin, mutta toistaiseksi se on saatettava pidemmälle, siinä mielessä tuntuu nuorelta koiralta vielä. Muuten sekin alkaa tuntua hyvältä. Rimoja tipahti vain yksi ja sekin oli minun mokani - helpotuksen huokaus. Yhdellä kiellolla (oma mokani) suoritin radan sen kanssa.
Minun kohdallani kiinnitettiin huomiota takaakierto-persjätön ja pakkovalssien sujuvuuteen. Kolmen pysähdyksen taktiikkaan saatiin vihdoin tanssimaista sujuvuutta. Kun saisin oikean tekniikan pysymään jalkojeni muistissa. Koiratkin arvostaisivat, kun joku ei seiso edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti