Saksofoni ja kitara

Olin agilitykoulussa koirieni kera.

Lysti nousi arvoon arvaamattomaan. Se luki ohjauksiani tosi hyvin ja tuntui niin käsiini sopivalta. Takaakierto-persjättöä kokeiltiin. En ole siitä pitänyt, koska olen siinä tönkkö. Mutta nytpä sujui, jäi rapean ilmava ja nopea olo ja Lysti kesti vedätyksen. Takaakierrossa ollaan edistytty muutenkin, pystyn lähettämään Lystin kauempaa, jolloin omasta liikkeestä tulee sujuvampi. A:lla saan antaa tarpeeksi painetta, jotta koira varmasti pysähtyy. Lopuksi koitettiin mennä rata nollalla läpi ja niin oltaisiin menty, ellen olisi ohjannut putki-A-kohtaa huolimattomasti. Meni omaan piikkiini.

On kuulemma pelkästään minusta kiinni, jos ei saada nollaratoja. Sitä  mietinkin koko kotimatkan. Tervetullutta ravistelua. Tulokset näkyy tulevana lauantaina.

Lykky 

• Se oli edelleen levottoman innokas, vähän aatokset kääntyivät jo siihen suuntaan, että jos joku koira masentuu juoksujen jälkeen, niin joistakin tulee vähän - ööh - tuollaisia. Pyrin ohjaamaan niin rauhallisesti kuin ikinä kykenin kuin olisi ollut täydet vesilasit käsissä ja niin saatiin monta hyvää puhdasta pätkää. 
• Ekan kierroksen kompastuskivi oli kepit, joita Lykky ei tuntunut millään osaavan. Ne olivat normaalia paksummat vinokepit pystyasennossa ja Lykyn osittaispujottelun jäljiltä sojottivat sivuille. Luulin jo, että koira on jumissa, kun ei kyennyt. Toiselle kierrokselle vaihdettiin normaalikepit tilalle ja nyt sujui normaalisti. Ehkä Lykky ei vaan kestänyt sivulle lakoavia keppejä? Mutta minun täytyy hankalassa kulmassa muistaa odottaa, että koira pujottelee pari keppiä ennen kuin lähden rynnimään.
• A:lla sain olla jämäkkä Lykynkin kanssa, niin sitä vaan koira muuttuu. Ja jokaisen ohjaajan koira lähestyy toistaan?
• Rimoja tipahteli edelleen muutamia. Radalla oli paljon takaakiertoja, jotka ovat ilmeisen vaativia, mutta ei ongelma niihin kulminoitunut. Pääsyy on se, että koira ei tiputuksista ota itseensä. Pikkuisen turhauttavaa, kun hyppytekniikkaa on pennusta saakka harjoiteltu säännöllisesti ja koira on luontaisesti hyvä hyppäämään. Takaosan hahmotusta nyt treenataan edelleen, mutta ei sekään nyt niin huono ole.

Mistä kitaran ja saksofonin repäisin? Tästä tietenkin. Toivoisin olevani agilityradalla saksofoni ja koirani jatkaisi melodiaani kitaralla. Olkaa hyvät, Dave Stewart & Candy Dulfer: "Lily was here":