Onnea Lykky!

Meidän Dorffi - kutsumanimi on lyhenne nimestä Lykky Lykkensdorf - täyttää 2 vuotta!

Paljon on vettä virrannut Saimaan kanavassa sen jälkeen, kun tämän pennun laskin irti metsässä ja juoksin sen perässä satoja metrejä, koska se ei välittänyt minusta tippaakaan. Tai kun se lelulla leikki tyytyväinen ilme naamallaan: "Mulla on hyvä lelu, mutta mistäs sulle saataisiin?" Tai kävin tottiskentällä leikkiäkseni hetken tai tehdäkseni yhden jutun, jotta sain sen motivaation nousemaan tottisteluun. Tiesin pennussa olevan moottoria, jonka halusin valjastaa yhteiseksi hyväksi. Illalla nukahtaessani toivoin sanonnan "villeistä varsoista kasvaa hyviä hevosia" pitävän paikkaansa. Perehdyin viettien saloihin, vastuu valui harteilleni ja tajusin, että hallinta vaatii töitä. Soitin "pari" puhelua kasvattajalle ja hakeuduin käyttöbelgien sielunmaailmaa tuntevan ystäväni luo. Hän oli varoittanut minua etukäteen: "Se sitten puree."

Lysti katsoo, kun pentu järsii oksan paloja.

Lykyn ollessa puolivuotias, jalkani murtui. 3 kuukautta meni pojan ja koirakavereiden avustuksella. Ehkä tämä aika oli hyväksi - oltiin jatkuvasti yhdessä ja puuhasteltiin pentujuttuja ilman paineita.

Yritin käydä reilun vuosikkaan koirani kanssa toko-treeneissä, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei saalisviettistä malinoisia voi laittaa pieneen tilaan tunniksi toisten koirien ja vinkulelujen keskelle ja vaatia keskittymistä. Varsinkaan, kun en halunnut olla meistä se aktiivisempi osapuoli. Siirryin pk-kentälle. Nykyään pennusta tuntuu kasvaneen miellyttämisenhaluinen ja vietikäs tottistelija.

Agilityssa haasteet ovat olleet erilaiset kuin Lystin kanssa. Lykky ei pelkää mitään ja minun on sitä suojeltava huimapäisyydeltään. Seikkailuni juoksukontaktien maailmassa loppuivat, kun näin sen kerran suorittavan A:n jarruttamatta. Se oli lentää kuuhun. Nykyään taistellaan rimojen kanssa ja jatkossa kovan vietin kanssa. Mutta Lykky on lajissa hyvä. Se kokoaa, kääntyy, kiihtyy ja on vikkelä. Minulla sitten onkin paljon opittavaa.

Lystin kanssa pk-lajit eivät onnistuneet, mutta Lykyn kanssa yritän sitä puolta. Vedessä Dorffi on kuin kotonaan, siinäkin olisi yksi laji. Hiihtäisin tai juoksisin sen perässä, jos pystyisin.

Nykyisin Lykky tulee välillä jalkoihini kiinni nukkumaan kuten pentuna, välillä tarjoaa nujuamistuokiota. Kun olen mahallani koneella, sillä on tapana tulla ihan hiljaa hengittämään korvani juureen. Tämä on kuitenkin tavallisin kotiasento:

Ajoittain minuun iskee hirmuinen suojeluhalu, en halua missään nimessä menettää kultakimpalettani. Lysti on yhdenlainen "once in a lifetime" -koira, mutta Lykky on erityinen, arvokas ja rakas toisenlainen "kerran elämässä" -koira.

Laitan loppuun lainauksen kirjasta Pikku Prinssi, mitä olen käyttänyt ennenkin.

"Aivan niin, kettu sanoi. 
Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin 
aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa. 
Enkä minä tarvitse sinua  – etkä sinä minua. 

Minä olen samanlainen kettu kuin satatuhatta muuta. 
Mutta, jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. 
Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. 
Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa."

- Antoine de Saint-Exupéry kirjassa Pikku prinssi -