Tänään kävin Lystin kanssa meille uuden tuttavuuden eli Tuula Suomalaisen agilitykoulutuksessa. Lykky the Pöksyjalka ei sinne päässyt.
Rataan tutustuessamme sanoin Lystin olevan kankea käännöksissään. Kouluttaja ei ihan niellyt koirani kankeutta, vaan halusi minun kokeilevan vaihtoehtoisia ohjauksia. Lystin suoraviivainen hyppytyyli on ollut ongelma, koska kisoissa joudun miettimään reitit aina siltä kannalta, että kisakumppanini saa hypätä mahdollisimman suoraan, koska vaikka muuta olen ohjannut, se on silti valinnut oman reittinsä. Omissa treeneissäni palkkauskaan ei ole auttanut, joten olen suosiolla luovuttanut ajatellen, että koira kyllä tietää mitä tekee.
Nyt pyörityksessä Lysti aluksi hyppäsi samalla tavalla, joten otettiin palkka avuksi, millä Lysti kääntyi. :o Toistoillakin se jatkoi kääntymistään vaivattomasti, jo riman päällä. Hämmästelen vieläkin. Tämä edistyminen on jatkumoa viime keskiviikon koulutuksiin, missä oikealla valssin sijainnilla Lystikki teki pienet tiet. Kannattaa käydä ravistuttamassa ajatuksiaan ja ohjauksiaan säännöllisesti. :)
Yksi edistyminen on tapahtunut myös pakkovalssissa ja takaakiertoon lähetyksissä. Lysti on niissä varmempi. Poispäinkäännöstä olen ennen treenannut enemmän käsillä, nyt siihen otettiin kunnolla vartalo mukaan. Toimi, mutta vaatii myös treeniä lisää. Niistot olivat vähän töks. En ole niitä paljon harrastanut edellä mainitun kääntymisongelman vuoksi ja sen huomasi. Täytyy ne ottaa treeniin.
Sinänsä Lystin ohjaaminen tuntuu helpommalta kuin joskus ennen - kuin ajaisin omaa autoa vuokrakärrin jälkeen. Ilmiöön vaikuttaa ainakin osin Lykyn ohjaaminen. Lykky on niin älyttömän herkkä ohjaukselle, että sitä ei voi ohjata "väärin". Kun Lysti irtoaa paremmin, antaa aikaa aavistuksen verran enemmän ja osaa vielä paikata virheitäni, tuntuuhan se jossakin.
Lysti sai kehuja, on herkkä ohjaukselleni ja rytmitykselleni. Kunpa osaisin paremmin sitä viedä.
P.S. Muistin tämän kuvan. Lystikki on kisoissa tarkkana.
Kuva (c) maliraat. |
5 kommenttia:
Kannattaa ravisuttaa ajatuksiaan... Nyt Viiru ei enää vedä hihnassa. Kiitos, Eeva, ajatusteni muuttamisesta. Ei-sana auttoi, samoin siirtyminen järkevän mittaiseen hihnaan (minkä hoksasin Lystin videosta).
Haa, hienoa! Ole hyvä. :D
Aksukin on joskus yllättänyt näppärillä käännöksillä, vaikka useimmiten se onkin taipumisominaisuuksiltaan samalla linjalla kakkosnelosen kanssa ;) Taitaa olla pitkälti opittuakin. En minäkään sitä ole osannut korjata.
... siis Lykyn videosta.
Sarianne, Lystikin joskus on väläytellyt. Toihan tuo taas motivaatiota yrittää.
Satu, ymmärsin noin. Iltakävelyllä jäin miettimään, mikä on teille järkevän mittainen hihna. Meillä se on 2(-3) metriä, mikä nyt sattuu mukaan. Muuten koira ei oikein pysty haistelemaan vetämättä.
Lähetä kommentti