Agilitya ja luita

Olin molempien kanssa hallilla.

Lykyn kanssa:

• Vetämättömyysprojekti laajeni koskien jatkossa myös halliin menoa. Lykky olisi rynnännyt halliin tutuksi käyneellä karmit kaulassa -taktiikallaan, mutta eihän se enää käynyt. Astuimme halliin noin kolmesti, kunnes uudet säännöt muistuivat mieleen.
• Hyppytekniikkaa: Apuhyppy - okseri - putkeen, jossa lyhyemmillä väleillä treenasimme malttia ja kunnollista painonsiirtoa takaosalle. Tässä on kehittymisen varaa.
• Kepeillä harjoittelimme kokoamista lähestymisiin. Lykky oli erehtymätön. :D
• Kontaktit 
• Lopuksi keveämpänä harjoituksena hyppyrinkulaa. Ohjasin keskeltä pitkillä etäisyyksillä olleita hyppyjä. Lykky on edistynyt estehakuisuudessa merkittävästi.

Lysti 

• Hyppytekniikkaa sama harjoitus, ei ongelmia.
• Kepeillä itsenäistä suorittamista vaikka jäin itse alkuun. Palkintona oli kiviarinauunissa kuivatettua muikkua. Innosta päätellen oli pujottelun arvoinen koirankin mielestä. 
• Kontaktit

Paluumatkalla hain Lykylle Murren Murkinasta purtavaa. Heidän asiakaspalvelunsa on kyllä huippua:
- "Anteeksi, olen ajamassa teidän ohi, jos sattumoisin olette paikan päällä, niin hakisin laatikon ruokaa."
- "Moneltako olet täällä?" :)

Lopuksi kerron koirieni omasta jutusta, jota olen seurannut muutaman päivän. Ostin 40 cm pitkiä hirvennahkaluita 4 kpl. Kaikki ovat vapaasti saatavilla. Yksi on "The Luu", mitä syödään, muut ovat koskemattomia. Kun toinen järsii luuta, toinen makaa muutaman metrin päässä selin järsijään, ei kyttää tai ahdistele. Kun järsijä lopettaa, levännyt kävelee rauhallisesti vapautuneelle luulle ja alkaa sitä työstää. Toinen vuorostaan huilaa leukojaan, antaen rauhan työntekijälle. Juttuun liittyy varmaan miljoona kiloa sellaista laumadynamiikkaa ja keskinäistä viestintää, mistä minulla ei ole mitään aavistusta.