Saksofoni ja kitara

Olin agilitykoulussa koirieni kera.

Lysti nousi arvoon arvaamattomaan. Se luki ohjauksiani tosi hyvin ja tuntui niin käsiini sopivalta. Takaakierto-persjättöä kokeiltiin. En ole siitä pitänyt, koska olen siinä tönkkö. Mutta nytpä sujui, jäi rapean ilmava ja nopea olo ja Lysti kesti vedätyksen. Takaakierrossa ollaan edistytty muutenkin, pystyn lähettämään Lystin kauempaa, jolloin omasta liikkeestä tulee sujuvampi. A:lla saan antaa tarpeeksi painetta, jotta koira varmasti pysähtyy. Lopuksi koitettiin mennä rata nollalla läpi ja niin oltaisiin menty, ellen olisi ohjannut putki-A-kohtaa huolimattomasti. Meni omaan piikkiini.

On kuulemma pelkästään minusta kiinni, jos ei saada nollaratoja. Sitä  mietinkin koko kotimatkan. Tervetullutta ravistelua. Tulokset näkyy tulevana lauantaina.

Lykky 

• Se oli edelleen levottoman innokas, vähän aatokset kääntyivät jo siihen suuntaan, että jos joku koira masentuu juoksujen jälkeen, niin joistakin tulee vähän - ööh - tuollaisia. Pyrin ohjaamaan niin rauhallisesti kuin ikinä kykenin kuin olisi ollut täydet vesilasit käsissä ja niin saatiin monta hyvää puhdasta pätkää. 
• Ekan kierroksen kompastuskivi oli kepit, joita Lykky ei tuntunut millään osaavan. Ne olivat normaalia paksummat vinokepit pystyasennossa ja Lykyn osittaispujottelun jäljiltä sojottivat sivuille. Luulin jo, että koira on jumissa, kun ei kyennyt. Toiselle kierrokselle vaihdettiin normaalikepit tilalle ja nyt sujui normaalisti. Ehkä Lykky ei vaan kestänyt sivulle lakoavia keppejä? Mutta minun täytyy hankalassa kulmassa muistaa odottaa, että koira pujottelee pari keppiä ennen kuin lähden rynnimään.
• A:lla sain olla jämäkkä Lykynkin kanssa, niin sitä vaan koira muuttuu. Ja jokaisen ohjaajan koira lähestyy toistaan?
• Rimoja tipahteli edelleen muutamia. Radalla oli paljon takaakiertoja, jotka ovat ilmeisen vaativia, mutta ei ongelma niihin kulminoitunut. Pääsyy on se, että koira ei tiputuksista ota itseensä. Pikkuisen turhauttavaa, kun hyppytekniikkaa on pennusta saakka harjoiteltu säännöllisesti ja koira on luontaisesti hyvä hyppäämään. Takaosan hahmotusta nyt treenataan edelleen, mutta ei sekään nyt niin huono ole.

Mistä kitaran ja saksofonin repäisin? Tästä tietenkin. Toivoisin olevani agilityradalla saksofoni ja koirani jatkaisi melodiaani kitaralla. Olkaa hyvät, Dave Stewart & Candy Dulfer: "Lily was here":

Onnea Lykky!

Meidän Dorffi - kutsumanimi on lyhenne nimestä Lykky Lykkensdorf - täyttää 2 vuotta!

Paljon on vettä virrannut Saimaan kanavassa sen jälkeen, kun tämän pennun laskin irti metsässä ja juoksin sen perässä satoja metrejä, koska se ei välittänyt minusta tippaakaan. Tai kun se lelulla leikki tyytyväinen ilme naamallaan: "Mulla on hyvä lelu, mutta mistäs sulle saataisiin?" Tai kävin tottiskentällä leikkiäkseni hetken tai tehdäkseni yhden jutun, jotta sain sen motivaation nousemaan tottisteluun. Tiesin pennussa olevan moottoria, jonka halusin valjastaa yhteiseksi hyväksi. Illalla nukahtaessani toivoin sanonnan "villeistä varsoista kasvaa hyviä hevosia" pitävän paikkaansa. Perehdyin viettien saloihin, vastuu valui harteilleni ja tajusin, että hallinta vaatii töitä. Soitin "pari" puhelua kasvattajalle ja hakeuduin käyttöbelgien sielunmaailmaa tuntevan ystäväni luo. Hän oli varoittanut minua etukäteen: "Se sitten puree."

Lysti katsoo, kun pentu järsii oksan paloja.

Lykyn ollessa puolivuotias, jalkani murtui. 3 kuukautta meni pojan ja koirakavereiden avustuksella. Ehkä tämä aika oli hyväksi - oltiin jatkuvasti yhdessä ja puuhasteltiin pentujuttuja ilman paineita.

Yritin käydä reilun vuosikkaan koirani kanssa toko-treeneissä, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei saalisviettistä malinoisia voi laittaa pieneen tilaan tunniksi toisten koirien ja vinkulelujen keskelle ja vaatia keskittymistä. Varsinkaan, kun en halunnut olla meistä se aktiivisempi osapuoli. Siirryin pk-kentälle. Nykyään pennusta tuntuu kasvaneen miellyttämisenhaluinen ja vietikäs tottistelija.

Agilityssa haasteet ovat olleet erilaiset kuin Lystin kanssa. Lykky ei pelkää mitään ja minun on sitä suojeltava huimapäisyydeltään. Seikkailuni juoksukontaktien maailmassa loppuivat, kun näin sen kerran suorittavan A:n jarruttamatta. Se oli lentää kuuhun. Nykyään taistellaan rimojen kanssa ja jatkossa kovan vietin kanssa. Mutta Lykky on lajissa hyvä. Se kokoaa, kääntyy, kiihtyy ja on vikkelä. Minulla sitten onkin paljon opittavaa.

Lystin kanssa pk-lajit eivät onnistuneet, mutta Lykyn kanssa yritän sitä puolta. Vedessä Dorffi on kuin kotonaan, siinäkin olisi yksi laji. Hiihtäisin tai juoksisin sen perässä, jos pystyisin.

Nykyisin Lykky tulee välillä jalkoihini kiinni nukkumaan kuten pentuna, välillä tarjoaa nujuamistuokiota. Kun olen mahallani koneella, sillä on tapana tulla ihan hiljaa hengittämään korvani juureen. Tämä on kuitenkin tavallisin kotiasento:

Ajoittain minuun iskee hirmuinen suojeluhalu, en halua missään nimessä menettää kultakimpalettani. Lysti on yhdenlainen "once in a lifetime" -koira, mutta Lykky on erityinen, arvokas ja rakas toisenlainen "kerran elämässä" -koira.

Laitan loppuun lainauksen kirjasta Pikku Prinssi, mitä olen käyttänyt ennenkin.

"Aivan niin, kettu sanoi. 
Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin 
aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa. 
Enkä minä tarvitse sinua  – etkä sinä minua. 

Minä olen samanlainen kettu kuin satatuhatta muuta. 
Mutta, jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. 
Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. 
Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa."

- Antoine de Saint-Exupéry kirjassa Pikku prinssi -

Agilitya ja tottista

Treenasin tänään ensin agilitya.

Tsekkasin Lystin kontaktit ja ekstrana taiteilutin keinulla. Kepeillä hioimme lähestymisiä. Rataohjelmana harjoittelimme tiukkaa käännöstä ja lopuksi helppoa rinkulaa. Katolta valui lunta ja Lysti oli sen vuoksi paineessa koko ajan enemmän tai vähemmän. Tässä on video.

Lykyn kanssa treenasin samat kuin Lystillä plus hyppytekniikkaa hyppysuoralla koiraa häiriten: rimojen tai tekniikan kanssa ei ollut ongelmaa. Lopun rinkulassa tipahti monta kertaa yksi rima, joka oli 5 cm korkeammalla kuin muut. Toistolla korjasi. Tässä *KLIK* on pätkä Lykyn osuudesta. 

Kotona huokaisin hetken ja ajoin pk-kentälle. Oletin siellä olevan porukkaa, kuten usein maanantaisin. Eipä ollut. Harjoittelin Lykyn kanssa patoamista, seuraamista eri vauhdeissa (hitaassa kävelyssä niiaili voimakkaasti, lisää treeniä) ja kaikki jäävät useampaan otteeseen takapalkalla kävelystä ja juoksusta. Hyvin oli nyt liikkeet mielessä. Lopuksi otin kaksi luoksetuloa, toisen tosi pitkästä matkasta. Koira tuli täydestä laukasta ja loksahti suoraan eteen. Makea tunne. 

Parasta oli tänään nähdä sama vilkaisu monta kertaa treeneistä poistuessa: "Enkö ollutkin hyvä? Jos jatkettaisiin vielä?"

Eräs päivä on mennyt.

Olen ollut luvattoman laiska Lykyn tottistelun kanssa.

Perjantaina kaivoin pitkästä aikaa noutokapulan esiin. Työskenneltiin sillä sisällä. Hankeen en halua kapulaa viskellä, koska siitä tulee lieveilmiöitä. ;) Otin pitämistä, luovuttamista ja eteentuloja.  Asenne kapulaan oli hyvä, ote rauhallinen ja napakka. Lykky ei ollut unohtanut syksyisiä pohjia. Helpotti.

Tänään pyysin poikaa videoimaan tottistelua *KLIK* (suosittelen taas videon asetuksista laadun nostamista, se tipahtaa, kun laittaa musiikin). Oli Lykyllä jäävät hakusessa. Ensin ei muistanut miten mennä maihin, sitten tarjosi sitä turhan usein. Sain onneksi muutamalla toistolla käskyt yhdistymään oikeisiin liikkeisiin. Nämä videoitiin, mutta se varmuus mikä oli pari viikkoa sitten, oli tyystin kadonnut. Videolla näkyy, että joudun antamaan kaksoiskäskyjä vartalolla eikä Lykyn pysähtyminen ole niin täsmällinen kuin on ollut. Seuraamisesta pidän kyllä, koiruus ei paina ja tulee kivalla vireellä. Luoksetulon loppu on vähän väljä, mutta ihan ok. Ensi viikolla olen lomalla, yksi tavoite on skarpata koko tottiksessa. 

Kadulla matkalla treeneistä kotiin

Jumpat olen sentään muistanut, sisällä kiipeilyt ja jalkojen nostot. Tänään rämmittiin syvässä hangessa, otin sen kaikille lihaskuntoharjoituksena, koska tavallinen kävely ei ollut mahdollista. Koirat etenivät hyljetyylillä, yrittivät kelluttaa etuosaansa puuterihangen päällä ja takaosalla potkia itseään eteenpäin. Se se vasta olisi videoinnin arvoista ollut.

The beat was strong.

Eilen kävin molempien kanssa agilityssa. Jäi kökkö fiilis, olin huono. Lohdutin itseäni sillä, että muinoinkaan estetunneilla ei vaan aina sujunut. Seuraava tunti saattoi olla parempi. Joskus vaan elävien olentojen biorytmit kulkevat eri tahtia. Eiks niin?

Molemmat koirat olivat kahdesti radalla. Niiden pyörityksessä oli hommaa, kun yksikin on minulle tarpeeksi. Mutta kummanko olisin jättänyt pois? - Lykyn kanssa tarvitsen apua enkä Lystiä halua jättää vähemmälle, koska se sentään on kisaratsuni. Mutta pääsyy fiiliksen tipahdukseen oli se, että Lykky syttyi tosissaan agilityyn ja minulla oli tunne kuin olisin ollut lapiolla sammuttamassa tuhannen neliökilometrin metsäpaloa. Kovalla tuulella. 

Rata oli kiva. Alussa koiran pystyi joko 1. ottamaan pakkovalssilla kakkoshypylle ja jatkaa u-putken aukkopuolta kepeille tai 2. tyrkkäämään koiran kakkoshypylle takaakiertoon ja rientää u-putken "nurjaa" puolta.

Kaksi hinkattavaa kohtaa löytyi. Kepeillä oli otettava sivuttaisetäisyyttä ja niiden jälkeen syötettävä koira nopeasti putkeen A:n ylösmenon taakse, jotta ehti persjättöön jatkoon. Putki teki A:n alla pari mutkaa, mikä armahti vähän. Jos kepeillä ennakoin käännöstä yhtään, jäi pujottelu kesken ja jos rintamasuunta yhtään vinksahti, oli koira A:lla. Ja Lykky luki rintamasuuntaani millin tarkasti. Jos olin hidas tai väärässä kohtaa, persjättö oli haave vain. Tämä kohta vaati molemmilta koirilta toistoja - ja minulta tuplatoistot. Toinen ongelmapaikka oli slalom-välistäveto-kuviossa. Aloin liian aikaisin ohjata välistävetoa, jolloin en ohjannut hyppyä kunnolla, jolloin koirilta jäi hyppy hyppäämäti.

Lysti *KLIK* (jos video on ihan suhero, kannattaa klikata asetuksista laadukkaammaksi) kiihtyi aika hyvin ja hyppäsi A:lta kuten kisoissa, joten pääsin siihen puuttumaan. Kun olen Lystiä pitänyt jäykkänä kääntymään, se sai nyt pinnat rimatarkoista jaloistaan ja siitä, että hyppää  tarvittaessa miltei sivuttain. Se ampuu putkiin kaukaa ja lujaa, missä säästetään aikaa. Hyvä Lystikki! Keinua yritetään yhä saada nopeammaksi.

Lykky *KLIK* kävi aivan liian kierroksilla, johtui ehkä osin siitä, että otin Lystin ensin(?). Ehkä juoksutauollakin oli vaikutusta. Rimoja lenteli, mikä harmitti eniten. Osa rimoista johtui ohjauksistani, kiirehdin seuraavalle esteelle, kun Lykky suoritti edellistä, jolloin sillä tuli kiire ja rima lensi. Tässä kohtaa on vaikeaa hakea tasapainoa, milloin suoritan koiran kanssa hyppyä ja milloin voin jatkaa matkaani ja jättää koiran tekemään. Jälkimmäistä Lykky saisi ainakin joskus kestää. Aika vaikeita hyppykulmiakin oli, menevät nekin treeniin. Sain nyt vähän myönnytystä sen ohjaamisesta, ei se helppo ohjattava ole.

Lykky näytti lopulta väsähtävän koheltamisestaan, joten ei nuorta koiraa uupuneena koulutettu, vaikka intoa sillä olisi piisannut. Tähän saakka olen päässyt helpolla, mutta jos Lykky jatkossa tuollaiseen kiihkoon nousee, olen tosi pulassa radalla sen kanssa. Pitäisi osata nostaa omat jämäkkyyslukemat tarvittaessa pilviin.

Pellolla

Fysioterapeutti suositteli jokaiselle agilitykoiralle ryteikössä rämpimistä noin 3 minuuttia per päivä, kuten olen tainnut monesti kirjoittaa. Ryteiköksi sopii risukko tai hanki. Vauhdin täytyy olla kävelyä, muistaakseni ravikin taisi olla liikaa - laukka ja pomppiminen eivät ainakaan vastanneet sitä tarkoitusta. Tänään tuli mikstuura kaikkea. Hitaan osuuden käveli Lykky hihnassa edelläni ja Lysti irti kannoillani. Välillä saivat molemmat viilettää rajoituksetta pehmeässä puuterilumessa. Kaipasin lumikenkiä, mitkä puuttuvat edelleen. Nimim. Märät nilkat

Sieltä pilkistää takajalat

Metsän varjossa Lysti raivaa polkua.

Lykky yrittää hukuttautua hankeen. Se on ajoittain suisidaalinen.

"Katsokaa molemmat kameraan päin."

Virkamieskoiran sielu. Lykyllä on muuten ollut pennusta lähtien harmaa kuono.

P.S. Lähetin tänään vakuutusyhtiöön Lystin eläinlääkärilaskuja noin 600 euron edestä. Pinosta puuttui muutama syksyinen labralasku, joita en löytänyt varmasta tallesta. Loppukesästä laitoin nipun vakuutusyhtiöön viimeksi. Kyllä siinäkin monta satasta oli, allergiatestit ja tassujen tsekkaukset.

Tottista ja yhteiskävelyä

En ehkä tänne ole kirjoittanut, että Lykyn hihnakävelyharjoitusten aikana olen ulkoiluttanut koirani erikseen. Lysti nimittäin ottaa Lykyn komentamisesta niin itseensä, että liimaantuu vasempaan reiteeni seuraamaan, mistä pitää erikseen kehuen vapauttaa, jolloin vasta ilme kirkastuu ja häntä heilahtaa. Olen siksi Lystiä säästänyt.

Mutta koska haluan tehdä elämässäni muutakin kuin ulkoiluttaa koiria vuorotellen, astuin toissapäivänä ison askeleen kohti tuntematonta. Lähdin molempien kanssa pitkälle kävelylle. Joku on viisaasti todennut, että kahden koiran kanssa opetat ensin molemmat erikseen ja sitten vielä yhdessä - ja on  oikeassa. Lykky oli sitä mieltä, että saa olla oma villi itsensä, kun Lysti tuli seuraksi, joten jouduin puhuttelemaan nuorikkoani vakavasti muutamaan otteeseen. Olin vähällä jo luovuttaa, mutta koska kyseessä on koko perheemme, lähiympäristömme ja perhosensiipiteorian perusteella koko maailman tulevaisuuden hyvinvointi, en hellittänyt. 200 metrin jälkeen sitkeyteni palkittiin. 

Olen nyt 3 päivänä ulkoiluttanut koiria yhdessä ja nauttinut. Koirat saavat tuplamäärän liikuntaa samalla vaivalla. Yksi tähtihetki oli toissapäivänä. Vastaan tuli räyhähengen valtaan joutunut koira. Sanoin molemmille vuffeilleni "nätisti" ja seurasin iloisena, kuinka ne ryhmittyivät vasemmalle puolelleni vierekkäin eikä kumpikaan provosoitunut tai jälkikuikuillut. Tilanteen todistajaksi sattui samaan suuntaan kulkenut sauvakävelijämummo, joka kommentoi meitä positiiviseen sävyyn. Kun saisin saman pidettyä.

Olen tottistellut myös. Hiljaisella ja leveällä polulla Lykky seurasi, harjoittelimme 180 asteen käännöksiä, muut käännökset eivät mahdollisia olleetkaan. Jäävät teetin kävelystä ja juoksusta, normaalisti ja BH-tyyliin. Luoksetuloja otin kaksi. Oikein hyvä oli Lykky. 

Lystin kanssa tokoilin pitkästä aikaa. Tehtäväksi valikoitui luoksetulo pysähdyksen ja maihinmenon kera. Lysti on aina ollut juuri tässä liikkeessä hyvä. Ekalla tarvitsi kahdet käskyt, mutta toisella leiskautti upeasti. Se leikki innolla fleecenarulelulla ja kantoi lelun lopulta kotiin saakka. Jäi niin hyvä mieli. 

Sitä paitsi nyt paistaa aurinko ja päivä piteni tunnilla taas viikonloppuna. Kohta lähtee jäät järvistä! 

"Täällä Melkoranta, hyvää iltapäivää"

Lysti ja omistajansa ovat kisaamassa. Annetaan täältä studiosta puheenvuoro Melkorannalle.

- "Hyvää iltapäivää hyvät koiraurheilun ystävät. Maksiluokassa on tänään reilu 30 koirakkoa. Lysti onkin juuri 30. koirakko ja nyt lähtöviivalla. Koira pysyy lähdössä hyvin. Siitä ensimmäinen hyppy, toinen takaakiertona ja kolmas takaakiertona pyörityksellä. Sieltä pussiin, tiukalla valssilla hyppyltä putkeen ja edelleen A:lle. A:lla täpärä alastulokontakti ja sukellus U-putkeen, minkä suulta ohjaaja nappaa koiran kuonosta takaakiertoon seuraavalle hypylle, samalla tiukka valssi ja keinulle. Keinultakin Lysti lähtee vähän turhan nopeasti, sieltä hypylle, josta jarrutus ja tiukka käännös takaperoisesti kepeille. Hienosti uppoaa Lysti sinne ja hyvin on tullut kiemurat ohjauksessa mukana. Kaksi hyppyä takana leikaten puomille, kontakti puomilla hyvä. Puomin jälkeen okseri, jossa on tullut runsaasti rimavirheitä, mutta Lysti on varma jaloistaan. Vielä takana leikaten yksi hyppy ja maaliin nnäinnn! Tavoittelen ohjaajan käsiini, kunhan on iloisena palkannut koiran."

- "Mitkä on tunnelmat?"

- "Hyvältä tuntuu. Lysti pysyi lähdössä ja tuli ohjaukseen mukaan tosi hyvin. Tuollainen pyöritettävä rata taitaa meille sopia kuitenkin. Oli hyvä säkä, että just pyöritystä on harjoiteltu, koska 3. hypyllä se oli vähän pakko tehdä, jos ei halunnut koiraa ansaputkeen. Rimavarmuudesta oli etua. Takana leikkaamisia olen inhonnut, nyt niitä tuli kahteen kohtaan. Lysti ohjautui niillä tosi hyvin, sillä on niin hyvin draivia eteenpäin ja lukee rataa. A:lla alastulokontakti on siinä ja siinä, keinultakin koira lähti niin äkäisesti, että saa nähdä nousiko tuomarin käsi."

- "Nyt ovat tulokset tulleet. Siellä oli yksi ihanneaikaan mennyt nollarata. Lysti sai 5 virhepistettä. Ei ole tietoa tuliko se keinulta vai A:lta. Aika riitti hyvin ihanneaikaan. Miltä nyt tuntuu?"

- "Voihan plääh, sanonko mitä. Oli niin sertiin ja nollaan saumat. Hyvä rata muuten, mutta minkäs tuolle mahtaa."

- "Nyt ollaan toisen radan lähdössä. Lysti yrittää etuilla, mutta omistaja peruuttaa sen pari askelta takaisin. Sitten koira pysyy. Eka hyppy suoraan, toinen myös ja 270 asteen kulma kolmannelle, kulman ohjaaja valssaa ja Lysti kääntyy hyvin. Rata jatkuu renkaalle ja keinulle. Keinulta Lysti lähtee nopeasti, siitä ei virhettä kuitenkaan tule, ja hyppää edessä olleen esteen, kun piti kääntyä. Tuomari ristii kätensä, se on hylkäys! Siinä sitä ollaan! Ohjaaja jatkaa rataa kuitenkin, siitä hyppy ja u-putkeen. U-putkesta hyppy ja jaakotuksella suunnan vaihto ansaputkensuun ohi toiseen u-putkeen. Siitä hyppy ja kepeille, millä ohjaaja leikkaa takaa ja valssaa vielä A:lle. A:lta hyppy, tiukka jarrutus taas ja seuraava hyppy, hyppy ja valssi, puomille. Ohjaaja huutaa Lystiä pysähtymään, mutta se ei kuuntele. Lysti juoksee edellä, hyppää itsenäisesti loppuradan kolmen esteen kiemurat oikeassa järjestyksessä, oikein käy poimimassa rataan kuuluvan pituuden ja on maalissa näin."

- "Mitkä fiilikset nyt?"

- "Lähtöön ja ohjauskiemuroihin olen tyytyväinen. Vältettiin ansaputket ja saatiin mielestäni tiukat kaarrokset, Lysti reagoi jarruihin upeasti ja oli kuulolla. Se on tämän päivän hyvä juttu. Huonoa on nyt nuo kontaktit. Keinulla en päässyt sitä kääntämään ajoissa, koska olisin vetänyt sen pois keinulta, Lysti kun ei pysty keinua itsenäisesti tekemään. Siitä se luki seuraavan hypyn suoraan. A oli vielä ok, mutta puomilla koira ei kuunnellut yhtään. Tämä on niin turhauttavaa, kun juoksukontakteihin näillä belgeilläni on liian pitkä askel ja en voi Lystiä pysäyttää kontakteille, jos haluan päästä ajoissa kärkisijoille, jolloin kisoissa joudun vapauttamaan ennakkoon. Lysti tietää, että kisoissa on eri säännöt kuin harjoituksissa. Ennen rataakin teki harjoitusesteillä niin hienot pysäytykset kuin ikinä. Täytyy ottaa taas kontaktikuuri eli pysäyttää kisoissa ja keskeyttää rata, jos Lysti ei kuuntele. Viime talvena siihen meni 6 tai 8 kisaa. Toivottavasti nyt edes se riittää. - Mutta kokonaisuutena olen Lystiin ja omaan ohjaukseeni tyytyväinen, olin ajoissa ohjauksissa, mikä oli yksi tavoitteeni. Viikko sitten olin myöhässä joka kohdassa. Nyt kisattiin parina eikä ollut sellaista katastrofaalista miinaharavaoloa kuin joskus kolmosten alkuaikoina. Yks juttu vielä. Lysti pelkäsi katolta valunutta lunta, mikä teki sen varovaiseksi. Onneksi lumet valuivat muiden suoritusten aikana ja Lysti ehti jotenkin palautua."

Kaapungilla

Ajoin Lykyn kanssa kaupunkiin kävelylle. Testasin vetämättömyyttä ja nätisti-käskyä, mikä oli haasteellista, sillä Lykyllä oli kiire tutustua kaikkeen. Se olisi halunnut tutkia jokaisen liikkeen ja syvennyksen. 

Liikennevaloissa Lykyn viereen pysähtyi polkupyöräilijä. Lykky vilkaisi tarakalla ollutta laukkua. Mies tästä innostuneena läpsäytti reittään "tseh, tuletule". Koirani vilkaisi miestä ja kääntyi katsomaan eteenpäin. Lohdutin miestä: "Ei sen kuulukaan välittää, koska kaikki ihmiset eivät tykkäisi." Ylpeänä katsoin ylvästä koiraani tapahtuman jälkeen. 

Puhekielelläni: "Myö ajettiin Lykyn kanssa kaapungille. Testasin vettääkö koera ja ossaako se kävellä nätisti. Se oli vaekeempoo ku luulin, koska koeroo kiinnosti kaekki muu paetsi minä. Se ois männy jokkaeseen liikkeeseen. Liikennevaloessa meijjän viereen pysähty polokupyöräilijä. Lykky vilikas tarakalla ollutta laakkua, koska se melekein osu sen takaraevoon. Laakun omistaja tulukihti, että Lykky tykkäis siitä ja yritti suaha sen hyppeemään reittään vaste. Lykky sitä vuan vilikas ja jatko etteenpäen tuijjottamista. Minä sanoin ukkelille, että ei sen kuulukkaa sinnuu huomata. Olin kauheen ylypee koerastani sen jäläkeen."

Ystävänpäivä

Aluksi ajattelin sivuuttaa koko amerikkalaisen höpötyksen. Katselin sitten valokuvakansioita ja keräsin päivään sopivia valokuvia.

Lykky kaverina

Lysti kainalossa

Lykky tunkenut itsensä jalkojeni alle
(se ei vahingoittanut itseään)

Baywatch-Lysti myrskyssä 

Kanssanne katson maailmaa

Hallilla harrastimme agilitya.

Lykky

• Hyppytekniikkaa: Systeemillä apuhyppy-okseri harjoiteltiin takaosan käyttöä, toisena hyppyjä sarjana 9 ft välein. Okseriharjoitus sujui hienosti. Sarjan ensimmäisellä kerralla Lykky oli lopuksi kiipelissä, koska ajautui aina lähemmäs seuraavaa estettä. Yhtään rimaa se ei silti tiputtanut, vaan taiteili niiden yli. Toistolla koirani pääsi jyvälle ja upeasti rytmitti menonsa. 4 toistoa tuli tätä yhteensä.
• Puomilla ja keinulla kontaktiharjoitteita
• Kepeillä (6 kpl) harjoiteltiin kovassa vauhdissa lähestymisiä, hyvä oli.
• Yksi rima tipahti koko treenissä. :)

Lysti

• Samat hyppytekniikat kuin Lykky, kerran vain
• Puomilla kontaktiharjoitus 
• Keinulla kiipeilytin eestaas juuston voimalla. Viimeksi kisoissa Lysti oli luottavaisempi keinulla, ei sännännyt liian pian pois. Luulen, että tämä kiipeilypeli on auttanut. Aloitin baby-korkeuksilla, nyt kavuttiin normaalikorkeaa keinua. Nyt Lysti oikein halusi taiteilla, tarjosi keinulle menoa uudelleen eikä välittänyt keinun kolahduksista yhtään. Aikaisemmin teetin keinun suoritusta vireet tapissa, mutta säikkyminen pysyi. Kipuamispelillä on pystytty käsittelemään itse ongelmaa. Harjoituksen lopuksi Lysti tarjosi 2o2o keinulle vaikkei aiemmin ole pystynyt niin olemaan, saati olisi sitä itse ehdottanut.
• Kepeille samat lähestymiset kuin Lykylle
• Niistoa ja pyöritystä lelupalkan houkuttelemana
• Slalomia pitkittäin ohjattuna

Tulevaisuudesta: Molemmille on tulossa agilityvalmennuksia. Lystin kisaaminen jatkuu, Lykyn kisauran avaan varmaan touko-kesäkuussa. Lykylle on sovittu tottiskoulutusta. Kaupunkikävelylle pitäisi vuffe ottaa kaveriksi joku päivä ja treenata paikalla pysymistä liikkeen edessä. Lystin jätin aikoinaan Expertin eteen odottamaan. Kun häivyin kulman taakse, näin kuinka henkilökunta riensi tuulikaappiin katsomaan, että nyt se sen koiran hylkäsi. Juoksin kulman takaa kertomaan, että elekee vielä soettako Rekku-Reskuuta, myö harjotellaan.

Iltalisäys: Tuli Lystin kontrollikokeiden tulokset. Haima-arvo on vihdoin normaali, B12-vitamiini on pysynyt hyvänä. Foolihappo on edelleen alle viitevälin, mutta noususuunnassa. Vitamiinit jatkuvat. Kontrolloida ei enää tarvitse, ellei oireet palaa.

Lykyn tottikset

Kohtalaisessa hurmiossa hyvien selkäuutisten jäljiltä ajelin Lykyn kanssa pk-kentälle. Se olikin just aurattu.

• Seuraamisessa käännöksiä oikealle ja vasemmalle sekä täyskäännökset: Ei huomauttamista. Lykky ei painanut.
• Jäävät ensin kävelystä, en palkannut välissä, vaan palasin koiran luokse, kehaisin ja otin seuruuseen mukaan. Joka kerralla Lykky teki oikean liikkeen. 
• Jäävät juoksusta, myös istuminen: En tiedä tuleeko se ikinä missään oikeasti, mutta olipa ainakin tasapuolista. Ei mitään erehdyksiä nytkään. Superlikka!
• Jäävät vielä bh:n mukaisesti eli pysähdys ja "istu" ja pysähdys ja "maa", ei ongelmaa.
• Luoksetulo ensin 20 askeleesta oli hyvä. Sitten 40 askeleen päästä lelu leuan alla, kyttäsi sitä ja jäi vähän kauas. Tämä on ennenkin testattu, ettei ole hyvä palkkausmuoto.
• Kaukaa maahanmeno: Jätin Lykyn istumaan, pyysin ensin 5 metristä maihin, sitten noin 10 metristä. Hyvin osasi.
• Yritin maasta istumaannousua takapalkalla. Lykky kiersi toiselle lonkalleen lelua tuijottaen eikä noussut istumaan. Luuli varmaan, että häiriköin paikkamakuuta. Kaukojen opetukseen pitää keksiä eri systeemi, joku vihjesana.
• Lopuksi yksi eteenmeno palkalle
• Vapaamuotoista leikitystä ja käveltiin autolle. 

Elämäni kevät!

Pitkästä aikaa päivitän selästäni. Etätöiden alettua elokuussa olen työskennellyt mahallani. Tämä on rauhoittanut selkääni mukavasti. Päivät menevät niin, että olen töissä 4 tuntia osa-aikaisen kuntoutustuen turvin. Poika käyttää koirat aamulla. Töiden jälkeen treenaan tai ulkoilutan koirat 2-3 kertaa, väliajat olen mahallani koneella tai puuhastelen kotiaskareiden parissa. Kyynärpäiden alle hankin K-Raudasta lattiatyöntekijöiden polvisuojat. ;) Yleensä joka yö herään hermosärkyyn joksikin aikaa. 1-2 kipulääkettä menee yöksi. Dopinglistalla se on valmiste, joka "kuuluu seurannan kohteena oleviin aineisiin, joita tutkitaan kilpailujen yhteydessä otetuista dopingnäytteistä. Käyttö on kuitenkin vuonna 2013 sallittu, eikä positiivista testitulosta pidetä dopingrikkomuksena eikä siitä määrätä seuraamuksia." Pahinta on paikoillaan seisominen, liian hidas kävely tai istuminen. Näistä tulee pakotus ja hermosärky alaraajoihin. Ne väsyvät, jolloin on päästävä mahalleen. Joskus tuntuu voimakasta vihlomista. Tuntohäiriöitä ilmaantuu ajoittain, esim. ihan kuin reiden ulkosyrjä olisi kastunut, tuntuu lämpimältä ja märältä, mutta sormin tunnustelen farkut ovatkin kuivat. Tai suihkussa en tunne veden valuvan jalkojani pitkin. Parasta on mahallaan olo, reipas kävely tai juoksu. Autoilun selkä sietää toistaiseksi, kopkopkop.

Marraskuussa fysiatrian pkl:n kontrollissa tuli taas surkea olo. Pottuvarpaiden voimat olivat heikentyneet, ne siis urheasti nousivat pystyyn, mutta eivät jaksaneet vastustaa voimaa. Selän liikkuvuus oli heikkoa, mutta selän "kuuluukin" jäykistyä. Fysiatrian poliklinikalta tehtiin lausunto toistaiseksi osatyökyvyttömyyttä eli osatyökyvyttömyyseläkettä varten. 

Eläkevakuutuslaitos halusi selkäortopedin kannan, joten kävin tänään kirran polilla. Pelkäsin, että ortopedi haluaa leikata pottuvarpaiden voimien hiipumisen takia. Kerroin elämästäni, kuten yllä olen sen kuvannut. Kolmesti olen käynyt elokuvissakin 2½ vuoden aikana enkä ole lähtenyt kesken pois, joten periaatteessa pystyn, kröhm, istumaankin. Agilitysta mainitsin - ja siitä, kuinka eilen rämmin kolme varttia pellolla hangessa ilman katkokävelyn oireita. Hän tutki ja piti pottuvarpaita vielä "ihan napakoina". Onneksi ortopedi oli samaa mieltä kuin minäkin: selkää ei vielä leikata. Saan tehdä kaikkea niin paljon kuin pystyn ja leikkausta lykätään niin pitkälle kuin mahdollista. Toisaalta kuntoon selkä ei tule, rappeuma etenee. Ehdotin hänelle, että kuntoutustukea jatkettaisiin 1-2 vuodella. Hän oli sitä mieltä, että toistaiseksi. Jää nähtäväksi, mitä eläkevakuutuslaitos päättää.

Kysyin joskus tulevasta leikkauksesta, loppuuko siihen elämä. Leikkauksen ajankohtaa on vaikea ennustaa, mutta aikaa voi olla jopa 5-10 vuotta. Minulla on pahiten ahtautunut alin lanneselän nikamaväli, missä selkäydinkanava on ihan litteä, kun pitäisi olla pyöreä. Välilevy on sieltä ihan tuhoutunut jo. Tätä väliä ja sivulla olevia ahtaita hermoaukkoja avarrettaisiin. Todennäköisesti metallia selkään ei tarvittaisi, koska luonto on selän todennäköisesti jo luuduttanut jäykäksi. Parhaat leikkaustulokset tulevat juuri heillä, joilla on yksi paha väli, kuten minulla. Apua saavat he, joilla on paha katkokävelyoire, 70 % hyötyy. Leikkauksessa on kuitenkin riskinsä ja 30 % ei hyödy tai vika pahenee, 10 % leikataan uudelleen. Siksi kohdallani odotetaan vielä.

Olen tosi helpottunut! Välillä jo mietin, minne koirat laitan siksi aikaa, kun toivun isosta leikkauksesta, miten agilityn käy ja yleensäkin koiraharrastuksen. Nyt näyttää siltä, että minulla on edessäni vielä vuosia harrastusaikaa. Jes! Kepeä on askel tänään. 

Matka juoksukontaktien maailmaan ja takaisin

Minua on aina säälittänyt koirien rysähtely alastulokontakteille. Jo Lystin kanssa aikoinani haaveilin juoksukontakteista, mutta se päätyi onnettomiin kontakteihin. Eipä mulla silloin ollut kehikosta tietoakaan eikä ollut takapihalla puomin pätkää, millä treenata Trkmanin tyyliin. Aika lailla soti mieltä vastaan myös se, että harjoituksissa treenaat pysymistä ja kisoissa vapautat ennen pysähdystä. Lysti ei ole niin nopea, että se pärjäisi pysäyttämällä.

Lykyn kanssa jo vannoin opettavani juoksukontaktit. Keinulla se ei tietty onnistu, koira olisi matkoissaan ennen keinun laskeutumista. Mutta puomille ja A:lle kuitenkin! Päädyin silti treenaamaan 2o2o:t alastuloille. Ylösmenot opetin juoksemalla. 

Koiran etupää säälitti etenkin A:n alastuloissa, samoin ajan menetys, mitä jarrutus tuottaa vaikka koiran vapauttaisikin ennen pysähdystä. Niinpä talven aikana testasin kehikkoa, mutta Lykyn laukka vaan ei lyhene tarpeeksi, jos vietti lisii. Se on pitkäkoipinen koira, jonka mahan ali perus-bc ravaa vaivatta. Painoa malikallani on 10 kg enemmän ja itsesuojeluvaistoa kriittisen verran vähemmän. Laukkatyyli on myös eri. Siinä missä bc nelistää, siinä belgi laukkaa isolla laukalla ja nelinkin tassuväli on pitkä.

Viime viikolla kokeilin A:ta ilman alastulon pysäytystä. Ensimmäinen oli ok. Toinen oli valtava loikka ylösmenokontaktilta alastulokontaktin alastulolle. Riitti. Tajusin, etten ikinä saa koiran laukkaa pysymään lyhyenä kisavireessä. Sillä tyylillä se ainakin hajottaisi itsensä. Vertailuksi pysäytys sai sen himmaamaan A:n harjalla ja laskeutumaan takapainoisesti 2on2offiin. 

Lystillä kokeilu päättyi myös ohraisesti. Jos se tietää, ettei alastulolle tarvitse pysähtyä, se loikkaa surutta yli ja vauhti vain kiihtyy. 

Harmittaa, mutta en keksi muuta kuin jatkaa 2on2offien kera. 

5 ja hyl

Kisasin tänään Lystin kanssa. Menomatkalla moottoritien oli peittänyt liki 10 cm lumikerros. Mielenkiintoista oli ajaa, kun oli pimeää ja kaikki hangen peitossa. Autojakaan ei ollut missään. Tähtäsin keskelle leveää & tasaista toivoen pysyväni tiellä. Satasta ei tullut mieleenikään vetää.  

Kisatauko oli tehnyt tehtävänsä. Eka radalla Lysti tuntui liian nopealta. Olin unohtanut miltä tuntuu, kun kisakaverini käynnistää kisamoottorit. Olin myöhässä joka paikassa. Mielestäni Lystikki otti kaikki kontaktit, hyppäsi puhtaasti ja pujotteli virheettömästi. Parissa paikassa tuli viime hetken pelastuksia. Ehdin luulla, että saatiin nolla, mutta lopulta tulostaululla näkyi 5 virhepistettä. Lapussa ei lue tarkemmin, mistä. Videota ei ole. Onneksi en tuulettanut ennen tuloksia. Harmittaa, kieltämättä.

Toisella radalla Lystillä meni "vähän" yli. Väärä putkenpää sinetöi lopulta hylkäyksen.

Treeniä lissee. 

Lystin kanssa koulutuksessa

Tänään kävin Lystin kanssa meille uuden tuttavuuden eli Tuula Suomalaisen agilitykoulutuksessa. Lykky the Pöksyjalka ei sinne päässyt.

Rataan tutustuessamme sanoin Lystin olevan kankea käännöksissään. Kouluttaja ei ihan niellyt  koirani kankeutta, vaan halusi minun kokeilevan vaihtoehtoisia ohjauksia. Lystin suoraviivainen hyppytyyli on ollut ongelma, koska kisoissa joudun miettimään reitit aina siltä kannalta, että kisakumppanini saa hypätä mahdollisimman suoraan, koska vaikka muuta olen ohjannut, se on silti valinnut oman reittinsä. Omissa treeneissäni palkkauskaan ei ole auttanut, joten olen suosiolla luovuttanut ajatellen, että koira kyllä tietää mitä tekee. 

Nyt pyörityksessä Lysti aluksi hyppäsi samalla tavalla, joten otettiin palkka avuksi, millä Lysti kääntyi. :o Toistoillakin se jatkoi kääntymistään vaivattomasti, jo riman päällä. Hämmästelen vieläkin. Tämä edistyminen on jatkumoa viime keskiviikon koulutuksiin, missä oikealla valssin sijainnilla Lystikki teki pienet tiet. Kannattaa käydä ravistuttamassa ajatuksiaan ja ohjauksiaan säännöllisesti. :)

Yksi edistyminen on tapahtunut myös pakkovalssissa ja takaakiertoon lähetyksissä. Lysti on niissä varmempi. Poispäinkäännöstä olen ennen treenannut enemmän käsillä, nyt siihen otettiin kunnolla vartalo mukaan. Toimi, mutta vaatii myös treeniä lisää. Niistot olivat vähän töks. En ole niitä paljon harrastanut edellä mainitun kääntymisongelman vuoksi ja sen huomasi. Täytyy ne ottaa treeniin.

Sinänsä Lystin ohjaaminen tuntuu helpommalta kuin joskus ennen - kuin ajaisin omaa autoa vuokrakärrin jälkeen. Ilmiöön vaikuttaa ainakin osin Lykyn ohjaaminen. Lykky on niin älyttömän herkkä ohjaukselle, että sitä ei voi ohjata "väärin". Kun Lysti irtoaa paremmin, antaa aikaa aavistuksen verran enemmän ja osaa vielä paikata virheitäni, tuntuuhan se jossakin.

Lysti sai kehuja, on herkkä ohjaukselleni ja rytmitykselleni. Kunpa osaisin paremmin sitä viedä.

P.S. Muistin tämän kuvan. Lystikki on kisoissa tarkkana.

Kuva (c) maliraat.

3 tuntia lisää

Eilen käväisin Lykyn kanssa pk-kentällä. Siellä oli paljon Lykylle vieraita ihmisiä, joten treenasimme henkilöryhmää. Eka ja toka kerralla Lykky vilkaisi kentällä palkattua koiraa, kolmannella kerralla kontakti oli herkeämätön. 

Seuraamisen aluksi se vilkuili toista koiraa, jota palkattiin vieressä. Aiemmin on nämä häiriöt kestänyt, mutta nyt oli tosiaan aika vilkasta, vieraita koirakoita plus juoksut hippeimmillään. Pian koira skarppasi ja tyytyväinen olin suoritukseen. Jatkamme häiriötreenejä.

Jäävät napsahtivat kaikki kerralla kohdalleen, teetin ne välillä palkkaamatta. 

Mutta kesä senkun lähestyy, päivä on taas kolme tuntia pidempi kuin pimeimpään aikaan! Kohta ovat koivut hiirenkorvalla. ;)

Luodolla

Kotihommista Lykyn jumppaa olen jatkanut: jalkojen nostelua ja eilen käytiin pellolla tarpomassa kävelyvauhtia. Jäävät olen tehnyt kotona tai lenkin yhteydessä. 

Tänään olin agilitykoulutuksessa molempien kanssa. Paluumatkalla radiosta kuului Happoradion Rakkaus *klik*, joka sai herkistymään. Tiedän kyllä, että siinä ihmisistä lauletaan, mutta erityisesti "kaksi kastunutta luodolla" muodosti silmieni eteen näkymän, missä olen myös ongelmissa rypeneen Lystin kanssa kalliolla, meren aaltojen tyrskiessä suolaista vettä ilmaan. Monta muutakin osuvaa kohtaa sanoituksista löytyy.

Lystikki teki rataa pitkän tauon jälkeen. 3 viikkoa sitten se hyppäsi vielä varoen, mutta nyt se kulki täysin normaalisti. Lähdöissä onnistuttiin, pakkovalssit olivat varmoja (joskus eivät olleet), kontaktit ja kepit sujuivat. Saatiin 22 esteen rata nollalla tehtyä ja jukra sitä fiilistä, kun yhteistyö sujuu kuin näkymätön kuminauha olisi ollut välillämme. Sillä euforialla jaksaa pitkään.

Lykky on säpäkämpi menemään, kääntyy paremmin, mutta toistaiseksi se on saatettava pidemmälle, siinä mielessä tuntuu nuorelta koiralta vielä. Muuten sekin alkaa tuntua hyvältä. Rimoja tipahti vain yksi ja sekin oli minun mokani - helpotuksen huokaus. Yhdellä kiellolla (oma mokani) suoritin radan sen kanssa.

Minun kohdallani kiinnitettiin huomiota takaakierto-persjätön ja pakkovalssien sujuvuuteen. Kolmen pysähdyksen taktiikkaan saatiin vihdoin tanssimaista sujuvuutta. Kun saisin oikean tekniikan pysymään jalkojeni muistissa. Koiratkin arvostaisivat, kun joku ei seiso edessä.

Agilitya ja luita

Olin molempien kanssa hallilla.

Lykyn kanssa:

• Vetämättömyysprojekti laajeni koskien jatkossa myös halliin menoa. Lykky olisi rynnännyt halliin tutuksi käyneellä karmit kaulassa -taktiikallaan, mutta eihän se enää käynyt. Astuimme halliin noin kolmesti, kunnes uudet säännöt muistuivat mieleen.
• Hyppytekniikkaa: Apuhyppy - okseri - putkeen, jossa lyhyemmillä väleillä treenasimme malttia ja kunnollista painonsiirtoa takaosalle. Tässä on kehittymisen varaa.
• Kepeillä harjoittelimme kokoamista lähestymisiin. Lykky oli erehtymätön. :D
• Kontaktit 
• Lopuksi keveämpänä harjoituksena hyppyrinkulaa. Ohjasin keskeltä pitkillä etäisyyksillä olleita hyppyjä. Lykky on edistynyt estehakuisuudessa merkittävästi.

Lysti 

• Hyppytekniikkaa sama harjoitus, ei ongelmia.
• Kepeillä itsenäistä suorittamista vaikka jäin itse alkuun. Palkintona oli kiviarinauunissa kuivatettua muikkua. Innosta päätellen oli pujottelun arvoinen koirankin mielestä. 
• Kontaktit

Paluumatkalla hain Lykylle Murren Murkinasta purtavaa. Heidän asiakaspalvelunsa on kyllä huippua:
- "Anteeksi, olen ajamassa teidän ohi, jos sattumoisin olette paikan päällä, niin hakisin laatikon ruokaa."
- "Moneltako olet täällä?" :)

Lopuksi kerron koirieni omasta jutusta, jota olen seurannut muutaman päivän. Ostin 40 cm pitkiä hirvennahkaluita 4 kpl. Kaikki ovat vapaasti saatavilla. Yksi on "The Luu", mitä syödään, muut ovat koskemattomia. Kun toinen järsii luuta, toinen makaa muutaman metrin päässä selin järsijään, ei kyttää tai ahdistele. Kun järsijä lopettaa, levännyt kävelee rauhallisesti vapautuneelle luulle ja alkaa sitä työstää. Toinen vuorostaan huilaa leukojaan, antaen rauhan työntekijälle. Juttuun liittyy varmaan miljoona kiloa sellaista laumadynamiikkaa ja keskinäistä viestintää, mistä minulla ei ole mitään aavistusta.

Lykyn tottikset

Ajoin Lykyn kanssa pk-kentälle. Pitäisi nyt saada vähän tiuhempi tahti tottis-treeniin, viimeksi kävin viikko sitten. Mutkumutku.

• Ensin vetämättä kentälle. Vaati huomautuksen, sitten sujui. Sanovat, että koirat ovat huonoja yleistämään ja ovat aivan oikeassa. Toisaalta, jos on aina saanut vetää pk-kentälle ja agi-treeniin, miksi tulisi mieleen muuttaa systeemiä yhtäkkiä? Fiksumpaa se noin päin on. 
• Seuraamista käyttäytymiskokeen kaavion pienen sakaran istumiseen saakka: En keksinyt mitään huomautettavaa. Hienosta seuruusta ja pysähtymisestä patukkaleikki.
• Seuruu, pysähdys, "istu": Lykky kävi maihin. Toistettuna sama juttu. Kolmannella kerralla myös. Tähän paneuduin ja sanoin vähemmän käskymäisesti "istu", jolloin Lykky pysyi asennossa. Muutama toisto näin.
• Sitten ketjutus jälleen bh-kaaviosta: istuminen, maahanmeno ja luoksetulo noin 35 askeleen päästä. Upea koira. Leikkiä ja kehuja.
• Asentojen erottelua: seuraamisesta istumista, seisahtumista ja maahanmenoa. 
• Juoksusta pysähtyminen oli vaikeaa, taisi olla uusi juttu, joten aloitin kävelystä ja lisäsin vauhtia hiljalleen. 
• Tein tavallaan suoraa toko-zetaa, nätisti meni.
• Lopuksi paikkamakuu. Juoksin patukan kanssa ympäri kenttää ja menin välillä piiloon A-esteen taakse. Toivon kovasti, että ei ollut silminnäkijöitä. Lykky katseli levollisena.

Jäi oikein hyvä mieli. :) 

Lykyllä on sitten juoksu, edelliset oli toukokuussa. Päivän arvoin, onko sillä komplisoitunut virtsatieinfektio vai hormonit kohdallaan. Onneksi näyttää olevan jälkimmäistä. 

On hypättävä, jotta voisi lentää.

Keskiviikon agilitykoulutus peruttiin. En jaksanut keksiä mitään koulutusjuttuja tilalle. Olen panostanut hihnakävelyyn ja tavalliseen ulkoiluun. 

Kuten jo viimeksi mainitsin, Lystille on ollut helppo muistuttaa, kuinka kävellään kauniisti. Lykyn kanssa olen tehnyt töitä vähän enemmän. Alla on video tältä päivältä. Olisi pitänyt iletä ottaa ennen asiaan huolella paneutumista -video, olisitte nähneet kuinka koira ryntäilee kinokselta toiselle hajujen perässä. Nyt hihna ei kiristy missään vaiheessa. :) Käänsin videon mustavalkoiseksi, koska hämärä kuvausajankohta hävitti lumen luonnollisen valkoisuuden. En laittanut musiikkiakaan, ihana kahina kuuluu säärystimistä. Ne taas ostin kaivettuani kengistäni pois lunta kourakaupalla.