Eilen kävin lyhyesti pk-kentällä. Oli vähän aikaa, josta vielä lohkaisi ison osan aina-niin-odotetun aurauksen viimeistelyn odottaminen. Lystillä tein jotakin pientä. Lykyn kanssa keskityin seuraamisessa 90 asteen käännöksiin ja täyskäännöksiin, rytminvaihdoksiin ja pysähdyksiin. Nyt oli ilmaantunut pientä epävarmuutta täyskäännöksiin, en tiedä mistä moinen tuli. Toistoilla kupru oikeni.
Tänään harjoittelimme Lykyn kanssa ihan kouluttajan valvovan silmän alla agilitya. Lykyn kanssa olen marraskuulta alkaen treenannut vain perusohjausta matalammilla rimoilla tai hyppytekniikkaa vielä matalammilla rimoilla. Joulukuu kului kennelyskän ja varsinkin sen aiheuttaman karanteenin vuoksi yhdellä treenillä(!), ihan hyvä tauko, ei siinä mitään.
Nyt oli sitten kunnon treenit, rimat 55-60 cm:ssä. Ensin mentiin rataa osissa, lopuksi kokonaan. Radalla treenasimme parissa kohtaa jarrua (suhina), linjaamista ja vekkaamista, rytmitystä, takaakiertoja ja takana leikkaamista. Kepeillä leijeröin, Lykky ei ollut moksiskaan. Takana leikkaaminen on itselleni jotenkin vaikeaa, koska pitää odottaa, että koira menee edelle, mutta en voi jäädä paikalleen teputtamaan, koska koira ei silloin etene ja voi huh. Mutta tämäkin ohjaus sujui hyvin eikä siinä Lykyn kanssa ongelmia ole.
Rimat pysyivät aluksi, vauhdin kasvaessa tipahti muutama. Tällöin sovitusti keskeytin radan "eheeii tällä tavalla". Lykky reagoi tähän suotuisasti. Se keräsi muutenkin hyvää palautetta. Huomasin itsekin edistyneeni, monessa kohtaa huomasin radasta "sen jujun".
Lopuksi suoritimme kokonaisen radan. 21 estettä ja nollalla maaliin. Tekee mieli plarata kisakalenteria. :)
7 kommenttia:
Hyvä Lykky! Kuulostaa uskomattomalta, että koiralle voi huomauttaa riman tiputtamisesta, ja se reagoi siihen. En voisi kuvitella tekeväni sellaista esim. Hukan kanssa.
Olen ehkä lukenut vähän huolimattomasti viime aikoina, mutta rupesin tänään miettimään, että miten se selkäsi voi?
Lystille ei ole ikinä tarvinnut huomauttaa riman tiputtamisesta eikä voisikaan. Lykky on eri maata.
Kiitos kysymästä, yritän vastata lyhyesti. ;) Selkä on huonontunut, koska ahtaumat (luumuutokset) lisivät. Pottuvarpaiden nostovoima hyytyy ja tuntopuutoksia on. Jos istun, seison tai kävelen liian hitaasti, tulee pakotusta jalkoihin (kuin olisi maitohapoilla), jolloin on päästävä mahalleen. Nopea kävely ja juoksupyrähdykset onnistuvat - ei kuitenkaan hölkkä. Vihlomista on harvoin, mutta pakotusta päivittäin. Lääkkeitä menee vain 1-2 tabua iltaisin, kun vuosi sitten meni 18! Selkä leikattaisiin, jos leikkauksen onnistumisprosentti olisi parempi. Lyhyesti: Joko olen kotona pötkölläni tai harrastan tai ulkoilen koirieni kanssa.
Unohdin mainita. Onhan selkä tosi jäykkä. Eteentaivutuksessa jalat suorina sormet yltävät polviin. Ennen sain kämmenet maahan. Nimim. Köntys
Hitsit. Meidän pitäisi muistaa treenata myös tuota jarrua! Vahingossa tosin huomattiin vikoissa treeneissä ennen joulua, että Aksu hyppää lyhyemmän hypyn, jos huudan sille ennen estettä "nätisti!".
Sulla on sitten Aksulle valmis käsky!
Minusta tuntuu siltä, että agilityssa on jatkuvasti kasvava jono asioita, joita pitäisi muistaa harjoitella.
Kisakalenteriin pariin vain! Nimimerkillä enpä ihan hetkeen muista, että milloin oltaisiin saatu tehtyä treeneissä täysimittaista ratapätkää ja koira on sentään kolmosluokassa ;)
:) Samaa mietin perjantain jälkeen. Harvoin olen Lystinkään kanssa nollaa harjoituksissa tehnyt.
Lähetä kommentti