Pakkanen käväisi taas -31:ssa, ei paljon ulkoiltu.
Onneksi tänään lämpeni ja pääsin Lykyn, Maijan ja hänen koiriensa kanssa treenaamaan mörköhalliin. Mörköhalliksi se on perheessämme ristitty siksi, että Lysti pelkää siellä aina, vaikka on käynyt siellä varmaan 30 kertaa. Lykky ei siellä ennen ole vieraillut. Tuolla suoritustila on rajattu rämisevillä metalliritilöillä, joita Lysti kammoksuu. Kävelin Lykyn kanssa testimielellä ihan niiden vierestä. Yksi oli aika vinossa ja Lykky astui sen päälle. Koira vain vilkaisi, että mitäs mun jalkani alla on - siinä kaikki. Helpottavaa.
Lykky kiskoi halliin innoissaan ja oli aika täpinöissään, suorastaan vallaton. Ekan kerran se äänteli tottisteltaessa. Siihen puutuin heti ja niin teen jatkossakin.
Ensin lämmiteltiin häiriössä eli seuruutin Lykkyä Maijan seuruuttaessa lähellä omaa belgiään. Kivasti pysyi Lykyn kontakti. Seuraavaksi laitoin Lykyn paikkamakuuseen ja kävelin suoran päähän selin koiraan. Maija suoritti pk-kaaviota ja teki luoksetulot kahteen suuntaan. Lykky makasi kauniisti.
Sitten harjoittelin yksin meidän ongelmakohtiamme eli istumaanmenoa, siitä seuruutusta ja maahanmenoa. Tässä on edistytty niin, että koira lähtee mukaani seuraamaan, mutta nyt tökki maahanmeno. Sama ilmiö tuli paikkamakuussakin. Lykky meni maihin vasta toisella ja vielä vinoon. Sillä oli talvitakki päällä, koska en halunnut sitä paljaine mahoineen makuuttaa kylmässä maassa. Ehkä se vaikutti?
Seuruussa hidas kävely ja juoksu sujuvat jo hyvin, tosin Lykky vieläkin niiailee hitaassa kävelyssä. Ehkä kävelen liian hitaasti tai olen epäselvä. Nyt se pysähtyy hyvin perusasentoon, kun pysähdyn itse napakasti.
Lopuksi seuruutin vielä kaavion lyhyen sakaran pariin otteeseen niin, että toinen koira oli paikkamakuussa. Ensimmäisessä pysähdyksessä Lykky vilkaisi, mikäs se siellä makaa. Toisella pysähdyksellä ei enää välittänyt.
Treeniin:
Onneksi tänään lämpeni ja pääsin Lykyn, Maijan ja hänen koiriensa kanssa treenaamaan mörköhalliin. Mörköhalliksi se on perheessämme ristitty siksi, että Lysti pelkää siellä aina, vaikka on käynyt siellä varmaan 30 kertaa. Lykky ei siellä ennen ole vieraillut. Tuolla suoritustila on rajattu rämisevillä metalliritilöillä, joita Lysti kammoksuu. Kävelin Lykyn kanssa testimielellä ihan niiden vierestä. Yksi oli aika vinossa ja Lykky astui sen päälle. Koira vain vilkaisi, että mitäs mun jalkani alla on - siinä kaikki. Helpottavaa.
Lykky kiskoi halliin innoissaan ja oli aika täpinöissään, suorastaan vallaton. Ekan kerran se äänteli tottisteltaessa. Siihen puutuin heti ja niin teen jatkossakin.
Ensin lämmiteltiin häiriössä eli seuruutin Lykkyä Maijan seuruuttaessa lähellä omaa belgiään. Kivasti pysyi Lykyn kontakti. Seuraavaksi laitoin Lykyn paikkamakuuseen ja kävelin suoran päähän selin koiraan. Maija suoritti pk-kaaviota ja teki luoksetulot kahteen suuntaan. Lykky makasi kauniisti.
Sitten harjoittelin yksin meidän ongelmakohtiamme eli istumaanmenoa, siitä seuruutusta ja maahanmenoa. Tässä on edistytty niin, että koira lähtee mukaani seuraamaan, mutta nyt tökki maahanmeno. Sama ilmiö tuli paikkamakuussakin. Lykky meni maihin vasta toisella ja vielä vinoon. Sillä oli talvitakki päällä, koska en halunnut sitä paljaine mahoineen makuuttaa kylmässä maassa. Ehkä se vaikutti?
Seuruussa hidas kävely ja juoksu sujuvat jo hyvin, tosin Lykky vieläkin niiailee hitaassa kävelyssä. Ehkä kävelen liian hitaasti tai olen epäselvä. Nyt se pysähtyy hyvin perusasentoon, kun pysähdyn itse napakasti.
Lopuksi seuruutin vielä kaavion lyhyen sakaran pariin otteeseen niin, että toinen koira oli paikkamakuussa. Ensimmäisessä pysähdyksessä Lykky vilkaisi, mikäs se siellä makaa. Toisella pysähdyksellä ei enää välittänyt.
Treeniin:
- Ääntelyn kanssa tarkkana edelleen
- Perusasennosta maahanmeno, suoraan ja eka käskyllä
Hyvä uutinen: Yksi purnauksen aihe väheni, sillä seuramme osti kaksi tennishallia. Muutama vuosi sitten pelasin siellä sulista. Talvella, lämpimässä. :) Ulkokenttä rakennetaan hallien viereen lumien sulettua. Treenimatka lyhenee neljäsosaan, on jatkossa pari kilometriä metsän halki. Puhumattakaan siitä, että talvisin on pitänyt ajaa huomattavasti etäämmälle. Helpotus.
6 kommenttia:
Teillähän on sitten luksusolosuhteet treeniin... Ollaan kateita Viirun kanssa myös teidän tottiksesta.
Hienoa, että meissä on jotakin kadehdittavaa. :D Äsh. Nooh, Viiru on Lykkyä noin vuoden nuorempi. Teillä on hyvin aikaa.
Eeva! Ei lohduta yhtään, Viiru on Lykkyä kuukauden vanhempi ;) On meillä kuitenkin aikaa... Enkä koskaan vertaa itseäni tai koiriani muihin...
Voi ei! Minä laskin vahingossa väärin, en muistanut, että on vuosi 2013. :/ On teillä silti tosiaan aikaa. :)
Tosi hyvän näköstä seuraamista! :)
Kiitos. :) Tuntuu kivan veikeältä, kun se tulee vierellä tuolla tavalla.
Lähetä kommentti