Olin unohtaa upeat uutiset. Päivälle on kertynyt lisämittaa 2 tuntia joulunalusaikaan verrattuna! Kohta tuoksuvat juhannuskoivut. :)
 |
| Lykky juhannuksena 2012 |
Agility
Eilen kävin agilityssa molempien kanssa. En treenannut pitkään. Lystille muistutin kontakteja, kepit ja teetin hyppytekniikkaa 5 hypyn sarjalla.
Lykky hyppeli 5 hypyn sarjalla, jotka olivat aluksi 6 jalan etäisyydellä toisistaan, sitten 5-6 metrin etäisyydellä toisistaan. Juoksin vierellä häiriöksi, jolloin koira hyppäsi yhdellä loikalla perussarjan kaksi viimeistä hyppyä. On sillä hyvä kilpailuvietti - minunkin kanssani. Kontakteja treenailin.
Hihnakäytös
Varsinainen ilon aihe on löytynyt hihnakävelystä. Lystin kanssa jonkinlainen läpimurto tapahtui selkäni kipeydyttyä pari vuotta sitten, jolloin en voinut suoda vetämistä kipuni vuoksi. Linjani oli ehdoton kipuälähdysten kera - ja Lysti oppi nopeasti. Hiljalleen siitä on liu'uttu pieneen kiskomiseen. Lykky on vetänyt myös. Silmiäni aukaisi eläinfysioterapeutin kommentti katsottuaan Lykyn liikkeitä kadulla: "Vetääkö se aina noin paljon?" - "Ei vedä", vastasin totuudenmukaisesti, mutta huomio teki tehtävänsä. Sitähän se on miltä se näyttää.
Toissapäivänä olin tarpeeksi kypsä. Päätin, että meidän perheen koirat eivät enää hihnassa kisko. Vetäminen ei tee koiran kropalle hyvää eikä ole ihmisistä kivaa. Mielestäni hihnalenkkien tarkoitus on se, että koira saa ulkoilla hajuja haistellen. En tahdo pitää sitä tällöin käskyn alla. Haluan vain taluttaa kevyellä otteella rennosti kulkevaa koiraani. Se saa kulkea omaan tahtiinsa yhdellä ehdolla: hihna ei kiristy. "Nätisti"-käskyllä ohitamme edelleen koirat ja tarvittaessa ihmiset.
Lysti muisti nopeasti, miten kuului mennä. Lykkyä kielsin ehdottomasti ja uskottavasti "Ei!" aina hihnan kiristyessä. Hihnan löystymisen jälkeen en antanut kehuja tai uutta käskyä. (Kiitos Marialle ideani lisäjalostuksesta.) Sama kuin koira nousisi etutassuilla varastamaan pöydältä ruokaa: kiellon jälkeen ei kehuta tai anneta uutta käskyä.
Aloitin projektini sunnuntaina. Tänään nautin hihnalenkkeilystä, mikä tuntuu uskomattomalta. Lykky tarvitsi vielä muutaman kiellon, mutta koko koira tuntui muuttuneen. Se ravasi rentoutuneena kävelyvauhtia, haisteli tyynenä hajuja, poissa oli ryntäily kinokselta toiselle. Kannattelin kevyesti hihnaa, tajusin että Lykyn täytyy tuntea sama keveys kaulassansa. Se oli kuulolla ja otti minuun oma-aloitteisesti kontaktia, vilkaisten välillä "Onko näin hyvä?" Sattumalta poika näki meidät, kysyin miltä näytämme. Vastaus oli: "Rauhallisilta."
2 kommenttia:
Meillä on piiitkä vetämättömyysprojekti. Tekniikkani on vain pysähtyä, kun veto tuntuu, ja liikkua, kun koira ei vedä. Viirulla kestää. Pitäisiköhän siirtyä kieltämiseen? Topilla tuo taktiikkani toimi (se ei ole vetänyt sen jälkeen kun se 1,5-vuotiaana tajusi asian) - mutta onhan Viiru erirotuinen ja -luonteinen kuin Topi.
Jotenkin tajusin pari päivää sitten, että toistaiseksi käyttämäni systeemit vetämisen estämiseksi eivät ole toimineet.
1. Pysähtelin aikani, ei auttanut. 2. Vaadin koiraa pysymään vierelläni niin, että kuonoa minua edemmäs ei mene. Ei auttanut. 3. Äkilliset suunnanvaihdot, hetken helpotus. 4. Kiroilusta koira luimusi ja hidasteli hetken, kohta taas syöksähti hajun perään. 5. "Nätisti"-käskyn alla en halunnut koiraa koko ajan pitää. Pakko oli tehdä jotakin uutta jollakin järkevällä kriteerillä. Olenhan puuttunut kaikkeen muuhunkin epätoivottavaan käytökseen. Perustelin sen vielä niin, että koiralle veto ei tee hyvä (niskat ja selkä jännittyy) eikä itselleni (pahimmillaan kaadun tai ainakin ottaa pattiin jatkuva vetäminen, enkä liukkaalla uskaltanut taluttaa molempia yhtä aikaa).
"Jos haluat samaa, jatka samoin. Jos haluat jotakin muuta, tee eri tavalla" kolahti. Sinuna tekisin asian selväksi joku päivä. Omasta päätöksestähän se on kiinni. :)
Lähetä kommentti