2 tuntia lisää

Olin unohtaa upeat uutiset. Päivälle on kertynyt lisämittaa 2 tuntia joulunalusaikaan verrattuna! Kohta tuoksuvat juhannuskoivut. :)

Lykky juhannuksena 2012

Agility

Eilen kävin agilityssa molempien kanssa. En treenannut pitkään. Lystille muistutin kontakteja, kepit ja teetin hyppytekniikkaa 5 hypyn sarjalla. 

Lykky hyppeli 5 hypyn sarjalla, jotka olivat aluksi 6 jalan etäisyydellä toisistaan, sitten 5-6 metrin etäisyydellä toisistaan. Juoksin vierellä häiriöksi, jolloin koira hyppäsi yhdellä loikalla perussarjan kaksi viimeistä hyppyä. On sillä hyvä kilpailuvietti - minunkin kanssani. Kontakteja treenailin. 

Hihnakäytös

Varsinainen ilon aihe on löytynyt hihnakävelystä. Lystin kanssa jonkinlainen läpimurto tapahtui selkäni kipeydyttyä pari vuotta sitten, jolloin en voinut suoda vetämistä kipuni vuoksi. Linjani oli ehdoton kipuälähdysten kera - ja Lysti oppi nopeasti. Hiljalleen siitä on liu'uttu pieneen kiskomiseen. Lykky on vetänyt myös. Silmiäni aukaisi eläinfysioterapeutin kommentti katsottuaan Lykyn liikkeitä kadulla: "Vetääkö se aina noin paljon?" - "Ei vedä", vastasin totuudenmukaisesti, mutta huomio teki tehtävänsä. Sitähän se on miltä se näyttää. 

Toissapäivänä olin tarpeeksi kypsä. Päätin, että meidän perheen koirat eivät enää hihnassa kisko. Vetäminen ei tee koiran kropalle hyvää eikä ole ihmisistä kivaa. Mielestäni hihnalenkkien tarkoitus on se, että koira saa ulkoilla hajuja haistellen. En tahdo pitää sitä tällöin käskyn alla. Haluan vain taluttaa kevyellä otteella rennosti kulkevaa koiraani. Se saa kulkea omaan tahtiinsa yhdellä ehdolla: hihna ei kiristy. "Nätisti"-käskyllä ohitamme edelleen koirat ja tarvittaessa ihmiset. 

Lysti muisti nopeasti, miten kuului mennä. Lykkyä kielsin ehdottomasti ja uskottavasti "Ei!" aina hihnan kiristyessä. Hihnan löystymisen jälkeen en antanut kehuja tai uutta käskyä. (Kiitos Marialle ideani lisäjalostuksesta.) Sama kuin koira nousisi etutassuilla varastamaan pöydältä ruokaa: kiellon jälkeen ei kehuta tai anneta uutta käskyä. 

Aloitin projektini sunnuntaina. Tänään nautin hihnalenkkeilystä, mikä tuntuu uskomattomalta. Lykky tarvitsi vielä muutaman kiellon, mutta koko koira tuntui muuttuneen. Se ravasi rentoutuneena kävelyvauhtia, haisteli tyynenä hajuja, poissa oli ryntäily kinokselta toiselle. Kannattelin kevyesti hihnaa, tajusin että Lykyn täytyy tuntea sama keveys kaulassansa. Se oli kuulolla ja otti minuun oma-aloitteisesti kontaktia, vilkaisten välillä "Onko näin hyvä?" Sattumalta poika näki meidät, kysyin miltä näytämme. Vastaus oli: "Rauhallisilta." 

Hallitottikset

Olimme jälleen mörköhallilla Lykyn, Maijan & koirien kanssa. Lysti jäi kotiin, koska sen tassut eivät kestä suolattua alustaa eikä sen kanssa ole mitään tottis- tai tokotavoitteita. Käyttäytymiskoe siintää mielessäni, mikä Lykyn treeneissä huomioitiin. 

Ensin häiriötottistelimme eli kaksi koiraa treenasi vapaamuotoisesti yhtä aikaa. Lykyltä oli jäänyt unholaan kuinka seuraamisesta seisotaan ja istutaan, tarjosi maahanmenoa monta kertaa. Kyllä ne sieltä palasivat mieleen, mutta vaativat näköjään säännöllistä ylläpitotreeniä. Maahanmeno sen sijaan oli vahva, juoksustakin. Seuraamisen hidas kävely ja juoksu ainakin tuntuivat hyviltä. 

Lykky oli paikkamakuussa toisen koiran tottistellessa. Lievää vininää kuului, kun toista saalispalkattiin. Olemus on muuten rauhallinen eikä koira ole lähtevän oloinen. Oletamme, että tämä lievä hinkuna on toisen leikittämisen aiheuttamaa. Kokeissa sellaista häiriötä ei tule. 

Toisen paikkamaatessa tein hihnattoman osuuden bh:sta. Tosin unohdin hitaan kävelyn ja juoksun ja sekosin askelmäärissä ennen jääviä. Lyhyellä sakaralla Lykky kävi kerran maihin ja kerran jätätti: "Eikös tässä pitäisi olla istuminen?", muuta huomautettavaa ei ollut. Jumikohta istumisen jälkeisestä seuruusta ja maahanmenosta oli tänään muisto vain. Sivulta maahanmeno onnistui ensimmäisellä käskyllä joka paikassa. Ääntelyä ei suorituksen aikana ollut. Vire kesti mainiosti, palkka liikeiden välissä oli "hyvä" ja hillitty taputus lapaan. On se Lykky vaan mainio koira. :)

Treeniin: 

• Muista tehdä kaikkia jääviä säännöllisesti!
• Kiinnitä huomiota paikkamakuun ääntelyyn.
• Tee BH-kaavion pätkiä vaihdellen pysähdysten paikkoja, jottei koira opi ennakoimaan.

Lepoa ja ulkoilua

Lykyn pidin vähällä liikunnalla tiistaista alkaen ft:n ohjeiden mukaisesti. Tänään on jo lenkkeilty normaalisti. Opetan "nätisti"-käskyä edelleen. Koira kulkee sen alla jo 30 metriä. Enää noin 970 metriä kestoa lisää. ;)

Lystin kanssa ollaan käyty ulkona riehumassa. Otin pakolliset lumikuvat. Lumen värin muutos on auringon laskiessa mielenkiintoinen tai muodikkaammin sanottuna haastava ilmiö.

Näyttää muuten siltä, että Lystille kävisi porsaan liha kuitenkin. Se on saanut pekonia muutaman kerran eikä ole oireillut mitenkään. Olisi todella helpottavaa. Ehkä sen kroppa ja haima oli broilerista loppukesästä niin herkillä, että mikään tujumpi ei imeytynyt? Seuraamme tilannetta.

Eläkevakuutuslaitos haluaa lisäselvityksiä selästäni hoitavalta ortopedilta. Odotan sinne aikaa. Kun ei nyt innostuisi leikkaamaan. :S

Vasan tsekkaus

Kävimme agilityssa ja fysioterapiassa.

Lysti sai edelleen tyytyä kevyempiin harjoituksiin. Katsoin lyhyen ratakuvion, jossa on yksi 270 asteen kulma. 6 keppiä pujottelutin seuraavaksi. Kolmantena kiipeilytin keinua kisamaisesti. Tasapainoilu babykeinulla on ehkä auttanut, koska koira ei enää näyttänyt säikyltä keinun päällä. Minun silmääni Lysti hyppää ja leikkii jo normaalisti, kuten viimeksikin.

Lykylle teetin 6 kepin pujottelua, lyhyttä ratakuviota ja hyppytekniikkaa. Keinulla treenasin alastulolla pysymistä vaikka häiriköin.

Tämän jälkeen matkasin Lykyn kera eläinfysioterapeutille. 23.11. on käyty viimeksi, joten 2 kk kontrolli oli aika tismalleen. 

• Laatikkojumppa on tuottanut tulosta. Koira hahmottaa takapäänsä paremmin kuin marraskuussa. 
• Pientä vinoa oli lantiossa, ehkä jonkin liukastumisen tai törmäämisen jäljiltä. En muista mitään isompaa käyneen, mutta uutena vuotena Lykky sinkoili ulkona vaikka minne. Lyhyellä hieronnalla jumi aukesi ja koira oikeni. Jotta hoito ei mene hukkaan, huilia kuuluu tämä ja huominen päivä.
• Koira on honkkeli edelleen ja jumppaa saimme lisää: Tassujen nostelua ja edelleen hidasta kävelyä, hanki tai rytekkö olisi hyvä. Joku voisi kertoa, miten tuon innokkaan nuoren saa kävelemään hitaasti seuruuttamatta. Seuraamisessa koira jännittyy, joten se ei ole ratkaisu. 
• Kontrolli 2 kk kuluttua

Sitten pohdintaa. Jos joku haluaa päänsä sekaisin, kyselkööt hyppyneuvoja muutamalta eri taholta. Juttu on siis se, että koira hyppää kuin kissa, mutta kovassa vietissä rimaa lentää. Hyppykouluttaja antaa erilaisia harjoitteita. Agilitykouluttajilta saa neuvoja vaihdellen täydestä huomaamattomuudesta omaan lamaantumiseen tai koiran huomauttamiseen. Ohjauksen kuuluu olla selkeää ja ajoissa. Koiran pitää tietää mitä tehdään (siksi ohjaamisen selkeyttämiseksi on talvella tehty perusjuttuja). Toisaalta koirallekin kuuluu tietty vastuu. Fysioterapeutti neuvoo jumppaa ja vartalonhallintaa. Lykky on aika iso (säkä 63-63.5 cm), vasta päättänyt kasvunsa. Ft suositteli, etten veisi vielä kisaamaan: kova vietti ja vauhti yhdistettynä keskeneräiseen vartalonhallintaan on huono yhdistelmä. Pakko uskoa. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos se rikkoisi itsensä oman kiireeni vuoksi. 

Näin toissayönä painajaista, jonka jälkeen en enää nukkunut. Olin molempien koirien kanssa vieraalla peltotiellä, joka kulki valtatien läpi. Yhtäkkiä molemmat koirani lähtivät juoksemaan, ilmeisesti jäniksen perään. Huusin niitä luokseni, mutta korvat vain painuivat luimuun. Molemmat juoksivat tielle, missä autot ajoivat yli 80 km/h. Ehdin ajatella "nyt ne menee", mutta molemmat onnistuivat osumaan tien ylityksessä autottomaan väliin. Ryntäsin perään ja olin itse jäädä autojen alle. Siihen heräsin. Eilen pellolla kyttäsin molempia tarkemmin, ettei uni toteutuisi. - Lykkyhän pentuna hyppäsi takapihan aidan yli autotielle (sama aita on pitänyt Lystin kaikki nämä vuodet pihan puolella). Jonkin tuntemattoman autoilijan jarrutuksen ansiosta Lykky vältti törmäyksen. Edelleen ajattelen kuskia lämmöllä.

Appelsiini poikineen

Olen ehkä jättänyt kertomatta, kuinka minut kerrankin onni kohtasi. Täytin koulutuspäivillä arpalipun. Muutaman päivän kuluttua minulle soitti firman edustaja onnitellen päävoitosta. Bahaman matka siinsi mielessäin, tunsin ihollani trooppisen lämmön ja näin edessäni turkoosin meren kimmeltävän, kun innosta väristen kysyin, milloin on lähtö mitä olen voittanut. "60 kg appelsiineja", oli vastaus. Oli pakko kysäistä uudelleen. Totta se oli. Niitä oli ilmoittamani painon verran. Sellaisesta appelsiinimäärästä ei suoranaisesti ilahdu, sama määrä säilykepersikoita tai pastöroitua tuoremehua menisi, mutta tuoreet appelsiinit! 

Sovin firman edustajan kanssa appelsiinien luovutuspäivän. Hän tuli farmarillaan luokseni ja takakonttiini kannettiin 3 laatikollista appelsiineja. Olin puhunut yhden laatikon päiväkotiin ja toisen sairaalan osastolle, koska uumoilin määrän olevan liian iso kotieväiksi. Kotona katsoin kolmatta laatikkoa. Kyljessä luki 15 kg. Laatikoita olisi kuulunut olla neljä. Joku, en tiedä vieläkään kuka, oli välistä vienyt 15 kg appelsiineja. Pettymysten pettymys! En ilennyt minnekään soittaa, että minun piti saada 60 kg appelsiineja, nyt niitä on vain 45 kg. Ehkä armo kävi oikeudesta. Oli 15 kilossakin vuputtamista. - Jos teistä joku työskentelee jonkin firman markkinoinnissa, uhratkaa pari ajatusta arpajaispalkinnolle! 

Opin jotakin. En ikinä täytä arpajaislappua ennen kuin varmistan mikä on palkinto. Aika surullista, etten ole ikinä voittanut mitään muuta. Tosin tämä hedelmäteema kulkee suvussamme. Äitini voitti aikoinaan arpajaisista hedelmillä koristellun täytekakun ja siskoni Jaffa-kanootin. Täytekakulle kävi huonosti, harmistunut kanssakilpailija työnsi siihen sormensa(!), ja kanootti oli niin kiikkerä, että se myytiin pois.

Tämä liittyy tähän päivään ohuen, lankamaisen aasinsillan avulla. Ehkä tiedätte olon, mikä on mahataudissa ennen ensimmäistä yrjöä? Minulle iski se tänään, kun hain poikaa harjoituksista, matkalla ruokakauppaan. Liukuovista kävellessämme kysyin jälkeläiseltäni, onko hänellä kakkapussia taskussaan. Ei ollut. Appelsiinivoitostani on monta vuotta, joten ostin pitkästä aikaa niitä itselleni. Samalla mietin kumpaa kauppa haluaa: tilata maitohyllyn eteen kiireellisen siivouksen vai samat tuotokset hedelmäpussiin pakattuna. Arvelin kassatädin ja lapsiperheiden arvostavan jälkimmäistä, joten otin hedelmätiskiltä varapussin koriin. Sitä ei onneksi tarvittu. 

Kotona söin appelsiinin ja kävin pitkäkseni. Poika halusi tehdä koirille kurretempun, missä ne nousevat takajaloilleen ja ottavat kädestä herkun. Lystin kohdalla hän sanoi hellästi: "Tässä on meidän kurreorava." Lykystä: "Tästä tulee kyllä enemmän mieleen raptori." :) Ykäoloni hävisi appelsiinit syötyäni. Hyvä. 

Hallitottikset

Pakkanen käväisi taas -31:ssa, ei paljon ulkoiltu.

Onneksi tänään lämpeni ja pääsin Lykyn, Maijan ja hänen koiriensa kanssa treenaamaan mörköhalliin. Mörköhalliksi se on perheessämme ristitty siksi, että Lysti pelkää siellä aina, vaikka on käynyt siellä varmaan 30 kertaa. Lykky ei siellä ennen ole vieraillut. Tuolla suoritustila on rajattu rämisevillä metalliritilöillä, joita Lysti kammoksuu. Kävelin Lykyn kanssa testimielellä ihan niiden vierestä. Yksi oli aika vinossa ja Lykky astui sen päälle. Koira vain vilkaisi, että mitäs mun jalkani alla on - siinä kaikki. Helpottavaa.

Lykky kiskoi halliin innoissaan ja oli aika täpinöissään, suorastaan vallaton. Ekan kerran se äänteli tottisteltaessa. Siihen puutuin heti ja niin teen jatkossakin.

Ensin lämmiteltiin häiriössä eli seuruutin Lykkyä Maijan seuruuttaessa lähellä omaa belgiään. Kivasti pysyi Lykyn kontakti. Seuraavaksi laitoin Lykyn paikkamakuuseen ja kävelin suoran päähän selin koiraan. Maija suoritti pk-kaaviota ja teki luoksetulot kahteen suuntaan. Lykky makasi kauniisti.

Sitten harjoittelin yksin meidän ongelmakohtiamme eli istumaanmenoa, siitä seuruutusta ja maahanmenoa. Tässä on edistytty niin, että koira lähtee mukaani seuraamaan, mutta nyt tökki maahanmeno. Sama ilmiö tuli paikkamakuussakin. Lykky meni maihin vasta toisella ja vielä vinoon. Sillä oli talvitakki päällä, koska en halunnut sitä paljaine mahoineen makuuttaa kylmässä maassa. Ehkä se vaikutti?

Seuruussa hidas kävely ja juoksu sujuvat jo hyvin, tosin Lykky vieläkin niiailee hitaassa kävelyssä. Ehkä kävelen liian hitaasti tai olen epäselvä. Nyt se pysähtyy hyvin perusasentoon, kun pysähdyn itse napakasti.

Lopuksi seuruutin vielä kaavion lyhyen sakaran pariin otteeseen niin, että toinen koira oli paikkamakuussa. Ensimmäisessä pysähdyksessä Lykky vilkaisi, mikäs se siellä makaa. Toisella pysähdyksellä ei enää välittänyt.

Treeniin:

• Ääntelyn kanssa tarkkana edelleen
• Perusasennosta maahanmeno, suoraan ja eka käskyllä

Hyvä uutinen: Yksi purnauksen aihe väheni, sillä seuramme osti kaksi tennishallia. Muutama vuosi sitten pelasin siellä sulista. Talvella, lämpimässä. :) Ulkokenttä rakennetaan hallien viereen lumien sulettua. Treenimatka lyhenee neljäsosaan, on jatkossa pari kilometriä metsän halki. Puhumattakaan siitä, että talvisin on pitänyt ajaa huomattavasti etäämmälle. Helpotus.

Valoisaa aikaa tunti lisää

Tein tähtitieteellisiä laskelmia. No hyvä on - naputtelin pari kriittistä tietoa yhteen nettiohjelmaan. ;) Se on kuulkaas silviisiin, että näillä korkeuksilla päivä on jo tunnin pidempi kuin joulun alla. Kitulias 5 h 15 min on pidentynyt lukemiin 6 h 17 min. Vapiskaa juhannuskoivut!

Tänään kävin molempien kanssa agilityssa. Pakkasta oli 8 astetta. Ennen lähtöä latasin videokameran akun. Perillä en löytänyt sitä mistään eikä ihme, koska oli jäänyt keittiön pöydälle. Pöh.

Lystin leikkauksesta on 6½ viikkoa. "Virallinen" ohje agilityn aloittamisesta on ylitetty yli 3 viikolla. 2 viikkoa sitten hyppääminen näytti himpun varovaiselta, ei-venyväiseltä, jäykältä, joten tunnustelin nyt missä mennään. 

• Testasin hyppäämistä hyppytekniikan etäisyyden arviointi -pätkällä. Viimeisin rima oli 45 cm. Ei ongelmaa, tekniikka oli hyvä.
• Hyppyytin takana leikaten 3 peräkkäistä hyppyä, rimat 45-50 cm. Näin ohjaten pääsin näkemään hypyt parhaiten ja mutkat olivat loivempia kuin edestä ohjaten. Normaalilta vaikutti koira.
• Pujottelutin 6 keppiä. Hyvä.
• A:lle ja puomille koira kiipesi itse. Sujui.
• Muuta ei tehty. Ensi kerralla varmaan treenataan jo oikeasti.

Lykky

• Hyppytekniikkana etäisyyden arvio ja siedätys omaan juoksuuni vierellä. Osasi. Lykky on ottanut harppauksen eteenpäin.
• Takana leikkaaminen, koska jäi viime perjantailta mietityttämään. Nyt sain pidettyä itselläni hyvän vauhdin ja ehkä Lykkykin muisti mistä oli kyse. Jouhevalta tuntui.
• Välistävedot vetämällä: Edellisen kerran takkusi, nyt sujui. Helpotinkin esteiden välejä pidentämällä. Onko näitä ikinä kisoissa? Muistia pinnistäen olen kerran kisoissa välistävedot ohjannut.
• Pujottelussa leikkasin takana. Lykky ei järkyty sellaisesta. Se vaan svengaa.
• Kontakteista keinua ohjasin takaa. A otettiin myös.

Selästä vähän ikävämpi juttu. Viime viikolla parina päivänä koski, kihelmöi ja puudutti vasemman reiden yläetuosaa. Toivoin silloin, että johtui vaatetuksesta, farkun sauma olisi painanut pinnallista tuntohermoa. Nyt sama palasi aika pahana, suorastaan sietämättömänä. Onneksi hälveni itsestään. Joltakin hermoparalta viedään taas tilaa. :(

Voi miun Mössykkäin

Lystin kontrolli eläinlääkärissä

Pieni huoli jäytää Lystin kanssa. Kävimme eläinlääkärissä taas viime viikolla elokuisen suolisto- ja haimaongelman kontrollissa. Koiruus painoi 22.6 kg, lisäystä 800 g edelliseen käyntiin. Eläinlääkärin tarkastuksessa ei löytynyt mitään vikaa.

Kontrollikokeissa arvot ovat paremmat, mutta eivät vielä normaalit. Foolihapon pitoisuus on edelleen matala, vaikka sitä on syötetty. Ei siis vielä imeydy  kunnolla. Haima-arvo on laskenut 213:een, mutta on yhä lievästi koholla: alle 200 on normaali, 200-400 borderline ja yli 400 haimavikainen. Eläinlääkärin mukaan on mahdollista, että palautuminen vain kestää, joten seurataan tilannetta ja katsotaan kokeet kuukauden kuluttua uudestaan. Olisin niin toivonut, että kaikki arvot olisivat jo olleet ok. Koira onneksi voi hyvin.

Tottistelut ja kevyen liikenteen väylän kauhut

Lauantaina seuruutin Lykkyä kevyen liikenteen väylällä. Huusin kiitokset harvinaisemmalle häiriölle eli luisteluhiihtäjälle, jonka ohitus ei tuottanut vaikeuksia. Tämä pyöräteiden Juha Mieto kääntyi katsomaan taakseen. Luuli varmaan, että pottuillakseni huutelin. :) Hyvä ettei sauvasta saatu totiselta sukkahousumieheltä!

Sunnuntaina juoksutin molempia hangessa, mutta palasimme pian kevyen liikenteen väylän kauhuiksi. Lysti oli aika veikeä. Eteemme risteyksestä kääntyi äiti ja poika. Pidin heihin etäisyyttä noin 10 metriä. Yhtäkkiä Lysti sanoi kerran kovaa "HAU!" Poikaparka hyppäsi ilmaan katsoen samalla taakseen. Lysti katsoi takaisin lauhkeana kuin mitään ei olisi tapahtunut. Voin vannoa, että se nautti tilanteesta. Huusin pahoittelut pojalle, joka kaivautui äitinsä lohduttavaan kainaloon. Sain rauhassa huvittuneena katsella koiraani, joka heilutti häntäänsä tyytyväisenä.

Tänään kävin pk-kentällä molempien kanssa. Tein siellä molemmille hyppytekniikkaa pk-esteiden laudoilla. Samalla harjoittelin lähdössä pysymistä erilaisilla häiriöillä.

Lykkyä seuruutin jälleen, tein 90 asteen kulmat ja täyskäännökset, nyt olivat ok. 

Mutta taas tuli sama jumi, mikä aiemmin. En ole vielä keksinyt, miten Lykyn ajatuksenkulku menee. Ongelma on tällainen: Seuruutan BH-kaavion 10 askelta, pysähdyn, "istu", kävelen 15 askelta, pysähdyn ja palaan koiran luokse, "hyvä" ja silitän koiraa rintamuksesta. Sanon "seuraa" ja lähden eteenpäin. Lykky nytkähtää eikä liikahda. Se selvästi luulee, että ei kuulu liikahtaa. Kokeilin niin, että sanoin "vapaa", heti perään "sivu" ja "seuraa". Sama nytkähdys. Sitten lelun kanssa - kehu ja palkka heti, kun lähti mukaan. Hiljalleen ketjutin vähän lisää molemmin puolin. Tämä vaatii selvästi harjoittelua.

Tein vielä maahanmeno-osuuden ja luoksetulon. Pysähtymisen otin myös, jotta tuli kaikki jäävät. Paikkamakuuta harjoittelin. Lelu oli häiriönä. Kerran koira nousi ja tajusi heti, että "o-ou". Palautin paikoilleen. Sitten kesti taas kaikenlaiset leluhäiriöt. Näitä ei ollakaan tehty aikoihin. 

Tule hyvä kakku

Eilen kävin lyhyesti pk-kentällä. Oli vähän aikaa, josta vielä lohkaisi ison osan aina-niin-odotetun aurauksen viimeistelyn odottaminen. Lystillä tein jotakin pientä. Lykyn kanssa keskityin seuraamisessa 90 asteen käännöksiin ja täyskäännöksiin, rytminvaihdoksiin ja pysähdyksiin. Nyt oli ilmaantunut pientä epävarmuutta täyskäännöksiin, en tiedä mistä moinen tuli. Toistoilla kupru oikeni.

Tänään harjoittelimme Lykyn kanssa ihan kouluttajan valvovan silmän alla agilitya. Lykyn kanssa olen marraskuulta alkaen treenannut vain perusohjausta matalammilla rimoilla tai hyppytekniikkaa vielä matalammilla rimoilla. Joulukuu kului kennelyskän ja varsinkin sen aiheuttaman karanteenin vuoksi yhdellä treenillä(!), ihan hyvä tauko, ei siinä mitään. 

Nyt oli sitten kunnon treenit, rimat 55-60 cm:ssä. Ensin mentiin rataa osissa, lopuksi kokonaan. Radalla treenasimme parissa kohtaa jarrua (suhina), linjaamista ja vekkaamista, rytmitystä, takaakiertoja ja takana leikkaamista. Kepeillä leijeröin, Lykky ei ollut moksiskaan. Takana leikkaaminen on itselleni jotenkin vaikeaa, koska pitää odottaa, että koira menee edelle, mutta en voi jäädä paikalleen teputtamaan, koska koira ei silloin etene ja voi huh. Mutta tämäkin ohjaus sujui hyvin eikä siinä Lykyn kanssa ongelmia ole. 

Rimat pysyivät aluksi, vauhdin kasvaessa tipahti muutama. Tällöin sovitusti keskeytin radan "eheeii tällä tavalla". Lykky reagoi tähän suotuisasti. Se keräsi muutenkin hyvää palautetta. Huomasin itsekin edistyneeni, monessa kohtaa huomasin radasta "sen jujun".

Lopuksi suoritimme kokonaisen radan. 21 estettä ja nollalla maaliin. Tekee mieli plarata kisakalenteria. :)

Ihan perusohjausta

Aksasimme jälleen.

Lysti ottaa edelleen kevyemmin. Se taiteili beibikeinun päällä. Toisena juttuna tein 20 cm:n rimoilla pienen hyppyharjoituksen. Lähtöjä treenasin samalla.

Lykyn kanssa harjoittelimme hyppytekniikkaa. Sitten lähettelin sitä kepeille. Kolmantena jatkoimme perusohjauksen harjoittelua. Tässä on video selityksineen. Löysin muuten kameran asetuksista resoluutiovalikon, etsittyäni sitä puolivimmaisena ei tämä näin surkea voi olla. Asetus oli viime vuoden puolella heikoimmalla tarkkuudella, nyt pitäisi erottaakin jotakin. ;)

Lykky näyttää hoksanneen "nätisti"-käskyn idean. Se on siis käsky, jolla koira on rinnallani max puolen metrin sisällä, mutta sen ei tarvitse pitää kontaktia. Lykky tarjosi itse tällaista miltei-seuraamista, ansaitsi sillä isot kehut! Liikettä on sittemmin jatkotyöstetty jokaisella lenkillä.

Lystin ruokahalu on kasvanut. Yhtenä iltana se syöksyi hotkimaan Lykyn kipolle, kun Lykky silppusi broilerinsiipeä vähän kauempana, juuri "sen etäisyyden" ulkopuolella, jolloin ruoka ei ole enää edellisen hallinnassa. Lisääntynyt ruokahalu auttaa treeneissä, mm. keinun päällä Lysti oli ahne vaikka vähän pelkäsikin. Ruokien suhteen ollaan oltu hyvän aikaa ilman nappuloita. Olihan se kätevää aikaa, mutta enemmän sitä tulee ulos kuin nykyisellä systeemillä. Tärkeintä on minulle se, että tiedän mitä koirani syövät. Lykky syö Murren murkinan raakapakasteita plus Lystin puuroa kyytipoikana. Lähistöllä on sivupiste, jonka pitäjät uskomattoman joustavasti sopivat treffejä, jotta saamme ruokaa. Lysti syö riisi-seitipuuroa ja kananmunia. Molemmille lisään ruokaan öljyt, kalkit ja vitamiinit.

Huomenna käydään eläinlääkärissä verikokeissa, katsotaan onko Lystin B-vitamiinitasot jo normaalit eli imeytymishäiriö korjaantunut. Punnitsen sen samalla. Veikkaan painoksi 23.5 kg, toivon vähän enemmän, 11.10 koira painoi 21.8 kg. On se siitä ainakin noussut. 

Iloiset viikonlopun tottikset :)

Aurinkoa ei ole näkynyt, mutta pakkasta on ollut maltilliset 2-5 astetta. Tottistelin eilen ja tänään molempien kanssa pk-kentällä.

Lysti

• Luoksetulon pysäytykset ovat edelleen hyvässä muistissa.
• Seuraaminen hyvää, tein monimutkaista käärmeuraa.
• Paikalla pysymisen harjoitukset onnistuivat, tarkoitus on palvella agilityn lähtöä.

Lykky

• Seuraamista hitaassa kävelyssä ja juoksussa, minusta aika hyvä jo
• Napakoita pysähtymisiä itseltäni, tällöin myös koira tuntuu istuvan nopeasti
• BH:n loppuosan kaavaa istu-maahanmeno-luoksetulo eri tavoilla eri kohdista pätkittynä: 
• Nyt Lykky lähtee istumisen jälkeen heti mukaan. 
• Luoksetulossa pyörähtää käskystä heti sivulle. 
• Maahanmeno tuppaa välillä olemaan vino. Suoruuteen pitää kiinnittää huomiota, kääntyykö kuitenkin jo seuruun lopuksi istuessaan vähän eteeni? 
• Settiin kuului myös täyskäännös, Lykky ei käännöksen jälkeen hypännyt.

Jäi tosi hyvä mieli harjoituksista. Molemmat koirat olivat innokkaita. Erityisen hyvältä tuntuu leikki Lykyn kanssa. Tämä Haloo Helsingin biisi kuvaa parhaiten nyt fiiliksiä: "Huuda, huuda ilosta!"

Agilitya

Molempien kanssa treenasin agilitya. 

Lysti leikattiin 3.12. Leikkausohjeiden mukaan se olisi saanut harrastaa täysillä agilitya 4 viikkoa leikkauksesta eli viime viikolla. Mutta joidenkin tietojen mukaan koiran sisemmät tuoreesti arpeutuneet kudokset eivät veny normaalisti niin pian, vaan paranemiseen kuluu jopa 2-3 kk. Jos koira joutuu hyppäämään liian aikaisin, se hyppää entisellä tavallaan, mutta tiputtaa rimoja, jolloin pehmeämpi koira muuttaa hyppytyylinsä "vääräksi" ja sitten on Ongelma. Testasin nyt missä mennään. Ohjelmassa oli 4 matalan 25 cm:n hypyn U:n muotoinen "rata" ja 4 hypyn + putken tekemä rinkula. Molemmat teetin kerran kahteen suuntaan. Rimat eivät kolisseet, mutta minusta Lystikki ei hypännyt niin venyen ja rennosti kuin tavallisesti. En siis kiirehdi. Katsotaan 1-2 viikon välein, miten maha lähtee venymään ja jumpataan lihaksia.

Toisena juttuna pyysin Lystin tasapainoilemaan ja kiipeilemään keinulla. Se olikin yllättävän rohkea! Ei mitään säpsähdyshyppyjä. Ehkä taiteilu kotona vääntyneen laudan pätkän päällä on auttanut?

Lykyn kanssa jatkoin hyppytekniikkaa. Toisena juttuna jatkoin perusohjausta ja rytmitystä. Näitä ohjauksen alkeita ei ole minulle ikinä opetettu tai ainakin ovat menneet pahasti ohi tai yli. ;) Onhan niistä valmennuksissa mainittu ja olen pistänyt asiat korvan taakse, mutta pohjat ovat jääneet oppimatta. Tämä perusharjoittelu tekee nyt hyvää sekä minulle että Lykylle ja varsinkin yhteistyöllemme. Saan tärkeää infoa Lykyn tarvitsemasta ohjauksesta. Joka tapauksessa Lykkyyn alkaa harjoittelu tepsiä. Koira tiputti vain kahdesti riman koko harjoituskerran aikana. Tuuletuksen paikka! :)

Kolmantena tsekkasin kepit ja neljäntenä puomin ja keinun. Eivät ole unohtuneet tänä harvatreenisenä aikana.

P.S. Lystin kontrollinäyte oli puhdas! 

Sarvesta härkää

Kirjoitan vaihteeksi yksityiskohtaisemmin. Maijaa tapasin pk-kentällä. Oli mitäs tässä nyt treenaisin -olo, mikä ratkaistiin oivasti teettämällä Lykylle koko käyttäytymiskokeen kaavio. Paikkamakuu jätettiin väliin, koska alusta oli pinnastaan jäätynyttä 10 cm paksua lunta ja lämpötila 0. Henkilöryhmän tein Maijan ympärillä.

Jos joku ei käyttäytymiskokeen kaaviota ole tarponut, niin se löytyy täältä sivulta 21. Siinä on yli 320 askelta pelkkää seuraamisosuutta, henkilöryhmä x 2, liikkeestä istuminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. 

• Vire kesti hyvin koko kaavion. Tämä on parasta! Lykky ei haukkunutkaan - ei se ole käskyn alla ongelma ollutkaan, mutta mistäs tiesin, miten reagoi pitkään palkkaamattomuuteen. :)
• Ilmoittautuminen ok.
• Pysähtymisissä istui vähän hitaasti, saattoi johtua alustasta. > Treeniin silti napakat pysähtymiset.
• Juoksuun siirtymisessä koira epäröi ensimmäisillä askelilla, samoin hitaassa kävelyssä. Oli vähän sellainen tulenko mukaan vai enkö. Tämä ilmiö ei ole löytynyt lyhyissä treeneissä. > Treeniin.
• Täyskäännöksen jälkeen hyppäsi ekalla kerralla ylös palkkaa odottaen -> Palkka jatkossa myöhemmin.
• Henkilöryhmä ok. > Jatkossa senkin testaus pidemmän seuruutuksen jälkeen.
• Liikkeestä istuminen ok.
• Heti tämän perään liikkeestä maahanmenoon lähtiessä Lykky vain istui paikoillaan eikä ollut tulla mukaan. Odotti varmaan palkkaa, piti pyytää kahdesti. > Ketjutus treeniin.
• Luoksetulossa vauhti hyvä perille saakka ja paikka hyvä, mutta ei edestä siirtynyt heti sivulle, vaan odotti palkkaa ja sitten vasta siirtyi. Näitä en ole treenannutkaan, jottei koira ennakoisi. > Treenaa kuitenkin!

Koiralle oli outoa noin pitkä työ ilman saalispalkkaa, mikä näkyi lopun jäävissä. Kehaisu ja taputtelu ei kunnon revittelyä korvaa ja Lykky jäi odottamaan jäävissä oikeaa palkkaa. Tätä pitää muistaa harjoitella. 

Pieni tottistelija kesäkuussa 2011

Katsottiin vielä erikseen pysähtymiset, rytminsiirrot sekä kombinaatio liikkeestä istuminen ja maahanmeno + luoksetulo. Petraantuivat heti.

Mitään isompia ongelmia ei siis löytynyt ja noillakin häröillä tuo osuus olisi ilmeisestä läpi mennyt. Harjoitellaan nyt ilmi tulleet ongelmat, niiden löytämiseksihän harjoitus tehtiin. Motivaatio kohosi heti!

Perinteinen mökkeily

Ystäväni lainasi jälleen kesämökkiään uudeksi vuodeksi. Siellä kuulimme noin 20 raketin poksahdusta, ei nähty yhtään. Voisi sitä tietysti jotakin muutakin vuoden vaihtuessa tehdä kuin erakoitua, mutta kauhealta tuntuisi Lysti hylätä hädän hetkellä. Pari viikkoa sitten pidemmän tulituksen kuullessaan se meni aivan sekaisin, nyt ehti tasaantua välissä levolliseksi.

Mökin lämmitys alkoi +4 asteesta, edellisen päivän esilämmityksen ansiosta. Oli hirmuinen tuuri, että sattui lauhat ilmat - mökki ei niin nopeasti kylmentynyt. Pimeä tuli aikaisin. Aika kului mukavasti puuhastellessa, mökkiä lämmittäessä, koirien kanssa ulkoillessa, radiota kuunnellessa ja lukemalla. Sain hyvän irtioton tietokoneesta ja televisiosta.

Illalla jähmetyin puoleksi tunniksi sohvalle kohdattuani toivomani näyn: Lysti yllättäen hyppäsi Lykyn ja minun väliin pötköttämään ja nukahti siihen kuono Lykyn reidessä kiinni. :)

Kuvia otin ilman salamaa pikkupokkarilla. Ovat epätarkempia, mutta kuvaavat paremmin tunnelmaa.

Lysti verannalla

Lykky haaveilee laiturille menemisestä (salama, poikkeus)

Lykky menossa saunaan

Koirat juoksivat ulkona, muistivat vanhan leikkinsäkin: Lysti ajaa, Lykky juoksee karkuun. Niiden kirmatessa haaveilin jälleen rantametsätilasta.

Lykky repi johonkin ylä-/ranneanturansa. Verta tuli aika reippaasti. En heti löytänyt haavaa ja käpälöin kauhuissani koiran mahaa ja rintakehää, peläten löytäväni sieltä kannon tekemän reiän. Onneksi veren lähteeksi paljastui pelkkä antura, johon käärin talouspaperia, minkä sidoin  kumihanskalla - teippiä kun ei sattunut matkaan. Saisi aina olla ensiapupakkaus matkassa.

Lopuksi laitan kaksi lähikuvaa tervusta, joka on tiputtanut karvansa. Luulen, että tällaisella turkilla ei mehtämiehen sertiä (H) tipahtaisi:

Lystin kaulaa edestä

... ja takaa

Kyllä siinä on vähän kissaa.