Vuoden yhteenveto

Onneksi vuosi sitten olin maltillinen tavoitteissani:

"Toivon kaikille mahdollisimman paljon terveyttä.

Lysti

• Agilityssa 0-tuloksia, lähdöt ja kontaktit kuntoon. Jospa jonkinlaista tulosvarmuutta tai tasaisuutta ilmaantuisi. Jos saisimme kevätkaudella vielä pari nollaa agilityradoilta, olisi yksilö-SM-kisojen vaatimukset täytetty. Tätä en laita tavoitteeksi, jottei tule liikaa paineita.    
• Lysti pitää jäljestämisestä. Jos laji minuunkin oikein nappaa, voisin harkita erikoisjälkeä, missä ei ammuta.

Lykky

• Agilityn jatkaminen, rimaprojekti jatkukoot, nollia saisi tulla edes 1. luokasta
• Tokon alokasluokasta ykköstulos
• BH
• Jälkitreenien jatkaminen

Minä

• Selkäleikkauksen lykkäys 
• Kehittyminen ohjaajana harrastamissamme lajeissa ja yleensä koirien parissa. Hakeudun ulkopuolisiin koulutuksiin mahdollisuuksien mukaan." 

***

Miten kävi?

Lysti

Agilityssa Lystin lähdöt ja kontaktit paranivat vähän. Kokonaisuutena onnistuin vireenhallinnassa paremmin ja opin hahmottamaan, millä vauhdilla Lysti liikkuu. Kävimme oman seuran koutsin lisäksi ulkopuolisilla kouluttajilla. Saimme toisen agilitysertin.

Pääsimme osallistumaan agilityn SM-kisoissa sekä joukkue- että yksilökilpailuun. Olin etukäteen vannonut, että katson lähtöviivalla Lystiä ylpeänä "tässä sitä ollaan" ja painan hetken mieleeni. Onnistuin siinä; pääsen nytkin tunnelmaan, jos vain ajattelen sitä hetkeä.

(c) Henri Luomala

Tulosvarmuus jäi haaveeksi. Osasyy on se, että treenaamista(kin) haittasivat tassuongelmat juuri parhaimpana kisakautena. Katastrofi-hylkäysratoja ei tullut, vaan monesti radat olivat virheettömiä yhtä kohtaa lukuun ottamatta. Tämä on edistystä edelliseen vuoteen.

Tilasto: 57 startista hylättiin 45, joista väärien ratojen vuoksi 37 ja niistä 16 väärän putkensuun takia (!). 8 keskeytin kontaktiloikan takia. Vitosia kerättiin 3, syynä oli rima tai kontakti.  Nollia keräsimme 9. Ensi kesän SM-kisoja varten on kasassa 2 hyppärinollaa ja 3 aginollaa.

Lysti ei yleensä näyttänyt mielenterveyskuntoutujalta, mutta muutamissa kisoissa pelotti liikaa lepattavat mainoslakanat ja viimeisimmissä agilityhallin nosto-ovi, jolloin koira lähdöstä ampaisee kauhujaan karkuun ja on mahdoton ohjattava ensimmäisen 4 esteen aikana.

Näyttelyissä Lysti arvioitiin ERI:n tasoiseksi. 

Jäljellä Lysti olisi motivoitunut, tarkka ja kepeästi ohjattava, mutta tassuongelmat vievät pohjan tavoitteelliselta harrastamiselta.

Terveys: Lysti sairasti yhden virtsatieinfektion. Tassujen kanssa pelattiin huhtikuusta lokakuulle, mikä sai miettimään koiraparan elämänlaatua ja hetkeä, jolloin kuuluu luovuttaa. Fysioterapiassa kävimme muutaman kerran. Saimme etupään vahvistusohjeita ja koutsauksen näyttelyyn. :D

Lykky

Suoritettiin BH.

Saatiin tokon alokasluokasta ykköstulos.

Jäljestyksessä sain itseäni niskasta kiinni. Jälkiä ajettiin 34 kpl. Esineruutuja tehtiin myös.

Agilityssa käytiin useissa seuran ulkopuolisissa koulutuksissa, lisäksi Alatalon Vappu auttoi hypyissä. 

(c) juntunen.kuvat.fi

Valitettavasti agilitymme oli suhaamista ja opettelua. Lykky yllätti toistuvasti intensiivisyydellään, nopeudellaan ja herkällä ohjattavuudellaan, lisäksi jouduin keskeyttämään ratoja lähdöstä varastamisten tai kontakteilta hyppäämisen takia. Rimavarma Dorffi ei vieläkään ole, mutta paransi loppuvuotta kohti. Tiputuksiin vaikuttaa oma ohjaamiseni, mutta toivon Lykyn ottavan vastuuta lisää. Viimeisimmissä 8 startissa tipahti vain 1 rima.

Tilasto: Starttasimme 40 kertaa: 24 x hylkäännyimme (14 x väärä rata, 10 x keskeytin). Vitosia tehtiin 8, kymppejä 3 ja 15 vp:n ratoja 3. Virheet hajoavat: rimoja, kontaktivirheitä, keppivirheitä ja kieltoja. Keppivirheet johtuivat siitä, ettei koira ehtinyt taipua ekaan väliin tai lopetti kesken ryntäämiseni takia. Vaikka saldomme on hirveä, mielestäni vuoden loppua kohti sain paremmin kiinni Lykyn ohjaamisesta. Hyppärinollia saatiin sentään 2. Se on yllätys, koska noin yleensä agilityradat sujuivat paremmin.

Loppuvuodesta aloitettiin canicross.

Terveys: Fysioterapeutilla käytiin säännöllisesti. Kisalupa saatiin maaliskuussa, kun koira oli kypsynyt kropaltaan ja hahmotti sen normaalisti. Vesihäntä vaivasi kerran. Kohtaloksi oli koitua nielty puolikas urheilusukka, mistä onneksi selvittiin.

Minä

• Kahdella koiralla treenaaminen ja kisaaminen vaati ja vaatii totuttelua. Valmennuksista jää kahdella koiralla vain sekava olo. Kisat ovat vielä yleensä eri päivinä, mutta hyppy ratista toiseen on ollut haastavaa: kaasu, jarru ja ohjaustehostin ovat koirillani niin erilaiset käyttää.
• Selkäni jäykistyi lisää. Loppuvuodesta vähensin vahvoja särkylääkkeitä. En enää tunne käyväni hitaalla koko ajan. Toivottavasti se palkitsee vaikkapa agilityssa. Pahimmillaan se kostautuu hösäämisen lisääntymisenä, kun en enää kisaa rauhoitettuna. :P
• Marraskuun lopussa nyrjäytin peukaloni - ligamentti repesi osittain. Paketti aluksi 4 vkoa jatkuvasti (ajanlasku alkoi uudelleen 13.12., kun sain lasikuituortoosin), sen jälkeen 1-2 kk harrastuksissa eli se on helmi-maaliskuulle kaverinani.

***

Tavoitteet vuodelle 2014

Toivon terveyttä riittävän kaikilla osapuolilla.

Lystillä aion pitää agilityssa lähdöt ja kontaktit kunnossa. Viimeisin agiserti olisi kiva, mutta ennen kaikkea toivon tulosvarmuutta. Siihen vaikuttaa molempien yksilösuoritukset että yhteistyö. 

Lykyn kanssa agilityssa lisätään taitoja ja suoritusvarmuutta. Tulostavoitteita en aseta. Tuloksia tulee ja tuuri kääntyy oikein päin, kun ollaan sillä tasolla. Jälkeä jatketaan, samoin tokoa. Canicrossaamme, jos kroppani kestää. 

Omiksi tavoitteikseni asetan agilityn ohjaamisen parantamisen sekä teknisesti että henkisesti. Nyt moni rata on ratkennut yhden hetken herpaantumiseen. Alkuvuodesta on treenattava käsi paketissa, mutta ei se kaikkea estä. Koiria vien edelleen eteenpäin niiden ominaisuuksien vaatimalla tavalla. 

Monenlaista

Jouluruokien syömisen lomassa olen puuhastellut koirien kanssa paljonkin.

Lykky ja hirvikäärö

Lystillä on hampaita koko kuonon mitalta. ;)

Agilitya kävin harjoittelemassa molemmilla kerran ja Lystin kanssa eilen ihan kahdestaan. Sama valmis rata oli molemmilla kerroilla. 

Molemmilla treenasin putki-puomierottelua ja putkesta toiseen irtoamista kaukaa ohjaten. Tiukkoja oikealle ja vasemmalle käännöksiä treenittiin myös. Kontaktit palauttelin molemmille mieleen. Kepeille lähetin klo 7-8:sta (jos 1. keppi on klo 12:ssa), kummallakaan ei ollut mitään ongelmaa. Lykyn kanssa en rimoja miettinyt yhtään eikä se yhtään tiputtanutkaan. 

Eilen Lystin kanssa huomasin katseen suunnan merkityksen. Se tuli väärälle puolelle saksalaisen jälkeen, jos katsoin väärin. Onneksi tajusin itse, mistä mätti. 

Lystin kanssa käytiin äsken puolustamassa seuranmestaruutta. Mentiin samaan vipuun kuin moni muukin eli A:n jälkeistä käännöstä en merkannut kunnolla ja siitä tuli väärä rata. Toinen moka tuli lopussa, en älynnyt rytmittää, joten Lysti ajautui viimeisen hypyn ohi. Lystiin olen kyllä tyytyväinen. Se pysyi lähdössä, otti kontaktit hyvin, pujotteli varmasti ja erityisesti kääntyi tiukasti, kun käänsin kunnolla. Vältin väärän putkenkin viskileikkauksella. Olisi pitänyt ohjata huolella koko rata! (Aina sama laulu.)

Canicross-buumi on jatkunut. Lykky vetää tosi mielellään. Liikkeelle lähtiessä tuntuu siltä kuin hyppäisin lämminverisen hevosen kyytiin. Tunne loppuu vasta, kun juoksu lopetetaan.

Tokoillut olen molempien kanssa kevyen liikenteen väylällä. Lykky on ollut harvinaisen erehtymätön seisomisen suhteen. Patoamista, seuraamista, kaukoja, luoksetuloja ja maahanmenoa on treenitty myös.

Kosketusalustan kaivoin naftaliinista. Molemmat muistivat heti, että sitä kannattaa täpätä. Sen olisi tarkoitus rauhoittaa vieraiden vastaanottamista. Meillä on nyt käynyt vieraita paljon enemmän kuin ennen ja varsinkin pojan kaverit ovat oivia harjoituskavereita. Täppäämiseestä on jo edetty: Lykylle tuntuu olevan aika luontaista mennä maihin kosketusalustan luo, ikään kuin ilmaisisi jälkikepin. Lysti istuu.

Yhtenä iltana Lykky nukahti viereeni kerälle. Otin lähikuvankin. Samassa nipussa kuono ja kaikki tassut. 

Uudet seuraamistyylit

Tiedätkö mikä on singeri tai joutsenkrooli? Jos et, on aika katsoa uusin opetusvideoni. 

Jotkin tuomarit pitävät pakotteena tai ylimääräisenä apuna, jos ohjaajan käsi liikkuu seuraamisessa koiran pään ulkopuolella. Tällöin pisteitä ei kerry. Tämä on ongelma, mikäli koiran pää yltää ohjaajansa ranteen yläpuolelle ja koira seuraa suht tiiviisti. Kokosin videolle erilaisia luonnollisen näköisiä ratkaisuja. Joulun kunniaksi videon voi katsoa ilmaiseksi. Olkaa hyvät!

Joulu

Asetumme viettämään joulua. Onneksi en siivonnut viimeisen päälle, koska puoli tuntia siivouksen jälkeen näytti tältä. 

Tässä on meidän jouluvaroitus, noh, toivotus tietenkin. Hyvää joulua kaikille!

Canicrossia

Vieläkään ei olla muutosta selvitty kokonaan. Vanha asunto saatiin sentään tyhjennettyä ja siivottua, mutta uudessakin on vielä tehtävää ja tavarat hakevat paikkaansa. Kaikki tavarat eivät ole edes päässeet pois jätesäkeistä ja laatikoista.

Agilitya ei olla treenattu yhtään. Vähän tokoilin Lykyn kanssa pellolla pari päivää sitten. Muualla oli kamalan liukasta. Ilmojen lämmettyä ja lumisateen jälkeen jäätikkö on pehmentynyt.

Ostin eilen itselleni uuden vetovyön, sellaisen, missä on jalkarenksut ja hassu housuosa takana. Kesällä ei muita housuja tarttekaan. Tässä on kuva, missä nämä hellehousut näkyy parhaiten. :p Lykyllä on ennestään vetovaljaat, joita ei ole käytetty - hmmm - yhtään. Onneksi ovat edelleen passelit.

Eilen ystäväni tuli kaveriksi. Hän talutti/vedätti Lystiä ja minä Lykkyä. 1,5 tuntia käveltiin ja juostiin. Pitkästä aikaa koirat pääsivät noin pitkälle lenkille. Tänään treenasin yksin molempien kanssa. Lykyn kanssa juoksin metsään, missä otettiin ylämäkivetoja. Se tuntui pikkuhangessa metsäpolulla turvallisimmalta. Lykky kiskoo ihan kiskomisen innosta. Harjoiteltiin myös hidastamista. Alamäissä on muuten liian hurjaa. Toivon, että selkä kestää. Jos kestää, aletaan ihan kunnolla treenata canicrossia. Nyt on kyllä jalat sellaista setsuuria, että huomisen lepään. Laskin tässä, että 3½ vuoteen en ole tuollaista hölkkää/juoksua harrastanut. Muinoin olen juoksennellut paljonkin. Koiran vetämänä lajiin tulee vielä uusi vaikeusaste. Voi olla, että huomiseen mennessä löydän uusia lihaksia. :D

Löysin rautakaupasta itselleni sopivan rukkasen. Koska pakettia täytyy kädessä pitää vielä 2,5 kk aina harrastaessa ja koirien kanssa, joku suoja oli löydettävä. Ta-daa, ei ole uunikinnas vaan työrukkasen sisälapanen. Älkää silti turhaan kadehtiko.

Vasemmalla kädellä

Mitään hehkutettavaa ei ole. Hyllymetrit ehtivät kasvaa. Tauolla on oltu kaikesta koiraharrastamisesta 2 viikkoa, koska muljautin marraskuun lopussa oikean peukaloni. Peukalon tyvi turposi, pinsettiote ei onnistunut.  

Pakko oli mennä kirurgille, jonka tuomio oli pelkäämäni. Tyvestä on revennyt ulnaariligamentti osittain. Siinä on nyt lasikuitupaketti, jota täytyy pitää 4 viikkoa ja senkin jälkeen muutaman viikon ajan aina harrastaessa. Mikään lapanen ei mahdu. Harmi, että viskasin vanhan rikkinäisen ja mustuneen grillikintaan pois. Olisi ollut passeli. Hyvää: ei tarttenut leikata (vielä). Onneksi olin kaavaillut harrastustaukoa joulukuulle muutenkin.

Huonoa on se(kin), että vamma sattui viikko ennen muuttoa. Tällä hetkellä kahdessa asunnossa riittää hommaa siivouksineen ja se on ollut harvinaisen hidasta yksi- ja vääräkätisenä. Oikean käden pinsettiotetta tarttee arjessa kaikkeen muuhunkin esim. syömiseen, hampaiden harjaamiseen, kirjoittamiseen, avaimen käyttämiseen, jne.

Laitan vielä muutaman kuvan. 

Muuttoapulainen

Muuton jälkeen:

Lykylle maistuu uni.

Lystikin lopulta asettui.

Tässä Lykky testaa uutta aitausta. 

Lykyn toko - check

Ei kiire vaan hellitä vieläkään. Ja vaikka tiedän, että Lykky hyötyisi häiriöharjoittelusta, tällä hetkellä en pysty lyömään lukkoon mitään, joten tokoilemme keskenämme.

• Seuraamisessa se taas kerran pysähtyi oma-aloitteisesti, jatkoin matkaani ja pian jatkoi koirakin.

(c) T. Kahila

• Liikkeestä maahanmeno hyvä
• Luoksetulon pysäytys oli hyvä. Käsimerkillä pysäytän, Lykky pysyy suorana ja pitää kontaktin minussa. Ei siis näytä huijatulta.
• Liikkeestä seisahtuminen hyvä
• Kaukot ok, toivon eilisen nousemattomuuden olleen väliaikainen häiriö.
• Nouto ok, onhan se vähän riehakas, mutta innokas myös.
• Hyppyä ei tehty, en myöskään makuuttanut nahkamahaista koiraani pakkasmaassa.

Peltotoko ja ryhmäagility

Edelleen aika on kortilla. On tosi liukasta, joka paikka jäätikköä. Koirakävelyillä kävellään tienvieruksia pitkin.

Lykyn kanssa kävin päivällä pellolla tokoilemassa.

• Seuraamisessa, pitkässä, pysähtyi kahdesti, kun oletti, että tulee jäävä. Kaukaa viisaana mulla oli talutushihna kädessäni, kiskoin siitä mukaani.
• Maahanmeno hyvä.
• Seisahtumisessa ekalla niiasi, toka, kolmas ja neljäs ok. Tämä on aina vaan epävarma liike. :(
• Luoksetulon pysäytyksiä x 2, hyvät oli.
• Kaukoissa Lykky nytkähti ekalla, muttei noussut istumaan. En tajua, mistä se nyt tämän keksi. Ilmeisesti luuli, että on paikkamakuussa, vaikka virittelin kaukokäskyihin. Tokalla yrityksellä sama juttu. Sitten koira osasi. En nyt olisi halunnut tätä epävarmuustekijää.

Lystin kanssa olin ryhmätreeneissä, koska viikonloppuna oltaisiin menossa kisaamaan. Rata oli sama, mitä menin Lykyllä alkuviikosta. Ekalla yrityksellä mentiin nollana läpi eikä siellä tullut isoja kaarroksia. Puomin ylösmenot olivat siinä ja siinä. 

Hiottiin muutamaa kohtaa: alun käännöksessä lähdin aiemmin, ennen viskiä myöhemmin. 

Putkesta tullessa oli toinen putki ja puomi vierekkäin. Sain koiran puomille eka kerralla puolivalssilla, tokalla linjaamalla. En vaan millään usko, että Lysti kisavireessä kääntyy niin, vaikka koutsi merkkaa pieneen siniseen vihkoonsa jokaisen onnistumisemme. ;)

Lopuksi katsottiin vielä yksi päällejuoksukohta, missä sain olla vielä vähän edempänä ja silti Lysti tuli siististi yli.

Tullessa hain Siwasta syötävää. Kotona olin hetken ennen kuin tajusin, että Lysti oli unohtunut autoon. Voi kamalaa! Poika kysyi, treenasinko sen vai "Pikun" kanssa. Jos joku ei tiedä, nimitämme Pikuksi muovipusseja, joissa on naru talutushihnana ja joita lapset vetävät koirina perässään. Se on hyvin perinteinen ja tuttu harrastus. :D

Pimeässä tokoilua

Nyt on kiireinen elämänvaihe. Lykyn kanssa tokoilin iltalenkillä pellon laidassa. 

• Seuraaminen ok.
• Maahanmeno ok.
• Sanoin ennen liikkeestä seisahtumista hiljaa pysähdyskäskyn, johti siihen, että koira ennakoi. Pysähtyi käskylläkin nätisti seisomaan.
• Luoksetulon pysäytys hyvä, paitsi kun seisotin pitkään, tuli ilman käskyä sivulle. Uusinnalla pysyi.
• Kaukot noin 7 metristä hyvät. 

Sitten otin Lystin ja teetin sillä kääntymisiä oikealle ja vasemmalle, seuruutusta, ryömimistä ja kurrekävelyä. Koiruus oli innoissaan.

Lykyn agility

Yhtäkkiä on humpsahtanut liki 3 viikkoa, kun viimeksi olen treenannut agilitya Lykyn kanssa. Hallissa oli porukkaa, joten tokoilin ensin ulkona. Seisomisessa koiruus arpoi istumisen kahdella ekalla yrittämällä, sitten muisti. Maahanmenot ja seuruu tuntuivat hyvältä.

Hallissa oli valmis rata, josta menin osan. Tauko ei tee pahaa, muttei aina hyvääkään:

• Menin vastaanottamaan 2. hypyn taakse. Ekalla Lykky tiputti kolmantena olleen takaakiertohypyn, myöhemmin lähtöhypyn ja/tai sitä seuraavan. Ehkä noin 5 rimaa. En hyväksynyt näitä tiputuksia, otettiin uusiksi.
• Koiruus ei kestänyt alastulokontaktilla persjättöä. Treenasimme tätä.
• Takaakiertovalssissa innokas kaverini tulikin selän takaa. Eka kerralla en huomannut, toisella jo huomasin ja kielsin, silti koira tuli vielä kerran selän takaa. Saatoin olla myöhässä tai edessä, joten korjasin asemiani ja autoin narupallolla tulemaan etukautta. Sehän keksi tämän "takaaleikkauksen" muutama viikko sitten Harrin treenissä eka kerran. Pitää olla tarkkana jatkossa. Minulla on jo yksi jalkojen takaa tai välistä sujahteleva kisakoira. 
• Käännökset tuntuvat pieniltä.
• Slalom tuntui hyvärytmiseltä ja sujuvalta.
• Lykky irtosi hienosti putkiin eikä kysellyt suuntia välissä.
• Loppusuoran irtoaminen sujui (pallolle). Pallo oli hallin oven edessä ja juuri suoralle lähtiessä seurakaveri tuli ovesta sisään. Ei Lykky hänestä välittänyt, poimi pallon ja juoksi takaisin luokseni. Ihan hyvä tietää kisapalkan varalta.
• Lykyn vire oli aika hyvä, ei kuumunut liikaa. Yritin olla vähäeleinen itse tyyneys. Videolla näytänkin harvinaisen flegmaattiselta. Ei oo heleppoo.

Tästä klikkaamalla löytyy videota päivän treenistä.

Lykky jumppaa

Tällaista ikuisti poika videolle perjantaina. Lykky näyttää ihan siamilaiselta kissalta. Ja minä siltä kuin kärsisin valtavasta kohdunlaskeumasta tai olisin synnyttämässä isoa vihreää miestä. :D

Tänään olen tehnyt kotihommia. Talvitauolle olen asettunut kuin itsestään, vaikka vielä olisi tarkoitus parit kisat/kokeet kiskaista. 

Lystin ranne/tassu on parempi, siinä on jo uusi nahka päällä. Se ehti muutama yö sitten kalvaa sen aika pahaksi. Murinan ja kulmahampaiden vilahdusten säestyksellä olen huuhtonut, pessyt ja kuivannut jalan, levittänyt sinkkivoidetta, jonka päälle kietonut talouspaperia ja viimeistellyt paketin tossulla. Sääliksi käy koira, joka operaation jälkeen heiluttaa häntäänsä helpottuneena ja nuolee käsiäni ikään kuin pahoitellen käytöstään. Epäilen tassurikon syyksi syksyn kosteita ilmoja tai kalkkunaa, jota teki mieli kokeilla, koska ei joskus ollut pahaksi. Kalkkuna on taas pannassa ja seitiriisillä jatketaan.

Lykyn tokot

Lähimmällä kentällä kävin Lykyn kanssa. Potkin eestaas kickbikella.

• Seuraaminen oli hyvää.
• Liikkeestä maahanmeno ekalla ok
• Liikkeestä seisominen ekalla ok, tokalla myös. Jes!
• Luoksetulon pysäytyksessä pysäytyksestä lensi palkka. Luoksetulon otin erikseen seisomisesta.
• Kaukoissa ekasta istumaannoususta heitin palkan. Takajalat eivät liikahtaneet.
• Noudossa Lykky lähti, kun sanoin "käsky". Tätä treenattiin jonkin aikaa. Kuuntelusta pääsi palkalle tai noutamaan. Viimeisimmäksi otin tavallisen noudon.
• Paikkamakuusta yritin sitä houkutella pois noutokapulalla ja purupatukalla. Ei lähtenyt.

Sitten potkiskelin pois. Lykky juoksi vierellä purupatukka suussaan.

Jääviä

Lysti-parka on järsinyt yhtä tassuaan, joten pitää taas tossua. En sitä käyttänyt pidemmällä. 

Lykyn kanssa satuttiin iltalenkille just, kun kadut jäätyivät mustaan jäähän. Kävelin kävelytien vieressä olevalla nurmikolla asfalttiosuuden. Testasin hiekkatiellä jäävät: maahanmeno, istuminen x 2 ja seisominen x 3. Koira oli erehtymätön, jees! Olen treenannut jäävissä pysymistä, mikä näkyy: Lykky näytti ihan jäätyneeltä, kun seisoma-asennossa odotti vapautusta. :)

Leikityksessä hajosi taas narupallo, naru tuli pallon läpi. Lykky osaa ottaa luulot pois narupalloilta.

Lykky tokoilee lisää

Kävin tänään hallilla. Tarkoitus oli jäädä ryhmäpaikkamakuuseen, mutta ääni hävisi, joten lähdin pois.

Sitä ennen ehdin vieheleikittää Lykyn. Sillä se rauhoittuikin kivemmaksi tokokaveriksi. Sitten otin hypyn kahdesti. Ekalla jätin nakin esteen taakse. Lykky meni oikeaan kohtaan, istui nätisti. Hyppy-käskyllä tulee sivulle. En uskalla sanoa pelkkä sivu, jos ei sillä hyppääkään. Palkkasin narupallolla. Toisella kerralla vein taas nakin esteen taakse, mutta olin jo palkannut The Lelulla, jolloin koira ei syönyt nakkia, mutta istui nätisti aika keskelle esteen taakse. Tästä palkka. 

Kaukoissa Lykky pysyi hyvin paikoillaan. Luoksetulon pysäytyksessä heitin narupallon jämäkästä pysähtymisestä. Sitten menikin ääni ja oli lähdettävä pois.

Lykky on valeraskaana. Katsoin viikonloppuna sen turvonnutta nisärivistöä. Yksi pullotti vähän enemmän, puristin vähän, jolloin aika kiinteää valkeaa helmeili näkyviin. En ollut ihan varma, olinko onnistunut turskauttamaan paiseen. Varmistukseksi puristin viereistä nisää. Sama löydös eli Lykky erittää maitoa. Aika reippaasti on siis koiruus valeraskaana. Pentuja se ei ole haalinut mistään. 

Lystihän joskus keskellä yötä raahasi sänkyyni poikasen eli kengän ja närkästyi syvästi, kun yritin heivata kenkää pois. Lähti sitten muriseva koirakin sängystä saman tien. Heräsin pian uudelleen, kun karvainen emä oli kivunnut takaisin pesäänsä eli tyynylleni hoivaamaan kenkäpoikastaan uudelleen. Ole siinä sitten ankarana, kun toinen toteuttaa hormonihuuruissaan luontoäidin fiksusti suunnittelemaa toimintaa. :)

Lykyn tokot

Eino-myrskyn vallitessa tapasin Lauraa ja tokoiltiin ulkokentällä, jonka reunamilla ei ollut isoja puita. 

Ekassa seuruussa Lykyn keskittymiskyky oli tiessään. Otettiin uusiksi. Haukutin ja sanoin käskyn napakammin. Koira oli heti erilainen. Vapautuksen jälkeen taisi rynnätä maassa olleille kapuloille, muttei tuli sitten takaisin. Argh.

Liikkeestä maahanmeno oli ok. Luoksetulon pysäytys myös ok, mutta koira tuli eteen, odotti hetken ja siirtyi oma-aloitteisesti sivulle. Liikkeestä seisahtuminen oli ok myös, Lykky oli vähän niiannut takajaloillaan, mutta seisoi kuitenkin selkeästi. 

Nouto oli innokas, palkkasin edessä kapulan luovutuksesta.

Kaukoissa se ei välittänyt Lauran liikehdinnästä, istu-maassa tuli vähän eteenpäin. En sitä hyväksynyt, vaan otettiin uusiksi. Nyt pysyi paikoillaan. Palkkasin maasta.

Lopuksi otin luoksetulon eteen ja palkkasin jo siitä. Oli puhe siitä, miten luoksetulo eteen on eri asia kuin sivulle pyytäminen ja koira ei saa päättää, kumman tekee, koska niihin on eri käskyt. Kokeessa taidan silti varmuuden vuoksi pyytää koiran suoraan sivulle. Lisäksi tein jääviä, heitin aina namin palkaksi. Ei tainnut erehtyä kertaakaan.

Muista: Napakat käskyt!

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Olin Lystin kanssa agilitykisoissa. On aikaa, kun olen viimeksi sen kanssa kisannut ja menomatkalla muistelin, mitkä asiat ovat Lystin kanssa tärkeitä.

Allan Mattsson oli tuomarina, joten tiesin etukäteen putkiansoja riittävän.

Eka rata oli hyppäri. Alun koukeroiden jälkeen oli pituus, jolla piti kääntyä 180 astetta. Sen takana oli toinen hyppy, joten käännöksen piti olla tiukka. Lysti ensimmäistä kertaa elämässään oikaisi pituuden sivusta, joten se oli hyl. En tajunnut ottaa uusiksi (tämä on jälkiviisautta), vaan juoksin radan loppuun kisamaisesti. Rata oli muuten ehjä. Nollia tuli ehkä 3 ja osallistujia oli noin 50.

Toinen oli agilityrata. Kolmas este oli takaakierto, minkä jälkeen u-putken väärä pää oli 2 metrin päässä odottamassa koiraa. Vekkaamaan ei pystynyt. En keksinyt tähän muuta kuin ottaa koiran tiukasti valssiin. Eihän se Lystillä auta, se survoi itsensä ohjaukseni ja jalkojeni läpi putkeen niin, että yleisö kohahti. No, hylkäyksen jälkeen oli helppo ottaa kontaktit kunnolla, A:lla Lysti pysähtyi hyvin, keinun meni normaaliin tapaansa ja puomilla jäi ylös 2o2o:iin. Odotin, että Lystikki laskeutui kohdalleen, kehuin ja jatkettiin rata ehjänä loppuun. Nolla olisi tämäkin ollut ilman sitä hiivatin putkea.

Kolmas oli agilityrata myös. Tässäkin oli putkiansa, mutta koiran pystyi vekkaamaan kohti oikeaa putkensuuta just ja just. Näin sain Lystin oikeaan päähän. Nollaa pukkasi miltei loppusuoralle, missä yhdessä kohtaa unohtin päällejuoksussa vilauttaa vastakkaista kättä. Lysti jatkoi esteen takaa, kuten kuuluu ja tassu kävi A:lla. Hyl. Loppu juostiin kisamaisesti ja ehjänä maaliin. 

Treenilistalle kirjoitetaan pituus ja omaan päähän tulikirjaimin vastakkainen käsi. Olen unohdellut sitä nyt muutenkin, treeneissäkin. 

Mutta Lysti oli hyvä. Se pysyi lähdössä, otti kontaktit, pujotteli virheittä, luki ohjaustani tarkasti. Muutamassa kohdassa kaarros levahti, kisavireessä Lysti ei osaa edelleenkään koota itseään, mutta sille ei enää hirveästi mahda. Lystin kanssa on kiva mennä muutenkin, osaan arvioida aika hyvin sen etenemisnopeuden ja ehdin tehdä enemmän asioita kuin Lykyn kanssa. :)

Päivän jännittävin osuus ei vielä ollutkaan tässä, vaan hiljalleen hiipinyt oireiluni ei suinkaan vähentynyt.

***

Joissakin koirahalleissa oireilen heti, kun astun sisään. Nenä alkaa vuotaa, posket täyttyvät ja otsaontelot tuntuvat turpoavan. Koko päätä särkee. Tuolla kävi niin. Olin jopa jättää viimeisimmän radan menemättä, mutta toivoin vaivan olevan vain psyykkistä (?!) ja kisasin. Koiria oli 50-60 per lähtö, suurimman osan ajasta odottelin ulkona. Kilpailut vielä venyivät yli tunnin aikataulustaan, joten paluumatka myöhästyi kaavailemastani aikataulusta.

Migreeni on aikoinaan sulostuttanut elämääni säännöllisesti, mutta Lystin ottamisen jälkeen harventunut merkittävästi. Ehkä myös vahvat selkälääkkeet ovat pitäneet migreenin poissa. Kun syksyllä aloitettiin uudet selkälääkkeet, olen vähentänyt hiljalleen vahvan särkylääkkeen määrää. 

Ehkä kaiken tämän yhteisvaikutuksena päänsärky alkoi muistuttaa migreeniä. On kivaa ajaa pimeällä, kun kaikki vastaantulijoiden valot ja tienvarren heijastimet ottavat silmiin. Pysähdyin vartin ajon jälkeen ensimmäisen kerran P-paikalle, koska olo oli kamala. Huilasin vähän aikaa silmät kiinni, millä pahin meni ohi. Ajoin vähän matkaa, mutta olon uudelleen pahentuessa pysähdyin uudelleen huoltoaseman parkkiin. Laitoin pojalle viestiä, että paluumatka kestää. Kaikki kiire oli poissa. Mietin, jäänkö johonkin hotelliin yöksi vai etsinkö päivystävän apteekin. Sain onneksi nukuttua, millä olo helpotti. Lopulta olin kuin olinkin kotona.

Poika sanoi Lykyn odottaneen minua koko illan. Se oli hiljaa vahtinut ikkunassa, milloin tullaan kotiin ja auton tulon tunnistettuaan juoksi ovelle odottamaan. 

Tokoa märällä kentällä

Kävin kickbikella Lykyn kanssa lähimmällä hiekkakentällä tokoilemassa. Lämpimässä marraskuussa on se hyvä puoli, että kaikkia tasaisia alueita ei ole jäädytetty luistelukentiksi. 

• Seuraaminen hyvää ja hyvävireistä.
• Liikkeestä maahanmeno hyvä.
• Liikkeestä seisahtuminen: Ekalla kävi istumaan. Voihan vitalis. Toisella seisoi. Tämän jälkeen noin kolme toistoa, kaikissa seisoi. Uudelleen koiran "hämäys" eli ensin maihin ja seuraamisen jälkeen seisotus. Koira istui taas. Katsoin Lykkyä suureksi häpeäkseni kuin rikollista, vaikka ei se varmasti tahallaan liikkeitä sekoita, vaan vika on minussa, mutta silti. Uusinnoilla taas seisoi. En tajua tätä juttua kerta kaikkiaan. 
• Luoksetulon pysäytys: Ensin luokse. Kiersi sivulle itse. Sanoin kyllä pk-käskyn hiit, jolla olisi pitänyt jäädä eteen. En tajunnut korjata - ensi kerralla sitten. Toisella pysäytin ja pysähtyikin tosi nopeasti. Kolmannella pyysin vain luokse seisoma-asennosta ja heti kutsusta lähdin litomaan karkuun. Lykky sai minut kiinni, ei käy rosmoja kateeksi, ja otti narupallon mielellään.
• Kaukoissa harpoin heti 10 metrin päähän. Ekalla koira liikahti eteenpäin. En hyväksynyt, sanoin keveästi hupsis ja otin alusta. Nyt en ahnehtinut matkaa, vaan jäin 5 metrin päähän. Tästä asennosta istu-maa-istu-maa, nyt pysyi paikoillaan. 
• Paikkamakuussa houkuttelin narupallolla. Jossakin kohtaa äkkinäisellä liikkeellä ja vinkaisulla sain kyynärät nousemaan. Toruin hyyyiiii, minkä jälkeen koira skarppasi ja yritti olla näkemättä koko narupalloa. Tämän jälkeen kehut ja palkka. 
• Uudestaan seisahtumista ja maahanmenoa ja se koiran rakastama liikkeestä istuminen. Nyt viisas koirani suoritti liikkeet oikein.

Kickbaikkailin kotiin, vaihdoin koiran ja kävin Lystin kanssa kickbaikkailemassa. Paluumatkalla pysähdyin isohkollenurmikolle, missä otettiin puuagilitya. Siinä saa tehtyä takaakiertoja, välistävetoja, poispäinkäännöksiä, valsseja ja sylkkäreitä. Lysti syttyi liekkeihin heti. Ihana mössykkä. Kotona suihkutin ekstrahyvin tassut, jottei nyt rakkulat poksahtelisi.

Movember-haaste

Poksu ja Hukan Sara haastoi meidät. Vastaan haasteeseen, koska haluan olla mukana maailman tai ainakin koko maan valloituksessa. 

MOVEMBER-HAASTE

1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin. 

Tässä on Lykyn kuva. Fokus ei ole ihan viiksissä, mutta kyllä ne erottuvat. Valkeat pisarat kuonon tyvessä ovat jugurttia purkin putsauksen jäljiltä.

Sitten Lysti tämän vuoden elokuussa:

Haastan mukaan Lauran, Sadun ja Veeran (ja kaikki muut halukkaat).

Lystikin kanssa agilityssa

Otin Lystin hallille mukaan ja sehän innostui!

Valmiilla radalla oli välistävetoja, putki-A-erottelu, 180 asteen käännös, suorakulma avo- ja sulkukulmaan kepeille sekä yksi päällejuoksun paikka. Kaikki Lysti teki just kuin piti ja hirmu kiva oli sitä ohjata. Mentiin toisenkin kerran, jotta sain tuntumaa rataohjaukseen.

Special-osiossa suoritettiin keinu muutaman kerran, pidin ruokaa keinun päässä houkuttimena. Näin koiruus ei hidastanut keskellä keinua niin pahasti. 

Treenattiin myös 180 asteen käännöksiä taasen, A:n alastulolla pysymistä ja itsenäistä pujottelua.

Lopuksi samoiltiin puron/joen varressa ja nautittiin sateettomasta päivästä.

Saukko Saimaassa (heinäkuu 2010)

Hallitokoa

Kävin Lykyn kanssa hallissa tokoilemassa.

• Seuraaminen oli hyvää.
• Liikkeestä maahanmeno hyvä.
• Luoksetulon pysäytys hyvä.
• Liikkeestä seisominen hyvä. 

Em. putken jälkeen palkkasin.

• Kaukot 10 metristä hyvät.
• Noudossa ekalla koira tiputti kapulan ja jäi sitä tutkimaan. Kapulassa oli tuoretta verta, oli varmaan kalauttanut sen huuleen, koska suussa oli verta. Uusinnalla otti kapulan reippaasti.
• Hyppy onnistui eestaas, vaikka koira kaarsi taas istumaan hypyn viereen. Otin uusintoja niin, että vein palkan esteen toiselle puolelle ja niin, että annoin ruokapalan "oikeaan" kohtaan.

Tein vielä liikkeestä seisahtumista niin, että palkka oli näkysällä. Tällöin koira arpoi itsensä istumaan x 2. Tämän ongelman täytyy liittyä jotenkin palkan odotukseen. Tein sitten sellaista ketjua, että heti seisomisesta koira sai juosta palkalle, mistä pyysin irti, heti uudelleen seuruuseen ja taas seisomisesta pääsi palkalle. Näitä tein ehkä 4 peräkkäin eikä erehtynyt kertaakaan. Lyön vetoa, että se kokeessa istuu seisomisen.

Navigaattoritesti

Kävin tänään Lystin kanssa pidemmällä lenkillä. Potkiskelin kickbikella metsän laitaan. Sen eteen en uskalla kahta koiraa ottaa. Paluumatkalla halusin testata, olisiko Lystistä karvaiseksi navigaattoriksi. Oli taas neljän polun risteys ja siinä: "Lysti, kotiin." Koira katsoi eri suuntiin, sitten minua, jolloin sanoin "kotiin" uudelleen. Lysti tarkasteli fiksun näköisenä ympäristöään tarkemmin, hoksasi paksun puukalikan ja alkoi kaluta sitä. Onneksi en ollut eksyksissä. Ehkä fiksu koira sen tiesikin.

Vetisellä ja vähän jäätyneellä pellolla tokoilin Lykyn kanssa. Seisominen 2 x kävelystä ja kerran juoksusta kerralla oikein. Lykyn bugin täytyy liittyä jotenkin vireeseen tai takana oleviin leluaarteisiin. Maahanmeno ok kerrasta. Kaukot 10 metristä (lähempänä koiraa ei ollut kuivaa kohtaa) ok, wuhuu, palkkasin ekan pelkästä istumaannoususta. Sitten lennätin ruokaa istu-seiso-istu:sta. Lopuksi luoksetulon pysäytys, oli täpäkkä stop. Siitä kehut, palkka ja kotia.

"Lykky, kotiin!"

Tänään käytin Lykyn pidemmästi ulkona. Katsoin kartasta uuden alueen, ajoin autolla tien varteen ja sadetta uhmaten lampsin vieraaseen metsään, jossa menee ulkoilureittejä. Paluumatkalla tulin neljän polun risteykseen. Muistelin tulleeni yhtä polkua pitkin, mutta en ollut yhtään varma. 

Lähimetsässä on sellainen paikka, missä sivupolku lähtee hyvin hentona ja salaa pääpolulta. En löydä sitä ikinä itse kotiin palatessani, mutta Lykky löytää. Sanon sille "kotiin", se vilkaisee ymmärryksen merkiksi, ottaa vainun ja vie määrätietoisesti oikealle polulle. 

Nyt olin vieraassa metsässä, jalat olivat jo märät ja alkoi hämärtää. Sanoin Lykylle: "Lykky, kotiin." Lykky katsoi merkitsevästi ja kiitti tehtävästä. Se haisteli valitsemaani polkua, kääntyi takaisin risteykseen, nuuskutteli pari kertaa toista polkua, juoksi sitä 10 metriä, pysähtyi ja katsoi minua. Ymmärsin yskän ja vaihdoin tieni koiran valitsemalle reitille. Kohta tulikin tuttuja kohtia ja päästiin kotiin.

Joku on tänään ansainnut ekstrapurtavaa.

Pysähy!

Aurinkoa näkyi tänään vähän aikaa. Tai ainakin pilviharso oli sen edessä vähän ohuempi jonkin aikaa. Kävin Lystin ja kickbiken kanssa lenkillä. Lysti ravasti kauniisti vierelläni. Välillä laskin sen irti juoksemaan, jolloin siitä paljastui leikkisä pentu. Jätin kickbiken kumoon polulle, leikin Lystin kanssa ja lopulta hengitettiin samaan tahtiin marraskuisella mäntykankaalla. Nämä hetket lasken koirien kanssa olemisen TOP3:een.

Ennen tein paljon pitkiä metsäkävelyjä, mutta ne ovat jääneet. Selkävika aiheuttaa katkokävelyä = jalat menevät maitohappoisen tuntuisiksi välillä nopeasti, ei sellaisilla kintuilla uskalla pitkälle lähteä. Onneksi tuo city-mallinen kickbike selviää kohtalaisesti metsäpoluilla.

Seuraavaksi otin naftaliinista Lykyn. Eilinen seisomisongelma jäi vaivaamaan. Levittelin hallilla taas koiraparan kiusaksi lelun ja ruokarasian maahan ja The Noutokapulan pöydälle. 

• Seuraaminen oli nyt heti priimaa. :)
• Seuraamisesta pysähtyminen ei ollut. Virittelin oikein Lykyn, että seuraavaksi otetaan pysähdys. Noin 2 x koira pysähtyi ennen käskyä, jälkimmäisellä olin viisastunut ja vedin sen hihnasta mukaani. Noin kahdesti se kävi maihin ja ehkä kolmesti istumaan. Kun käännähdin siihen päin, näin koiran takaraivon sen katsoessa haikailevasti aarteisiinsa päin. Ok, oli varmaan liian paha häiriö, mutta kun seuraaminenkin sujui, istuminen sujuu ja maahanmeno sujuu, joten voisi seisominenkin onnistua, kun koira sen on osannut. Mietin kuumeisesti, sanonko väärällä äänensävyllä vai katsonko liian alas tai ylös vai annanko jotakin muuta outoa vartaloapua, jonka koira tulkitsee väärin. En löytänyt mitään sellaista. Väärän asennon jälkeen sanoin aina "hupsis", joka on kohtalaisen neutraali ilmaus sille, että väärin meni, jäit ilman palkkaa. Sitten se loksahti: Ihmeekseni koira pysähtyi, josta riemunkiljahdus ja vapautus. Toinen perään testiksi, oliko vahinko. No ei ollut, mistä taas riemastunut kiljahdus. Kolmas vielä, jotta muistaisi, mitä tässä tarkoitettiin ja se oli siinä! 
• Lykyllä oli kyllä liikuttava halu tehdä oikein. Kun lopetin leikin siirtyäkseni seuraavaan osioon, Lykky löysi esteen takaa keinun, jolle meni tohkeissaan tekemään 2on2offia. 
• Seuraavaksi teetin kaukot sivuttain aarteisiin noin 7 metrin päästä. Kontakti oli hyvä, istu-maa-istu, hienosti pysyi takapää paikoillaan ja vapautus. 
• Noutoa teetin kahdesti, koska ekalla koira palautti ravilla. Toisella laukkasi perille. Ei muita huomioita. Ehkä joku tuomari rokottaisi kapulan varomattomasta käsittelystä, kiinniotto ei ole kovinkaan hellä.
• Hyppy x 3, hyvä oli.
• Lopuksi piilopaikkamakuu noin 2 minuuttia. Iloinen ja paikoillaan pysynyt koira oli palattuani.

Älä kieltäydy vain kahdesti

Lykyn kanssa treenasin tokoa ensin yksinäni.

• Hypyn laitoin yhtä lautaa säkäkorkeutta korkeammaksi. Ruokaa oli alustalla hypyn toisella puolella. Lykky teki hyviä toistoja noin kolme. Ei se ruuasta juuri välittänyt: Kerran unohdin laittaa ruokaa, se vain haukkasi pakasterasian kantta "näin se haluaa mun tekevän" ja asettui sitten istumaan.
• Hyppyytin sitä vaihteeksi noutokapulan kanssa, ei sitä kapula haitannut lainkaan.
• Seuruutin lelun ja kapulan ympärillä, palkka tuli, kun seurasi hyvin. Tämä oli helppoa.

Sitten tuli Laura kaveriksi. Viimeksi koira ei unohtanut kapulaa sen jälkeen, kun sen kerran näki, mutta sen jälkeen olen treenannut. Noutokapula on ollut penkillä tai maassa muiden lelujen seassa ja koira on oppinut olemaan siitä välittämättä. Odotusarvo oli siis korkealla. Aluksi annoin Lauralle kapulan, kuten kokeessa kävisi ja kapula jäi pöydälle odottamaan.

• Seuraaminen: Eka kerta kamalaa. Yritin olla tyyni, jottei koira äännähtäisi, mutta samalla olin myös vetelä ja liian hiljainen. Kontakti katkeili, koira ajatteli vain kapulaa. Toisella yrityksellä laitoin sille 30-senttisen treenihihnan kaulaan. Kehotuksesta haukutin ensin ja olin jämäkämpi. Nyt seuraaminen oli hyvää eikä kapulakaan enää vienyt puhtia. Vaikuttikohan se nyt sitten, että vieras koski kapulaan?
• Liikkeestä seisominen: Voihan hirvitys. Koira arpoi itsensä istumaan tai maihin, parhaimmillaan jo "käsky"-kehotuksesta. Kapulaa se haikaili edelleen. Lopulta saatiin 2 seisomista ja palkkasin siitä.
• Noudossa eka kerralla sanoin "hae" liian hiljaa, koira lähti toisella käskyllä epäröiden ja ravasi takaisin. Tokalla olin jämäkämpi, koira myös, haki ja palautti laukalla, puruote oli hyvä. 

Sitten Lykky sai huilata.

• Paikkamakuussa jäin näkösälle ja Laura häiriköi 2 erilaisella pallolla, purupatukalla ja valtavalla noutokapulalla. Pääosin koira kesti, kehuin sitä välillä ja kävin palkkaamassa. Kahdesti liikahti: narupallosta kyynärät nousivat. Kielsin. Istumaan se nousi, kun L pyysi sivulta "sivu". Kielsin. Sitten ei enää mennyt vipuun. Näki kyllä, että mieli olisi tehnyt, muttei voinut. 

Treeniä, treeniä, treeniä.

Aina ei voi odottaa

Päivällä kävin Lykyn kanssa litimärällä pellolla. Tottisteltiin kevyesti siinä. Harjoiteltiin patoamista, luoksetulon pysäytykset ja kaukot. Annoin koiran rallatella lelun kanssa rauhassa. Eilen kävin nimittäin molempien kanssa metsälenkillä. Lysti sai mennä vapaana, mutta Lykyn pidin hihnassa. Lysti tykkää kulkea niin, että pitää näköyhteyden minuun. Jos taas Lykkyä haluaa nähdä, sitä pitää toistuvasti kutsua. Kyllä se käskystä tulee, mutta en halua sen huitelevan näkymättömissä. "Jatkuva" huutelu taas vie maun metsälenkistä. Lysti joka tapauksessa otti vapaudestaan kaiken irti ja Lykky kävi sääliksi. Tänään oli siis sen paikkaus.

Peltolenkin jälkeen piti Lystillekin keksiä jotakin kivaa, joten kävin sen kanssa agilityhallissa. Treenattiin itsenäistä etenemistä kontakteilla ja kepeillä. Laitoin ruokapalkan A:n tai puomin alastulon jälkeen tai keppien loppuun ja jäin itse alkupäähän. Koira teki vauhdilla. 

Keinu Lystillä on kehno, vaikka sitä on treenattu 10 000 kertaa enemmän kuin mitään muuta. Lysti odottaa käännekohdassa laskeutumista, mikä on hidasta. Jos saisin sen nopeammin päätyyn, koko keinu nopeutuisi. Kokeilin paluuta alkeisiin. Laitoin Lystin istumaan keinun eteen ja pyysin keinulle, minkä päädyssä odotin herkkupala kädessäni. Minusta keinu nopeutui, koska koira ei malttanut jäädä keskelle odottamaan. Lopulta laitoin Lystin hypyn taakse ja odotin keinulla ruuan kanssa. Sama hyvä edistys jatkui. Yritän muistaa jatkaa näitä. 

Hypyillä testasin hyppääkö koira varmasti, jos käännän rintamasuuntani sitä vasten ennen tiukkaa käännöstä. Kyllä hyppäsi. En tajua, miten unohdan rintamasuuntani niin usein.

Tässä välissä söin ja nukuin päiväunet. Laitoin kellon soimaan Lykyn iltatreeniä varten. 

Tällä kertaa meitä veti Anu. Toiveestamme pidettiin ryhmän kesken hyvin epäviralliset kisat. Jokainen meni vuorollaan radan, pilliin vihellettiin jne. Rataa oli huomattavasti helpotettu vaikeammasta treenistä, mutta silti siihen jäi varsin kinkkisiä linjoja, joita en eka kerralla kunnolla katsonut. 

Ensimmäisellä radalla tein Lykyn kanssa noin 4 hylkyä ja 3 kieltoa. :) Saavutin kisafiiliksen, mikä oli tietysti tarkoituskin. Mm. vapautin keinulta turhan nopeaan, kun olisin ihan hyvin voinut sitä siinä pitää ja yleensäkin olin jäljessä, kun Lykyn vauhti yllätti. Etäpalkan olin laittanut maaliin, mutten huomannut, että maalihyppy oli myös takaakiertohyppy, joten kesken radan koira teki erittäin irtoavan takaakierron ja laukkasi luokseni palkan kanssa.

Sitten tutustuttiin rataan uudelleen ja tehtiin paremmat sotasuunnitelmat. Tälläkin taisi hylky tulla. Hypättiin ainakin yksi ylimääräinen este. Kolmannella kerralla Lykky vapautti itsensä keinulta ennakkoon, hyihyttelyjen jälkeen otin keinun uusiksi ja sitten se pysyi. Uusintaradalla tipahti yksi rima. Se johtui siitä, että takanaleikkauksessa jäin murto-osasekunniksi seisomaan, jolloin Lykky kääntyi katsomaan, minne sitten ja tiputti jalkansa. Mutta suoritus oli muuten ehjä ja vihdoinkin linjatkin oli kunnossa.

Tokohalli oli vapaa, joten teetin Lykyllä tokohypyt palkan ja alustan kanssa. Kerran koira ei irronnut (?!), muuten teki noin 5 hyvää erimittaista toistoa.

Tämän jälkeen tehtiin vielä rinkula hypyistä ja u-putkista ja katsottiin miten koira etenee parhaiten, lähettämällä vai sivulla juoksemalla. Jälkimmäinen oli nopeampi. Lykky tiputti yhden riman, kun hidastin vauhtiani ennen putkea, muuten oli tarkkakoipinen likka. Lopuksi vielä otettiin kerran vapaavalintainen kontakti eli Lykylle puomi, mikä sujui hyvin.

Oli kivat ja erilaiset treenit. 

Treenin jälkeen 2 kaveria oli lähdössä vielä 3 bortsun kera jäähdyttelylenkille. Huomenna on lomapäivä, joten ajattelin valvovani joka tapauksessa, ja Lykylle tekee hyvää kimppalenkki. Se kulkikin porukassa oikein leppoisasti, ihan kuin olisi muuttunut mustavalkeaksi puoliluppakorvaksi. Nyt se pötköttää vieressäni, normaaliin tapaansa - selkä vasten lantiotani ja jalkojani. 

Pimeän ja sateisen päivän tokoa ja agilitya

Eilinen meni ihan vötkötellessä. Illalla satoi lunta sen verran, että sitä oli maassakin, mutta suli aamulla sohjoksi. Tänään lähdin Lykyn kanssa hallille.

Ensin tokoiltiin:

• Seuraaminen ok
• Luoksetulon pysäytys täsmällinen, pysäytin hyvin lähellä itseäni
• Kaukoista otin vain istumaannousun noin 7 metristä ja palkkasin heti, oli hyvä.
• Nouto x 1, ei moitittavaa, en uusinut.
• Hyppy. Huoh. Tätä jankattiin. Mietin pääni puhki, miten saan koiran tajuamaan, mitä haluan. Kosketusalustaa ei ollut mukana, mikä oli oli virhe taas kerran. Lykky kaarsi monta kertaa hypyn oikealle puolelle eikä millään muistanut, että kannattaa jäädä hypyn taakse. Asia ei korjaantunut sillä, että sanoin "ei", kun lähti kaartamaan. Sillä koira ei lähtenyt enää hyppyynkään. Laitoin seuraavaksi lautoja hypyn oikealle sivulle, jotta koira ei haluaisi istua niiden päälle. Tämä sekoitti Lykyn ja se luuli, että aletaankin tehdä kaukoja. Kävi maihin ja istui lautojen päälle, kun ei tiennyt mitä tarjota. Löysin treenitaskusta kaksi nahistunutta makkaran palaa oikeaan kohtaan, mutta koira ei niitä edes huomannut. Laitoin lopulta narupallon sinne, minne koiran piti juosta ja sillä onnistuttiin. On pakko ottaa kuuri kosketusalustan kanssa, tästä ei muuten hyvä tule. Lykky jäi varmaan epätietoiseksi, saako hypätä vai ei ja pitääkö alkaa vääntää kaukoja. Vieläkin harmittaa moinen sohlaus, olisi pitänyt jättää koko hinkkaaminen, vaikka 1 onnistunut lopputulos saatiinkin.
• Paikkamakuu: Jätin Lykyn paikkamakuuseen ja menin itse parvelle. Sieltä heitin ensin narupallon koiran eteen, noin 10 metrin päähän. Lykky nosti kyynäränsä, mistä huusin "Ei! Maahan!". Niillä se laskeutui. Seuraavaksi pommitin narulelulla, no en oikeasti, heitin selvästi ohi. Narulelu ei aiheuttanut reaktiota. Kävin hakemassa narupallon uudelleen ja heitin sen taas koiran eteen. Nyt se ei liikahtanut. 

Agilityhallin puolella oli edelleen Rannikon rata, mitä tehtiin jo lauantaina. Menin sitä nyt uudelleen. Lystin jälkeen Lykky tuntui taas kovin erilaiselta. Samat kohdat olivat vaikeita kuin lauantainakin ja Lystin kanssa. Sain kuitenkin solmut avattua ja mieleistä pätkää tehtyä. Mm. lauantainen keppien jälkeinen pakkovalssi oli nyt helppo. Sen tilalle kokeilin samaa takaakiertoa kuin Lystin kanssa. Lykky ei lähtenyt kertaakaan pituudelle, ehkä osasin ohjata paremmin tai sitten Lykky tulee tiukemmin.

Uutena ongelmana Lykky luki vahvan vekkauksen takaakierroksi. Tätä pitää jatkossa selventää. Yksi syy on varmaan se, että kyseisessä esteessä oli tosi kapea estejohde, mitä Lykky ei ehkä edes nähnyt.

Unohdan edelleen päällejuoksussa kunnon merkkauksen vastakkaisella kädellä. Molemmat koirani sen tarvitsevat, muuten juoksevat esteen ohi, kuten kuuluu.

Etäpalkkaa käytin ensimmäistä kertaa jatkuvammin. Siitä oli puhe aiemmin Harrin kanssa. Nyt Lykylle palkka oli välillä vastustamaton houkutus, mutta jatkamme harjoittelua.

Tässä on alkupätkä: 

Tästä klikkaamalla löytyy loppupätkä. Näette, miten herkkä Lykky on rintamasuunnalle. Liiallisella käännöllä saan sen u-putken ohi. Muuten videolla on just sellaista rauhallista fiilistä, mitä tavoittelen. Ainakin omasta mielestäni oli rauhallista. :D

Lystin agility

Menin treenaamaan eilistä treeniä Lystin kanssa. Hallille sattui treenikaveri, jonka kanssa vuoroteltiin ja toisiamme koutsattiin. Kyllä sitä vaan toinen silmäpari näkee paljon! Videokin on armoton: jos nyt olisi tilaisuus kokeilla uudelleen, valsseja aikaistaisin reippahasti. 

Otin siis Lystin treenit videolle. Treenasin Lystin kanssa kamerasta katsottuna 2 x 7,5 minuuttia. Molemmista jäi aktiivista treeniaikaa alle 1.5 minuuttia, kun leikkasin pois palkkauksen, analysoinnin ja uuden yrityksen suunnittelun. Mitään turhia ei lörpötelty. Jäin vaan miettimään koiran rasitusta, että ei sitä kamalasti tule.

Videot saa taas tarkemmiksi, jos säätää niihin Youtubessa enemmän pikseleitä.

Osa 1:

Osa 2:

Kiltti Lykky!

Seuraamme tuli Timo Rannikko kouluttamaan.

Radalla oli 28 estettä. Mentiin aina sen verran, kun päästiin ja sitten jäätiin hiomaan. Sujuvia pätkiä tuli paljon. Ja saatiin mennä maaliin muutama kerta. Alun putkeen irtoaminen oli samaa luokkaa kuin viime sunnuntain kisoissa. Koira luki putken 2 estettä aiemmin, minun tarvitsi vain katsoa, että kuono näytti oikeaan suuntaan.

Hiotut kohdat: 

• Pujottelun jälkeen kuului rientää edelle pakkovalssiin. Aluksi en uskonut, että Lykky pujottelee loppuun, minkä vuoksi varoin ja olin myöhässä. Lopulta paras oli juosta hyppysiivekkeen toiselle puolelle oikea käsi ohjauksessa pitäen ja vasta siinä vaihtaa käsi vasempaan pakkovalssiohjaukseen. Näin se pujotteli loppuun varmasti ja ehti silti reagoida ohjaukseen. Se ylittää riman vauhdilla, kokoamista voisin opettaa ennen pakkovalssihyppyä. 
• Toinen hiottava kohta oli paikka, missä piti ehtiä päällejuoksuun ja heti sen jälkeen takaakiertoon. Vastakkaisen käden vilautus ei riittänyt, kun juoksin tarpeeksi edelle, vaan piti kääntää rintamasuunta ponnistuspaikan merkiksi ja ohjata pitkällä kädellä riman yli. 
• Parissa kohtaa putken jälkeen tuli valssi ja eka kerralla olin näissä järjestelmällisesti myöhässä. Valssi kuului aloittaa heti, kun koira näkyi tai olla siinä kohtaa jo hyvässä vauhdissa. Uusinnalla ajoitukseni parani. Laukka on iso, matkaa putkelta hypylle kertyi 7 metriä, se vei Lykyltä yhden laukka-askeleen = kääntymisinfon täytyy tulla ajoissa.

Parissa kohtaa Lykky tipahti rimoja, syy lankesi aina niskoilleni: joko olin myöhässä tai käteni heiluivat ympäriinsä. 

Kommentit Lykystä: Kiltisti ohjausta lukeva koira, joka yrittää tehdä parhaansa. Saisin antaa sille infon aiemmin. Se etenee ja irtoaa hyvin. 

Loppukaneetti: Katso radalta, missä kohtaa lähetät Lykyn tekemään kauemmas omat työnsä ja missä kohtaa teemme töitä lähekkäin.

Tottele ja anna toisten kuolla

Lysti lähti matkaan. Oli tosi hyödyllinen treeni. 

Radalla oli kaksi paikkaa, jossa suoralla hypyllä päätyi putken väärään päähän. Nämä ovat olleet ongelmakohtia Lystin kanssa. Ekassa kohdassa saatiin vastakäännös onnistumaan lopulta lelun kanssa. Vastakäännöksessäkin pitää muistaa kääntää ajoissa rintamasuunta ja ottaa koira kunnolla näppeihin ennen putkea. Toisessa paikassa oli slalom ennen ansaputkensuuta. Oikealta ohjatessa päällejuoksun piti olla just oikein ajoitettu. Yllättäen vasemmalta puolelta ohjaten koira ohjautui tosi vaivattomasti oikeaan putkensuuhun. Tämä pitää muistaa jatkossa.

Kahdessa kohdassa koiraa piti pyörittää vierekkäisten hyppyjen välillä. Ekassa piti muistaa tehdä ajoissa valssi ja palatessa vilauttaa vastakkaista kättä. Toisessa kohtaa vastakäännös ja päällejuoksu pelasi. Minulla on ihmeellinen tapa: Jos päällejuoksun jälkeen jatketaan sivulle, varpaat osoittavat oikeaan suuntaan. Mikäli päällejuoksun jälkeen jatketaan hypyn "taakse", varpaani osoittavat jo riman kohdalla hypyn taakse ja otan vielä taka-askeleita. Tämä on vanha virhe, mikä löytyi lopussa.

Lystin kanssa oli niin vaivatonta mennä, toimi monessa kohtaa kuin ajatus. Suloinen tyttö.

Kisoissa 21.10.13, kaksi takkia päällekkäin. Kuva: Johanna Kiviharju

Agilitya ja tokoa

Olin Lykyn kanssa eilen Harrin treenissä. Mentiin edellisen kerran rata, mutta mahdollisuuksien mukaan takaa ohjaten.

Harmaita hiuksia lisäsi se, että Lykky varasti kerran lähdöstä (palautin), hyppäsi puomin ylösmenon yli noin neljästi ja tiputti 3 rimaa. Saatiin me ehjääkin pätkää:

Hyvältä tuntui taas treeni ja sain uutta kotiin vietäväksi.

Sen verran jäi ylösmenot kismittämään, että kävin tänään hallilla uudelleen. Ensin tokoilin Lykyn kanssa:

• Seuruutin. Maahan ripottelin häiriöksi noutokapulan, narupallon, vinkulelun ja muovipussin, minkä sisällä nämä olivat olleet. Lykky usein tutkii pussin sisällön. Aluksi kontakti karkasi, lopulta enää ei. Palkaksi hyvästä kontaktista kehaisin, vapautin ja koira sai valita, minkä aarteen luo riensi. Yleensä se oli narupallo. Se oli mulle yllätys, luulin vinkulelun voittavan.
• Seuraamisesta seisahtuminen oli ok, sanoin kevyesti käskyn.
• Nouto x 2 ok, nyt ei edes meinannut karata, irrotukset hyvät, ote kohtalaisen rauhallinen.
• Kaukoissa ei yhtään etenemistä, aluksi 4 metristä yksi siirtymä, sitten 8-10 metristä loput.
• Luoksetulon pysäytys oli välitön. Kädessäni oli narupallo, mutta koiran takana noutokapula, vinkulelu ja muovipussi. Pysähdyksestä vapautin ja koira haki vinkulelun lelukseen.
• Jätin koiruuden taas paikkamakuuseen ja kokeilin pysyvyyttä vinkulelun avulla. Kyynärät nousivat, mistä huomautus. Sen jälkeen Lykky ei mennyt vipuun.

Agilityhallin puolella treenasin puomilla sekä ylösmeno- että alastulokontakteja. Ei niissä nyt ollut mitään ongelmaa. Vahvistin takaakiertoa suullisella käskytyksellä. Treenasin myös eteenmenoja etäpalkan kanssa. Vahvistin tiukkoja käännöksiä lelulla. Hyvä mieli jäi.

Lykyn toko

Tapasin Lauraa hallilla. Pyysin häntä liikkuroimaan Lykylle avoimen luokan. Lykkyä kun on liikkuroitu äärimmäisen vähän, ainoan kerran alokasluokan kokeessa. Sovittiin, että reagoin enimmäkseen vasta toiseen käskytykseen. Hallissa oli luoksetulon pysäytyksen merkit paikoillaan. (Lisään loput videot myöhemmin, kun ovat latautuneet.)

• Seuraamisessa *klik* Lykky mielestäni alkuun vähän painoi, lisäksi ilmeisesti ennakoi jotakin jäävää, koska kerran jätätti ja muutaman kerran vilkaisi maassa olevia merkkejä. Käännökset hyviä ja puolen välin jälkeen seuraaminen parani normaaliksi. Ei varsinaisesti äännellyt, mutta ehkä vähän hengitti hiiiii käännöksissä.
• Liikkeestä maahanmeno: Ainakin maahanmeno itsessään oli hyvä. Ei ennakoinut.
• Luoksetulon pysäytys: Koira oli haistellut vieressään olevaa merkkiä niin, että etutassu liikahti. Olikin tosi leveässä asennossa, kun kutsuin luokse. Pysähdyksen jälkeen otti 2-3 askelta. Loppu oli hyvä, ehkä ennakoi edestä sivulle siirtymistä.
• Liikkeestä seisahtuminen *klik*: Minua jännitti sen verran, että sanoin käskyn liian matalalla äänellä ja liian painokkaasti. Lykky meni maihin. Uusin tämän heti perään ja käskin kevyemmin & korkeammalla äänellä, koira jäi seisomaan ja loppu meni hyvin.
• Kaukoissa seurakaveri vähän häiriköi Lykyn selän takana. Siitä Lykky ei välittänyt. Se nousi nopeasti istumaan, mutta maahanmenoissa liikahti 5-10 cm. Plääh. Muuten ok. Tämä jäi videokameran ulkopuolelle.
• Noudossa varasti. Otettiin uusiksi. Palautuksessa laukkasi perille, ote oli levoton, ei irrottanut eka käskyllä (eka kerta!), sanoin toisen painokkaasti. Kun kapula laitettiin sivulle penkille, koira olisi hakenut sen uudelleen.
• Hypyssä *klik* sanoin istu-käskyn vähän myöhään. Lykky istui esteen taakse ja loppuosakin meni hyvin. Ei kolauttanut, vaikka joutuu hyppäämään ihan paikoiltaan.

"Kokeen" jälkeen seuruutin Lykkyä uudelleen. Nyt se ei häiriintynyt merkeistä. Kapulan ohi seuruutus oli paha, oli sille karata. Nouto tehtiin uudelleen. Taisi taas varastaa, joten otettiin uusiksi. Nyt irrotti ekalla käskyllä.

Huomiot: 

• Treenaa merkkien kanssa ja niin, että kapula on näkyvissä heti alusta alkaen.
• Harjoittele luoksetulon pysäytys täsmällisemmäksi. Keksi jotakin jännää koiran jättämisen jälkeen, jotta mielenkiinto säilyisi.
• Liikkeestä seisahtumisessa muista oma äänenpainosi.
• Kaukojen tekniikkaa hiero vielä.
• Noudossa harjoittele kapulahäiriötä ja katso ettei koira varasta ja irrottaa ekalla.
• Sano hypyssä istu-käsky ajoissa.
• Älä kiittele koiraa ennen kuin liikkuri lopettaa liikkeen.

Iltalisäys: Blogikavereita

On vielä pakko lisätä yksi juttu. Kun aloitin Lystin blogin pitämisen käytännössä vuoden 2009 alussa, aloin samalla googlata ja etsiskellä muita arkojen koirien omistajien blogeja. Sieltä saakka olen seurannut myös Sadun & Sirkun koiraelämää ja elänyt mukana niin menestysten kuin menetysten hetkinä.  

Tänään tapasin Sadun ja Viirun livenä. Jännää, kun ihmisen tuntee virtuaalimaailmasta ja hän onkin oikeassa elämässä ihan samanlaisen oloinen, millaisen käsityksen on muodostanut blogin perusteella. Harmittaa, etten nähnyt heidän nousunollaansa. He lähtivät 3 numeroa aikaisemmin, missä vaiheessa Lykkyä ei kannatta lämmittää toisten koirien menoa katsomalla. Onneksi ehdittiin vähän jutella, oli mukavaa.

Ihmeellistä tämä nykyaika.