Lystin jätin vielä kotiin. Lykyn kanssa palasimme agilityn alkeisiin: tavallisia käännöksiä, valsseja ja takana leikkaamisia. Pujottelua ja kontakteja treenasimme myös.
Tuli yksi ahaa-elämys. Perusohjehan on, että koira tarvitsee infon jatkosta askel ennen ponnistusta. Koirissa on kuitenkin eroja. Lykky näyttää tarvitsevan infon seuraavan esteen jälkeisestä esteestä etutassujen laskeutuessa maahan sillä ensimmäisellä esteellä. Silloin meno on hallittua, harmonista eikä rimat lentele. Ohjaaminen tuntuu tällöin ilmavalta, kun etäisyyttä koiraan kertyy metritolkulla. Vaati minulta ajatus- ja jalkatyötä plus erityisesti luottoa koiraan uskoa, että kyllä se perässäni käy suorittamassa esteet järjestyksessä. Niin se hämmästyksekseni tekikin. :)
Kotona vaihdoin koiran ja kävin Lystin kanssa pitkällä ulkoilulenkillä. Lysti oli ihanan hilpeä. Ei ollut liukasta eikä liian lumista. Oikein kivaa oli.
2 kommenttia:
Ahaa-elämykset on kivoja! :) Ja etenkin tuo ilmavan ja kevyen tuntuinen ohjaus. Niitä hetkiä on joskus radalla.
Ahaa-elämykset ja ilmavan ohjauksen hetket ovat valitettavasti molemmat mulle harvinaista herkkua. On hehkutettava silloin, kun on mahdollista. :)
Lähetä kommentti