Kammotuksen vuorokausi

Perjantai-iltana aloin googlata aiheesta märkäkohtu. Syynä oli se, että Lysti tuntui ajoittain juoksua tekevältä, vaikkei allakan mukaan ollut aika. En ollut tiennyt, että koira ei tyhjennä kohtuaan juoksuissaan kuten ihmiset, vaan kohdun seinämä paksuuntuu vuosien mittaan. Tämä altistaa märkäkohdulle, joka on salakavala ja leikkaamatta tappava tauti. Millään lailla Lysti ei ollut kipeä eikä oireetkaan sopineet, paitsi että koira haiskahti välillä sillille, mutta tekstejä luettuani aloin epäillä, että ennen pitkää se kehittää märkäkohdun. No, täällä eläinlääkäreitä ei kasva joka puussa ja päivystysaikaan poikiva lehmä voittaa koiran. Ei ilahduttanut ajatus setviä menehtymäisillään olevan koirani märkäkohtua eläinlääkärin avustajana jonakin yönä. 

Lystiä en ole leikkuuttanut virtsankarkailun pelossa. Toisaalta allergisen reaktion voimistuminen juoksujen aikaan ja uutena valistuminen märkäkohdun mahdollisuudesta sai minut harkitsemaan asiaa toisin. Lauantaina soitin lisääntymisen erikoisklinikalle ja sain ajan maanantaille eli täksi päiväksi Lystille. Sovittiin, että koira tsekataan.

Sunnuntaina startattiin Lystin kanssa Kotkassa. Radalta tuli hylkäys. A:lta Lysti kurvasi ilman vihjeitäni sivulla olleeseen putkeen ja se oli hylkäys saman tien.

Tämän jälkeen pakkasessa käyskennellessämme huomasin Lystin vuotavan suklaan väristä limaa. Just märkäkohdun oire! Soitin Viikkiin (Kiitos Sarianne numerosta ja avusta!) ja kysyin mitä tehdä. Siellä kysyttiin näyttääkö koira sokkiselta, onko limakalvot normaalin väriset. Oli normaalit. Nyt aloin tajuta tilanteen vakavuuden.
- "Onko kuumetta?"
- "No me ollaan just täällä agilitykisojen parkkipaikalla, ei mulla ole mittaria."
- "Onko koira sairaan oloinen?"
- "Ei ole, kun just juoksi radan ja söi ja joi aamulla normaalisti."
- "Märkäkohtu on salakavala tauti ja koiran vointi voi romahtaa nopeasti."
- "No niin minä just olen lukenut. Voinko odottaa huomiseen, kun siksi on varattu aika? Auttaako antibiootti? Mitä tässä olisi järkevintä?"
- "No jos se koira on ok, syö ja juo eikä ole kuumetta eikä vuoda hirveästi, niin voit sitä seurata. Mutta jos tulee mitään tuollaista, heti leikkaukseen. Antibiootti ei auta, koska hoito on leikkaus. Ilmoita huomiselle lääkärille, että tilanne on muuttunut."
- "Selevä."

Kisojen keskeytys, kilpailukirjan haku kansliasta ja pari tuntia kestävälle kotimatkalle mahdollisesti romahtamaisillaan olevan koiran kanssa. Yritin soittaa matkan varrella olevan kaupungin eläinklinikalle, mutta sekin aukeaisi vasta maanantaina. Pysäytin auton kolmesti, jotta näin koiran olevan hengissä ja katsoin sen limakalvot. Lysti kun ei matkustaessaan pidä meteliä ja on niin matalana, ettei korvia näy. Joka kerta takaluukun avatessani pelkäsin, että siellä retkottaa koiravainaa, mitä en olisi ikinä antanut itselleni anteeksi.

Kotona mittasin kuumeen, 37.8, helpotus. Lysti makoili, kuten aina kisapäivän jälkeen ja muutenkin, kun kotona ei mitään tapahdu. Innostui normaalisti ulos lähdettäessä ja ulkona. Mitään isompaa lenkkiä en tarjonnut kuolemansairaalle. Kuume ei noussut, ruoka ja vesi maistui, se ei vuotanut solkenaan. Vähän vaisulta tuntui. Koko päivän mietin teenkö väärin, kun noudatan Viikin ohjeita. Tyrkytinkö puhelussa liikaa maanantain aikaa, olisiko se muuten käsketty päivystykseen? Jos sen kohtu räjähtäisi, saisin syyttää vain itseäni. Kuuluisiko minun kuitenkin viedä koira päivystävälle arvioon? Soittaa edes, että täällä tällainen pommi odottaa yötä vasten, että jos päivystäjä ystävällisesti varautuisi leikkaukseen? Nyt sitä oltiin just siinä tilanteessa, mitä olin yrittänyt ehkäistä. Laskin tunteja hetkeen, jolloin saan luovuttaa koiran leikkaukseen.

Nukahdin huolissani. Aamulla heräsin ja helpotukseni oli suuri, kun Lysti tepsutti sänkyni viereen. Soitin klo 8 eläinlääkärille, että voitaisiin tulla jo, koira vuotaa. Aika pysyi ennallaan. Pyysin kertomaan lekurille, että tilanne on muuttunut. Poika lähti kaveriksi.

Eläinlääkärissä todettiin pientä vuotoa, mutta koira oli muuten ok. Lääkärin mukaan koira oli leikattava. Jätin Lystin sinne. Odotusaika meni "lupsakasti" Subwayssa ja kaupoissa kännykkää tiiraten, joko soittavat "kaikkemme tehtiin, mutta mikään ei auttanut". Eläinlääkärille palatessani takahuoneessa vonkui tuttu ääni. 

Lystin kohtu oli normaali kuitenkin ja jätettiin. (!) Ilmeisesti tulehdusta oli vain alempana. Munasarjat lähti. Jatkossa kohtu tulee surkastumaan eikä kohtutulehduksen riskiä pitäisi olla.

Paluumatka oli hirveä. Koira vänisi, visersi ja vonkui. Se mylläsi peitoilla ja vilteillä vuoratussa häkissään, päässä oleva lampetti kolisi autohäkin seiniä vasten. Kotona se on jatkanut samalla ääniarsenaalilla. Välillä nousee horjumaan muka jonnekin lähteäkseen, laskeutuu alas, kun pyydän. Just nyt on hiljaa. Ensi yöstä(kin) tulee tätä menoa tosi kiva. Ulkona se kävi ripeästi asioillaan.

Ohjelmassa on 10-12 päivää hiljaiseloa, sitten liikuntaa saa lisätä. Kuukauden päästä voi agiliitää. Ajattelin antaa enemmän palautumisaikaa, minusta fysioterapeutit ja hyppytekniikkaihmiset sellaista suosittelevat. Toivottavasti nyt toivutaan suht normaalisti.