Tavoitteet vuodelle 2013

Kohta vuosi vaihtuu ja vietämme sen jälleen kesämökillä, koska Lysti ei raketteja kestä. On perinteisen yhteenvedon vuoro:

Mitä vuosi sitten tavoittelin ja miten kävi?

Lysti

Agilityssa tavoittelin nousua kolmosiin, mikä toteutui huhtikuussa. Nollaratoja tuli muutama. Meille ojennettiin yksi SERT-A, mikä oli iloinen yllätys. Minkäänlaista tulosvarmuutta ei löytynyt, hylättyjä ratoja kertyi tasaiseen tahtiin. Oma ohjaukseni oli jälkikäteen ajateltuna monesti erikoista, mutta niin oli ajoittain Lystin ohjautuminenkin. ;) Toisaalta moni hylkäys oli tosi pienestä kiinni. Katson taitojemme kohentuneen. 

Serti sykkyrällä kauluksen alla

Tokossa oli tarkoitus treenata satunnaisesti voittajaluokan liikkeitä, kokeisiin en lupautunut enkä niissä käynyt. Lajin harrastaminen hiipui.

Lystin sairastelu yllätti ikävästi. Alkuvuodesta se sairasti kennelyskän, jonka lasken vielä normaaliksi. Tassut oirehtivat pahasti huhti-elokuussa. Allergiatesteissä löytyi 28 positiivista löydöstä ja eliminaatiodieetti alkoi. Elokuussa koiraparkani sairastui suolistotulehdukseen vakavine imeytymishäiriöineen, myös haima-arvot nousivat ja paino laski 4 kg. Oli totiset paikat, kun syötäväksi ei tuntunut käyvän muu kuin riisi. Onneksi kypsät kananmunat ja seiti ovat sopineet. Tilanne on toistaiseksi rauhoittunut, paino on noussut. Joulukuun alussa Lysti leikattiin kohtutulehdus-/märkäkohtuepäilyn vuoksi ja steriloitiin samalla. Viaton kohtu jätettiin. Joulukuussa syötin antibioottikuurin virtsatieinfektioon. Vuoden aikana tehtiin varmaan kisoihin osallistumisten peruutusten Suomen ennätys. Pahiten kirpaisi agilityn SM-joukkuekilpailupaikan peruminen rikkonaisten ja aristavien tassujen vuoksi.

Kuva (c) Kepeätaival

Lykky

Tavoitteissa oli yleistapojen koulutus. Sitä voimme jatkaa. ;)

Toko- ja tottistaitoja kartutimme suunnitelmien mukaisesti tärkeimpänä painopisteenä sopivan korkea vire. Syksyllä harjoittelimme koekestävyyttä ja erityisesti paikkamakuuta erilaisissa häiriöissä. Koetavoitteita ei ollut enkä keskeneräisen tuntuisella koiralla kisannut.

Agilityssa sain Lykyn estevalmiiksi. Kisasimme kolmet kekkerit, saldona 4 x hyl, 2 x 10 vp ja 1 x 15 vp nopeilla ajoilla. Palasimme treenaamaan, koska rimoja tippui 1-2 per lähtö ja koira tuntui ohjauksellisesti keskeneräiseltä, vaikkakin paljon valmiimmalta kuin Lysti uransa alussa.

Viestitreenit vaihtuivat jälkeen, koska en enää saa poikaa motivoitua metsään. Muutama esineruutu tehtiin.

Syksyllä Lykky kävi puruissa kasvattajansa luona. Sillä olisi ominaisuuksia suojelukoiraksi. 

Terveys: Luuston kuvautin elokuussa, oli kyynärien, lonkkien ja selän osalta priimaa. Eläinfysioterapeutti totesi koiran hyväkroppaiseksi. Kennelyskä iski alkuvuodesta ja joulukuussa.

(c) EJP

Minä

Tavoitteenani oli välttää selkäleikkaus ja isommat haaverit, missä onnistuin. Selkä tosin huononi, kuten oli oletettavissa. Siirryin tekemään etätöitä, mikä helpotti selkääni välittömästi. 

Yhtenä tavoitteena oli kehittyä ohjaajana ja keskeyttää rata, jos Lysti loikkii kontaktit: Keskeytin 8 kisaa kontaktien takia. Kävin ulkopuolisilla kouluttajilla, vedin agilityn alkeiskurssin ja toimin koetoimitsijana.

Laura antoi minulle Luksin kisakaveriksi agilityyn, kun Lysti sairasti tassujaan ja Lykky oli vielä liian nuori kisaamaan. Kisasin kahdet kisat, niistä saimme 2 nollaa. Teki hyvää päästä kisaamaan - ja maaliin ilman virheitä. Oli kiva olla Töpsön pari. Syksyllä iski aikapula: Luksin kanssa olisi kuulunut harjoitella, Lykky tuli kisaikään ja Lystin kanssa pääsin taas radoille. Oli priorisoitava, joten keskityin omiin koiriini.

(c) Terhi Kahila

Tavoitteet vuodelle 2013

Toivon kaikille mahdollisimman paljon terveyttä.

Lysti

• Agilityssa 0-tuloksia, lähdöt ja kontaktit kuntoon. Jospa jonkinlaista tulosvarmuutta tai tasaisuutta ilmaantuisi. Jos saisimme kevätkaudella vielä pari nollaa agilityradoilta, olisi yksilö-SM-kisojen vaatimukset täytetty. Tätä en laita tavoitteeksi, jottei tule liikaa paineita.    
• Lysti pitää jäljestämisestä. Jos laji minuunkin oikein nappaa, voisin harkita erikoisjälkeä, missä ei ammuta.

Lykky

• Agilityn jatkaminen, rimaprojekti jatkukoot, nollia saisi tulla edes 1. luokasta
• Tokon alokasluokasta ykköstulos
• BH
• Jälkitreenien jatkaminen

Minä

• Selkäleikkauksen lykkäys 
• Kehittyminen ohjaajana harrastamissamme lajeissa ja yleensä koirien parissa. Hakeudun ulkopuolisiin koulutuksiin mahdollisuuksien mukaan. 

Paluu perusteisiin

Plus 1 näyttää mittari. Voi mikä nautinto!

Lystin jätin vielä kotiin. Lykyn kanssa palasimme agilityn alkeisiin: tavallisia käännöksiä, valsseja ja takana leikkaamisia. Pujottelua ja kontakteja treenasimme myös. 

Tuli yksi ahaa-elämys. Perusohjehan on, että koira tarvitsee infon jatkosta askel ennen ponnistusta. Koirissa on kuitenkin eroja. Lykky näyttää tarvitsevan infon seuraavan esteen jälkeisestä esteestä etutassujen laskeutuessa maahan sillä ensimmäisellä esteellä. Silloin meno on hallittua, harmonista eikä rimat lentele. Ohjaaminen tuntuu tällöin ilmavalta, kun etäisyyttä koiraan kertyy metritolkulla. Vaati minulta ajatus- ja jalkatyötä plus erityisesti luottoa koiraan uskoa, että kyllä se perässäni käy suorittamassa esteet järjestyksessä. Niin se hämmästyksekseni tekikin. :)

Kotona vaihdoin koiran ja kävin Lystin kanssa pitkällä ulkoilulenkillä. Lysti oli ihanan hilpeä. Ei ollut liukasta eikä liian lumista. Oikein kivaa oli.

Siellä missä kartalla on sinisin laikku

Olen tuijottanut herkeämättä Ilmatieteenlaitoksen sääkarttaa. Valitettavasti muuta ympäristöä sinisempi eli kylmempi laikku pysyy kohdallamme ja lauhtumisen ajankohta siirtyy toistuvasti. Aatonaattona pakkanen pysyi 25-29 asteessa, aattona ja joulupäivänä oli vain 15 pakkasta, nyt taas 19  22 (ehti kylmentyä kirjoittamisen aikana). Kehveli sentään! Onneksi 15 tuntuu jo lämpimältä omaan nahkaan, mutta valitettavasti ei ihan koirien tassuihin. Fleecetossuja ei ole, muutama vuosi sitten hukkuivat aina, ja kesälenkkarit ovat liukkaat. Talvikengät ovat juuttuneet postiin.

Lykyn viikon vanha istu-seiso-treeni:

Sisäjumppa on jatkunut ja tuossa jalkakäytävällä olen vähän tottistellut. Tässä on todiste eiliseltä:

Lystin antibioottikuuri loppui. Viikon päästä kontrolloidaan, tepsikö. Koira on onneksi oireeton.

Aika viileää

-27.8 tarkoittaa sitä, että ulkona vain piipahdetaan ja tyyli noudattaa, tuotatuota... :) (Lisäys klo 12.14: "Mauton, mut sopii sun tyyliin.")

Eilen oli 10 astetta lämpimämpää, joten tottistelin Lykyn kanssa kävelytiellä. Häiriönä oli mm. polkupyörää taluttava mies. Seuruutin 50 askeleen suoran ja käännöksen BH:ta ajatellen, ei yhtään tipahtanut Lykyn kontakti. Oli upeaa kulkea sen rinnalla! Sen jälkeen kuljin serpentiiniä, 90 asteen kulmia, juosten, pysähtyen ja hitaasti kävellen eri mittaisia pätkiä leikillä palkaten. Seisahtuminen oli tosi napakka ja jännite säilyi. Niitä teetin kaksi, koska luulin ensimmäisen olleen vahinko. Istumiselta ja maahanmenolta säästin koiran.

Seuraavaksi seuruutin Lystiä, hyvin silläkin on muistissa kuviot.

Hyvää Joulua kaikille lukijoille!

Pakkashangessa

Ilmojen haltija on tänään armahtanut lämpimällä ilmalla eli mittari näyttää vain -12. Ei tuulekaan, mikä tekee olosuhteista trooppiset. Pakkanen on kiristymässä uudelleen, joten otin muodikkaasti hetkestä ilon irti. Feng Shui ja silleen.

Lysti juoksenteli polven alle ulottuvassa kevyessä pakkashangessa. Molempia en uskaltanut laskea yhtä aikaa revittelemään, koska siitä varoitettiin toipumisohjeissa erikseen. Hyvin juoksutuokio tuntui maistuvan. Pitkään ei oltu, koska on pakkasta kuitenkin tuon verran ja kuuri vielä kesken. 

Seuraavaksi vein Lykyn samaan puuteriin. Se jumppasi - hidas kulku tuollaisessa hangessa vastaa fysioterapeutin suosittelemaa ryteikössä kulkemista. Tottistelimme pitkästä aikaa. Hyvin oli muistissa seuraaminen, jäävät ja luoksetulo. Hanki ei haitannut yhtään. Kadulla sählyä pelaavien poikien ohi se kulki narupallo suussa, sen verran kiinnosti heidän pelivälineensä. Kehut sai, kun keskittyi leikkimään kanssani ohituksen ajan. Pojat katsoivat hymyillen: "Tuossa se pallokoira taas menee."

Hään oon nahkamahainen tyttö

Kyllä nyt käy kateeksi ihmiset, joilla on lämmin treenihalli tai jotka asuvat tarpeeksi etelässä, esimerkiksi Australiassa. Tarkemmin ajateltuna käy kateeksi hekin, joilla on treenihalli, jonka alustalla koirat pysyvät pystyssä. :/ Ei sillä, että meillä olisi vielä lupa halleihin mennä, mutta oikeus kadehtia säilyy. :D Pakkasta on täällä nyt virallisesti 18.4 astetta ja ennuste lupaa kylmempää. Molemmat koirat nostelevat tassujaan jo lyhyellä lenkillä, joten ei ole paineita ulkoilla pidemmästi, onneksi, koska palelen itsekin. En tiedä auttaisivatko kengät tarpeeksi (koiria). Tuskin, koska molemmilla (kaikilla) on nahkamahat eikä meillä ole tarpeeksi pitkähelmaisia talvimantteleita (kellekään).

Jumpattu on ulkoilupiipahdusten lisäksi. Tässä on eilisen ja tämän päivän tunnelmia:

Lystin haava eilen

Iltarutiini: "on se kova leipomaan", katsoo kunnioittavasti kaupan täti edelleen.

Pohjavillansa karistanut Lysti

Lykky palelee, istui sekunnin, huom. maha

Lykyn niskaa

Videoin pikkuisen. Meillä ei oikeasti ole noin tehokas himatuikku*. Säädin vähän videon valaistusasetuksia, koska koirat näkyivät niin tummina. :P

*Ala-asteella opettaja kertoi vanhemmista, jotka eivät halunneet antaa lapselleen sellaista nimeä, josta väännetään heti joku kutsumanimi, kuten Markusta Make ja Pertistä Pera. He antoivat lapselleen nimen Kotivalo. Pojasta tuli Himatuikku. [hillitöntä naurua]

Jumppaa, temppuja ja vähän enemmän ulkoilua

Lystillä on tänään 12. päivä leikkauksesta. Lenkkejä olen pidentänyt ja koira kiittää. Antibioottikuuri vti:oon kestää 14 vrk, joten sitä riittää vielä. Kertaakaan koira ei ole lirauttanut sitten viime viikonlopun. :) Onkin ihan eri fiilikset. 

Lysti kestää läheisyyttäni nukkuessaan paremmin kuin ennen. Ennen se saattoi nukahtaa lähelleni, mutta pienestäkin kosketuksestani murahti ja närkästyneenä siirtyi kauemmas. Nyt se nukahtaa ihan kiinni eikä häiriinny vaikka liikun. En tiedä selittääkö muutoksen leikkaus vai leikkauksen jälkeiset yöt, jolloin se könysi ja nukahteli sekavana ja kipeänä päälläni. Ehkä tällöin ymmärsi minun olevan vaaraton. 

Eilisiltana täällä oli yllättäen ilotulitus. Lysti meni aivan vauhkoksi. Se ravasi ympäri huushollia, yritti hakea turvaa erikoisista paikoista, välillä ryntäsi luo, sitten sinkosi eteiseen. Olin aiemmin ajatellut, etten tänä vuonna matkustaisi vuodenvaihteeksi evakkoon ystävättäreni mökille. Kun Lysti vapisi kauttaaltaan ja läähätti, muutin mieleni. Lähetin tekstarin ystävättärelleni, joka ystävällisesti lupasi taas mökkinsä käyttöömme.

Lykkyäkin olen jo käyttänyt pidemmillä kävelylenkeillä. Maanantaina sen riehumiskielto tulee täyteen. 

Rauhallisesti mötkylät ovat pötkötelleet, mutta hyvin on energiaa erilaisille jutuille: 

Sisällä molemmat ovat jumpanneet fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti: laatikon yli kiipeilyä hitaasti, jalkojen nostelua seisoessa ja etujalat korokkeella. Omina ekstrajuttuina on treenitty peruutusta, maa-seiso-maata, istu-seisoa ja tasapainolautaa. Lystin bravuuri on kivuta istumaan liian pienelle tasolle. Lykyn kanssa tuli ilmi Jänesniemen koulutuksessa, että se ei reagoi "vapaa"-käskyyn. Se pitää paikkansa myös kotitreeneissä. Aika yllättävä juttu! Jatkamme vapautuksen harjoittelua. Suuntakäskyt Lysti jo jollakin tasolla osaa, mutta Lykylle opetan niitä myös. Vasemmalle kääntyminen on molemmille heikompaa - tokoilu/tottistelu on toispuolista. 

Viime talvena jäi lumikengät ostamatta, mutta nyt himoitsen niitä kovasti. Olisi koirille ja minulle oivaa liikuntaa, kunhan näistä pakkolomista selvitään.

Selkäni on ollut tosi viheliäinen. Ehkä liikunnan vähyys näkyy kivun lisääntymisenä, kun lihaspumput eivät kuljeta tarpeeksi verta (happea) hermoparoille. Olen yöt nukkunut pienissä pätkissä ja jostakin syystä kipulääke, mikä yhtenä tablettina väsyttää, valvottaa isommilla annoksilla. Eilen olin jo valmis raahustamaan kirran polille, että tehkää ihmeessä jotakin. Tulen niin kiukkuiseksi, kun en saa nukuttua, ja koko ajan pakottaa ja polttaa. 

Kuvia

Tässä on Lystin noin 5-6 cm arpi eilen kuvattuna. Liima on päältä jo irronnut ja haava on arpeutunut joistakin kohtaa näkymättömäksi. 

Tässä mössykkä reilu viikko sitten ennen h-hetkeä.

"Tesbah ala kheer" (*)

Lykyn julistin toissapäivänä parantuneeksi kennelyskästään. Viikko ollaan vielä hissuliikunnalla ja sitten päästään normaalitahtiin. Parin viikon päästä ollaan toivottavasti jatkamassa treenejä. Lysti on toistaiseksi säästynyt taudilta. Ilmeisesti nenäsumute on niin paljon tehokkaampi tautia vastaan?

Lystin kanssa säikähdin taas ja olin hukuttautua Niiliin. (Siskoni oli nähnyt todentuntuista unta, että hukuttauduin Niiliin ja soitti olenko elossa. Aika hyvä telepatia meillä: Uudella tietokoneella ei nimittäin synkannut vanhan modeemin kanssa, joten kaikki meni elämässäni pieleen joka tapauksessa. Vähemmästäkin krokotiili- ja bilhartsiajoki houkuttelee.)

Mutta pääsyy Niilin risteilylle olisi ollut se, että Lysti lirautti torstain ja perjantain välisenä yönä reilut pissat patjalle. Heräsin sen uutteraan siivousnuolemiseen. Eipä paljon nukuttanut sen jälkeen. Siinä sitä oltiin ku*essa kirjaimellisesti. Sama toistui perjantaina päiväunilla, tosin nyt ei voinut enää puhua lätäköstä vaan lirahduksesta, minkä paljasti kostea pieni laikku Lystin haavabodyssa. Sama pe-la välisenä yönä, pieni lirahdus taas. No tällainen hysteriaan taipuvainen ehti jo haudata koiran. Ajatuksenkulku meni jotenkin näin: sterilisaatiosta virtsankarkailu, mihin ei tepsi mikään, johtaa siihen että pissaa valuu jatkuvasti, mikä pilaa matot, parketit, sohvat ja auton, jonka vuoksi koiralle pitää ostaa Pampers-vaippahousut, jotka olisivat ennen pitkää huono vaihtoehto, koiran iho hautuisi rikki, sillä olisi kroonistunut vti, toistuvat antibioottikuurit, mitkä johtaisivat herkkämahaisen koiran lopettamiseen. 

Soimasin itseäni ja säälin koiraa, joka oli leikattu turhaan. Kun ei sillä sitä kohtutulehdustakaan ollut. Koira, joka ennen pidätti pissiään tarvittaessa toista vuorokautta (ukkosta pelätessään), oli nyt mennyttä. Pitihän arvata, että 20 % riski toteutuu juuri meidän kohdallamme, ei onnetar meillä ennenkään ole viihtynyt. Mietin mitä olisin voinut tehdä toisin - en mitään. Koira oli leikattava tulehdusepäilynä, sillä ei ollut juoksut tai valeraskaus menossa, valitsin agilityväen suositteleman asiaan vihkiytyneen eläinlääkärin, koira oli hoikka ja hyvässä lihaskunnossa (sillä on merkitystä virtsankarkailun ilmenemisessä) ja sille tehtiin säästävä leikkaus eli kohtu jäi. 

Luin internetistä useita kertomuksia, kuinka joillekin nartuille on tullut virtsankarkailua heti leikkauksen jälkeen ja toisille pidemmäna ajan kuluttua. Plarasin hoitokeinot: lääkitys, akupunktio ja fysioterapia. Tiedän tapauksia, joihin ei ole auttanut mikään. Englanniksi löysin aineistoja, joissa todettiin steriloitujen narttujen yleisimmän karkailutyypin olevan sellainen, että koira hereillä pidättää ja pissii normaalisti, mutta syvässä unessa kastelee. Bingo! :( Ja vaikka kyseessä on "vain" virtsankarkailu, vuosia jatkuessaan ison koiran kanssa hyytyy siivoojan ja pyykkääjän hymy. 

Soitin leikanneelle asemalle ja kerroin, että nyt se koira pissii alleen. Siellä oltiin sitä mieltä, että ei karkailu yleensä tuolla tavalla ala. Lystihän oli pidättänyt pissaa muuten hyvin leikkauksesta alkaen eli hermot eivät voineet olla katki, ei falskannut ponnistaessaan  tai kevyemmässä unessa, mutta nyt oli sattunut nämä vahingot. Hormonivaikutuksen ei pitänyt vielä alkaa. Kehotettiin ensin tarkistamaan virtsanäyte, mitä pidin aivan turhana toimituksena. Falskaa niin falskaa. Muilla netistä bongaamillani ongelmakoirillakin oli karkailu alkanut heti leikkuun jälkeen.

Sunnuntaina alkoi ahdistus helpottaa, koska koira pysyi kuivana edellisen yön eikä sittemmin ole uusinut lirautteluaan tähän päivään mennessä. Nukkuiko se pe-la poikkeuksellisen syvästi ensimmäisiä leikkauksen jälkeisiä kivuttomia öitään?

Maanantaina sain Lystin pissat minigrip-pussiin, mikä oli aika taiteilua lumihangen keskellä. Eläinlääkäriasemalla todettiin heti, että kasvua löytyy. Pessimisti päässäni pelkäsi, että kyseessä on joku leikkauksessa saatu moniresistentti bakteeri. Tänään sain bakteeri- ja herkkyysmääritysten tulokset: tavallinen E.colihan se siellä ja kaikille tavallisille antibiooteille herkkä. :) Lysti sai kuurin, kontrolli on tablettien loppumisen jälkeen.

Minua on vaivannut, mikä Lystillä lopulta oli, kun se reilu viikko sitten vuoti. Syyksi tarjottiin emätintulehdusta tai kohtuun jääneitä edellisen vuodon rippeitä. Nyt hommaan alkaa tulla järkeä. Emätintulehdus voi tulla virtsatieinfektiosta. Lysti on syksyllä merkkaillut lenkeillä aika tiuhaan ja kun normaalisti sen toimituksia on saanut ulkona odotella pitkään, se on viime viikkoina ollut poikkeuksellisen ripeä. Ties kuinka pitkään raasu on sairastanut! Nyt tietysti toivon, että tauti hoituu kuurilla kerrasta -  ja että lirahdukset ovat historiaa.

(*) Lause on egyptiä, suomennettuna tarkoittaa herää terveenä eli hyvää yötä.

Toipilaiden kuulumiset

Päivitetään nyt tällaista, kun ei muitakaan uutisia ole. Aikataulu jouluunkin muuttui erilaiseksi, kun elämää rytmittää leikkauksesta ja kennelyskästä toipumisten suositusaikataulut. 

Parhaillaan päivitän vanhoja tiedostoja uudelle tietokoneelle, missä on oma hommansa. Eniten harmittaa Sonyn valokuvaohjelman menetys. Pidin siitä. Kameran myydessäni annoin asennus-cd:t mukaan, joten se siitä sitten. 

Lysti voi hyvin. Se leikkisi lenkeillä, mutta yritän pitää sen rauhallisena.

Lykyn tauti on lievittymässä. Enää innostuminen ei saa aikaiseksi yskänpuuskia kakomisineen, vaan koira tyytyy korkeintaan köhäisemään. Ulkona hinkuu vielä. Sisäjumppa on in, mutta sekin varsin maltillista. Mitä sitä kipeänä rehkimään. 

4. leikkauksen jälkeinen päivä ja 4. kennelyskäpäivä

Lysti on yhä pirteämpi leikkauksen jäljiltä. Haistelee ja ravaa ulkona, pelkkä pissalenkki alkaa tuntua liian lyhyeltä. Sisällä se seuraa hereillä elämää eikä vain nuku. Yskäkin puuttuu.

Lykky voi vähän huonommin kuin eilen. Se yskii yhtään liikuttuaan. Välillä se kesken makaamisen alkaa kurnuttaa ja kakoa limaa, joka näyttää viililtä, jonka kyytipoikana on vähän vihertävää sosetta. Kuumetta ei ole, hengitystiheys on normaali. Se nukkuu paljon, mutta hereillä ollessaan on pirteä. Kun nyt taudinkuva kääntyisi miedommaksi.

Vertailua

Koirillani on hyvin erilainen tyyli syödä keitetty kananmuna. Katsokaa vaikka:

Sitten siirryn katsomaan vanhempaa Tuntematonta sotilasta. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lystin asu

Lysti petraa. Se venyttelee (kauhua), hyppäsi minua vasten (hirvitystä) ja ravaisi hangessa (ei voi olla totta). Annoin aamulla kipu- ja mahalääkkeen. Ensi yönä taidan nukkua omassa sängyssäni. En ole ehkä muistanut sanoa, että haavan pintakerros on liimattu eikä siinä ole mitään lappua. Pinnan alta löytyy tikkejä kolmessa kerroksessa. 

Olen etsinyt joka paikasta hyppytekniikkaihmisten suosituksia agilityn aloittamisesta, en ole löytänyt. Eläinlääkäriaseman mukaan agilitya voi 1 kk kuluttua jo harrastaa, mutta muistelen hyppytekniikkaihmisten suosittelevan pidempää taukoa. Onko kellään faktaa tallessa?

Lykyn tauti edistyy väärään suuntaan, sillä se yskii ja kakoo myös ilman rasitusta ja söi pitkään normaaliannostaan. Muuten on pirteähkö, jos ei nuku. :/

Koska treenikuulumiset ovat vähissä, hairahdun muotibloggaamaan. Itsenäisyyspäivänä pukeutuminen on koko kansan puheenaihe, ei vähiten Linnan juhlien* vuoksi. Lystillä on yllään mekko (H&M), tuunatut eli häntäreiällä varustetut vaaleanpunaiset alushousut (Sokos) ja camouflage-kuosinen itseensä tarttuva side vyötäröllä (apteekki). Poika totesi, että olen tainnut aina haaveilla koiran pukemisesta ja pääsen nyt toteuttamaan itseäni. ;)

Katse kiinnittyy takaosan pikantteihin yksityiskohtiin:

* Oudolta maistuva kirjoitusasu on tarkistettu Kotuksen sivuilta.

Köhköh

Lykky yskii. Eilen yritin pitää oireilua vielä sattumana. Voihan koirakin vetää vaikka sylkeä henkeen. Tänään pari innostumisen jälkeistä yskänpuuskaa päätyi liman kakomiseen. Äsken kotiutuneen pojan tervehtimisen kruunasi yskänkohtaus. Mitäs muutakaan se olisi kuin kennelyskää. Kun ei nyt Lystiin tarttuisi. :( Lystillä on kennelyskärokote sekä nenäsumutteena että piikkinä, Lykyllä vain piikkinä. Toivottavasti siinä on tarvittava ero, oiva kliininen koe samalla rokotteiden tehoeroista. 

Minua jotenkin vain hymyilyttää. Loistoajoitus Lykyllä. Saisiko Lykyn juoksut ja tulipalopakkaset vielä samaan talviseen treenitaukoon? 

Leikkauksen jälkeinen päivä nro 2

Viime yö meni taas paremmin. Raahasin illalla suosiolla petarin olkkarin matolle ja ujutin Lystille sangon päähän. Alkoi taas hirveä läähätys. Lysti ei voinut se päässä liikahtaa. Puoliväkisin sain koirani kyljelleen ja hetkeksi rauhoittumaan, kunnes se ponkaisi pystyyn. Tötterö päässä sillä vaan happi loppuu ja hirvittää. Otin tötsän pois, koira kiitti ja rojahti makuulle tyytyväisenä urahtaen. Käärin itseensä liimautuvaa sidettä paidan päälle alamahan ja takajalkojen ympäri, jotta ei yön aikana raplaisi haavaansa. Aamulla herättyäni koira oli ihan samassa asennossa kiinni minussa kuin nukahtaessani. Toivon edellisen yön läähätyksen johtuneen myös tötteröstä eikä kivusta.

Luin netistä vaihtoehtoisista haavasuojista. Uimarengas kaulassa näytti liian kapealta Lystille, kuono yltää sen yli. Näppärimmältä kuulostaa uimapuku - valjaat -yhdistelmä. Käyn tänään ostamassa  lahkeelliset alushousut tms.  ja näprään ne valjaisiin kiinni. Ellen saa parempaa ideaa.

Kipulääkkeistä vielä. Operaatioiltana en saanut antaa mitään, koska koira oli niin topakasti lääkitty. Lupa oli vasta eilisiltapäiväksi. Suositus on antaa 2-3 päivänä joka tapauksessa. Sama lääke vähentää haavan turvotusta, joten nopeuttaa paranemista. Olen antanut Lystille myös omepratsolia (mahahaavalääke), jottei saa stressistä herkkämahaisena mahahaavaa. 

Kovat pakkaset ovat vähentäneet huonoa omatuntoa Lykyn liikuttamisen vähyydestä. Sisäjumpista on sentään pidetty kiinni.

Toipilaan kuulumisia

Viime yö lähentelee kaameudellaan elämäni huonoimpien öiden Top20-listaa. Iltamyöhään hiippailin kohti omaa sänkyäni ja toivoin Lystin nukkuvan sänkyni vieressä kuten yleensä. Ei mitään puhetta sellaisesta, Lysti halusi sänkyyn. En voinut antaa sen tulla, koska ei sellainen jumppa sopinut ja pelkäsin, että tokkurassa hyppää lattialle ja sitten on haava auki. Kannoin petarin olohuoneen matolle ja kävin siihen pitkäkseni. Lysti, joka ei normaalisti halua nukkuessaan kosketusta mihinkään elolliseen, halusi nukkua vähän päälläni. Edelleen se vonkui, älisi, läähätti ja oli levoton. 

Tämä kuvio toistui miljoona kertaa: koira könyää puoliksi päälleni, rapsutan sitä, läähätys rauhoittuu, koira torkahtaa, potkaisee toisen takajalkansa suoraksi (oli varmaan lääkesivuvaikutus tai tikkiärsytys, ei auttanut vaikka pidin tassusta kiinni), syöksähtää seisomaan ja samalla tönäisee minua pääsankolla, silmät avatessani tuijotan huojuvan koiran mahaan, kehotan maihin, jolloin koira taas kipuaa päälleni hakien sopivaa nukkuma-asentoa jne.

Aamulla Lysti kävi ulkona, söi ruuan ja kipulääkkeen, rauhoittui. Tuossa se on sittemmin vieressä pötköttänyt, ihan hiljaa. Eilen poika lohkaisi sitä kuunnellessaan: "No eipä tartte laittaa radiota päälle." Tänään on voinut. ;)

Tötterön kanssa Lysti on onneton. Se ei hahmota sen rajoja, säikähtää, kun osuu johonkin ja jähmettyy paikoilleen. Pennumpana sillä oli tötterö leukahaavan takia, silloin hökötys vaihdettiin isoon ja väljään verkkomaiseen kuonokoppaan. Kuonokoppa on nyt siitä huono, että sillä saa haavaa rapsutettua. Ostamani leikkuupaita on liian pieni, joten sen häntä- ja kaula-aukkoa piti vähän laajentaa. 

Keskustelin vielä leikanneen lääkärin kanssa puhelimessa, koska ihmettelin mikä siellä vuoti ja miksi kohtua ei viety. Kohtu oli kuulemma pieni, sileä, siinä ei ollut nestekertymää eikä paksuuntumia, joten ei ollut mitään syytä sitä poistaa. Joko Lystillä oli emätintulehdus tai kohdun poimuihin oli jäänyt edellisestä juoksusta verta, joka nyt valui pois.

Lykky käyttäytyy mallikelpoisesti. Haistelee välillä Lystiä varovaisesti ja kunnioittavasti, muuten antaa toipilaan olla.

Kammotuksen vuorokausi

Perjantai-iltana aloin googlata aiheesta märkäkohtu. Syynä oli se, että Lysti tuntui ajoittain juoksua tekevältä, vaikkei allakan mukaan ollut aika. En ollut tiennyt, että koira ei tyhjennä kohtuaan juoksuissaan kuten ihmiset, vaan kohdun seinämä paksuuntuu vuosien mittaan. Tämä altistaa märkäkohdulle, joka on salakavala ja leikkaamatta tappava tauti. Millään lailla Lysti ei ollut kipeä eikä oireetkaan sopineet, paitsi että koira haiskahti välillä sillille, mutta tekstejä luettuani aloin epäillä, että ennen pitkää se kehittää märkäkohdun. No, täällä eläinlääkäreitä ei kasva joka puussa ja päivystysaikaan poikiva lehmä voittaa koiran. Ei ilahduttanut ajatus setviä menehtymäisillään olevan koirani märkäkohtua eläinlääkärin avustajana jonakin yönä. 

Lystiä en ole leikkuuttanut virtsankarkailun pelossa. Toisaalta allergisen reaktion voimistuminen juoksujen aikaan ja uutena valistuminen märkäkohdun mahdollisuudesta sai minut harkitsemaan asiaa toisin. Lauantaina soitin lisääntymisen erikoisklinikalle ja sain ajan maanantaille eli täksi päiväksi Lystille. Sovittiin, että koira tsekataan.

Sunnuntaina startattiin Lystin kanssa Kotkassa. Radalta tuli hylkäys. A:lta Lysti kurvasi ilman vihjeitäni sivulla olleeseen putkeen ja se oli hylkäys saman tien.

Tämän jälkeen pakkasessa käyskennellessämme huomasin Lystin vuotavan suklaan väristä limaa. Just märkäkohdun oire! Soitin Viikkiin (Kiitos Sarianne numerosta ja avusta!) ja kysyin mitä tehdä. Siellä kysyttiin näyttääkö koira sokkiselta, onko limakalvot normaalin väriset. Oli normaalit. Nyt aloin tajuta tilanteen vakavuuden.
- "Onko kuumetta?"
- "No me ollaan just täällä agilitykisojen parkkipaikalla, ei mulla ole mittaria."
- "Onko koira sairaan oloinen?"
- "Ei ole, kun just juoksi radan ja söi ja joi aamulla normaalisti."
- "Märkäkohtu on salakavala tauti ja koiran vointi voi romahtaa nopeasti."
- "No niin minä just olen lukenut. Voinko odottaa huomiseen, kun siksi on varattu aika? Auttaako antibiootti? Mitä tässä olisi järkevintä?"
- "No jos se koira on ok, syö ja juo eikä ole kuumetta eikä vuoda hirveästi, niin voit sitä seurata. Mutta jos tulee mitään tuollaista, heti leikkaukseen. Antibiootti ei auta, koska hoito on leikkaus. Ilmoita huomiselle lääkärille, että tilanne on muuttunut."
- "Selevä."

Kisojen keskeytys, kilpailukirjan haku kansliasta ja pari tuntia kestävälle kotimatkalle mahdollisesti romahtamaisillaan olevan koiran kanssa. Yritin soittaa matkan varrella olevan kaupungin eläinklinikalle, mutta sekin aukeaisi vasta maanantaina. Pysäytin auton kolmesti, jotta näin koiran olevan hengissä ja katsoin sen limakalvot. Lysti kun ei matkustaessaan pidä meteliä ja on niin matalana, ettei korvia näy. Joka kerta takaluukun avatessani pelkäsin, että siellä retkottaa koiravainaa, mitä en olisi ikinä antanut itselleni anteeksi.

Kotona mittasin kuumeen, 37.8, helpotus. Lysti makoili, kuten aina kisapäivän jälkeen ja muutenkin, kun kotona ei mitään tapahdu. Innostui normaalisti ulos lähdettäessä ja ulkona. Mitään isompaa lenkkiä en tarjonnut kuolemansairaalle. Kuume ei noussut, ruoka ja vesi maistui, se ei vuotanut solkenaan. Vähän vaisulta tuntui. Koko päivän mietin teenkö väärin, kun noudatan Viikin ohjeita. Tyrkytinkö puhelussa liikaa maanantain aikaa, olisiko se muuten käsketty päivystykseen? Jos sen kohtu räjähtäisi, saisin syyttää vain itseäni. Kuuluisiko minun kuitenkin viedä koira päivystävälle arvioon? Soittaa edes, että täällä tällainen pommi odottaa yötä vasten, että jos päivystäjä ystävällisesti varautuisi leikkaukseen? Nyt sitä oltiin just siinä tilanteessa, mitä olin yrittänyt ehkäistä. Laskin tunteja hetkeen, jolloin saan luovuttaa koiran leikkaukseen.

Nukahdin huolissani. Aamulla heräsin ja helpotukseni oli suuri, kun Lysti tepsutti sänkyni viereen. Soitin klo 8 eläinlääkärille, että voitaisiin tulla jo, koira vuotaa. Aika pysyi ennallaan. Pyysin kertomaan lekurille, että tilanne on muuttunut. Poika lähti kaveriksi.

Eläinlääkärissä todettiin pientä vuotoa, mutta koira oli muuten ok. Lääkärin mukaan koira oli leikattava. Jätin Lystin sinne. Odotusaika meni "lupsakasti" Subwayssa ja kaupoissa kännykkää tiiraten, joko soittavat "kaikkemme tehtiin, mutta mikään ei auttanut". Eläinlääkärille palatessani takahuoneessa vonkui tuttu ääni. 

Lystin kohtu oli normaali kuitenkin ja jätettiin. (!) Ilmeisesti tulehdusta oli vain alempana. Munasarjat lähti. Jatkossa kohtu tulee surkastumaan eikä kohtutulehduksen riskiä pitäisi olla.

Paluumatka oli hirveä. Koira vänisi, visersi ja vonkui. Se mylläsi peitoilla ja vilteillä vuoratussa häkissään, päässä oleva lampetti kolisi autohäkin seiniä vasten. Kotona se on jatkanut samalla ääniarsenaalilla. Välillä nousee horjumaan muka jonnekin lähteäkseen, laskeutuu alas, kun pyydän. Just nyt on hiljaa. Ensi yöstä(kin) tulee tätä menoa tosi kiva. Ulkona se kävi ripeästi asioillaan.

Ohjelmassa on 10-12 päivää hiljaiseloa, sitten liikuntaa saa lisätä. Kuukauden päästä voi agiliitää. Ajattelin antaa enemmän palautumisaikaa, minusta fysioterapeutit ja hyppytekniikkaihmiset sellaista suosittelevat. Toivottavasti nyt toivutaan suht normaalisti. 

0 & hyl

Lystikin kanssa kisasin.

1. rata oli agirata. Viime kisoista jäi harmittamaan huonosti vedetyt kontaktit, joten tällä kertaa tavoite oli suorittaa ne kunnollisesti. Treeneissä Lysti tekee itsenäiset kontaktit puomilla ja A:lla vaikka juoksisin toisen esteen takana vaikka missä. Nyt varmistin kontaktit hidastamalla itse Lystin vierellä ja hyvin ne menivät. Keinu meillä on ollut epävarma aina ja siltä Lysti ponkaisee viimeistään samalla hetkellä, kun kolahdus kuuluu. Niin kävi nytkin. Kontaktien varmistelujen vuoksi rata ei ollut kovinkaan jouheva, koska en ennättänyt ohjaamaan mutkapaikkoja. Siinä kontakteihin keskittyessä ja nollan havittelun jäädessä sivuosaan tuli kuitenkin 0, aika noin -3.97 (voittaneella bortsulla noin -12 sek.) ja sijoitus 9. Maistuihan se makealta. :)

Hyppäri oli aivan hurlumhei-meininkiä. Kovistelin lähdössä ja koira jotenkin kuunteli, mutta jo kolmas este oli väärä putki ja uudella kiekalla samassa kohtaa taas väärä putki. Vauhtia ja intoa piisasi. Kepeiltä lähtien loppurata mentiin kuten tuomari oli suunnitellut ja ihan kiva fiilis jäi. Kylmyys jäi mieleen ja huurtuneiden rillien läpi maailmaa katsoessani toivoin kovasti kesää.